Mirin neljän Koon taideblogi

Katson sua silmiin Ehkä kerran viimeisen Ikävä rinnassa raastaa Mutta näyttelen vahvaa Tiedän, kyyneleet vuotaa kun oon yksin Mutta nyt hymyilen Sulle ehkä kerran viimeisen Starttaat autoa Katsot mua silmiin Kerroit oot poissa vähän aikaa Mutta tiedän, se on mulle ikuisuus Sanot: olet elämäni rakkaus Mutta nyt mentävä on Tuletko takaisin, sen aika näyttää Teillä maailman voi eksyä jokainen Tiedän, ikävä silmiini jää Jokaisen kasvot sinua muistuttaa  Miksi osa naisen on jäädä kotiin? Ja mies kauas katoaa Kauas seikkailemaan Nainen vain odottaa Että mies takaisin palaa Starttaat autoa Suutelet mua, hymyilet Se piirtyy mieleeni tuliviivoin Jotain mitä muistella Kun oot poissa Starttaat autoa ja kohta olet kaukana  Pölypilven jälkeesi jättäen Minä vajoan maahan Ja tuska repii Ja kyyneleet vuotaa Niin ikävä sua 2015

Nuotion villi tuli lumoaa minut Katson salattuun maailmaan Olen osa sitä Tunnen sinut lähelläni Vaikka olet kaukana poissa Näyt tulevat mieleeni Ja muistot En voi ymmärtää miksi lähdit Koen kaiken uudelleen Vajoan polvilleni Nuotion kajo hohtaa taustalla Kirkas tuli roihusi silloinkin Kuvastaen intohimoista yötämme viimeistä Miksi lähdit ja jätit minut yöhön pimeään Näkymättömät viisarit tikittävät aikaa  Aikaa ilman sinua Kaikki turhaako? Miksi yhä tunnen läsnäolosi? Käännyn ja tartun sauvaani Se hehkuu punertavaa kirkasta tulta Sen rubiini muistuttaa meistä Niin lähellä, niin kaukana Nyt se aika on poissa ikuisesti On käännettävä uusi sivu Käännettävä tiimalasi Uskallettava katsoa huomiseen Katsoa tulevaisuuteen  Ja kohdata pelot, muistot, epätoivon ja ikävän Tule takaisin Tule takaisin, pyydän Silloin tunnen sen, katseen Ja katson sinua suoraan silmiin Sanot: Jos luulit minun lähteneen ikuisiksi ajoiksi Erehdyit Sanoin, rttä palaan jos... Tiedä

Rakas Cecjia! Ikävöin sinua niin! Tule hakemaan minut. Olen jumissa Maassa ja kaikki on niin tuskaa... Ikävöin aikaa Solacenilla, menetän vain kaikki ihmiset, jotka ovat olleet minulle rakkaita ja tärkeitä....  Sinä olet näyttänyt minulle tosiystävyyden. Ikävöin hirveästi isääni, jonka menetin viime perjantaina. Cecjia I love you. Muistan meidän hetkemme Solacenilla. S.O.S. Tarvitsen apuasi päästäkseni pois maasta. Zone8 on todellinen kotini nyt. Ikävöin tulenkultaisia hiuksiasi, katsettasi ja hymyäsi... Rakas Mire! Luin viestisi. Teemme kaikkemme, jotta pääset sieltä kotiin. Me kaikki kaipaamme sinua niin. Muista mitä Lizanette sanoi. Hän auttaa sua myös. Me kaikki rakastamme sinua. Toivoa on. I love you Mire. Olet rakas. Aktivoin Rubikinkuution, kokeile sitä, niin sinulle aukeaa vielä pelastuksen ovet. I love you. Aktivoin Rubikinkuution ja katsoin ikkunasta ulos. Näin alukseni ilmestyvän ilmakehässä taivaan ylle. Pakkasin kamani ja juoksin pihalle. Cecjia onnistui. Astui

Katselin pimeän metsän laidalta aukean tapahtumia.  Kaksi ratsukkoa taisteli keskenään. Täysikuu valaisi maisemaa ja näin, että toinen hevonen oli sysimusta, siro, mutta voimakas. Hahmo sen selässä oli pukeutunut mustaan ja hänellä oli kasvoillaan naamio. Hänen vastustajansa oli roteva, ilmiselvästi mies, mutta hänen asunsa ja naamio olivat valkeat.  Musta hahmo käytti taitavasti miekkaa, kuten minäkin ajattelin. Hän saikin lopulta suistettua mies alas satulasta, mutta tämä onnistui kuitenkin pelästyttämään naisen ratsun kokonaan. Nainen ei hätkähtänyt vaan hyppäsi alas ja antoi hevosen mennä.  He jatkoivat taistelua jalan. Seurasin henkeä pidätellen sitä. Toivoin, että nainen voittaisi, vaikken tiennytkään miksi. Kaipasin hetkeä, jolloin voisin vain keskittyä miekkailun liikkeisiin. Halusin tuntea, kun kuuma hiki valuu pitkin kehoa ja sydän hakkaa täysillä. Kynteni pureutuivat kämmeniin.  Yhtäkkiä mieheen iskeytyi miekka ja kuulin tuskanhuudot. Sitten näin kirkkaanpunaisen veren