Taistelu vapaudesta
Katselin pimeän metsän laidalta aukean tapahtumia.
Kaksi ratsukkoa taisteli keskenään. Täysikuu valaisi maisemaa ja näin, että toinen hevonen oli sysimusta, siro, mutta voimakas. Hahmo sen selässä oli pukeutunut mustaan ja hänellä oli kasvoillaan naamio. Hänen vastustajansa oli roteva, ilmiselvästi mies, mutta hänen asunsa ja naamio olivat valkeat. Musta hahmo käytti taitavasti miekkaa, kuten minäkin ajattelin. Hän saikin lopulta suistettua mies alas satulasta, mutta tämä onnistui kuitenkin pelästyttämään naisen ratsun kokonaan. Nainen ei hätkähtänyt vaan hyppäsi alas ja antoi hevosen mennä.
He jatkoivat taistelua jalan. Seurasin henkeä pidätellen sitä. Toivoin, että nainen voittaisi, vaikken tiennytkään miksi. Kaipasin hetkeä, jolloin voisin vain keskittyä miekkailun liikkeisiin. Halusin tuntea, kun kuuma hiki valuu pitkin kehoa ja sydän hakkaa täysillä. Kynteni pureutuivat kämmeniin.
Yhtäkkiä mieheen iskeytyi miekka ja kuulin tuskanhuudot. Sitten näin kirkkaanpunaisen veren, joka kimalteli kuutamossa. Nainen kohotti miekan voitonmerkiksi ja kääntyi minua kohti. Tunsin hänen katseensa poltteen, vaikken nähnyt hänen kasvojaan. Olin luullut sulautuneeni varjoihin. Nainen lähti tulemaan kohti ja minä jähmetyin paikoilleni. Kuka olet?
Näin, että hänkin oli lyhyt, kun hän seisoi edessäni. Sydämeni jyskytti jännityksestä. Nainen veti hupun alas ja pudotti naamion kasvoiltaan...
Ja katsoin suoraan peilikuvaa omista kasvoistani. Hän ojensi kätensä ja kosketti minua lohduttavasti. Katsoimme toisiamme silmiin...
Ja sitten olimme yksi ja sama olento. Olin saanut voimani takaisin. Tiesin taas kuka olin. En ollut enää varjo. En ollut enää kahleissasi, sillä nyt muistin. Muistin miksi taistelin vapaudestani, jonka olin nyt saanut takaisin. Olin voittanut.
2008
Kaksi ratsukkoa taisteli keskenään. Täysikuu valaisi maisemaa ja näin, että toinen hevonen oli sysimusta, siro, mutta voimakas. Hahmo sen selässä oli pukeutunut mustaan ja hänellä oli kasvoillaan naamio. Hänen vastustajansa oli roteva, ilmiselvästi mies, mutta hänen asunsa ja naamio olivat valkeat. Musta hahmo käytti taitavasti miekkaa, kuten minäkin ajattelin. Hän saikin lopulta suistettua mies alas satulasta, mutta tämä onnistui kuitenkin pelästyttämään naisen ratsun kokonaan. Nainen ei hätkähtänyt vaan hyppäsi alas ja antoi hevosen mennä.
He jatkoivat taistelua jalan. Seurasin henkeä pidätellen sitä. Toivoin, että nainen voittaisi, vaikken tiennytkään miksi. Kaipasin hetkeä, jolloin voisin vain keskittyä miekkailun liikkeisiin. Halusin tuntea, kun kuuma hiki valuu pitkin kehoa ja sydän hakkaa täysillä. Kynteni pureutuivat kämmeniin.
Yhtäkkiä mieheen iskeytyi miekka ja kuulin tuskanhuudot. Sitten näin kirkkaanpunaisen veren, joka kimalteli kuutamossa. Nainen kohotti miekan voitonmerkiksi ja kääntyi minua kohti. Tunsin hänen katseensa poltteen, vaikken nähnyt hänen kasvojaan. Olin luullut sulautuneeni varjoihin. Nainen lähti tulemaan kohti ja minä jähmetyin paikoilleni. Kuka olet?
Näin, että hänkin oli lyhyt, kun hän seisoi edessäni. Sydämeni jyskytti jännityksestä. Nainen veti hupun alas ja pudotti naamion kasvoiltaan...
Ja katsoin suoraan peilikuvaa omista kasvoistani. Hän ojensi kätensä ja kosketti minua lohduttavasti. Katsoimme toisiamme silmiin...
Ja sitten olimme yksi ja sama olento. Olin saanut voimani takaisin. Tiesin taas kuka olin. En ollut enää varjo. En ollut enää kahleissasi, sillä nyt muistin. Muistin miksi taistelin vapaudestani, jonka olin nyt saanut takaisin. Olin voittanut.
2008
Kommentit
Lähetä kommentti