Viesti rajan takaa

 10.01.2004

Autio tie

Tiedän minne se vie

Näytti mulle kortit 

Edessä hautausmaan portit

päivä jo kääntyvi iltaan

Vain katulamppujen himmeä hohde

Kuljen polkuja hautausmaan

Ristiin rastiin

Eräälle haudalle pysähdyn

hiljaista, kuulen puiden huminan

Sydämeni sykkeen

Viileä tuuli puhaltaa

paleltaa

Kivessä kirjoitus

Kuun valossa

Tyttö, silloin kuudentoista, 1987, kuollut kauheassa kolarissa

Tuulen henkäys

Kaukainen huuto, välähdys

Äkkiä tyttö edessäni 

Kauhuissaan, pyytäen apuani

Lähettäen viestiä rajan takaa

"En rauhaa saa, jotain kauheaa taas tapahtuu, 

iso rekka taas lähestyy, suuri ylinopeus, juokse tyttö

apua hakemaan

estä moottoritie neljäntoista onnettomuus"

Usvaiset silmät täynnä hätää, pelkoa

En tiedä, en saa niistä selkoa

Silti lupaan

Takaisin tuun

Käännyn, alan juosta

Yli aidan tuosta

kaupalle läheisen, poliisille soitan, rekalla ylinopeutta

Kuvia kuvien perään

Odotan, milloin herään

Miksi minulla ollut ei mukana

omaa puhelinta?

Vaarassa kuka, ketkä, mietin

Ei kai vain

Ei, en ajatella voi loppuun asti,

silloin tajuan, muistan, voi rakkaani

Soitto poliisilta

pakko vastata

Kuulla ehkä karmean totuuden

Nyt tajuan aavetytön kohtalon

Kuulen kaikki hyvin 

ja rakkaani äänen; Kiitos ilman sua, ei olis enää meitä, mua

Hautausmaalla ei tyttöä, ei ketään

Viereisen haudan huomaan

Kirjoituksen luen

Vuoden vanhemman pojan myös kuolleen

Tytön tarkoituksen

Nyt todella ymmärrän

Hiljainen kuiskaukseni:

"Vie, oi tuuli 

rajan taa viestini

Kiitos kun varoitit

Ilman sua rakkaani menettänyt olisin 

Toivon et rauhan saisit kanssa rakkaasi..."

Askeleet takaani 

Tutut, hellät kädet ympärilläni

Kuinka olinkaan pelännyt

Käännyn ja kohtaan sinut

Lähtiessämme käsikädessä kotia kohti,

kuulen vielä tuulessa vastauksen:

"Älä huolehdi,

olemme yhdessä 

Mutta ystäviä teidän aina..."