Mirin neljän Koon taideblogi

 2010? Ojenna kätesi  vien sinut minne vain haluat maihin kaukaisiin  tunne eksoottinen tuuli mausteiden tuoksu muistoja ajoista menneistä etiäinen tulevaisuuden tiedätkö mitä on ikuisuus? Aikojen ketjussa salaisuus elämän? Arvoitukset meren ja maan Voit saada avaimet kaikkiin oviin Vain jos kätesi ojennat Ole kanssani nyt Viisarit kellojen, näyttävät mitä haluat Hei rakas, suutele minua Tule sinne minne minäkin Matkalla ajassa tunne vapaus Rakkauden huuma Tulen kuumuus Liekkien lämpö Katso hiekkaa tiimalasin Kuuntele huminaa simpukan Pidä kädestäni kiinni Tahdon näyttää sinulle salaisuudet sydämeni Vien sinut lumottuun aikaan Jos vain tahdot Jälkeen kello kahdentoista Voit kokea seikkailut hurjat Valloittaa aarresaaret Kulkea reitit vuosisatojen Avaruuteen asti Lentää nopeudella valojen Tuntea sykkivä tie Pudota pohjattomaan  Nähdä tähdenlennot Silloin toivo Olen kanssasi Matkalla ajassa Katso Sfinksiä silmiin Lue vastaukset Purjehdi aavoilla merillä Kulje polkuja äärettömien metsien

 10.01.2004 Autio tie Tiedän minne se vie Näytti mulle kortit  Edessä hautausmaan portit päivä jo kääntyvi iltaan Vain katulamppujen himmeä hohde Kuljen polkuja hautausmaan Ristiin rastiin Eräälle haudalle pysähdyn hiljaista, kuulen puiden huminan Sydämeni sykkeen Viileä tuuli puhaltaa paleltaa Kivessä kirjoitus Kuun valossa Tyttö, silloin kuudentoista, 1987, kuollut kauheassa kolarissa Tuulen henkäys Kaukainen huuto, välähdys Äkkiä tyttö edessäni  Kauhuissaan, pyytäen apuani Lähettäen viestiä rajan takaa "En rauhaa saa, jotain kauheaa taas tapahtuu,  iso rekka taas lähestyy, suuri ylinopeus, juokse tyttö apua hakemaan estä moottoritie neljäntoista onnettomuus" Usvaiset silmät täynnä hätää, pelkoa En tiedä, en saa niistä selkoa Silti lupaan Takaisin tuun Käännyn, alan juosta Yli aidan tuosta kaupalle läheisen, poliisille soitan, rekalla ylinopeutta Kuvia kuvien perään Odotan, milloin herään Miksi minulla ollut ei mukana omaa puhelinta? Vaarassa kuka, ketkä, mietin Ei kai vain

  18.-19.2.2024 Avaruusaluksellani on nopeutta paljonkin ylitse rajoitusten. Tiedän ohjaavani ylinopeudella, mutta nyt vaan täytyy. Alukseni tärähtää, mutta saan sen takaisin hallintaan. Käteni ovat vakaat. Alukseni toimintavalmius on täydellinen. Ajan takaa toista alusta.  Vaikka välillä minä olen joutunut itsekin pakenemaan.  Alus tärähtää toisen kerran.  Älähdän tuskasta, sillä olkapäähäni sattuu. Sen luut rikkoutuivat pari kuukautta aiemmin ja nyt sitä on korjailtu asentamalla siihen metallia ja osia androideista.  Hyvä, etten ole cyborgi jo muutenkin.  Tekoälyllä ja nykyisellä teknologialla saa ihmeitä aikaan.  Elämme nyt vuotta 9041 viidennen maailmansodan jälkeen. Maailmankaikkeus on muuttunut monta kertaa. Kaikkialla on uusia tuntemattomia Galakseja ja tähtisumuja. Alukseni liitää juuri nyt näiden lävitse. Olen niin hurjalla matkalla jälleen kerran.  Alukseni droidin soittaman musiikin melodia ja syvä basso saavat ajatukseni ja mieleni leijailemaan siellä missä ei ole aikaa, ei