Mirin neljän Koon taideblogi

Kohti vapautta Kuljettaa juna mua Kohti rakkautta  Ja jännitystä Edessä aukeaa uusi tie Uusi aika astuu voimaan Portti poluille tuntemattomille Sinisenä siintävän metsän katveessa Hämyisenä iltana virvatulien äärellä Hohtavan kuun kajossa Katson sinun hahmoasi vierelläni Rakastan sinua niin paljon Katseemme kohtaavat Ja intohimoinen katse kipinöi liekkejä tulen Odotan Meidän aikaa Kohti vapautta Kuljettaa juna mua Haaveilen  Muistelen Kaikkea meidän välillä tapahtunutta Matkalla eteenpäin Matkalla kotiin Matkalla seikkailuihin Se mielettömän upea iltarusko Kun ajoimme pyörillä maaseudun halki Kun suutelimme erotessamme Kun halasimme Sanoit, että "sinä olet minun rakkauteni" June 2019

Etsintäreissu Lopulta koitti se päivä, jolloin olin lähdössä. Crystal Anchor oli jo avoinna, mutta kaikki saatiin hyvin järjestettyä. Pystyin ottamaan vapaata.  Kun seisoin alukseni (olin saanut hankittua oman Zone8:n työalukseni  Sarrahin lisäksi) vieressä laiturilla, Cecjia ja minä halasimme ja lupasimme pitää yhteyttä. Alus oli tarkistettu ja jos sattuisi jotain, Cecjia pystyisi etäkäyttämään sitä. Hyvästelin myös kaikki muutkin. Heilautin vielä kättäni ja astuin alukseen. Taas olisin matkalla kauas pois, vaikka olisin myös tahtonut jäädä ja olla ystävieni ja työtovereideni kanssa. Sydämeni ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Minun olisi selvitettävä mitä veljelleni oli oikein tapahtunut.  Peruutin aluksen laiturista varmoin ottein. Vaikka se oli uusi, sen varustelu oli miltei samanlainen kuin Zone8:n työaluksessani Sarrahissa. Tunsin ylpeydensekaista hämmennystä. Vihdoin minulla oli oma alus ja sen osat kiiltelivät metallinhohtoisina. Ergonomia ja osien muodot olivat  käsin

Crystal Anchor Halusin toteuttaa erään unelmani. Halusin auttaa muita. Halusin käyttää  ensiaputaitojani. Olin kauan haaveillut oman yrityksen perustamisesta,  mutta tarvitsin siihen apua. Halusin perustaa SOS- ja ensiapuaseman. Tiesin jo nimenkin sille; Crystal  Anchor. Koko Zone8:n porukka halusi lähteä suunnitelmaani mukaan. Kaikki  ystäväni, jotka ovat Cecjia, Werena, alienihmissiskokset Zelda ja Rawdace, Kalym, androidi Zherra Akazyno, cyborgi Diana, alienin,  cyborgin ja ihmisen sekoitus Ramisha Ajere, cyborgi 442J (TooJee),  alienihminen Electric (E) ja Zak-11 innostuivat ideasta. Zak-11 ja TooJee tiesivät jopa hyvän paikankin. Hylätty voimala ja tehdas  sijaitsevat Deep Forestin lähistöllä, erään Sandorra-nimisen kaupungin  laidalla, tyhjällä varastoalueella. Olin laittanut lasisuojauksen salaisen paikkani yläpuolelle. Näin asiattomat  eivät pääsisi liikuskelemaan rakkaaksi ja tutuksi käyneellä alueellani. Muu  planeetta olisi julkisessa käytössä. SOS-asemaan

Elämää Zone8:ssa ja Maassa Prologi Oli kaunis kevätpäivä, kun Cecjia lähetti hologramminsa asuntooni ja kutsui minut apuun. Suuri vihollisalienien joukko oli tehnyt hyökkäyksen eräälle Zone8:n asemalle. Yllätyin niin, että olin tipahtaa tuolilta. ” Eikö vartijat? Missä vartijat olivat? Eikö heidän olisi kuulunut tehdä jotain, ettei tilanne riistäytyisi käsistä?” tiukkasin saamatta vastausta. Kyseessä olikin näköjään jotain vakavaa, koska yleensä niin rauhallinen ja vahva Cecjia oli niin hädissään. Valmistin itseni nopeasti matkalle ja kun saavuin paikalle, ryntäsin keskelle riehuvaa taistelua. Cecjia ja minä latasimme koko voimamme pimeyden joukkioihin, jotka ympäröivät jotakin. Kun saimme joukon hajotetuksi, näin Xiin. Juoksin hänen luokseen, mutta tiesin, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Se oli viimeinen vuorokausi Zonessa pitkään aikaan. Tellus 2008 On kulunut vuosi Maan aikaa, kun nyt kirjoitan uudelleen. Kipu ja suru on astunut elämääni vielä vahvempana kuin kosk

Tämä on eräs koulutehtävä, joka meillä oli vuosien 2016-2017 välisenä aikana. Aiheena oli valo ja varjo.