Mirin neljän Koon taideblogi

 25.4.204 Jokainen päivä on ollut taistelua On pitänyt pystyä selviytymään Olen ollut Varjojen soturi Ja samaan aikaan olen juossut pakoon menneisyyteni aaveita lukituissa huoneissa, käytävillä ja sokkeloissa unissani jonkun ajaessa minua takaa En ole luovuttanut Minä jatkan Silti nyt ei ole enää exitiä.  On katsottava totuuksia silmiin On mentävä kaikesta läpi Koettava kaikki tuskalliset ja surulliset muistot, jotta voi eheytyä Muistettava jokainen päivä, että minäkin olen vain ihminen Ja turvauduttava siihen mitä on taivaissa ja niiden takana, hohtavan kirkkaissa lasipalatseissa ja puutarhoissa, elämän veden lähteellä.  Ja kerran kun oma matka tällä planeetalla päättyy, matka tuonpuoleiseen ja iankaikkiseen kauneuteen voi alkaa

29.2 - 1.3.2024 Tellus: Olin päässyt takaisin kotiin, 16.2. Pitkä sairasloma antaa minulle vapaudet toteuttaa luovia töitäni ja unelmiani; minulla on aikaa... Nyt seisoin taas Zone8:n lähtölaiturilla ja katselin muiden touhuamista ja pakkaamista. Lizanette oli jo auttanut minua saamaan tavarani ruumaan ja oleskelutiloihin.  The Boss ja Lizanette olivat päättäneet, että lähdemme kaikki yhdessä seikkailuun ja jätämme Zone8:n muiden ryhmien huolehdittavaksi. Crystal Anchorissa olimme saaneet evakoitua paljon olentoja eri planeetoilta. Sotia riehui kaikkialla. Tuhoa, kauhua ja kuolemaa. Olisimme turvassa vain yhdessä. Lizanette katsoi minua.  - Mire, sä voit kohta mennä jo sisään oleskelutilaan. - Oikeastaan te kaikki, Liz katsoi Werenaa, Nymfaa, Dianaa, Cecjiaa, Kalymia, TooJeetä, Zeldaa ja Rawdacea. - Minulla ja The Bossilla on enää vain vähän tavaroita jäljellä.  Minä kävelin laiturin päähän vielä viimeisen kerran ja katselin Zonen kaupunkia, joka oli jo pitkään ollut tuttu ja niin raka