Varjojen portit

Kaukaisessa galaksissa, jota kukaan ei tunne, sijaitsee legendan mukaan Sumujen suot, joiden keskellä on portaali, joka vie Varjojen maahan.

Sitä kutsutaan Varjojen Portiksi.

1 luku

Sarazun

Eletään 3574 zelekan vuotta ja universumi on muuttunut paljon Vanhasta Ajasta. Ihmisiä ei enää ole, koska rodut ovat sekoittuneet toisiinsa. Olentojen rotuja on paljon, mutta yleisimmät ovat kryndalat, zerafinat, serenawet, cramaliitit ja miramasit.

He eivät tule toimeen keskenään, joten sotia käydään jatkuvasti ja kaikessa, mm. Markkinataloudessa, kaupankäynnissä, aseteollisuudessa ja koulutuksessa on äärimmäisen kova kilpailu. 

Kaikki rodut havittelevat itselleen suurta ja vahvaa Varjojen armeijaa, josta kerrotaan legendaa. Se miten legenda on syntynyt, on kaikille tuntematon, mutta silti siihen uskotaan hyvin vahvasti.

Vanhassa Ajassa oli myös ollut arvoituksia, joita ihmiskunta ei kyennyt ratkaisemaan. Bermudan kolmio ja kadonnut kaupunki Atlantis...

Ehkä Varjojen Portit ovat perua Vanhalta Ajalta... Ehkä löydettäisiin se salainen kirjasto, josta löytyisi enemmän tietoa... 

Kuningatar Frigah Grethan päässä risteili lukemattomia kysymyksiä, hänen kiiruhtaessaan kohti lasista tornia, Sarazun Crystalia, jossa kaikki kaupungin kokoukset pidettiin. 

Kokouksen alussa käytiin läpi rahavarat, aseiden määrät, kauppasuhteet jne. 

Frigah Grethan päämääränä oli kuitenkin ottaa puheeksi Varjojen armeijan legenda. Viime hallintojäjestelmä oli pitänyt sitä silkkana hulluutena ja Kuningattaren oli täytynyt hajoittaa hallinto ja valita uudet jäsenet. 

Frigah puristi kätensä pöydän alla nyrkkiin, mutta ilmekään ei värähtänyt hänen kasvoillaan. Hän oli kuin marmoripatsas, mutta Mona Lisan arvoituksellinen hymy häilyi hänen suunsa kohdalla. 

Frigah toivoi todella kovasti edistystä asiassaan, mutta hän pakotti itsensä tyyneksi ja rauhalliseksi. Purppuraa hohtava valo paistoi vinosti ikkunoista sisään. Planeetan kolme aurinkoa, jotka kiersivät sitä vuorotellen säteilivät kullanhohteista, purppuranliilaa ja kirkasta valoa ja niissä kaikissa väreili prisma. Valaistus oli ajoittain hyvinkin psykedeelinen.

"Planeetta on hyvin kaunis, miten rakastankaan tätä Sarazunia", ajatteli Frigah oikoessaan ultramariinin sävyistä siipeään. 

Hän silmäili vaivihkaa uusia jäseniään ja arvioi jokaista erikseen ja pitkään. Kestäisivätkö hekään yhtään painetta ja stressiä ja tekisivätkö he Sarazunin edun mukaisia päätöksiä?

Kryndalat, serenawet, cramaliitit ja miramasit saisivat vielä nähdä! Päätti zerafinalaisten kuningatar Frigah Gretha mielessään hyvin voimakkaasti.

"Kohta olisi aika nousta seisomaan... Ja pitää puhe... Kohta nähtäisiin mistä nykyinen hallinto on tehty..." 

Frigahin teki mieli purra huultaan, mutta sen sijaan hän sipaisi tulipunaisen hiuskiehkuran suippomaisen liskonnahkaisen korvansa taakse. Samalla kuului kilinä kun monet korvarenkaat koskettivat toisiaan. 

Frigahia jännitti hirveästi, mutta jännityksen oli pakko pysyä salassa. Hänhän on kuningatar, mutta niin monet vastuut ja velvollisuudet... Frigah hillitsi huokauksensa. 

Tuli syvä hiljaisuus, kun viimeinenkin kauppasuvun ruhtinas lopetti selonteon markkinoistaan ja kauppasuhteistaan ja loputtomista tuotteistaan. Mies rykäisi ja istui paikalleen. 

Kaikki katsoivat odottavasti kuningatar Frigah Grethaa. 

"Nyt tai ei koskaan" 

Nainen nousi sulavasti seisomaan ja sanoi arvokkaasti:

- Arvoisat hallintojärjestelmä Sarazunin jäsenet. Otan uudelleen puheeksi legendan Varjojen armeijasta, koska olen löytänyt jotain kiinnostavaa... 

- Olen löytänyt kartan, jonka avulla tulee löytymään se salainen kirjasto ja niistä kirjoista saamme selville, missä on Sumujen suot ja portaali Varjojen maahan. Jokainen tietää miten legenda menee ja tässä on tilaisuutemme saada mahtavin armeija puolellemme ja sen tapahduttua olemme vahvin kansakunta ja rotu tässä universumissa. 

- Näytän teille nyt tämän kartan... 

Frigah Gretha otti varoen hauraan kartan esille ja laski sen kokoussalin pöydälle kaikkien nähtäväksi. 

Salissa kuului kohahdus, kun kaikki henkäisivät yllättyneinä ja sen jälkeen tuli taas syvä hiljaisuus. 

- K-k-kuningatar Frigah Gretha, mistä te löysitte tämän kyseisen kartan? Miten tämä on mahdollista? Sehän kaikki on vain legendaa... Änkytti eräs hallinnon jäsenistä epävarmasti, painottaen sanaa legenda, rikkoen vihdoin hiljaisuuden. 

Kuningatar vilkaisi tämän kuullessaan jäsentä kylmästi ja halveksien. 

- Miten on arvoisa hallinnon jäsen mahdollista, että legenda ei olisi totta, vain siksi koska puhutaan legendasta? Kaikkihan uskovat siihen ja siitä puhutaan kaikkialla. Niin kauan kun todisteita ei löydy, siihen uskotaan, mutta heti kun joku yrittää ottaa siitä selvää ja etsiä todisteita ja lähteä Sumujen suolle, se onkin yhtäkkiä vain pelkkä legenda. Miksi? Miksi todisteet yritetään pitää salassa? Onko joku muu rotu edellä? Miksi edellinen hallinto yritti savustaa minut ulos? Kuningatar sanoi kylmästi, ivan tihkuessa hänen äänestään. 

Nyt hänen äänessään oli myös kylmää raivoa, hänen jatkaessaan:

- Hallinnon jäsen, kerropa mitä Kansainvälinen komitea salaa? Niin kauan kun legendaa pidetään pelkkänä tarinana, siihen halutaan uskoa, mutta jos joku todistaa sen olevan totta, siihen ei saisikaan uskoa? 

- Pelkurit, Frigah sähähti. 

- Siksi erotin hallinnon, koska he olivat ja ovat raukkamaisia pelkureita, jotka eivät saaneet aikaan mitään kehitystä. He halusivat ja yrittivätkin saada aikaan pelkkää eripuraa - mutta pieleen meni! Ha! Ja sinä! Miksi helkutissa sinäkin änkytät, olet epävarma ja torjut puheet legendasta? 

- Nyt tämä riittää, Mi-nä o-len - Ku-nin-ga-tar ja te alamaiset niskuroitte minua vastaan!

Frigahin ilme oli peruslukemilla ja kädet olivat vakaat, mutta hän vapisi sisäisesti. 

Hän oli kunnianhimoinen ja taistelisi loppuun asti, eikä luovuttaisi, mutta silti ei ollut helppoa olla kuningatar. Kuitenkin hän rakasti haasteita ja seikkailuja. 

- Katsokaa karttaa ja nähkää omin silmin! Sivilisaation tärkein päämäärä on kehittää itseään ja hankkia tietoa, taitoja ja sivistystä. Miksi te ette halua? Varjojen armeija toisi meille valtaa ja mahtia ja muiden kunnioituksen. Oppisimme miten menestys saadaan. Voittaisimme sodat ja pääsisimme muiden rotujen edelle kaupankäynnissä, koulutuksessa ja kaikessa muussakin. 

Kuningatar piti dramaattisen tauon. 

- Minä olen Kuningatar ja minä johdan tätä kaupunkia ja planeettaa ja myös tätä Galaksia. Te pelkurit ette tee muuta kuin torjutte kaiken kehityksen ja vain tappelette ja änkytätte, Frigah lisäsi arvokkaasti. 

Frigahia heikotti, mutta hän oli itsepintainen. 

Onneksi nykymaailmassa naiset ovat miespuolisten kanssa tasa-arvoisia ja samassa asemassa. Naisetkin ovat yhtä vahvoja ja molemmissa on myös yhtä paljon heikkouksia. Tässä ajassa naisetkin pystyvät fyysisesti samaan miesten kanssa. On löydetty ainesosia ja kemialliset yhdisteet ovat nykyään arkipäivää. Tekniikkakin on kehittynyt huimasti. 

Sarazunin talot ja luonto ja taide ovat yhdistetty toisiinsa. Arkkitehtuuri on samaan aikaan sekä modernia että primitiivistä. Energiaa saadaan auringoista ja laitteet toimivat aurinkokennojen avulla. Merellä on myös suuri lautta, jonne on rakennettu tuulivoimala ja satelliitteja. 

Avaruusasemat kukoistavat ja uusia aluksia rakennetaan koko ajan. Teknologian kehitys on ääretöntä. 

Sarazun

Tulevaisuus

Tulevan maailmanajan ja Universumien Pääkaupunki

Koko maailmankaikkeuden rikkain ja mahtavin keskuspaikka

Unelma, jonka eteen täytyisi tehdä lujasti ja peräänantamattomasti töitä. 

Sarazun - lastemme ja uuden sukupolven tulevaisuus. 

Olisipa vielä joskus näin. Nyt tyhmyys ja välinpitämättömyys on vieläkin joidenkin ongelmana. 

Asiaa oli tutkittu pitkään ja oli havaittu geenivirhe ja mutaatio DNA:ssa, mutta aineen kehittely, joka korjaisi ongelman, oli vasta alkutekijöissään. Mutta ehkä tulevassa maailmassa kaikki olisi mahdollista. Kokoajanhan mentiin eteenpäin. 

Vanhan Ajan maailma oli päässyt näin pitkälle, vaikka evoluutio oli karsinut osan ihmisistä pois ja loput olivat kehittyneet toisenlaisiksi roduiksi ja eri universumien lajit olivat sekoittuneet. 

Kuitenkin yleensä kävi niin, että kulttuurit lopulta aina romahtavat ja katoavat historiaan. Silti tie ja kehitys menevät aina eteenpäin ja jotta voisi syntyä jotain uutta, kaiken vanhan täytyy ensin kuolla ja hävitä. 

Continue