9. Zone8: Solacenin ja Cecjian jälleennäkemisen jälkeen
Vietin Nymfan kanssa tyttöjen iltaa Nymfan asunnolla ja valmistauduimme bailausiltaan FireFoxilla.
Nymfa kertoili pätkiä salaperäisestä elämästään ja Kalymista, samoin minä hänelle. Kummallakin meistä on kuitenkin menneisyydessä asioita, joista ei puhuta ja jotka salaamme jopa hyviltä ystäviltä. Cecjia ainoastaan tietää koko elämäntarinani ja häneen voi luottaa. Hän on todistanut sen aina ja joka tilanteessa.
Mutta tänä iltana haluan rentoutua ja tuntea taas hyvät fiilikset, enkä muistella menneitä, koska niissä on käsittelemättömiä epäoikeudenmukaisuuksia ja minua vastaan tehtyä vääryyttä. " Hitot niistä", nyt bailaisin oikein kunnolla ja pitäisin hauskaa...
Kun pääsimme FireFoxiin, siellä tunsimme heti lämpimän ilmapiirin ja hyvän tunnelman. Kaikki olivat jo tanssimassa innoissaan ja oli jo hyvä meno päällä. Kaikki tervehtivät ilosesti toisiaan ja hymyilivät. Tähän ihanaan joukkoon tunsin todellakin kuuluvani ja olin tervetullut. Tuntui hyvältä olla siellä pitkästä aikaa. Nyt olin taas kotona todellisten ystävieni seurassa ja toivoin unohtavani edes hetkeksi murheet Maassa ja menneisyyteni haamut.
E, TooJee, Kalym, Zak-11 ja myös Diana ovat paikalla FireFoxissa.
Muilla on töitä, mutta he tulevat FireFoxiin tässä lähiaikoina ja silloin varsinaisesti kokoonnutaan viettämään iltaa. Voi taivas, miten olenkaan ikävöinyt Zone8:a ja sen porukkaa. Nyt olen taas onnellinen ja on tosi kivaa tanssia, ajattelin.
Hyvän bilemenon jälkeen jähmetyn äkkiä paikalleni yllättyneenä. Savuiselle tanssilattialle oli tullut sen verran tilaa, että näen vastapäisen peiliseinän vieressä seisoskelevan miehen. Katseemme kohtaavat. Hän on se sama pitkähiuksinen ja salaperäinen mies, jonka kohtasin matkalla Maahan siellä kaukaisella huoltoasemalla ennen pahasti metsään mennyttä etsintäreissuani (mutta sain kuitenkin tavallaan rauhan).
Juuri silloin DJ alkoi soittamaan niin hyvää biittiä ja tekeminen ja tunteet sekä musiikki ovat kuuluneet minulla aina yhteen, joten aloin tanssia miehelle villisti, katsoen tätä samalla flirttailevasti. Kuuma liekki leimahteli polttaen sydäntäni. Putosin vuoristoradalla, meidän välisestä katseesta. Tiesin, että rakkaus on kuin huume... tieteellinen tutkimus kertoo, että rakkaus ikäänkuin kaappaa aivot... ja aivojen kemialliset yhdisteet aiheuttavat aivoissa rajun myrskyn, jota kutsutaan rakkaudeksi, mutta ihminen ei kestä huumaa pitkään, sillä se on stressaavaa aikaa. Mielessä ei ole kuin vain se, kehen rakastuminen kohdistuu ja on vaikea saada unta ja syödä ja olla. Sitä vain toivoo, että toinen on lähellä ja voi suudella ja halailla. Ajan myötä rakastumisen rajumyrsky mielikuvituksessa häviää, mutta tilalle jää ehkä todellinen kiintymyssuhde, jos kumppanit ovat sitärakentaneet yhdessä, eikä rakastumisen kohde ole pelkkä haavekuva...
Katsomme toisiamme ja olemme lähekkäin ja on vain se hetki. Aika liitää kuitenkin, mutta huomaamattomasti. Olen kokenut taas yhden ainutlaatuisen hetken, joka muuttaa minua ja kaikkia lähelläni. Katseesi polttaa ja on intohimoinen, mutta tiedän, ettei se aina johda mihinkään...
Niin usein olen toivonut, mutta mitään ei välillä tapahdu. Kaipaan sitä, että joku vastaa tunteisiini, minut pitää ottaa... Ja nytkin kerrot, että sinun on mentävä...
Kuitenkin, kun mies on lähdössä, hän vie minut FireFoxin terassiparvekkeille ja katsoo minua suoraan syvänsinisillä silmillään ja halaa ja kumartuu suutelemaan minua, johon minä vastaan intohimoisesti...
Miehen mentyä tanssiminen ei tunnu enää samalta ja etsin Nymfan ja muut. Hekin ovat jo lähdössä. Nymfa ja minä palaamme Nymfan asuntoon. Puhumme yhdessä tyttöjen juttuja ja me molemmat toteamme, että jokin kerta pitää lähteä bailaamaan ilman miehiä, vain kimmat. Miehet ovat niin vaikeita välillä. Nymfallakin on ongelmansa Kalymin kanssa.
Oli minulla silti todella hieno ilta, vaikka ikävä sai minut taas niin sekaisin...
Seuraavat päivät työvuoroissa ovat kidutusta. Kehoni liekehtii kaipauksesta ja täytyy vain odottaa ja keksiä muuta tekemistä sillä aikaa.
Tiedän, kuitenkin, että se mies ottaa yhteyttä, on aina ottanut, mutta miksi hän silti on välillä niin etäinen... Huomaan taas kaipaavani aikaa, jolloin olimme juuri tavanneet. Silloin oli mieletön vetovoima toisiimme. Ehkä se vain tuntuu kadonneen, kun aikaa on kulunut niin paljon, että se ei ole samanlaista, kiehtovaa ja jännittävää uutta. Ja nyt se on tullut tutuksi
...meille molemmille. Mitä on todellinen rakkaus ja kestävä suhde?
Päiväkirjamerkintöjä erityisen illan jälkeen FF:ssa:
10 aleneen kuuta, 103 elegaa, 79 solenea
"Maassa elettäisiin nyt vuotta 2017, mutta pääseminen sinne on edelleen esteenä..."
"Minä en kuitenkaan ole ainut, kuka ei pääse sinne. Myös jopa Galaxien välinen media ihmettelee uutisotsikoissaan samaa."
"Kaipaan hirveästi perhettäni, vanhempiani, kun olen poissa Maasta. Mitä sille kotipallolle, joka on kuitenkin kaikesta pahasta huolimatta kotini ja vaikka siellä olikin todella vaikeaa, oikein kuuluu? Minäkin vanhenen. Täytin juuri Maan ajassa 30 vuotta."
"Mieleeni tulvii kuitenkin uusia muistoja. Muistoja etsintäreissulta ja tapaamastani miehestä ja seikkailuista yhdessä..."
"Mietin elämän tarkoitusta. Mietin tapahtumien tarkoitusta. Työni ja elämäni on nyt Zone8 ja Crystal Anchor. Rakastan kaikkea niihin kuuluvaa. Olen tähtien tiellä. Olen itsenäinen, mutta tunnen silti kuuluvani tänne, näihin olentoihin. Olen lukemattomien seikkailujen äärellä, mutta aina välillä suru ja kaipaus vetää kohti mustaa aukkoa. Elämässäni ovat kuitenkin aina hohtaneet miljoonat värit eri sävyineen."
"Kaksi aikoinaan tehtyä runoani ovat uudelleen ajankohtaiset."
"Sydämeni jyskyttää tahtiin musiikin
Tanssin kuin sumussa
Rytmi vie minut ekstaasiin
Tanssit lähelläni,tunnen kosketuksesi
Tulikuuma polte virtaa minussa
Tartun käteesi
Olemme yhtä
Olen kanssasi tiellä tähtiin
Maa kauas jää
Valot ja rytmi veressä sykkii
Kaukaiset universumit kutsuu
Kaikki tiet vievät eteenpäin
Kauas horisontin taa
Ikuinen tuli polttaa, Elämän tuli
Liekit rakkauden, kun katsomme toisiamme silmiin
Vain tämä hetki ja yksi henkäys
Et mennyttä takaisin saa
Elä siis täysillä joka sekunti
Koskaan et tiedä mikä on viimeinen
Kerran ajan ja paikan raja ylittyy
Uskallatko heittäytyä tulevaan,
uskotko ikuiseen huomiseen?
Älä siis pelkää,
sillä matkamme jatkuu takaisin kotiin
Historiamme on kirjoitettu tähtiin
Kaikella on oltava tarkoitus; uskon niin
Fysiikan lait kertoo jo sen
Mikään ei sattumanvaraista
Silti kaikki on ihmeellistä
Jollei jokin toteudu, odota parempaa
Niin voit saada sen
Hymyilen sulle ja hymyilet takaisin
Muistan: Jos jokin päättyy, alkaa uusi tie
"Ole siis rohkea ja katso minne se vie.""
Savuisia kujia, kapeita portaikkoja
Katulamppujen himmeässä hehkussa
Erotan vain hahmoja, etsin sinua katseellani
Vaikka tiedän, en voi ketään tässä hämärässä tunnistaa
Silti sinut näen selvästi
Seisot edessäni ja katseemme kohtaa
Sydäntäni polttaa suunnaton ikävä,
sillä kuvasi harhaa, olet kaukana poissa
Ja kohta mielikuvanikin sinusta haihtuu pois
Olen taas niin yksin
Jääkylmä tuuli sisälläni
En voi elää ilman sinua, olet minulle huumetta
En halua ajatella sinua, kun et ole kanssani
Odotan vain sitä, kun sinut taas näen
Sittenkään en uskalla kunnolla edes katsoa sinua silmiin
Epätoivo valtaa; mitä teen?
Käteni puristaa kaidetta niin että rystyset vaalenee
En tunne fyysistä kipua
Sydämeni jyskyttää
Veri kohisee korvissani
Onko elämäni vain odottamista
Tahdon uskaltaa
Tahdon löytää sinut
Ajatukseni kiertävät kehää
Päättyen aina sinuun
Laskeudun horjuen portaat
Astun ovesta savuiselle tanssilattialle
Musiikki soi lujaa
Rytmi vie minut transsiin
En halua ajatella
Tahdon unohtaa
Kyynelten jäljet kasvoillani
En pysty enää itkemään
Milloin tämä tuska loppuu?
Yhteiset hetket ohikiitävää
Onko väliä millään sittenkään
Tyhjyys sisälläni
Hymyn naamio kasvoillani yhä
Kuinka kauan pystyn piiloutumaan sen taa?
Lasken sekunteja
Aikaa kuluu kuin sumussa
Kuinka kauan jaksan päiviin seuraaviin?
Katson kun elämäni virtaa ohitse
Tahdon herätä kun olet vierelläni
Tahdon olla lähelläsi
Kaipaus repii sieluni
Kuka voisi lohduttaa
Kun ikävöin vain sua
Vain sinä voit minua tässä auttaa
Silti viet minut kuiluun pohjattomaan
Tahdon löytää reitin epätietoisuudesta
En paeta saa, täytyy olla ratkaisut
Palaan takaisin
Tietoisuuteni reunalla ymmärrän
On yritettävä, luovuttaa ei saa
Ehkä kohtalo meidät yhteen saattaa
Muistan kun sinuun katsoin
Katsoin peiliin nähden siinä kuin itseni
Ei mikään päättyä voi, jos alussa vielä
Tahtoisin mahdollisuuden ja rohkeuden
Tahdon tietää
Lähden, askeleeni kiireiset
Menen vaikka maailman ääriin
Ja jos välität, etsit minut ennemmin tai myöhemmin
Kuten minä sinut
Siihen asti; Hyvää matkaa"
Nymfa kertoili pätkiä salaperäisestä elämästään ja Kalymista, samoin minä hänelle. Kummallakin meistä on kuitenkin menneisyydessä asioita, joista ei puhuta ja jotka salaamme jopa hyviltä ystäviltä. Cecjia ainoastaan tietää koko elämäntarinani ja häneen voi luottaa. Hän on todistanut sen aina ja joka tilanteessa.
Mutta tänä iltana haluan rentoutua ja tuntea taas hyvät fiilikset, enkä muistella menneitä, koska niissä on käsittelemättömiä epäoikeudenmukaisuuksia ja minua vastaan tehtyä vääryyttä. " Hitot niistä", nyt bailaisin oikein kunnolla ja pitäisin hauskaa...
Kun pääsimme FireFoxiin, siellä tunsimme heti lämpimän ilmapiirin ja hyvän tunnelman. Kaikki olivat jo tanssimassa innoissaan ja oli jo hyvä meno päällä. Kaikki tervehtivät ilosesti toisiaan ja hymyilivät. Tähän ihanaan joukkoon tunsin todellakin kuuluvani ja olin tervetullut. Tuntui hyvältä olla siellä pitkästä aikaa. Nyt olin taas kotona todellisten ystävieni seurassa ja toivoin unohtavani edes hetkeksi murheet Maassa ja menneisyyteni haamut.
E, TooJee, Kalym, Zak-11 ja myös Diana ovat paikalla FireFoxissa.
Muilla on töitä, mutta he tulevat FireFoxiin tässä lähiaikoina ja silloin varsinaisesti kokoonnutaan viettämään iltaa. Voi taivas, miten olenkaan ikävöinyt Zone8:a ja sen porukkaa. Nyt olen taas onnellinen ja on tosi kivaa tanssia, ajattelin.
Hyvän bilemenon jälkeen jähmetyn äkkiä paikalleni yllättyneenä. Savuiselle tanssilattialle oli tullut sen verran tilaa, että näen vastapäisen peiliseinän vieressä seisoskelevan miehen. Katseemme kohtaavat. Hän on se sama pitkähiuksinen ja salaperäinen mies, jonka kohtasin matkalla Maahan siellä kaukaisella huoltoasemalla ennen pahasti metsään mennyttä etsintäreissuani (mutta sain kuitenkin tavallaan rauhan).
Juuri silloin DJ alkoi soittamaan niin hyvää biittiä ja tekeminen ja tunteet sekä musiikki ovat kuuluneet minulla aina yhteen, joten aloin tanssia miehelle villisti, katsoen tätä samalla flirttailevasti. Kuuma liekki leimahteli polttaen sydäntäni. Putosin vuoristoradalla, meidän välisestä katseesta. Tiesin, että rakkaus on kuin huume... tieteellinen tutkimus kertoo, että rakkaus ikäänkuin kaappaa aivot... ja aivojen kemialliset yhdisteet aiheuttavat aivoissa rajun myrskyn, jota kutsutaan rakkaudeksi, mutta ihminen ei kestä huumaa pitkään, sillä se on stressaavaa aikaa. Mielessä ei ole kuin vain se, kehen rakastuminen kohdistuu ja on vaikea saada unta ja syödä ja olla. Sitä vain toivoo, että toinen on lähellä ja voi suudella ja halailla. Ajan myötä rakastumisen rajumyrsky mielikuvituksessa häviää, mutta tilalle jää ehkä todellinen kiintymyssuhde, jos kumppanit ovat sitärakentaneet yhdessä, eikä rakastumisen kohde ole pelkkä haavekuva...
Katsomme toisiamme ja olemme lähekkäin ja on vain se hetki. Aika liitää kuitenkin, mutta huomaamattomasti. Olen kokenut taas yhden ainutlaatuisen hetken, joka muuttaa minua ja kaikkia lähelläni. Katseesi polttaa ja on intohimoinen, mutta tiedän, ettei se aina johda mihinkään...
Niin usein olen toivonut, mutta mitään ei välillä tapahdu. Kaipaan sitä, että joku vastaa tunteisiini, minut pitää ottaa... Ja nytkin kerrot, että sinun on mentävä...
Kuitenkin, kun mies on lähdössä, hän vie minut FireFoxin terassiparvekkeille ja katsoo minua suoraan syvänsinisillä silmillään ja halaa ja kumartuu suutelemaan minua, johon minä vastaan intohimoisesti...
Miehen mentyä tanssiminen ei tunnu enää samalta ja etsin Nymfan ja muut. Hekin ovat jo lähdössä. Nymfa ja minä palaamme Nymfan asuntoon. Puhumme yhdessä tyttöjen juttuja ja me molemmat toteamme, että jokin kerta pitää lähteä bailaamaan ilman miehiä, vain kimmat. Miehet ovat niin vaikeita välillä. Nymfallakin on ongelmansa Kalymin kanssa.
Oli minulla silti todella hieno ilta, vaikka ikävä sai minut taas niin sekaisin...
Seuraavat päivät työvuoroissa ovat kidutusta. Kehoni liekehtii kaipauksesta ja täytyy vain odottaa ja keksiä muuta tekemistä sillä aikaa.
Tiedän, kuitenkin, että se mies ottaa yhteyttä, on aina ottanut, mutta miksi hän silti on välillä niin etäinen... Huomaan taas kaipaavani aikaa, jolloin olimme juuri tavanneet. Silloin oli mieletön vetovoima toisiimme. Ehkä se vain tuntuu kadonneen, kun aikaa on kulunut niin paljon, että se ei ole samanlaista, kiehtovaa ja jännittävää uutta. Ja nyt se on tullut tutuksi
...meille molemmille. Mitä on todellinen rakkaus ja kestävä suhde?
Päiväkirjamerkintöjä erityisen illan jälkeen FF:ssa:
10 aleneen kuuta, 103 elegaa, 79 solenea
"Maassa elettäisiin nyt vuotta 2017, mutta pääseminen sinne on edelleen esteenä..."
"Minä en kuitenkaan ole ainut, kuka ei pääse sinne. Myös jopa Galaxien välinen media ihmettelee uutisotsikoissaan samaa."
"Kaipaan hirveästi perhettäni, vanhempiani, kun olen poissa Maasta. Mitä sille kotipallolle, joka on kuitenkin kaikesta pahasta huolimatta kotini ja vaikka siellä olikin todella vaikeaa, oikein kuuluu? Minäkin vanhenen. Täytin juuri Maan ajassa 30 vuotta."
"Mieleeni tulvii kuitenkin uusia muistoja. Muistoja etsintäreissulta ja tapaamastani miehestä ja seikkailuista yhdessä..."
"Mietin elämän tarkoitusta. Mietin tapahtumien tarkoitusta. Työni ja elämäni on nyt Zone8 ja Crystal Anchor. Rakastan kaikkea niihin kuuluvaa. Olen tähtien tiellä. Olen itsenäinen, mutta tunnen silti kuuluvani tänne, näihin olentoihin. Olen lukemattomien seikkailujen äärellä, mutta aina välillä suru ja kaipaus vetää kohti mustaa aukkoa. Elämässäni ovat kuitenkin aina hohtaneet miljoonat värit eri sävyineen."
"Kaksi aikoinaan tehtyä runoani ovat uudelleen ajankohtaiset."
"Sydämeni jyskyttää tahtiin musiikin
Tanssin kuin sumussa
Rytmi vie minut ekstaasiin
Tanssit lähelläni,tunnen kosketuksesi
Tulikuuma polte virtaa minussa
Tartun käteesi
Olemme yhtä
Olen kanssasi tiellä tähtiin
Maa kauas jää
Valot ja rytmi veressä sykkii
Kaukaiset universumit kutsuu
Kaikki tiet vievät eteenpäin
Kauas horisontin taa
Ikuinen tuli polttaa, Elämän tuli
Liekit rakkauden, kun katsomme toisiamme silmiin
Vain tämä hetki ja yksi henkäys
Et mennyttä takaisin saa
Elä siis täysillä joka sekunti
Koskaan et tiedä mikä on viimeinen
Kerran ajan ja paikan raja ylittyy
Uskallatko heittäytyä tulevaan,
uskotko ikuiseen huomiseen?
Älä siis pelkää,
sillä matkamme jatkuu takaisin kotiin
Historiamme on kirjoitettu tähtiin
Kaikella on oltava tarkoitus; uskon niin
Fysiikan lait kertoo jo sen
Mikään ei sattumanvaraista
Silti kaikki on ihmeellistä
Jollei jokin toteudu, odota parempaa
Niin voit saada sen
Hymyilen sulle ja hymyilet takaisin
Muistan: Jos jokin päättyy, alkaa uusi tie
"Ole siis rohkea ja katso minne se vie.""
Savuisia kujia, kapeita portaikkoja
Katulamppujen himmeässä hehkussa
Erotan vain hahmoja, etsin sinua katseellani
Vaikka tiedän, en voi ketään tässä hämärässä tunnistaa
Silti sinut näen selvästi
Seisot edessäni ja katseemme kohtaa
Sydäntäni polttaa suunnaton ikävä,
sillä kuvasi harhaa, olet kaukana poissa
Ja kohta mielikuvanikin sinusta haihtuu pois
Olen taas niin yksin
Jääkylmä tuuli sisälläni
En voi elää ilman sinua, olet minulle huumetta
En halua ajatella sinua, kun et ole kanssani
Odotan vain sitä, kun sinut taas näen
Sittenkään en uskalla kunnolla edes katsoa sinua silmiin
Epätoivo valtaa; mitä teen?
Käteni puristaa kaidetta niin että rystyset vaalenee
En tunne fyysistä kipua
Sydämeni jyskyttää
Veri kohisee korvissani
Onko elämäni vain odottamista
Tahdon uskaltaa
Tahdon löytää sinut
Ajatukseni kiertävät kehää
Päättyen aina sinuun
Laskeudun horjuen portaat
Astun ovesta savuiselle tanssilattialle
Musiikki soi lujaa
Rytmi vie minut transsiin
En halua ajatella
Tahdon unohtaa
Kyynelten jäljet kasvoillani
En pysty enää itkemään
Milloin tämä tuska loppuu?
Yhteiset hetket ohikiitävää
Onko väliä millään sittenkään
Tyhjyys sisälläni
Hymyn naamio kasvoillani yhä
Kuinka kauan pystyn piiloutumaan sen taa?
Lasken sekunteja
Aikaa kuluu kuin sumussa
Kuinka kauan jaksan päiviin seuraaviin?
Katson kun elämäni virtaa ohitse
Tahdon herätä kun olet vierelläni
Tahdon olla lähelläsi
Kaipaus repii sieluni
Kuka voisi lohduttaa
Kun ikävöin vain sua
Vain sinä voit minua tässä auttaa
Silti viet minut kuiluun pohjattomaan
Tahdon löytää reitin epätietoisuudesta
En paeta saa, täytyy olla ratkaisut
Palaan takaisin
Tietoisuuteni reunalla ymmärrän
On yritettävä, luovuttaa ei saa
Ehkä kohtalo meidät yhteen saattaa
Muistan kun sinuun katsoin
Katsoin peiliin nähden siinä kuin itseni
Ei mikään päättyä voi, jos alussa vielä
Tahtoisin mahdollisuuden ja rohkeuden
Tahdon tietää
Lähden, askeleeni kiireiset
Menen vaikka maailman ääriin
Ja jos välität, etsit minut ennemmin tai myöhemmin
Kuten minä sinut
Siihen asti; Hyvää matkaa"
Kommentit
Lähetä kommentti