Mirin neljän Koon taideblogi

On vuosi 2003. Istun tylsistyneenä koulun käytävän penkillä. Olen aloittanut ensimmäisen vuoteni lukiossa. Ylä-aste ja lukio ovat samassa rakennuksessa. Ympärilläni on paljon oppilaita ja koulukavereitani, mutta tunnen itseni niin ulkopuoliseksi. Olen ulkopuolinen. Olen surullinen. Minua kiusataan. Minut on jätetty ulkopuolelle. Täällä en ole mitään. Pelkkää tyhjyyttä... 

  Lähdimme Cecjian kanssa pitkästä aikaa Solacen -planeetalle. Aluksessa Cecjia hyväilee hiuksiani, hieroo selkää ja halaa, on lähellä.  Solacenilla hehkuu lämmin aurinko. Hiekka on ihanan kuumaa. Vesi on vilvoittavaa ja kristallinkirkasta.     Olo on nyt todella mukava. Kun palasimme takaisin Zoneen, olimme alkuillan yhdessä asunnollani. Myöhemmin Cecjia menee kirjoittamaan raportteja. Siskokset Zelda ja Rawdace tulevat Cecjian tilalle. Makaan sohvalla peiton alla ja Zelda hieroo niskaani, sivelee hiuksiani ja  päätäni. Rawdace jalkoja. Lämmin ja ihana olo jatkuu. Zak tuli laittamaan ruuan. Miehet Zak, Kalym, E ja TooJee lähtevät laittamaan Takkahuoneeseen puut ja tulen takkaan, sekä lämmittämään saunaa.  Me naiset; Cecjia, Zelda, Rawdace, Nymfa, Werena, Ramisha, ja minä, menemme perässä, kun olemme pakanneet vähän tavaroita mukaan. Diana ja Zherra Akazyno eivät sauno. Kumpikin ovat Androideja.  Takkahuoneessa on sohvia, mukava sisu...

Katselin junan ikkunasta ulos. Taivas oli pilvessä ja lunta tuiskutti. Pelto- ja metsämaisemat kiisivät ohi junan kolkutellessa kohti pohjoista. Olimme miesystäväni kanssa menossa Lappiin laskettelemaan ja hiihtämään.  Olimme vuokranneet erämökin käyttöömme.  Ajattelin innolla ja jännityksellä yhteisiä päiviä ja iltoja takkatulen lämmössä haastavien ja kylmien päivien jälkeen kuuman teen ja kaakaon kera. - Otatsä? ajatukseni keskeytyivät kun Petteri tarjosi karkkia. - Kiitos, otan, sanoin. Oli jo iltapäivä, mutta emme olisi aikoihin vielä perillä. Olimme lähteneet aikaisin liikkeelle, junaan pika intercity Helsinki-Oulu. Aika meinasi käydä pitkäksi, vaikka meillä oli mukana vaikka mitä. Juttelimme, kuuntelimme musiikkia ja nukuimme. Yhdessä vaiheessa huomasin nojaavani Petterin olkapäätä vasten ja mies kietoi kätensä ympärilleni. Kuuntelin toisten ihmisten rupattelua ja junan kolketta. Tunsin uudelleen vajoavani jonnekin kauas alas... Kun lopulta heräsin, olimme melkein Oulun...