34. Zone8: Lähtö kauas Tuntemattomaan

29.2 - 1.3.2024

Nyt seisoin taas Zone8:n lähtölaiturilla ja katselin muiden touhuamista ja pakkaamista. Lizanette oli jo auttanut minua saamaan tavarani ruumaan ja oleskelutiloihin. 

The Boss ja Lizanette olivat päättäneet, että lähdemme kaikki yhdessä seikkailuun ja jätämme Zone8:n muiden ryhmien huolehdittavaksi. Crystal Anchorissa olimme saaneet evakoitua paljon olentoja eri planeetoilta. Sotia riehui kaikkialla. Tuhoa, kauhua ja kuolemaa.

Olisimme turvassa vain yhdessä.

Lizanette katsoi minua. 

- Mire, sä voit kohta mennä jo sisään oleskelutilaan.

- Oikeastaan te kaikki, Liz katsoi Werenaa, Nymfaa, Dianaa, Cecjiaa, Kalymia, TooJeetä, Zeldaa ja Rawdacea.

- Minulla ja The Bossilla on enää vain vähän tavaroita jäljellä. 

Minä kävelin laiturin päähän vielä viimeisen kerran ja katselin Zonen kaupunkia, joka oli jo pitkään ollut tuttu ja niin rakas paikka.

Nyt olisi käännettävä katse eteenpäin ja luotettava toivoon. Ja että jokainen päivä olisi uusi huominen. 

Ja kun seisoin Zone8:n lähtölaiturilla, lähdössä äärettömälle Matkalle tietämättä paluusta... 

Suljin silmäni. Värikuvat leijailivat näkyinä silmieni edessä. Kuvat avaruudesta, tähtiusvasta, Galakseista ja planeetoista.

Tuulen tuiverrus osui kasvoihini. Tunsin jälleen eläväni. Tulen aina olemaan Varjoenkeli, mutta sydämeni on tulisydän, jossa liekehtii rajujen ja polttavan intohimoisten tunteiden hohtava roihu.

Tunsin kuumat, polttavat, roihuavat tunteet. Vapaudessa, omilla matkoilla. Kun bailasin clubeilla, kun sain Flowtilan, mielen oman extaasin oman musiikkini rytmissä...

Tuuli salpasi hengitykseni. Hiukseni lentelivät pääni ympärillä. Suortuvia takertui kasvoihini. 

- Jää näkemiin, rakas Zone8, minä kuiskasin tuuleen.

Käännyin ja lähdin ryhmätoverieni mukana Lizaneten ja The Bossin yhteiseen alukseen, Sidya Sawaan.

Tellus ei ollut auttanut yhtään, pikemminkin vain pahentanut ongelmiani ja aiheuttanut ne. Mutta nyt oli vain aika jatkaa eteenpäin.

Minä en ollut yksin. Zone8 on pelastukseni. 

Nukuimme oleskelutilassa, siskonpedissä. Järjestelimme tavaroitamme ja asetuimme aloillemme . Lizanette hääräsi ja huolehti koko ajan ympärillämme.

Myöhemmin Sidya Sawa lentää Matkalle kauas Tuntemattomaan, avaruuden sumuverhojen läpi, jättäen kaiken tutun ja turvallisen kauas taakseen. 

Kauas seikkailuun jossain toisessa ulottuvuudessa, etsien vastauksia maailmankaikkeuden syvimpiin salaisuuksiin ja ongelmiin, jokaisella planeetalla riehuvien sotien keskellä auttaen ja pelastaen niin monta olentoa kuin voimme. Crystal Anchor kulkee nyt mukanamme. 

Teemme itsestämme tarua ja legendaa Varjosotureina, annamme hätä- ja ensiapua tarvitseville. Todellinen Matkamme on vasta alkanut. Juuri tähän me olemme saaneet koulutuksen Zone8:n C-FIA778SAFE kansainvälisessä ja tähtien välisessä turvallisuus- ja sotilasjärjestössä eli Cefiassa.

To be Continued