Kuljen läpi unien

Kuljen läpi polttavan tuskan,
Punaisena hohtavan taivaanrannan
Oven kautta äärettömän avaruuden syliin
Sinne missä shakkiruudut tienä kulkee
Sinne missä narrit ja hovineidot tanssivat
Ikuisuuden äärelle
Missä aika pysähtyy
Missä verenpunainen ruusu kasvaa

Kuljen läpi sinisen usvan
Kuulen aaltojen kuiskeen
Helähtävän naurun
Kuuntelen simpukan huminaa
Kertoo se tarinoita meren kansasta, vedenneidoista
Horisontissa kultainen hiekka hohtaa
Syviin vesiin laivojen hylyt uponneet
Siellä kalat kisailevat

Kuljen läpi vihreän hehkun
Samoilen aarniometsissä
Missä jäkälät roikkuvat puista
Ja sammaleet levittäytyvät mattona maahan
Missä suopursut kukkivat 
Missä voit tuntea metsän ikuisen taian
Missä männiäiset kurkkivat koloistaan
Vaellan suolammelle ja sukellan

Kuljen läpi kultaisen hohteen
Kiipeän portaita torniin
Sinne minut johdattaa feeniksin laulu
Tuon salaperäisen kultalinnun
Aurinko siivilöityy lasi-ikkunoista
Saaden tornin hehkumaan kultaista valoa
Siellä kristallipeili
Katson siihen ja tunnen putoavani pohjattomaan

Kuljen läpi avaruuden
Taas ovesta
Ovia ovien perään
Tähtiä, galakseja ja planeettoja
Keinun suuressa keinussa
Virkistävä tuuli puhaltaa kasvoihini
Ja hiuksiani pörröttää
Aika on ikuista
Tiimalasin hiekka pysähtyy

Kuljen läpi unien
Kuljen läpi elämän
Mikä on totta?
Mikä valhetta?
Niin monta tietä, tienristeystä 
Mikä vie perille?
Minne perille?
Saako kukaan palapeliään valmiiksi?

2008?