Peilikirkas tie

Astelen pitkin öistä katua
Jääkiteet kimmeltävät asfaltilla
Katson sen peilikirkasta pintaa 
Ja tunnen huikaisevan syvyyden allani

Taivas hehkuu punertavaa usvaa
Puiden oksat säkenöivät vesipisaroissa
Suljen silmäni ja aika katoaa
Tunnen lentäväni suunnattomassa avaruudessa

Kellon viisarit jäätyneet
Kuljen portille mustan linnan
Kuiskaukset varjoissa
En pelkää sillä minulla avaimet
tähän maailmaan

Syvänpunaiset hiukseni hehkuvat tulen kajossa
Seison tornin huipulla
Ja loitsuni tulisäikeet valaisevat maiseman
Muodostaen polkua ajatuksiini

Tiedän, että olet siellä jossain 
Ja lämmin tunne roihahtaa sydämessäni
"Odotan" Sinä kuiskasit
"Löydät minut kyllä, sinä tunnet tien"

Kristallinkirkkaat sirpaleet sinkoutuvat ohitseni
Yhä suurempi voima vie eteenpäin
Sitten kuin hidastettuina kuvina
Käytävä päättyy ja näen sinut-vihdoin

Katson sinua suoraan silmiin ja hymyilen
Astut luokseni ja katsot hymyillen

"Ja tähtikirkkaina öinä
Kun katsot taivaalle
Voit nähdä kahden hahmon siluetin
Kulkevan käsikädessä
Tuolla ikuisella matkalla
Maailmassa salaperäisyyden ja arvoitusten
Ja kun katsot peiliin kristalliseen
Voit ehkä nähdä tien..."

2008





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

1. Ovi Zone8:n

36. Zone8: Helpottava vapaus oikeutetun suuttumuksen jälkeen/Matkalla Alicialla

33. Zone8: He make me so grazy; Cecjia rakkaani