6. Zone8: Matkalla uudelleen Maahan
Etsintäreissu
Lopulta koitti se päivä, jolloin olin lähdössä. Crystal Anchor oli jo avoinna, mutta kaikki saatiin hyvin järjestettyä. Pystyin ottamaan vapaata.
Lopulta koitti se päivä, jolloin olin lähdössä. Crystal Anchor oli jo avoinna, mutta kaikki saatiin hyvin järjestettyä. Pystyin ottamaan vapaata.
Kun seisoin alukseni (olin saanut hankittua oman Zone8:n työalukseni
Sarrahin lisäksi) vieressä laiturilla, Cecjia ja minä halasimme ja lupasimme pitää yhteyttä. Alus oli tarkistettu ja jos sattuisi jotain, Cecjia pystyisi etäkäyttämään sitä. Hyvästelin myös kaikki muutkin. Heilautin vielä kättäni ja astuin alukseen. Taas olisin matkalla kauas pois, vaikka olisin myös tahtonut jäädä ja olla ystävieni ja työtovereideni kanssa. Sydämeni ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Minun olisi selvitettävä mitä veljelleni oli oikein tapahtunut.
Peruutin aluksen laiturista varmoin ottein. Vaikka se oli uusi, sen varustelu oli miltei samanlainen kuin Zone8:n työaluksessani Sarrahissa. Tunsin ylpeydensekaista hämmennystä. Vihdoin minulla oli oma alus ja sen osat kiiltelivät metallinhohtoisina. Ergonomia ja osien muodot olivat käsintehtyä hyvää ja laadukasta materiaalia. Alus on sulavalinjainen, asumistilat ja komentokannet ovat tilavia, moderneja ja viihtyisiä malliltaan ja sisustukseltaan. Aluksen tehokas fuusiokoneisto kehrää kuin kissa ja alus sisältää tietenkin uudempaa teknologiaa kuin Sarrahin. Esimerkiksi suojakentät, häirintälaitteet, ilmakehäpudotusalukset, nopeat tiedustelualukset, ajoaseman ydin, plasmaneulaohjukset ja lähitaisteluun tarkoitetut energia- ja hyperkineettiset puolustusasemat ovat uusinta mallia.
Laitoin musiikkia taustalle samalla kun ohjasin alusta. Äänen toisto oli entistäkin parempaa. Basson puhdas rytmi sykki veressäni. Sitten näpyttelin navigaattoriin etsintäsignaalit Maahan, että voisin ohjata alustani sitä kohti. Avasin samalla kartan, jotta voisin paikantaa sijainnit. Pian kuitenkin kävi ilmi, että Maata ei ollut. Olin tallentanut tämän aluksen lokiin kaikki tiedot Zone8:n aluksen Sarrahin lokitiedostosta.
Tarkistin koodit, mutta mikään ei täsmännyt. Olin ymmälläni. Mitä nyt pitäisi tehdä? Eikö todellakaan paluuta Maahan enää ollut? Minullahan oli vielä tehtäviä kesken siellä. En voinut silloin aiemmin palata turvallisuussyistä, mutta nyt… Eikö sitten vielä ollutkaan se sopiva aika?
Lähetin Cecjialle hologrammipuhelun ja selitin tilanteen. Hän sanoikin saman asian, joka minulle oli myös välähtänyt mieleen. Sandorran vyöhyke oli eri suunnassa kuin Zone8 ja siksi koodisto oli erilainen. Ja sitten hyperavaruus ja rinnakkaistodellisuudet sekoittivat vyöhykkeitä ja kenttiä.
- Anteeksi, etten tullut heti tuota ajatelleeksi. Odota hetki. Lähetän koordinaatiston sinulle, hän pahoitteli. En voinut itse hakea koordinaatteja. Pääsy tällaisiin tiedostoihin oli estetty turvallisuussyistä. Ne pystyi hakemaan arkistosta ainoastaan tukikohdista käsin ja silloinkin piti todistaa henkilöllisyys ja antaa tarvittavat tiedot. Olimme kuitenkin hoitaneet tämän asian melkein heti
kuntoon ja nyt tiedostot olivat valmiina Crystal Anchorissa.
- Ei se mitään, Cecjia. Ei kaikkea voi muistaa, enhän minäkään ajatellut ennen tätä lähtöä tuota.
Saatuani tiedot, näppäilin ne hakuun uudelleen ja kohta sijainnit tulivat näytölle.
Maa oli todella kaukana, mutta päättäväisesti ohjasin alusta sitä kohti. En kuitenkaan matkannut yhtäjaksoisesti. Välillä pysähtelin tankkaamaan ja joskus kävin eri kaupungeissa baareissa tai yöklubeilla. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä, androideja ja muita olentoja. Saatoin jutella joidenkin kanssa pitkäänkin.
Pyrin silti pitämään aika kiireisen aikataulun, jotta ehtisin selvittämään veljeni tilanteen, sillä olihan töihinkin joskus palattava. Aikanaan saavutin Maan ilmakehät. Planeetta oli suoraan edessä ja se hohteli kauniin sinisenvihreänä. Vielä… ajattelin hieman surullisena.
Ei, olisihan kerran tulossa Uudet Taivaat ja uudistettu Maa, jossa ei olisi mitään pahaa, koska ihmiset tuhosivat tässä maailmassa kaikkea hyvää ja kaunista.
Pimeyden armeijaa ja terroristeja eli Kuoleman Sotureita vastaan käydään sotaa täällä avaruudessakin ja monilla muillakin planeetoilla eikä vain Telluksella. Pahuus ulottaa julmat kylmät kouransa kaikkialle, mutta rauhan, vapauden ja Elämän aatteen kannattajat pitävät sitkeästi ja sisukkaasti pintansa...
Ihmiskunnan kotiplaneetan aika oli kulumassa umpeen, mutta Uusi Aikakausi olisi alkamassa…
Sarrahin lisäksi) vieressä laiturilla, Cecjia ja minä halasimme ja lupasimme pitää yhteyttä. Alus oli tarkistettu ja jos sattuisi jotain, Cecjia pystyisi etäkäyttämään sitä. Hyvästelin myös kaikki muutkin. Heilautin vielä kättäni ja astuin alukseen. Taas olisin matkalla kauas pois, vaikka olisin myös tahtonut jäädä ja olla ystävieni ja työtovereideni kanssa. Sydämeni ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Minun olisi selvitettävä mitä veljelleni oli oikein tapahtunut.
Peruutin aluksen laiturista varmoin ottein. Vaikka se oli uusi, sen varustelu oli miltei samanlainen kuin Zone8:n työaluksessani Sarrahissa. Tunsin ylpeydensekaista hämmennystä. Vihdoin minulla oli oma alus ja sen osat kiiltelivät metallinhohtoisina. Ergonomia ja osien muodot olivat käsintehtyä hyvää ja laadukasta materiaalia. Alus on sulavalinjainen, asumistilat ja komentokannet ovat tilavia, moderneja ja viihtyisiä malliltaan ja sisustukseltaan. Aluksen tehokas fuusiokoneisto kehrää kuin kissa ja alus sisältää tietenkin uudempaa teknologiaa kuin Sarrahin. Esimerkiksi suojakentät, häirintälaitteet, ilmakehäpudotusalukset, nopeat tiedustelualukset, ajoaseman ydin, plasmaneulaohjukset ja lähitaisteluun tarkoitetut energia- ja hyperkineettiset puolustusasemat ovat uusinta mallia.
Laitoin musiikkia taustalle samalla kun ohjasin alusta. Äänen toisto oli entistäkin parempaa. Basson puhdas rytmi sykki veressäni. Sitten näpyttelin navigaattoriin etsintäsignaalit Maahan, että voisin ohjata alustani sitä kohti. Avasin samalla kartan, jotta voisin paikantaa sijainnit. Pian kuitenkin kävi ilmi, että Maata ei ollut. Olin tallentanut tämän aluksen lokiin kaikki tiedot Zone8:n aluksen Sarrahin lokitiedostosta.
Tarkistin koodit, mutta mikään ei täsmännyt. Olin ymmälläni. Mitä nyt pitäisi tehdä? Eikö todellakaan paluuta Maahan enää ollut? Minullahan oli vielä tehtäviä kesken siellä. En voinut silloin aiemmin palata turvallisuussyistä, mutta nyt… Eikö sitten vielä ollutkaan se sopiva aika?
Lähetin Cecjialle hologrammipuhelun ja selitin tilanteen. Hän sanoikin saman asian, joka minulle oli myös välähtänyt mieleen. Sandorran vyöhyke oli eri suunnassa kuin Zone8 ja siksi koodisto oli erilainen. Ja sitten hyperavaruus ja rinnakkaistodellisuudet sekoittivat vyöhykkeitä ja kenttiä.
- Anteeksi, etten tullut heti tuota ajatelleeksi. Odota hetki. Lähetän koordinaatiston sinulle, hän pahoitteli. En voinut itse hakea koordinaatteja. Pääsy tällaisiin tiedostoihin oli estetty turvallisuussyistä. Ne pystyi hakemaan arkistosta ainoastaan tukikohdista käsin ja silloinkin piti todistaa henkilöllisyys ja antaa tarvittavat tiedot. Olimme kuitenkin hoitaneet tämän asian melkein heti
kuntoon ja nyt tiedostot olivat valmiina Crystal Anchorissa.
- Ei se mitään, Cecjia. Ei kaikkea voi muistaa, enhän minäkään ajatellut ennen tätä lähtöä tuota.
Saatuani tiedot, näppäilin ne hakuun uudelleen ja kohta sijainnit tulivat näytölle.
Maa oli todella kaukana, mutta päättäväisesti ohjasin alusta sitä kohti. En kuitenkaan matkannut yhtäjaksoisesti. Välillä pysähtelin tankkaamaan ja joskus kävin eri kaupungeissa baareissa tai yöklubeilla. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä, androideja ja muita olentoja. Saatoin jutella joidenkin kanssa pitkäänkin.
Pyrin silti pitämään aika kiireisen aikataulun, jotta ehtisin selvittämään veljeni tilanteen, sillä olihan töihinkin joskus palattava. Aikanaan saavutin Maan ilmakehät. Planeetta oli suoraan edessä ja se hohteli kauniin sinisenvihreänä. Vielä… ajattelin hieman surullisena.
Ei, olisihan kerran tulossa Uudet Taivaat ja uudistettu Maa, jossa ei olisi mitään pahaa, koska ihmiset tuhosivat tässä maailmassa kaikkea hyvää ja kaunista.
Pimeyden armeijaa ja terroristeja eli Kuoleman Sotureita vastaan käydään sotaa täällä avaruudessakin ja monilla muillakin planeetoilla eikä vain Telluksella. Pahuus ulottaa julmat kylmät kouransa kaikkialle, mutta rauhan, vapauden ja Elämän aatteen kannattajat pitävät sitkeästi ja sisukkaasti pintansa...
Ihmiskunnan kotiplaneetan aika oli kulumassa umpeen, mutta Uusi Aikakausi olisi alkamassa…
Aloin miettiä mistä kannattaisi aloittaa. Syötin veljeni tiedot hakuun,
mutta vastausviestiksi sain ”ERROR! SORRY, BUT INFORMATIONS
NOT FOUND! CHARACTER UNKNOWN”
Yritin muuttaa tietoja, mutta vastaus oli sama.
” Siis ei voi olla totta!” ajattelin. ” Onko tämäkin systeemi uusittu? Ennen ainakin olin päässyt läpi…”
Otin yhteyttä Järjestelmään ja kysyin asiasta. Sain kuulla, että entinen systeemi oli kyllä käytössä ja että sielläkään ei tiedetty mistä Error-viesti johtui. Lupasivat selvittää asiaa.
Seuraavaksi päätin; olin tullut siihen lopputulokseen, että oli pakko yrittää, kun näinkin pitkälle olin päässyt, laskeutua Maahan. Muuten olisin tehnyt matkani turhaan. Olin suorassa yhteydessä Cecjiaan ja hänkään ei keksinyt ratkaisua. Koetimme kaikkea, mutta ei.
Nimittäin; en päässytkään läpi. Kuin minun ja Maan välissä olisi ollut näkymätön seinä, joka esti etenemiseni. Lisäksi sain lisää Error-viestejä
mm. NOT CONTACT TO UNKNOWN, UNKNOWN PLACE, NO ADMITTANCE, CAN’ T FORWARD, THIS PLANET DOESN'T EXIST, INVISIBLE PLANET, TELLUS DOESN'T EXIST… Tuli jopa pari virustakin, mutta onneksi torjuntaohjelmat estivät niitä tuhoamasta alukseni IDE:tä, jonka muuten ristin Aliciaksi.
En tajunnut mitään tilanteesta ja vielä vähemmän, kun Järjestelmäkään ei tunnistanut ongelmaa ja asialle vain pelkkä pahoitteluviesti ilman selvitystä. Mutta mitä järkeä tässä oli? Olin päässyt näin pitkälle, mutta sitten tulee viime metreillä este, joka näyttää ylitsepääsemättömältä. Kaikki keinot alkoivat olla jo kokeiltu, mutta Maa pysyi saavuttamattomana.
Tiedustelin Cecjialta jopa sitä, että vaikuttaako Rubikinkuutio mitenkään asiaan. Hänen vastauksensa oli, että ei pitäisi. Hänellä on tarkat käyttöehdot, ohjeet ja tiedot kuutiosta.
Joku tarkoitus tällä kaikella täytyi silti olla. Tämä olisi muuten ihan järjetöntä. Olin matkannut monia universumeita läpi, mutta juuri kun olin Maan ”ovella”, käykin näin. Miksi? Miksi aina minä joudun tällaisiin tilanteisiin, mietin turhautuneena ja harmissani. Ratkaisut täytyivät olla
olemassa…
Entä veljeni?
Minun ei auttanut muu kuin kääntyä takaisinpäin. Lähellä olisi eräs kaupunki Altair Selecta ja siellä voisin pohtia tilannetta kunnolla ja rauhassa. Aluksen biobensamittari näytti melkein tyhjää. Toivottavasti en sentään jäisi keskelle ei mitään ennen kuin ehtisin lähimmälle huoltoasemalle. Tutkin navigointilaitteitani huolellisesti ja lopulta valitsin erään reitin. Paikallinen aika, tämän Galaksin kellon aika, näytti 25:16 ja ränsistynyt huoltoasema oli lähes autio. Taivas oli pilvessä, mutta yhä oli valoisaa. Horisontti hehkui oranssin kaikissa sävyissä. Liilanharmaat pilvet hohtivat kultaisina. Tunsin virkistävän tuulen kasvoillani ja se salpasi hengitystäni. Tämä sai minut tuntemaan oloni vahvaksi ja rohkeaksi. Tuuli tuiversi hiuksiani ja tiesin olevani kaunis ja seksikäs. Ja olinhan sisukas Taisteluagentti.
Mustat korolliset maiharisaappaani kopisivat asfalttia vasten kävellessäni seksikkäästi huoltoaseman sisälle maksamaan tankkauksesta. Edelläni muutamien alienien joukossa kassajonossa, näin ihmismiehen, jolla oli tummat pitkät hiukset ja joka oli mielestäni tosi hyvännäköinen. Pitkä musta takki ja myös maiharit. Hän näytti olevan ostamassa savukeaskia. Olin juuri saanut lompakkoni esille ja sieltä luottokorttini, kun mies sai ostoksensa maksettua ja kääntyi. Katseemme kohtasivat ja minä en tiedä vieläkään, mitä silloin oikein tapahtui. Tunsin sisälläni kuuman leimahduksen. Se katse poltti minua hyvin rajulla tavalla ja tunsin ihastuvani tämän miehen tummaan ja paljon puhuvaan katseeseen. Näin ensimmäistä kertaa Xiin jälkeen tunteideni heräävän jälleen eloon. Sydämeni oli jäätynyt ja olin kuollut henkisesti Xiin kuoleman mukana. Sydämeni on aina ollut liekehtivä tulisydän. Liekit olivat sammuneet Xiin poismenon myötä, enkä ikinä voinut uskoa rakastuvani enää uudestaan. Nyt kuitenkin ymmärsin, että eloon herääminen on mahdollista. En osannut aavistaa, että tulevaisuus toisi minulle monia mahdollisuuksia ja katseiden kohtaamista lisää. Tulisin kokemaan rajujen tunteiden Vuoristoradan, myös ikävän ja polttavan tuskan ja sen kaiken 100:lla ja 200:lla prosentilla. Rakkauteni kohteet eivät tulisi säilymään, mutta olin silloin saanut kokea kaiken, rajut liidot pilviin, syvät pudotukset, jotka ottaa vatsanpohjasta, saisin kokea ihastumisen kaikki mahdolliset tunteet ja tulisin olemaan vahva ja samalla särkynyt. Kaipauksen ja epätoivoisen rakkauden kyyneleet tulisivat valumaan usein ja sydämen polttavat liekit polttaisivat minut karrelle. Minun pitäisi kulkea se kivinen polku jyrkänteiden reunoilla, katsoa loputtomaan pudotukseen alas, aloitettava kalliolta hyppy Tuntemattomaan, loputtoman avaruuden syliin, hypättävä laskuvarjoilla. Uskallettava kohdata tunteeni ja katsottava ihastuksiani silmiin, uskallettava kohdata päätökset, toisen ajatukset, toisen tunteet, uskallettava ottaa riskejä pettyä, ja siirtyä jälleen uuteen, uusiin haasteisiin, uusiin elämäntilanteisiin. Rakennettava sydämestä jälleen ehjä omilla voimilla, uskallettava luopua, jäädä yksin, kohdattava uusia ihmisiä, jättää mennyttä taa, lähteä uuteen elämään, ja kohdattava tunteita yhä uudestaan ja uudestaan...
mutta vastausviestiksi sain ”ERROR! SORRY, BUT INFORMATIONS
NOT FOUND! CHARACTER UNKNOWN”
Yritin muuttaa tietoja, mutta vastaus oli sama.
” Siis ei voi olla totta!” ajattelin. ” Onko tämäkin systeemi uusittu? Ennen ainakin olin päässyt läpi…”
Otin yhteyttä Järjestelmään ja kysyin asiasta. Sain kuulla, että entinen systeemi oli kyllä käytössä ja että sielläkään ei tiedetty mistä Error-viesti johtui. Lupasivat selvittää asiaa.
Seuraavaksi päätin; olin tullut siihen lopputulokseen, että oli pakko yrittää, kun näinkin pitkälle olin päässyt, laskeutua Maahan. Muuten olisin tehnyt matkani turhaan. Olin suorassa yhteydessä Cecjiaan ja hänkään ei keksinyt ratkaisua. Koetimme kaikkea, mutta ei.
Nimittäin; en päässytkään läpi. Kuin minun ja Maan välissä olisi ollut näkymätön seinä, joka esti etenemiseni. Lisäksi sain lisää Error-viestejä
mm. NOT CONTACT TO UNKNOWN, UNKNOWN PLACE, NO ADMITTANCE, CAN’ T FORWARD, THIS PLANET DOESN'T EXIST, INVISIBLE PLANET, TELLUS DOESN'T EXIST… Tuli jopa pari virustakin, mutta onneksi torjuntaohjelmat estivät niitä tuhoamasta alukseni IDE:tä, jonka muuten ristin Aliciaksi.
En tajunnut mitään tilanteesta ja vielä vähemmän, kun Järjestelmäkään ei tunnistanut ongelmaa ja asialle vain pelkkä pahoitteluviesti ilman selvitystä. Mutta mitä järkeä tässä oli? Olin päässyt näin pitkälle, mutta sitten tulee viime metreillä este, joka näyttää ylitsepääsemättömältä. Kaikki keinot alkoivat olla jo kokeiltu, mutta Maa pysyi saavuttamattomana.
Tiedustelin Cecjialta jopa sitä, että vaikuttaako Rubikinkuutio mitenkään asiaan. Hänen vastauksensa oli, että ei pitäisi. Hänellä on tarkat käyttöehdot, ohjeet ja tiedot kuutiosta.
Joku tarkoitus tällä kaikella täytyi silti olla. Tämä olisi muuten ihan järjetöntä. Olin matkannut monia universumeita läpi, mutta juuri kun olin Maan ”ovella”, käykin näin. Miksi? Miksi aina minä joudun tällaisiin tilanteisiin, mietin turhautuneena ja harmissani. Ratkaisut täytyivät olla
olemassa…
Entä veljeni?
Minun ei auttanut muu kuin kääntyä takaisinpäin. Lähellä olisi eräs kaupunki Altair Selecta ja siellä voisin pohtia tilannetta kunnolla ja rauhassa. Aluksen biobensamittari näytti melkein tyhjää. Toivottavasti en sentään jäisi keskelle ei mitään ennen kuin ehtisin lähimmälle huoltoasemalle. Tutkin navigointilaitteitani huolellisesti ja lopulta valitsin erään reitin. Paikallinen aika, tämän Galaksin kellon aika, näytti 25:16 ja ränsistynyt huoltoasema oli lähes autio. Taivas oli pilvessä, mutta yhä oli valoisaa. Horisontti hehkui oranssin kaikissa sävyissä. Liilanharmaat pilvet hohtivat kultaisina. Tunsin virkistävän tuulen kasvoillani ja se salpasi hengitystäni. Tämä sai minut tuntemaan oloni vahvaksi ja rohkeaksi. Tuuli tuiversi hiuksiani ja tiesin olevani kaunis ja seksikäs. Ja olinhan sisukas Taisteluagentti.
Mustat korolliset maiharisaappaani kopisivat asfalttia vasten kävellessäni seksikkäästi huoltoaseman sisälle maksamaan tankkauksesta. Edelläni muutamien alienien joukossa kassajonossa, näin ihmismiehen, jolla oli tummat pitkät hiukset ja joka oli mielestäni tosi hyvännäköinen. Pitkä musta takki ja myös maiharit. Hän näytti olevan ostamassa savukeaskia. Olin juuri saanut lompakkoni esille ja sieltä luottokorttini, kun mies sai ostoksensa maksettua ja kääntyi. Katseemme kohtasivat ja minä en tiedä vieläkään, mitä silloin oikein tapahtui. Tunsin sisälläni kuuman leimahduksen. Se katse poltti minua hyvin rajulla tavalla ja tunsin ihastuvani tämän miehen tummaan ja paljon puhuvaan katseeseen. Näin ensimmäistä kertaa Xiin jälkeen tunteideni heräävän jälleen eloon. Sydämeni oli jäätynyt ja olin kuollut henkisesti Xiin kuoleman mukana. Sydämeni on aina ollut liekehtivä tulisydän. Liekit olivat sammuneet Xiin poismenon myötä, enkä ikinä voinut uskoa rakastuvani enää uudestaan. Nyt kuitenkin ymmärsin, että eloon herääminen on mahdollista. En osannut aavistaa, että tulevaisuus toisi minulle monia mahdollisuuksia ja katseiden kohtaamista lisää. Tulisin kokemaan rajujen tunteiden Vuoristoradan, myös ikävän ja polttavan tuskan ja sen kaiken 100:lla ja 200:lla prosentilla. Rakkauteni kohteet eivät tulisi säilymään, mutta olin silloin saanut kokea kaiken, rajut liidot pilviin, syvät pudotukset, jotka ottaa vatsanpohjasta, saisin kokea ihastumisen kaikki mahdolliset tunteet ja tulisin olemaan vahva ja samalla särkynyt. Kaipauksen ja epätoivoisen rakkauden kyyneleet tulisivat valumaan usein ja sydämen polttavat liekit polttaisivat minut karrelle. Minun pitäisi kulkea se kivinen polku jyrkänteiden reunoilla, katsoa loputtomaan pudotukseen alas, aloitettava kalliolta hyppy Tuntemattomaan, loputtoman avaruuden syliin, hypättävä laskuvarjoilla. Uskallettava kohdata tunteeni ja katsottava ihastuksiani silmiin, uskallettava kohdata päätökset, toisen ajatukset, toisen tunteet, uskallettava ottaa riskejä pettyä, ja siirtyä jälleen uuteen, uusiin haasteisiin, uusiin elämäntilanteisiin. Rakennettava sydämestä jälleen ehjä omilla voimilla, uskallettava luopua, jäädä yksin, kohdattava uusia ihmisiä, jättää mennyttä taa, lähteä uuteen elämään, ja kohdattava tunteita yhä uudestaan ja uudestaan...
Mutta tästä kaikesta minulla ei ollut tuolloin vielä aavistustakaan ja olin autuaan tietämätön kaikesta, mitä tulisin vielä kohtaamaan. Mutta juuri nyt; tämä tuntematon mies sai ajatukseni sekaisin. Se katse sai sydämeni pamppailemaan rajusti. Tämä mies sai minut ihastumaan uudelleen. Hyvin rajulla tavalla.
Mies jatkoi matkaa ja minä menin hämmentyneenä kassalle, jossa ojensin ystävällisen näköiselle aliennaiselle korttini ja sillä aikaa mustakyntiset sormeni rummuttivat hermostuneesti tiskin reunaa.
Tietenkään en näkisi miestä enää ikinä.
Mies jatkoi matkaa ja minä menin hämmentyneenä kassalle, jossa ojensin ystävällisen näköiselle aliennaiselle korttini ja sillä aikaa mustakyntiset sormeni rummuttivat hermostuneesti tiskin reunaa.
Tietenkään en näkisi miestä enää ikinä.
Olin väärässä.
Kun astuin ulos, näin hänet savuilla vähän matkan päässä. Mietin kuumeisesti keinoa päästä juttelemaan hänen kanssaan.
Sitten huomasin, että hän olikin tulossa minua kohti.
Jään odottamaan.
Mies:
Olin ostamassa savukkeita Altair Selectan huoltoasemalta, kun näin tumman, metallinhohteisen aluksen liukuvan parkkilaiturille. Aluksesta astui upea nainen, jolla oli musta nahkatakki, mustat maiharit ja tummanpunertavat lähes puolipitkät hiukset. Hän tankkasi aluksen ja tuli sisälle maksamaan.
Ajoitus onnistui. Nainen tuli taakseni kassalla ja kun käännyin, katseemme kohtasivat. Naisen ilme oli näyttänyt yllättyneeltä ja naisen katseessa, joka oli kovia kokeneen ihmisen katse, oli leimahtanut jokin kipinä.
Jään odottamaan.
Mies:
Olin ostamassa savukkeita Altair Selectan huoltoasemalta, kun näin tumman, metallinhohteisen aluksen liukuvan parkkilaiturille. Aluksesta astui upea nainen, jolla oli musta nahkatakki, mustat maiharit ja tummanpunertavat lähes puolipitkät hiukset. Hän tankkasi aluksen ja tuli sisälle maksamaan.
Ajoitus onnistui. Nainen tuli taakseni kassalla ja kun käännyin, katseemme kohtasivat. Naisen ilme oli näyttänyt yllättyneeltä ja naisen katseessa, joka oli kovia kokeneen ihmisen katse, oli leimahtanut jokin kipinä.
Mies tervehtii minua ystävällisesti. Hän sanoi nimekseen Waldo, Waldo Athanasios.
- Mire, minä sanoin, katsoen miestä intensiivisesti ja ihailevasti.
Miehellä on tummanvioletit silmät, joissa välkehtii pieni kimalle.
Minulla on polttavan kuuma...
Waldo pyytää kyytiä Altair Selectaan. Sydämeni hakkaa lujaa jännityksestä.
Sanon, että
Continue…
Kommentit
Lähetä kommentti