10. Zone8: Nymfa ja Kalym
Prologi
Nymfa:
Sysimusta yötaivas kaartui valomeressä uivan suuren miljoonakaupungin ylle. Näytti siltä kuin kaupunki leijuisi äärettömän, mustan avaruuden keskellä. Ehkä niin olikin.
Kirkkaat neonvalot loistivat valaisten voimakkaasti korkeat pilvenpiirtäjät ja saivat myös niiden miljardit ikkunat hehkumaan. Kaupunki eli omaa elämäänsä.
Yö oli aivan kuin toinen maailma, paitsi niille, joille jokainen päivä ja hetki on samankaltaista. Se on elämistä jossain kaukana, unenomaisessa transsissa, hetkien hurmiossa.
Niitä ovat ne, joiden asuinpaikka on kaupungin alapuolella pimeydessä ja neonvaloissa, savun ja höyryn keskellä. Heidän elämänsä riippuu päivittäisestä huumeesta, jota ilman ei voi olla. Maailmassa, jossa muuten ei voisi selvitä. Jokainen hetki on jatkuvaa olemassaolon taistelua. Taistelua aineista, kovan gimman tai jätkän maineesta, selviytymistä kovassa kilpailussa ja bisneksessä. He tietävät oman kurjuutensa ja siitä pakenemisen mahdottomuuden. He ovat langenneita, mutta aineet nostavat heidät ainakin hetkeksi pilviin. Kuitenkin sen jälkeen tulee se jyrkkä pudotus. Kerta kerralta tulee mukaan yhä vahvempi pimeys...
Mutta jossain kaiken tämän yläpuolella, korkealla erään pilvenpiirtäjän 46 kerroksessa, nuori, arviolta 20- vuotias nainen katsoo mietteissään ulos ikkunasta. Hän nojaa päätään kädellään ja rummuttaa hiljaa toisella puista työpöytää, jossa on metallinharmaa pinta. Edessään naisella on Q7FSA-merkkinen pöytätietokone. Sen ruutu on melkein täynnä neonvihreää koodikieltä.
Naisella on yllään ihoa myötäilevä metallinhohtoinen puku ja hänen sähkönsiniset lyhyehköt hiukset valuvat hänen kasvoilleen.
Nainen tietää mitä on kova taistelu. Hän tietää bisnesalan ja yhtiöiden häikäilettömän kylmän kamppailun. Hän tietää, että yksikin virhe voi olla ratkaiseva ja kohtalokas. Se peli, jota pelataan, ei ole leikkiä ja jokainen pelaa omilla säännöillään. Ja sitä peliä ei voi jättää kesken, vaan se täytyy pelata loppuun saakka, kävi miten kävi ja tietäen, että yhdestäkin virheestä voi kuolla. Eikä uutta mahdollisuutta tule.
Nainen on jo kauan ymmärtänyt elämän raadollisuuden ja sen kovan koulun, mutta myös sen miten selvitä, mitä tehdä. Tämä kaikki on antanut hänelle valmiudet siihen tehtävään, johon hänet noin pari kuukautta (Maan aikaa) sitten valittiin. Hän työskentelee cyberavaruuden C-FIA778SAFE:n eli Cefian palveluksessa agenttina, Zone8:n avaruusasemalla.
Tämä kaupunki on lähellä Zone8:aa ja asunto, jossa hän on, on hänen omansa.
Äkkiä nuori nainen havahtuu piippaavaan ääneen ja katsahtaessaan näytön ruudulle, hän huomaa kirkuvan punaisen tekstin. Se on hätäsanoma.
"Nymfa. Tule heti. Hätätilanne. Asema 251. Hyökkäys. Älä ota alusta tai kiituriakaan. Liian hitaat. Tee mitä Lizanette opetti. Ota oma aseesi Lazery42. Kalym kuittaa."
- Voi ei, Nymfa huokaisi väsyneesti. (Yleensä hän oli innoissaan työstään, mutta nyt... menneisyyden haamut kurkottelivat huoneen seinillä...)
"Kai sitä on sitten pakko mennä..."
"Mikähän hätätilanne siellä on? Ilmeisesti jotain aika vakavaa..."
Hän nousi ylös ja haki kaapista aseensa, valmistautui ja meni uudelleen tietokoneen ääreen. Sitten Nymfa kirjoitti uudet koodit ja salasanan. "Voi kun muistaisin kaiken oikein, sen miten Liz tämän kaiken opetti..."
"Kalym. Tulen. Odota pieni hetki. N."
Painaessaan Accessia, huone sumeni hänen ympäriltään ja taas tuli se outo tunne. Vaikka ympäristö näytti menevän hurjaa vauhtia ohitse ja Nymfa seisoi vain paikoillaan ilmavirran pyyhkiessä hänen kasvojaan, ei voinut olla varma siitä mitä oikeasti tapahtui.
Jonkin ajan kuluttua kaikki selkiytyi ja tuhkanharmaa asemarakennus häämötti Nymfan edessä, kun hän ilmentyi paikalle himmeän hologafisen valohehkun saattelemana. Tuskin hän oli ehtinyt edes kunnolla aineellistua, kun aika pitkä mies ryntäsi hänen luokseen yönmustat hiukset hulmuten.
- Nymfa, hyvä, että tulit näin pian, mies totesi ja hänen äänensä kuulosti helpottuneelta.
- Tottakai minä tulin. Olenhan agentti, se on velvollisuuteni ja työtäni, nainen vastasi tyynesti, katsoen miestä silmiin ja jatkoi:
- Eikä ystävää ja työtoveria jätetä pulaan.
Kalym katsoi naista myös silmiin ja etsi tämän katseesta jotain mutta se oli mitään paljastamaton. Niinpä mies kääntyi ja alkoi kertoa matalalla syvällä äänelllään tapahtumia. Siitä miten kaikki oli alkanut. Hyökkäyksestä, laitteiden tuhoamisesta ja kaaoksesta.
Kun he astuivat sisälle, oli kuolemanhiljaista. Hiljaista ennen myrskyä ja salamaa. Vain heidän kahden askeleet kaikuivat kivilattialla. Kaikki oli rikottua ja särkynyttä ja siellä täällä lojui elottomia vartija-androideja, jotka olivat myös jonkin hirveän syömiä ja murskaantuneita. Elektronisia johtojen tynkiä törrötti heidän ruumiidensa muodostamista kasoista ja metalliosia oli sinkoillut sinne tänne.
Nymfa puristi rystyset valkoisina Lazerya ja silmäili ympärilleen varuillaan. Häntä pelotti, mutta hän yritti peittää hermostuneisuuttaan, koska tiesi Kalymin muutenkin olevan huolissaan hänestä.
Kalym ei todellakaan tiennyt kaikkea hänestä. Jos olisi tiennyt enemmän. Kalym ei antaisi edes mahdollisuutta hoitaa tilanteita itsenäisesti. Jo se tieto, millaista elämää hän oli viettänyt, sai Kalymin huolehtimaan hänestä ja se tuntui osittain ärsyttävältä.
Hän, Nymfa, oli tottunut pärjäämään hinnalla millä hyvänsä ja olemaan se mielettömän kova gimma. Silti Nymfa tiesi, että oli eräs toinen nainen, joka oli oikeastaan legenda. Toinen nainen, jonka menneisyys oli sirpaleista ja äätetöntä tuskaa täynnä. Kuitenkin tämä nainen oli selvinnyt kaikesta.
Kalym ei tiennyt hänen henkistä kipuaan, ei miksi hän oli alkanut käyttämään aineita, eikä sitä miten paljon hänellä oli vieläkin vieroitusoireita. Mutta pakko vain oli olla kuivilla ja häntä auttoivat siinä luonnosta löydetyt lääkkeet, ettei lopetus olisi niin jyrkkä. Eihän hän voisi tehdä työtehtäviään, jos olisi huumeen vaikutuksen alaisena ja todellisuuden tuolla puolen.
Tämän oli Lizanette tehnyt hyvin selväksi. Nymfalla kuitenkin olisi mahdollisuus puhua ongelmistaan terapeutin kanssa ja jäädä sairaslomalle ja vieroitukseenkin. Mutta tästä hän oli kieltäytynyt. Hän hoitaisi kaiken itse, ilman kyselyjä hänen terveydestään. Hän pärjäisi ja näyttäisi, mihin hän todella pystyy. Hän ei halunnut olla holhottavana... eikä riippuvainen eikä häntä enää valvottaisi eikä pidettäisi vankina. Hän halusi hoitaa kaiken kunnialla ja kaikessa hiljaisuudessa. Nämä olivat hänen omia mörköjään, jotka hän päätti voittaa.
Nymfa vaistosi Kalymin olevan kiinnostunut hänestä muunakin kuin ystävänä, mutta Nymfa ei tuntenut samoin. Silti Kalym oli hänelle kuin veli, mutta vielä aika tuntematon. He olivatkin nyt koeajalla. Hän ei uskaltanut antaa enää tunteilleen valtaa. Ei enää.
Kaiken täytyisi pysyä salassa nyt, mutta Nymfa tiesi, että tulisi vielä aika, jolloin olisi pakko kertoa kaikki. Luottamus täytyy olla työpareilla täydellinen, jotta voi uskoa henkensä toisen käsiin vaaratilanteissa. Työtehtävissä täytyy laittaa kaikkensa toisen pelastumisen ja suojaamisen eteen. Ja juuri oman henkensä uskominen toisen varaan tulisi olemaan todella vaikea. Ja se, että Kalym voi todella luottaa hänen tekevän parhaansa ja että Kalym voi todella antaa elämänsä hänen käsiinsä.
Nymfa oli jo tehnyt virheensä. Hän ei olisi luottamuksen arvoinen.
Mutta tällä hetkellä tärkeintä oli pysyä kuivilla. Koko hänen työnsä, tulevaisuus ja koko elämän suunta riippuivat siitä asiasta. Hän ei voisi olla sekaisin valppautta, terävyyttä ja toimintaa vaativissa työtehtävissä.
Näihin ajatuksiin Nymfa oli niin vaipunut, ettei hän kuullut laahaavia askeleita takanaan. Vasta kun jääkylmä koura tarttui lujasti häntä käsivarresta, nainen sävähti.
- Mikä olet?! Päästä irti! Hän kiljaisi ja kääntyi kohtaamaan ahdistelijansa. Samalla hetkellä hän kuitenkin toivoi, ettei olisi kääntynyt, sillä olento oli inhottava pimeyden alien, Kuoleman Soturi.
Nymfa oli kyllä kuullut muilta heistä, mutta hän itse ei ollut koskaan niitä tavannut. Pimeyden alienien metsästys oli kokeneempien agenttien ja sotureiden hommaa. Nymfa taas oli katujengien kasvatti ja hän tunsi bisnestaidon ja rikolliset kuin omat taskunsa.
Hän riuhtoi kättään vapaaksi, mutta iljettävän alienin luinen ote vain tiukkeni ja sen verestävät silmät kiiluivat julmasti. Alienin toinen käsi sai otteen Nymfan kaulalta ja hän tunsi kohta sen jälkeen tukehtuvansa.
Sitten yhtäkkiä alienin ote kirposi. Kuului luja isku ja rymähdys. Alien päästi epäinhimillisen äänen, joka muistutti tuskan kiljahdusta.
Kalym oli hyökännyt väliin, auttaakseen Nymfaa. Olio oli pitänyt häntä sellaisessa asennossa, mistä oli ollut mahdotonta päästä itse vapaaksi.
Kalym:
Adrenaliini kohosi rajuille asteille suonissani ja tunsin hurjan vihan. Tunsin pystyväni mihin tahansa, Nymfan takia. Kun näin, että hän oli pahassa pulassa, suojeluvaistoni heräsi taas. Tiedän, että Nymfa on kova kimma, tai siis, että hän näyttelee sitä roolia ja varsin lahjakkaasti. Arvostan silti Nymfaa ja kunnioitan hänen taitojaan ja hänen rohkeuttaan. Hän pakenee silti menneisyyttään, niin kuin me kaikki, ja salaa elämäänsä.
Kuitenkin, hänen torjuvasta asenteestaan huolimatta, se yksi, se ensimmäinen katse - ja olin myyty, vaikka tiesinkin miten vaikeaa kaikki olisi. Silti olen valmis yrittämään ja taistelemaan viimeiseen asti, jotta saavuttaisin ja voittaisin Nymfan luottamuksen ja rakkauden. Näyttäisin, että Cool mies välittää oikeasti naisesta. Ja ettei kaikki miehet petä ja valehtele. Että todellinen mies tuntee ja pystyy näyttämään rakkautensa naista kohtaan.
Nymfa:
Seuraavana päivänä töissä Nymfa on kiukkuinen ja hämmentynyt ja häntä nolottaa.
"Ai että minua ottaa päähän tavattomasti! Hiton alieni ja hiton Kalym! Tiedän, etten olisi päässyt omin avuin pois. Kukaan ei olisi päässyt siitä niljaisesta pihtimäisestä otteesta ilman apua, mutta juuri nyt kun minun pitäisi näyttää ja todistaa juuri Kalymille. Hitto, hitto ja hitto vie Kalymin holhoavaa ja ritarillista asennetta" Nymfa ajattelee äkeissään.
Nymfan mielen valtaavat tuskalliset muistot.
Tarkkailija:
Minä istun tietokoneeni äärellä Zone8:n oleskelutilassa ja juon hajamielisesti kahviani. Näen lasisen puoliseinän takaa Nymfan, joka vaikuttaa hämilliseltä ja hieman raivostuneelta. Olen huomannut Kalymin ja uuden työntekijän, nuoren naisen Nymfan välisen jännitteen. He olivat vasta tutustumis- ja totutteluvaiheessa. Nymfa on siis koeajalla ja Kalymin uusi työpari.
- Hei, Mire, kuulin äänen takaani ja E istahti viereeni sohvalle ärsyttävän rentona.
Ärsyttää! E on pitkään ja jatkuvasti yrittänyt iskeä minua, mutta minun ajatukseni valtaa se salaperäinen pitkähiuksinen mies siellä Etsintäreissulla.
- Electric, jos et viitsisi... aloitan, mutta E vain nauraa. Silti näen, että hän on tosissaan.
E höpöttää jotain hetken, mutta kun hän huomaa, että ajatukseni ovat muualla, hän jättää lopulta minut rauhaan.
E on kuitenkin komean näköinen. Toinen puoli päästä on kalju, mutta toisella puolella on pitkät sähkönsiniset hiukset. Hänellä on musta asu, jossa roikkuu ketjuja ja rintapanssari ja korvarengas. E:llä on läpikuultavan kultainen iho, jossa on ruusunpunainen ja sinertävä hohde. Hänen voimansa on sähkö ja Electric on hänen nimensäkin.
Mutta minusta hän on vain ärsyttävä, vaikka pidän kaikista työkavereistani, joka hänkin silti on. Olisinpa nähnyt silloin tulevaisuuteen. Miten väärässä olinkaan ollut...
Tällä hetkellä huomioni keskittyi uudestaan Nymfaan. Nymfa on kovityttö, jonka lyhyet hiukset olivat myös sähkönsiniset. Myöhemmin Nymfa kyllä avautui minulle, mutta tällä hetkellä en sitä aavistanut. Nymfa ei päästänyt ketään lähelleen.
Menin hakemaan lisää kahvia androidiautomaatilta ja tervehdin Nymfaa hymyillen samalla. Nymfa katsoi minua epäluuloisesti, vaikka olimme aiemmin bilettäneetkin villisti yhdessä ja viettäneet tyttöjen iltaa.
Nymfa:
Tuskalliset muistot ovat valtaamassa Nymfan mielen. Hän ei haluiasi tällä hetkellä nähdä ketään. Välähdyksenomaisia pätkiä sinkoili Nymfan mielessä asioista, joiden ylitse hän tahtoi kovasti päästä tai vain unohtaa. Hänellä oli aika Zone8:n Terapeutille, mutta mitä hän uskaltaisi tälle kertoa. Koeajalla työparit opettelivat luottamaan toisiinsa täydellisesti, jotta taistelutekniikka hioutuisi saumattomasti yhteen ja hätä- ja vaaratilanteessa tietäisi mitä toinen aikoo tehdä ja ettei toinen jätä pulaan. Miksei Kalym voinut olla alienin pihtiotteessa, että minä olisin voinut pelastaa hänet, eikä toisinpäin?!!??!
Minun kuuluu näyttää kaikille!
Ai, päätäni, siihen sattuu! Milloin tämä järkyttävä päänsärky loppuu?
Hän kuulee taas uudestaan järkyttäviä sanoja päänsä sisältä:
"Sinä... kuolet... jos... sinä...karkaat... Minä... itse... tapan... sinut... Sinä... olet... minun... Minun... tyttöni... Isin tyttö.... ja Nymfa tuntee vieläkin nipistyksen poskessaan ja läpsäisyn takapuolessaan.
Häntä huimaa ja oksettaa samaan aikaan ja niin Nymfa yhtäkkiä ryntää ohitseni kohti WC:tä.
Tarkkailija:
Minä tiedän muutaman kuukauden päästä Nymfan tarinan, kun hän eräänä sateisena iltana sen minulle kertoo romahdettuaan Terapeutin tapaamisessa täysin. Nymfalla on paljon kipeitä haavoja sisimmässään, mutta paljastamalla ne todellisille ystäville, joka Zone8:n porukka on, hän tulee vapautumaan siitä tuskasta. Häntä tullaan auttamaan.
Ajattelen omaa tuskaani ja surujani. Pyyhkäisen vihaisesti silmiäni. Ei kyyneleitä nyt!
Kauempana E katsoo minua ja kohtaan hänen katseensa. Vielä ei minusta tunnu miltään. Ei koskaan, ajattelen silloin. Älä sano koskaan, ei koskaan lipsahtaa mieleni syövereistä tuttuakin tutumpi sanonta.
Pyh! Toivotan ajatukselle tervemenoa. Käännyn tomerasti ympäri ja otan anndroidilta lisää kahvia ja menen pitämään taukoa lasikerrostalon yhdeksännessä kerroksessa sijaitsevaan puutarhaan.
Muutaman työntäyteisen ja Cecjian seurassa viettämäni ajan ja kaikkien meidän tyttöjen iltojen jälkeen tulee se sateinen ilta, jolloin Nymfa kertoo minulle tarinansa.
Olemme kaikki tutustuneet Nymfan kanssa, kuka vähemmän kuka enemmän. Minulle Nymfa on kuin pikkusisko ja hänkin on ottanut minut isosiskokseen.
Nymfan oli ollut pakko avautua Terapeutille ja hän oli ollut romahtamispisteessä. Terapeutti on kuitenkin 100% luotettava ja auttaa vaikeissa tilanteissa ja olotiloissa. Siitä minulla on vahva kokemustausta. Magneettikuvat Nymfan aivojen toiminnasta kertoivat tukahdutetuista muistoista, jotki piti saada auki, jotta Nymfa voisi parantua ja eheytyä. Hän kertoi tarinansa Tarkkailijalle, joka on samalla läheinen ja samalla ulkopuolinen.
Minulla on kokemusta todella rankoista asioista Maassa, Telluksella.
Nymfasta minä olen hänelle juuri se oikeä henkilö kuulemaan ensimmäisenä hänen tarinansa.
Nymfan tarina:
- On eräs jengipomo... Nymfa aloittaa alla päin ja arkaillen.
- Ensin ihastuin häneen, mutta myöhemmin huomasin olevani ansassa. Pomo... raiskasi ja... hyväksikäytti minua. Minulla ei ole ollut ketään toista miestä, mutta pomo on mustasukkainen ja myös väkivaltainen.
Hän on raaka ja nauttii tuskan tuottamisesta. Aluksi, kun olin ihastunut, kaikki oli niin hienoa ja coolia ja mageeta. Sain kalliita ja upeita lahjoja, mutta tietenkin myöhemmin selvisi, myös varastettuja. Minua kehuttiin.
Mutta sitten kuukausien kuluessa huomasin, että en saanut omaa rauhaa ja vähitellen minulle paljastui miehen todellinen luonne.
- Eräs päivä kuitenkin muutti kaiken. Pomolla oli jälleen käynnissä suuret bisnekset. Hän oli uhkaillut minua, että jos karkaisin, enkä olisi hänen "sokerityttönsä", hän tulisi ja tappaisi minut omin käsin. Ensin kiduttaisi...
- Zone8:n agentit tulivat luokseni ja esittivät olevansa kyttiä, jotka "pidättivät" minut. Oikea syy oli se, että minua pyydettiin töihin agentiksi peitetehtäviin.
Nymfaa oli haluttu "kuulustella" ja jengiläisten oli pakko päästää hänet - ja tietenkin pomo raivoistui silmittömästi kun kuuli tapahtuneesta ja koska hänen ilotyttönsä oli viety. Ja tiedän että hän haluaa ja yrittääkin vielä kostaa minulle ja minut vieneille. Lizanette kuitenkin hommasi mulle sen mun asunnon, joka on myös suojapaikka. Paikan ympärillä on kilvet ja suojat ja se on siis 46 kerroksessakin, minne on vaikeaa päästä. Ja teidän porukka on mun turvana myös.
Nyt ihastumiseni on kääntynyt vihaksi ja olen myös vihainen itselleni; miksi olin antanut sydämeni sille roistolle? Päätin, etten hairahdu enää koskaan. En enää rakastu enkä menetä sydäntäni toista kertaa. (Tässä kohdin ajattelin taas, älä koskaan sano ei koskaan, mutta sitten tajusin että niinhän itsekin olen itselleni sanonut; en koskaan ihastuisi...kun se tietäisi sydänsuruja, mutta niitähän oli jo muutenkin...)
- Olen kova muija, mutta petetyksi tuleminen ja toisen halveksunta satuttaa... Nymfa kertoo kyyneleet silmissään.
Näen, että Nymfaa sattuu enemmänkin kuin hän on itsekään edes itselleen valmis myöntämään.
- Pomo uhkasi kostaa henkilökohtaisesti, jos mä liukuisin pois hänen ulottuviltaan ja että hän saa aina uhrinsa koukkuun. Virhe uhrilta on aina se kohtalokas ja viimeinen. Mä valehtelin sille ohjeistetusti, että "mua pidetään kuulusteluissa ja vangittuna". Hän itse ei ole huolissaan omasta kiinnijäämisestään ja bisneksiään hän ei ole koskaan minulle kertonut. Hän on niin iso pomo, että hänet tunnetaan kaikkialla ja häntä on vaikeaa kenenkään saada koukkuun. Hän on ovela. En tiedä milloin hän löytää minut ja myös tämä ihana Zone8 on vaarassa, sillä pomo ei kaihda mitään keinoja suunnitelmiensa toteuttamiseksi.. Hän on sadistinen kusipää!
- Vaaratilanteet ovat meidän vahvinta osaamisalaa, minä totesin kuunneltuani tarkkaavaisesti Nymfan kertomuksen.
Kerroin Maan ihmisistä mitä he tekevät ja kerroin raporttien kirjoittamisesta ja asioista selvää ottamisesta.
Avasin hieman omia vaikeuksiani ja tunteitani. Oma elämäntarina ja kokemukset hyvässä ja pahassa ovat vahvuus, jota käyttää raporteissa ja agentin työtehtävissä ja kaikissa tilanteissa. Maassa sanotaan sitä sivistykseksi ja että tietää ja osaa elää ja toimia erilaisissa maailmoissa.
Menin Nymfan luokse ja halasin häntä sinä iltana, jolloin hopeiset kimaltavat sadepisarat valuivat pitkin vihertävää ikkunalasia.
Katselimme upeaa maisemaa sateen jälkeen parvekkeelta. Vehmaita puutarhoja ja puistoja, joiden keskellä on tämä sykkivä valoilla kimaltava ja kimmeltävä kaupunki. Suuret Zone8 pilvenpiirtäjät, joiden ikkunalasit hohtavat lämpimää neonoranssia ja turkoosinvihertävää. Liilanhohteiset pilvet ajelehtivat tummalla yötaivaalla. Galaksien kierteet välkkyvät ja tähdet loistavat ja kaiken taustalla kohoaa vieressä olevat planeetat. Muutamia metallinhohtavia aluksia lipuu taivaalla tuoden ja vieden viestejä ja kauppatavaroita kaukaisista maailmoista. Olen kotona, joka on rakas, mutta nämä alukset muistuttavat minua seikkailuista jossain kaukana ja minua ovat aina kiehtoneet matkustaminen ja seikkaileminen ja siihen liittyvä tuntemattomuus ja jännityksen tunne. Vielä, jokin päivä, ajattelen kaihoten.
Nymfa:
Sysimusta yötaivas kaartui valomeressä uivan suuren miljoonakaupungin ylle. Näytti siltä kuin kaupunki leijuisi äärettömän, mustan avaruuden keskellä. Ehkä niin olikin.
Kirkkaat neonvalot loistivat valaisten voimakkaasti korkeat pilvenpiirtäjät ja saivat myös niiden miljardit ikkunat hehkumaan. Kaupunki eli omaa elämäänsä.
Yö oli aivan kuin toinen maailma, paitsi niille, joille jokainen päivä ja hetki on samankaltaista. Se on elämistä jossain kaukana, unenomaisessa transsissa, hetkien hurmiossa.
Niitä ovat ne, joiden asuinpaikka on kaupungin alapuolella pimeydessä ja neonvaloissa, savun ja höyryn keskellä. Heidän elämänsä riippuu päivittäisestä huumeesta, jota ilman ei voi olla. Maailmassa, jossa muuten ei voisi selvitä. Jokainen hetki on jatkuvaa olemassaolon taistelua. Taistelua aineista, kovan gimman tai jätkän maineesta, selviytymistä kovassa kilpailussa ja bisneksessä. He tietävät oman kurjuutensa ja siitä pakenemisen mahdottomuuden. He ovat langenneita, mutta aineet nostavat heidät ainakin hetkeksi pilviin. Kuitenkin sen jälkeen tulee se jyrkkä pudotus. Kerta kerralta tulee mukaan yhä vahvempi pimeys...
Mutta jossain kaiken tämän yläpuolella, korkealla erään pilvenpiirtäjän 46 kerroksessa, nuori, arviolta 20- vuotias nainen katsoo mietteissään ulos ikkunasta. Hän nojaa päätään kädellään ja rummuttaa hiljaa toisella puista työpöytää, jossa on metallinharmaa pinta. Edessään naisella on Q7FSA-merkkinen pöytätietokone. Sen ruutu on melkein täynnä neonvihreää koodikieltä.
Naisella on yllään ihoa myötäilevä metallinhohtoinen puku ja hänen sähkönsiniset lyhyehköt hiukset valuvat hänen kasvoilleen.
Nainen tietää mitä on kova taistelu. Hän tietää bisnesalan ja yhtiöiden häikäilettömän kylmän kamppailun. Hän tietää, että yksikin virhe voi olla ratkaiseva ja kohtalokas. Se peli, jota pelataan, ei ole leikkiä ja jokainen pelaa omilla säännöillään. Ja sitä peliä ei voi jättää kesken, vaan se täytyy pelata loppuun saakka, kävi miten kävi ja tietäen, että yhdestäkin virheestä voi kuolla. Eikä uutta mahdollisuutta tule.
Nainen on jo kauan ymmärtänyt elämän raadollisuuden ja sen kovan koulun, mutta myös sen miten selvitä, mitä tehdä. Tämä kaikki on antanut hänelle valmiudet siihen tehtävään, johon hänet noin pari kuukautta (Maan aikaa) sitten valittiin. Hän työskentelee cyberavaruuden C-FIA778SAFE:n eli Cefian palveluksessa agenttina, Zone8:n avaruusasemalla.
Tämä kaupunki on lähellä Zone8:aa ja asunto, jossa hän on, on hänen omansa.
Äkkiä nuori nainen havahtuu piippaavaan ääneen ja katsahtaessaan näytön ruudulle, hän huomaa kirkuvan punaisen tekstin. Se on hätäsanoma.
"Nymfa. Tule heti. Hätätilanne. Asema 251. Hyökkäys. Älä ota alusta tai kiituriakaan. Liian hitaat. Tee mitä Lizanette opetti. Ota oma aseesi Lazery42. Kalym kuittaa."
- Voi ei, Nymfa huokaisi väsyneesti. (Yleensä hän oli innoissaan työstään, mutta nyt... menneisyyden haamut kurkottelivat huoneen seinillä...)
"Kai sitä on sitten pakko mennä..."
"Mikähän hätätilanne siellä on? Ilmeisesti jotain aika vakavaa..."
Hän nousi ylös ja haki kaapista aseensa, valmistautui ja meni uudelleen tietokoneen ääreen. Sitten Nymfa kirjoitti uudet koodit ja salasanan. "Voi kun muistaisin kaiken oikein, sen miten Liz tämän kaiken opetti..."
"Kalym. Tulen. Odota pieni hetki. N."
Painaessaan Accessia, huone sumeni hänen ympäriltään ja taas tuli se outo tunne. Vaikka ympäristö näytti menevän hurjaa vauhtia ohitse ja Nymfa seisoi vain paikoillaan ilmavirran pyyhkiessä hänen kasvojaan, ei voinut olla varma siitä mitä oikeasti tapahtui.
Jonkin ajan kuluttua kaikki selkiytyi ja tuhkanharmaa asemarakennus häämötti Nymfan edessä, kun hän ilmentyi paikalle himmeän hologafisen valohehkun saattelemana. Tuskin hän oli ehtinyt edes kunnolla aineellistua, kun aika pitkä mies ryntäsi hänen luokseen yönmustat hiukset hulmuten.
- Nymfa, hyvä, että tulit näin pian, mies totesi ja hänen äänensä kuulosti helpottuneelta.
- Tottakai minä tulin. Olenhan agentti, se on velvollisuuteni ja työtäni, nainen vastasi tyynesti, katsoen miestä silmiin ja jatkoi:
- Eikä ystävää ja työtoveria jätetä pulaan.
Kalym katsoi naista myös silmiin ja etsi tämän katseesta jotain mutta se oli mitään paljastamaton. Niinpä mies kääntyi ja alkoi kertoa matalalla syvällä äänelllään tapahtumia. Siitä miten kaikki oli alkanut. Hyökkäyksestä, laitteiden tuhoamisesta ja kaaoksesta.
Kun he astuivat sisälle, oli kuolemanhiljaista. Hiljaista ennen myrskyä ja salamaa. Vain heidän kahden askeleet kaikuivat kivilattialla. Kaikki oli rikottua ja särkynyttä ja siellä täällä lojui elottomia vartija-androideja, jotka olivat myös jonkin hirveän syömiä ja murskaantuneita. Elektronisia johtojen tynkiä törrötti heidän ruumiidensa muodostamista kasoista ja metalliosia oli sinkoillut sinne tänne.
Nymfa puristi rystyset valkoisina Lazerya ja silmäili ympärilleen varuillaan. Häntä pelotti, mutta hän yritti peittää hermostuneisuuttaan, koska tiesi Kalymin muutenkin olevan huolissaan hänestä.
Kalym ei todellakaan tiennyt kaikkea hänestä. Jos olisi tiennyt enemmän. Kalym ei antaisi edes mahdollisuutta hoitaa tilanteita itsenäisesti. Jo se tieto, millaista elämää hän oli viettänyt, sai Kalymin huolehtimaan hänestä ja se tuntui osittain ärsyttävältä.
Hän, Nymfa, oli tottunut pärjäämään hinnalla millä hyvänsä ja olemaan se mielettömän kova gimma. Silti Nymfa tiesi, että oli eräs toinen nainen, joka oli oikeastaan legenda. Toinen nainen, jonka menneisyys oli sirpaleista ja äätetöntä tuskaa täynnä. Kuitenkin tämä nainen oli selvinnyt kaikesta.
Kalym ei tiennyt hänen henkistä kipuaan, ei miksi hän oli alkanut käyttämään aineita, eikä sitä miten paljon hänellä oli vieläkin vieroitusoireita. Mutta pakko vain oli olla kuivilla ja häntä auttoivat siinä luonnosta löydetyt lääkkeet, ettei lopetus olisi niin jyrkkä. Eihän hän voisi tehdä työtehtäviään, jos olisi huumeen vaikutuksen alaisena ja todellisuuden tuolla puolen.
Tämän oli Lizanette tehnyt hyvin selväksi. Nymfalla kuitenkin olisi mahdollisuus puhua ongelmistaan terapeutin kanssa ja jäädä sairaslomalle ja vieroitukseenkin. Mutta tästä hän oli kieltäytynyt. Hän hoitaisi kaiken itse, ilman kyselyjä hänen terveydestään. Hän pärjäisi ja näyttäisi, mihin hän todella pystyy. Hän ei halunnut olla holhottavana... eikä riippuvainen eikä häntä enää valvottaisi eikä pidettäisi vankina. Hän halusi hoitaa kaiken kunnialla ja kaikessa hiljaisuudessa. Nämä olivat hänen omia mörköjään, jotka hän päätti voittaa.
Nymfa vaistosi Kalymin olevan kiinnostunut hänestä muunakin kuin ystävänä, mutta Nymfa ei tuntenut samoin. Silti Kalym oli hänelle kuin veli, mutta vielä aika tuntematon. He olivatkin nyt koeajalla. Hän ei uskaltanut antaa enää tunteilleen valtaa. Ei enää.
Kaiken täytyisi pysyä salassa nyt, mutta Nymfa tiesi, että tulisi vielä aika, jolloin olisi pakko kertoa kaikki. Luottamus täytyy olla työpareilla täydellinen, jotta voi uskoa henkensä toisen käsiin vaaratilanteissa. Työtehtävissä täytyy laittaa kaikkensa toisen pelastumisen ja suojaamisen eteen. Ja juuri oman henkensä uskominen toisen varaan tulisi olemaan todella vaikea. Ja se, että Kalym voi todella luottaa hänen tekevän parhaansa ja että Kalym voi todella antaa elämänsä hänen käsiinsä.
Nymfa oli jo tehnyt virheensä. Hän ei olisi luottamuksen arvoinen.
Mutta tällä hetkellä tärkeintä oli pysyä kuivilla. Koko hänen työnsä, tulevaisuus ja koko elämän suunta riippuivat siitä asiasta. Hän ei voisi olla sekaisin valppautta, terävyyttä ja toimintaa vaativissa työtehtävissä.
Näihin ajatuksiin Nymfa oli niin vaipunut, ettei hän kuullut laahaavia askeleita takanaan. Vasta kun jääkylmä koura tarttui lujasti häntä käsivarresta, nainen sävähti.
- Mikä olet?! Päästä irti! Hän kiljaisi ja kääntyi kohtaamaan ahdistelijansa. Samalla hetkellä hän kuitenkin toivoi, ettei olisi kääntynyt, sillä olento oli inhottava pimeyden alien, Kuoleman Soturi.
Nymfa oli kyllä kuullut muilta heistä, mutta hän itse ei ollut koskaan niitä tavannut. Pimeyden alienien metsästys oli kokeneempien agenttien ja sotureiden hommaa. Nymfa taas oli katujengien kasvatti ja hän tunsi bisnestaidon ja rikolliset kuin omat taskunsa.
Hän riuhtoi kättään vapaaksi, mutta iljettävän alienin luinen ote vain tiukkeni ja sen verestävät silmät kiiluivat julmasti. Alienin toinen käsi sai otteen Nymfan kaulalta ja hän tunsi kohta sen jälkeen tukehtuvansa.
Sitten yhtäkkiä alienin ote kirposi. Kuului luja isku ja rymähdys. Alien päästi epäinhimillisen äänen, joka muistutti tuskan kiljahdusta.
Kalym oli hyökännyt väliin, auttaakseen Nymfaa. Olio oli pitänyt häntä sellaisessa asennossa, mistä oli ollut mahdotonta päästä itse vapaaksi.
Kalym:
Adrenaliini kohosi rajuille asteille suonissani ja tunsin hurjan vihan. Tunsin pystyväni mihin tahansa, Nymfan takia. Kun näin, että hän oli pahassa pulassa, suojeluvaistoni heräsi taas. Tiedän, että Nymfa on kova kimma, tai siis, että hän näyttelee sitä roolia ja varsin lahjakkaasti. Arvostan silti Nymfaa ja kunnioitan hänen taitojaan ja hänen rohkeuttaan. Hän pakenee silti menneisyyttään, niin kuin me kaikki, ja salaa elämäänsä.
Kuitenkin, hänen torjuvasta asenteestaan huolimatta, se yksi, se ensimmäinen katse - ja olin myyty, vaikka tiesinkin miten vaikeaa kaikki olisi. Silti olen valmis yrittämään ja taistelemaan viimeiseen asti, jotta saavuttaisin ja voittaisin Nymfan luottamuksen ja rakkauden. Näyttäisin, että Cool mies välittää oikeasti naisesta. Ja ettei kaikki miehet petä ja valehtele. Että todellinen mies tuntee ja pystyy näyttämään rakkautensa naista kohtaan.
Nymfa:
Seuraavana päivänä töissä Nymfa on kiukkuinen ja hämmentynyt ja häntä nolottaa.
"Ai että minua ottaa päähän tavattomasti! Hiton alieni ja hiton Kalym! Tiedän, etten olisi päässyt omin avuin pois. Kukaan ei olisi päässyt siitä niljaisesta pihtimäisestä otteesta ilman apua, mutta juuri nyt kun minun pitäisi näyttää ja todistaa juuri Kalymille. Hitto, hitto ja hitto vie Kalymin holhoavaa ja ritarillista asennetta" Nymfa ajattelee äkeissään.
Nymfan mielen valtaavat tuskalliset muistot.
Tarkkailija:
Minä istun tietokoneeni äärellä Zone8:n oleskelutilassa ja juon hajamielisesti kahviani. Näen lasisen puoliseinän takaa Nymfan, joka vaikuttaa hämilliseltä ja hieman raivostuneelta. Olen huomannut Kalymin ja uuden työntekijän, nuoren naisen Nymfan välisen jännitteen. He olivat vasta tutustumis- ja totutteluvaiheessa. Nymfa on siis koeajalla ja Kalymin uusi työpari.
- Hei, Mire, kuulin äänen takaani ja E istahti viereeni sohvalle ärsyttävän rentona.
Ärsyttää! E on pitkään ja jatkuvasti yrittänyt iskeä minua, mutta minun ajatukseni valtaa se salaperäinen pitkähiuksinen mies siellä Etsintäreissulla.
- Electric, jos et viitsisi... aloitan, mutta E vain nauraa. Silti näen, että hän on tosissaan.
E höpöttää jotain hetken, mutta kun hän huomaa, että ajatukseni ovat muualla, hän jättää lopulta minut rauhaan.
E on kuitenkin komean näköinen. Toinen puoli päästä on kalju, mutta toisella puolella on pitkät sähkönsiniset hiukset. Hänellä on musta asu, jossa roikkuu ketjuja ja rintapanssari ja korvarengas. E:llä on läpikuultavan kultainen iho, jossa on ruusunpunainen ja sinertävä hohde. Hänen voimansa on sähkö ja Electric on hänen nimensäkin.
Mutta minusta hän on vain ärsyttävä, vaikka pidän kaikista työkavereistani, joka hänkin silti on. Olisinpa nähnyt silloin tulevaisuuteen. Miten väärässä olinkaan ollut...
Tällä hetkellä huomioni keskittyi uudestaan Nymfaan. Nymfa on kovityttö, jonka lyhyet hiukset olivat myös sähkönsiniset. Myöhemmin Nymfa kyllä avautui minulle, mutta tällä hetkellä en sitä aavistanut. Nymfa ei päästänyt ketään lähelleen.
Menin hakemaan lisää kahvia androidiautomaatilta ja tervehdin Nymfaa hymyillen samalla. Nymfa katsoi minua epäluuloisesti, vaikka olimme aiemmin bilettäneetkin villisti yhdessä ja viettäneet tyttöjen iltaa.
Nymfa:
Tuskalliset muistot ovat valtaamassa Nymfan mielen. Hän ei haluiasi tällä hetkellä nähdä ketään. Välähdyksenomaisia pätkiä sinkoili Nymfan mielessä asioista, joiden ylitse hän tahtoi kovasti päästä tai vain unohtaa. Hänellä oli aika Zone8:n Terapeutille, mutta mitä hän uskaltaisi tälle kertoa. Koeajalla työparit opettelivat luottamaan toisiinsa täydellisesti, jotta taistelutekniikka hioutuisi saumattomasti yhteen ja hätä- ja vaaratilanteessa tietäisi mitä toinen aikoo tehdä ja ettei toinen jätä pulaan. Miksei Kalym voinut olla alienin pihtiotteessa, että minä olisin voinut pelastaa hänet, eikä toisinpäin?!!??!
Minun kuuluu näyttää kaikille!
Ai, päätäni, siihen sattuu! Milloin tämä järkyttävä päänsärky loppuu?
Hän kuulee taas uudestaan järkyttäviä sanoja päänsä sisältä:
"Sinä... kuolet... jos... sinä...karkaat... Minä... itse... tapan... sinut... Sinä... olet... minun... Minun... tyttöni... Isin tyttö.... ja Nymfa tuntee vieläkin nipistyksen poskessaan ja läpsäisyn takapuolessaan.
Häntä huimaa ja oksettaa samaan aikaan ja niin Nymfa yhtäkkiä ryntää ohitseni kohti WC:tä.
Tarkkailija:
Minä tiedän muutaman kuukauden päästä Nymfan tarinan, kun hän eräänä sateisena iltana sen minulle kertoo romahdettuaan Terapeutin tapaamisessa täysin. Nymfalla on paljon kipeitä haavoja sisimmässään, mutta paljastamalla ne todellisille ystäville, joka Zone8:n porukka on, hän tulee vapautumaan siitä tuskasta. Häntä tullaan auttamaan.
Ajattelen omaa tuskaani ja surujani. Pyyhkäisen vihaisesti silmiäni. Ei kyyneleitä nyt!
Kauempana E katsoo minua ja kohtaan hänen katseensa. Vielä ei minusta tunnu miltään. Ei koskaan, ajattelen silloin. Älä sano koskaan, ei koskaan lipsahtaa mieleni syövereistä tuttuakin tutumpi sanonta.
Pyh! Toivotan ajatukselle tervemenoa. Käännyn tomerasti ympäri ja otan anndroidilta lisää kahvia ja menen pitämään taukoa lasikerrostalon yhdeksännessä kerroksessa sijaitsevaan puutarhaan.
Muutaman työntäyteisen ja Cecjian seurassa viettämäni ajan ja kaikkien meidän tyttöjen iltojen jälkeen tulee se sateinen ilta, jolloin Nymfa kertoo minulle tarinansa.
Olemme kaikki tutustuneet Nymfan kanssa, kuka vähemmän kuka enemmän. Minulle Nymfa on kuin pikkusisko ja hänkin on ottanut minut isosiskokseen.
Nymfan oli ollut pakko avautua Terapeutille ja hän oli ollut romahtamispisteessä. Terapeutti on kuitenkin 100% luotettava ja auttaa vaikeissa tilanteissa ja olotiloissa. Siitä minulla on vahva kokemustausta. Magneettikuvat Nymfan aivojen toiminnasta kertoivat tukahdutetuista muistoista, jotki piti saada auki, jotta Nymfa voisi parantua ja eheytyä. Hän kertoi tarinansa Tarkkailijalle, joka on samalla läheinen ja samalla ulkopuolinen.
Minulla on kokemusta todella rankoista asioista Maassa, Telluksella.
Nymfasta minä olen hänelle juuri se oikeä henkilö kuulemaan ensimmäisenä hänen tarinansa.
Nymfan tarina:
- On eräs jengipomo... Nymfa aloittaa alla päin ja arkaillen.
- Ensin ihastuin häneen, mutta myöhemmin huomasin olevani ansassa. Pomo... raiskasi ja... hyväksikäytti minua. Minulla ei ole ollut ketään toista miestä, mutta pomo on mustasukkainen ja myös väkivaltainen.
Hän on raaka ja nauttii tuskan tuottamisesta. Aluksi, kun olin ihastunut, kaikki oli niin hienoa ja coolia ja mageeta. Sain kalliita ja upeita lahjoja, mutta tietenkin myöhemmin selvisi, myös varastettuja. Minua kehuttiin.
Mutta sitten kuukausien kuluessa huomasin, että en saanut omaa rauhaa ja vähitellen minulle paljastui miehen todellinen luonne.
- Eräs päivä kuitenkin muutti kaiken. Pomolla oli jälleen käynnissä suuret bisnekset. Hän oli uhkaillut minua, että jos karkaisin, enkä olisi hänen "sokerityttönsä", hän tulisi ja tappaisi minut omin käsin. Ensin kiduttaisi...
- Zone8:n agentit tulivat luokseni ja esittivät olevansa kyttiä, jotka "pidättivät" minut. Oikea syy oli se, että minua pyydettiin töihin agentiksi peitetehtäviin.
Nymfaa oli haluttu "kuulustella" ja jengiläisten oli pakko päästää hänet - ja tietenkin pomo raivoistui silmittömästi kun kuuli tapahtuneesta ja koska hänen ilotyttönsä oli viety. Ja tiedän että hän haluaa ja yrittääkin vielä kostaa minulle ja minut vieneille. Lizanette kuitenkin hommasi mulle sen mun asunnon, joka on myös suojapaikka. Paikan ympärillä on kilvet ja suojat ja se on siis 46 kerroksessakin, minne on vaikeaa päästä. Ja teidän porukka on mun turvana myös.
Nyt ihastumiseni on kääntynyt vihaksi ja olen myös vihainen itselleni; miksi olin antanut sydämeni sille roistolle? Päätin, etten hairahdu enää koskaan. En enää rakastu enkä menetä sydäntäni toista kertaa. (Tässä kohdin ajattelin taas, älä koskaan sano ei koskaan, mutta sitten tajusin että niinhän itsekin olen itselleni sanonut; en koskaan ihastuisi...kun se tietäisi sydänsuruja, mutta niitähän oli jo muutenkin...)
- Olen kova muija, mutta petetyksi tuleminen ja toisen halveksunta satuttaa... Nymfa kertoo kyyneleet silmissään.
Näen, että Nymfaa sattuu enemmänkin kuin hän on itsekään edes itselleen valmis myöntämään.
- Pomo uhkasi kostaa henkilökohtaisesti, jos mä liukuisin pois hänen ulottuviltaan ja että hän saa aina uhrinsa koukkuun. Virhe uhrilta on aina se kohtalokas ja viimeinen. Mä valehtelin sille ohjeistetusti, että "mua pidetään kuulusteluissa ja vangittuna". Hän itse ei ole huolissaan omasta kiinnijäämisestään ja bisneksiään hän ei ole koskaan minulle kertonut. Hän on niin iso pomo, että hänet tunnetaan kaikkialla ja häntä on vaikeaa kenenkään saada koukkuun. Hän on ovela. En tiedä milloin hän löytää minut ja myös tämä ihana Zone8 on vaarassa, sillä pomo ei kaihda mitään keinoja suunnitelmiensa toteuttamiseksi.. Hän on sadistinen kusipää!
- Vaaratilanteet ovat meidän vahvinta osaamisalaa, minä totesin kuunneltuani tarkkaavaisesti Nymfan kertomuksen.
Kerroin Maan ihmisistä mitä he tekevät ja kerroin raporttien kirjoittamisesta ja asioista selvää ottamisesta.
Avasin hieman omia vaikeuksiani ja tunteitani. Oma elämäntarina ja kokemukset hyvässä ja pahassa ovat vahvuus, jota käyttää raporteissa ja agentin työtehtävissä ja kaikissa tilanteissa. Maassa sanotaan sitä sivistykseksi ja että tietää ja osaa elää ja toimia erilaisissa maailmoissa.
Menin Nymfan luokse ja halasin häntä sinä iltana, jolloin hopeiset kimaltavat sadepisarat valuivat pitkin vihertävää ikkunalasia.
Katselimme upeaa maisemaa sateen jälkeen parvekkeelta. Vehmaita puutarhoja ja puistoja, joiden keskellä on tämä sykkivä valoilla kimaltava ja kimmeltävä kaupunki. Suuret Zone8 pilvenpiirtäjät, joiden ikkunalasit hohtavat lämpimää neonoranssia ja turkoosinvihertävää. Liilanhohteiset pilvet ajelehtivat tummalla yötaivaalla. Galaksien kierteet välkkyvät ja tähdet loistavat ja kaiken taustalla kohoaa vieressä olevat planeetat. Muutamia metallinhohtavia aluksia lipuu taivaalla tuoden ja vieden viestejä ja kauppatavaroita kaukaisista maailmoista. Olen kotona, joka on rakas, mutta nämä alukset muistuttavat minua seikkailuista jossain kaukana ja minua ovat aina kiehtoneet matkustaminen ja seikkaileminen ja siihen liittyvä tuntemattomuus ja jännityksen tunne. Vielä, jokin päivä, ajattelen kaihoten.
Kommentit
Lähetä kommentti