Varjojen Soturit (Zone8) : Kerroin kirjeessäni Cecjialle, että... He makes me grazy

Minä en tiedä mistä aloittaa

Mutta minä tiedän nyt omat tunteeni ja mitä minä haluan.

Kaikki alkoi joulukuussa vuonna 2022 Maan aikaa. Kuin tyhjästä minulle tulivat tunteet, jotka alkoivat kevättalvella parissa päivässä. Olin silloin tajunnut ihastuneeni tähän mieheen ensimmäisen kerran. Myöhemmin tapahtui puolessa vuodessa kaikkea sitä mitä halusinkin. 

Minä olen ihastunut tähän mieheen.

Minä olen rakastunut tähän mieheen. 

Minä rakastan tätä miestä. 

Nyt on vuosi 2025.

Olen yrittänyt miettiä muita miehiä, jotka koko ajan ovat tulleet tielleni. Olen raivannut esteitä. Olen yrittänyt neljä kertaa unohtaa tämän miehen, koska olen liidellyt hänen takiaan rajuilla Vuoristoradoilla ja polttavat tunteeni ovat liekehtineet sydämessäni. Hyvin rajuilla tulimyrskyillä. Unohtaminen oli kuitenkin mahdotonta. Kaipaan häntä joka päivä. Kerroin tämän hänelle kirjeessänikin. 

Vuonna 2023:

 

Olen halunnut rakentaa yhteyttä rauhassa ja hätiköimättä. Uskon, että ihmeitä tapahtuu. Uskon yliluonnolliseen rakkauteen. Koko toissa viikko oli ihme. Kun luovuin keväällä, sain niin paljon takaisin ja nyt ymmärrän, etten voi vain heittää hanskoja tiskiin, en enää. 

Sama juttu nyt vuonna 2025.

On vain uskallettava, toivottava ja elettävä täysillä. Mutta silti kaikilla miehillä, jotka olen tässä välissä tavannut, on ollut tarkoituksensa ja osasta tuli ystäviäni. Muut olen nyt karsinut pois. Ei vaan kiinnosta enää. Muut kuin hän. Vain tämä mies, nyt vain tämä mies saa minun sydämeni sykkimään kaipauksesta ja rakastumisesta.

Kerroin työparilleni ja ystävälleni Cecjialle, että välimme olivat solmussa talvella, mutta sitten kesäkuun lopussa minä kirjoitin hänelle kirjeen. Hän palautti yhteydet takaisin ja poisti eston. Minä olin estänyt hänet aiemmin. Mutta huomasin, että estot eivät poistaneet tunteitani ja ajatuksiani. Sain haaveilun takaisin. Minä toivoin ja haaveilin silti. Heinäkuussa unelmani toteutuivat. Rukouksiini tuli vastaukset. Näimme toisemme samassa kaupassa ja jäimme juttelemaan. "Näkyillään ja palaillaan", hän sitten sanoi.

Minulla olisi ollut vaihtoehtoja, mutta nyt tiedän, etten voi ottaa miestä, johon minulla ei ole minkäänlaisia tunteita. Minä ajattelen koko ajan juuri tätä miestä. Tunnen vetoa ja rakkautta vain tätä miestä kohtaan. Karsin kaiken muun. Ei mitään tai vain tämä mies. 

11. heinäkuuta 2023

Tämä menee just silleen kuin olen halunnutkin. Tämän miehen seurassa on rauhallisuus, rentous ja minä uskalsin olla taas. Kuitenkin samaan aikaan omat tunteeni vievät minut sellaiselle vuoristoradalle, tielle tähtiin ja inspiraatioon, josta ei ole enää paluuta takaisin. Vain eteenpäin. Rajuilla tunteilla. 

Hiljentäen asteittain. 

Puolitoista vuotta eteenpäin, jännitän yhä. Hidastin silti. 

Kerroin Cecjialle, että kun minä kirjoitan tästä uudestaan, nyt vuonna 2025, minä menin kaiken läpi ja yhä on alku. Uusi alku. Unelma ja toivo. Tulevaisuus on yhä edessä, avoinna. Tie uuteen aikaan. Sydämeni on lyönyt sataa, mutta nyt olen rauhallisempi. Minun piti paeta omia tunteitani, yrittäen unohtaa... Neljä kertaa, mutta neljä kertaa samat unet ja lisää. Tiesin vastauksen sydämessäni ja unistani. En voinutkaan jättää taakseni tätä miestä. Kirjoitin kirjeen hänelle ja välimme ovat nyt kunnossa. Toivon tulevaa aikaa, yhdessä. Rauhallisesti ja hätiköimättä, antaen ajan soljua eteenpäin omaan tahtiinsa. Minä jaksoin odottaa, että asiat tapahtuvat. Minä jaksoin rukoilla, jaksoin olla kärsivällinen, samaan aikaan työstin menneisyyttäni ja "perhettäni", joka ei ollut koskaan mikään oikea perhe. Onneksi se ei ole enää tätä päivää. Asiat ottavat aikaa. Tärkein on nykyhetki. En itke menneiden perään. Kaipaan rakkautta ja olentoja tässä hetkessä.

Kirjoitin Cecjialle, että kun hän jaksaa, minä kaipaan häntä, että voisimme olla toisillemme tukena ja viettää aikaa taas yhdessä. Minulla on aina ikävä, kun olen yksin Telluksella tai Alicialla.

Cecjia oli paikalla Sidya Sawalla. Hän tietää mitä tapahtui. Sanoin hänelle, että kertoo Werenalle terveisiä. 

No niin...

Vuonna 2023 minulla oli rauha tämän miehen seurassa. Käsittämättömän hyvä olo. Rakastin vain olla ja nauttia ja kuunnella tämän miehen puhetta katseiden kohdatessa.

Tätä minä olin toivonut, tätä minä olin halunnut. 

Tämä mies katsoi minua usein, hän puhui minulle ja minäkin tavoittelin katsetta. 

Hymyilimme ja nauroimme, yleistä jutustelua kaikkien osapuolten kanssa ja lomassa. Näin sanattoman viestinnän, tunsin ilmapiirin. 

Kaiken pitää lähteä keskusteluyhteydestä. Ajan kanssa rauhassa. Vaikka kirjoitinkin hänelle ihastumisestani, haluan tehdä kaiken kuitenkin kasvokkain ja kun olen itse valmis. Pitää työstää omaa jännittämistäni. Olin jo alusta asti sopeutunut siihen, että kaikkeen tarvitsee aikaa.

Sain olla hetken (ja myöhemmin lisää) tämän miehen kanssa kahden kesken. Oli mukava vaan olla siinä ja jutella kaikkea nauraen samalla. Oli hyvä olla ja silloin. Flirttasin rohkeasti ja annoin vaan mennä, Flowtilassa. Ja kaikki se aika siellä sai mut aina hyvälle tuulelle, rohkeaksi ja elämä oli railakasta. Silloin. Hänen läsnäolonsa sai minut rauhalliseksi, osasin puhua ja osasin heittää juttua. Hän ojensi minulle silloin puhelimen suojakansia kokeiltavaksi, pikkusormemme koskettivat toisiaan... 

Myöhemmin tuli aika, jolloin sieltä lähtiessäni halasimme... 

Vaikka mun tunteet leimahtelevat, olin silti uskaltanut sanoa kaikkea ja osallistua keskusteluihin. Olla tämän miehen seurassa. 

3. heinäkuuta 2023

Tämä mies kävi ystävänsä kanssa toisella ystävälläni kylässä, kun minä olin tämän toisen ystäväni luona. Minun tunteeni olivat sekaisin taas. Olin yhä ihastunut, nyt rakastunut, mutta tiesin ja tiedän mistä se johtuu. 

Oli se syvä tietty rauha tämän miehen seurassa, koska hän on niin chill, rento ja Mies. 

Tämä koko elämäni on mahdollista vain kun olen sinkku ja olen vapaa. Vapaa rajoista, rajoituksista, toisista miehistä, rakastamaan kuin ulkopuolelta. Olla villi ja vapaa, samalla rakastunut. Helvetin rakastunut. 

Tämä näiden miesten seura silloin, koin turvaa isän ja veljen ja setien seurassa lapsuudessani. Tyttöihin en ole koskaan voinut luottaa. Ystävyys, ihastuminen ja rakkaus miesten kanssa on se mun juttu. 

Meillä oli erimielisyydet, mutta niistä on jo kauan aikaa. Hylkäsin 2022 vuonna tämän ainoan vaihtoehdon, josta nyt vuonna 2025 tulikin se yksi ainoa mahdollinen vaihtoehto. Nyt en halua ketään muuta miestä. Minä en arvannut silloin 2022, millaisilla Vuoristoradoilla tulisin liitelemään, hänen ja minun katseista ja minun polttavilla, liekehtivillä tunteilla häntä kohtaan. Minä en tiennyt, sitä minkä nyt olen kokenut läpi ja tiedän. 

Tältä tieltä ei ole enää mihinkään paluuta. On vain eteenpäin. Minä yritin sammuttaa roihuavaa tulipaloa neljä kertaa. Lopulta hän tuli minun unimaailmaani. Näin neljä kertaa samaa unta. Hän ja minä halasimme. 

Oli taas toisia miehiä tiellä. Lopulta tein kaikille selväksi, missä minun todelliset tunteet ovat. 

Kerroin 2023 tälle miehelle opiskelemaan pääsemisestäni. Hän katsoi minua silmiin kädet päänsä takana jakkaralla ja nyökkäsi. 

Tämän hetken jälkeen minä en voinut vain unohtaa meidän katseiden vaihtoa ja silloista syvää rauhan tunnetta. 

7. Heinäkuuta 2023, myöhemmin 

Hän katsoo minua, hän puhuu minulle, hän avaa keskustelun minulle, minun kanssani. Minä olen yhä ihastunut häneen, vaikka keväällä päätin asiasta muuta. Aika näyttää kaiken, mitä tapahtuu, tämä on hyvä just näin, mutta silti haaveilen meistä, kahden keskisestä ajasta, silloiset toiset miehet olivat vain viestitasoa, hän on liveä, reaalia. 

Tällä on joku tarkoitus, miksi tunnen yhä näin häntä kohtaan. Meillä ei ollut silloin yhteyttä messengerissä ja hän piti taukoja sosiaalisen median kanssa. Silloisista erimielisyyksistä huolimatta mun on aina ollut hyvä olla juuri hänen seurassaan. 

Minun oli tarkoitus tehdä alunperin tää kaikki livenä, mutta olen parempi kirjoittamaan kuin puhumaan, ja aina ei ole vain ollut mahdollisuutta. Päätin nyt kaikkien, silloisten ja viimeaikaisten miesten kohdalla totaalisen ein. Haluan liven ja katseiden vaihtoa. Sen mitä sain kokea ensimmäiset puoli vuotta, ensimmäisestä ihastumisestani häneen. Tätä halusin ja haluan yhä. Antaa ajan näyttää, mihin kaikki johtaa. 

Hän on antanut minulle suuren inspiraation elämässä ja työskentelyyn. 

Nytkin hän sanoi, kun avasin lyhyesti raskasta vuotta ja sanoin, että pitää vaan jättää mennyt eikä luovuttaa, hän sanoi, että pitää jaksaa. Hänen katseet minuun on se, mitä minulle on todellisuudessa tapahtunut. Vain tämä mies on se, joka jaksaa vuodesta toiseen kiinnostaa, muista halusin luopua. 

Tammikuussa 2023 olimme lähdössä häneltä ystäväni kanssa, hän katsoi minua pitkään silmiin. Hän katsoi ensin pois ja odotti, että me olimme valmiita, ja se katse, minä lensin Vuoristoradoilla... 

En ikinä voi unohtaa mitään meidän tapaamisista. Heinäkuussakin 2025 hän sanoi, että "Näkyillään ja palaillaan". 

Silloin 2023 nauratti, kun hänen yksi kissoistaan kaivoi hänen tuolinsa takana kuoppaa ja sanoin siitä hänelle, josta hän sanoi sille kissalle, että wtf, mitä sä oikeen touhuat siellä. 

Minä olin ja olen jälleen ihastunut täysillä häneen, meidän välillä tapahtuviin katseisiin. 

Olen ystäväni ja hänen seurastaan niin onnellinen. Välillä on riitaa, mutta sitä tulee aina. Kuitenkin aina sovitaan. 

Hän kuitenkin haluaa nähdä minua ja tavata. 

9. heinäkuuta 2023

En minä lähtenytkään vielä silloiseen kotiin, entiseen osoitteeseeni. Istuimme hänellä iltaa grillinuotion ääressä. Hän, minä, ystäväni ja hänen ystävänsä ja ystäväni ystävä. Oli ihanaa istua miesten seurassa. 

Hänellä oli autonromu pihassa, joka toimi. Niinpä hän illan lopussa vei minut autolla takaisin ystävälleni, joka oli itse pyörällä. 

Oli hyvä keskustelu autossa meidän elämäntilanteista. 

Minä olin päässyt näin pitkälle kaikessa yhdessä ainoassa viikossa, mitä toivoin jo aiemmat puoli vuotta, mutta työni estivät meidän yhteistä aikaa talvella ja toukokuun kinastelut. 

Kuitenkin minä olen helvetin rakastunut häneen. Yritin 2024 kin unohtaa hänet, mutta 2025 vuonna ymmärsin, etten pääse hänestä sittenkään mihinkään. Hän teki minut samaan aikaan rauhalliseksi, rennoksi ja että uskalsin ja vaikka kaikki sai minut samaan aikaan niin sekaisin... vaikka jälkeenpäin se rauha on kadonnut. Polttavat tunteet veivät sen tiehensä...

Olen unelmoinut hellyydestä, suutelemisesta, läheisyydestä polttavien intohimoisten tunteideni kanssa. 

Olemme puhuneet yleistä ja minusta on ollut ihanaa vain istua ja kuunnella miesten juttelua. 

Ja tavoittaa hänen katseitaan, hymyillä ja nauraa. 

Niin; suloinen ja jännittävä vuoristorata, minä niin haluan sitä jälleen.

He makes me grazy - Sterling angel

11. Heinäkuuta 2023

Ja 2025

Minä en myös kaipaa miehessä seksiä välttämättä, vaan rakkautta, läheisyyttä, kipinöiviä katseita, suudelmia, hellyyttä, turvaa ja rauhaa, rennosti chillaamista, kaikesta puhumista, yhdessä tekemistä livenä ja polttavia tunteita Vuoristoradalla liitelyä. 

Ei enää ketään muuta miestä väliin. 

Vain hän. 

Seksi on vain oikean läheisyyden täyttymys ja huippu sen oikean ihmisen kanssa. 

Pääasia ovat vahvat tunteet, että unelmat ovat todellisuutta arjessa. 

2022 vuoden joulun taika on yhä tähtipölynä ajatuksissani, eikä se kadonnutkaan.

Hän on tullut vastaan. 

Jenni Vartiainen - Valitsen sut uudestaan

Minä olin sanonut 2023 kesällä, että asiat ratkeaa tavalla tai toisella ja hän vastasi siihen, että asioilla on tapana lutviutua (järjestyä).

Olin kiittänyt autokyydistä ja toivotin hyvää yötä. Hänkin sanoi, että näkyillään.

Hänellä on edelleen seinällään minun hänelle tekemä maalaus, josta oli kiitellyt. 

Tätä kaikkea minä toivoin, tätä minä halusin. 

Ja toivon ja haluan yhä lisää. Odotan tulevaa aikaa. 

Kirjoitin Cecjialle:

"Minä  tulen heti taas luoksenne Sidya Sawalle ja luoksesi Melody-alukselle, kun saan täällä tehtävät työni päätökseen.

Minä kaipaan niin sinua ja teitä kaikkia siellä tähtien tuolla puolen. 

Muistatko; meidän Zone8.

Rakkaudella Mire"

Luin vielä kirjeeni läpi, joka oli vihertävä hologrammiteksti näytöllä, Telluksella.

Kun näin, että kirje oli hyvä, painoin näppäintä Access ja viestini oli lähtenyt kyberavaruuden tuuliin tavoittaen rakasta työtoveriani ja ystävääni, kultahiuksista Cecjiaa. 

Musiikin rytmi vei minut kaukaisille teille; muistin kauniin ja henkeäsalpaavan avaruuden maisemat, seikkailut ja matkustamisen...

Suljin silmäni. 

Ja näin sen kaiken visuaalisina kuvina mielessäni. Näin hänet. 

Minulla on valokuvamuisti. Olenhan kuva-artesaani.

Tunsin vahvat ja voimakkaat tunteeni, tulimyrskynä sydämessäni. 

Olin ollut niin vahva. Olin mennyt kaikesta läpi. 

Olin yhä tässä. 

Myöhemmin pakkasin tavaroitani rinkkaan. 

Lähetin kutsupyynnön yöllä alukselleni Alicialle ja sen saapuessa astuin siihen.

Käynnistin starttauksen ohjaustilassa. Valot syttyivät kojelaudassa ja hologrammitaulut avautuivat. Laitoin turvavyöt kiinni tuolissani. 

Olin omillani. Omalla matkalla jälleen. 

Oli kirkas ja kuulas, tummansininen taivas. Kirkkaat tähdet kimmelsivät. Kirkkaansinertävät usvamaiset pilvet lipuivat ilmakehässä.

Sydämeni jyskytti sadalla prosentilla. Olin täysillä elossa. Olin vapaa. Olin niin onnellinen. 

Ohjasin alustani aavojen avaruuden aaltojen laineiden lävitse itse. Nyt käteni olivat vakaat.

Tiesin täsmälleen mitä tehdä. 

Jätin menneisyyttäni päivä kerrallaan taakseni tilanteista, jotka vain loittonivat loittonemistaan, kadoten lopulta horisontin taakse usvaan. 

Minä - katsoin eteenpäin.

Tulevaisuuteen;

Jossa hohtava aamuauringon valo nousi horisontin takaa, saaden kaiken kimaltamaan kultaisena, säkenöivinä kultapisaroina, pisteinä, kultaisena pölynä. 

"Minulla on viimeinkin sydän, joka ei tunne enää tuskaa", olin ajatellut 2023 helpottuneena. 

Silloin olin astunut jälleen Elämän ovesta. Olisinpa tiennyt, että tuon ajan jälkeen oli taas varjojen laaksoissa matkaa kuljettava, kuitenkin uudelleen kohti valoa. 

Silti katseessani hohtaa yhä toivo ja kun katsoin avaruusalukseni Alician etuikkunan läpi kirkkaan kuulasta, läpinäkyvää sineä, jossa hohtavat miljardit kirkkaat tähtirykelmät. Koti. 

Hengitin syvään. Tältä tuntui olla vapaa. Olla vapaudessa. 

Ja pitää yllä toivoa. 

11.8.2025