19. Zone8: Niin hyvä olla

 

Lähdimme Cecjian kanssa pitkästä aikaa Solacen -planeetalle. Aluksessa Cecjia hyväilee hiuksiani, hieroo selkää ja halaa, on lähellä. 

Solacenilla hehkuu lämmin aurinko. Hiekka on ihanan kuumaa. Vesi on vilvoittavaa ja kristallinkirkasta.  
 
Olo on nyt todella mukava.

Kun palasimme takaisin Zoneen, olimme alkuillan yhdessä asunnollani. Myöhemmin Cecjia menee kirjoittamaan raportteja. Siskokset Zelda ja Rawdace tulevat Cecjian tilalle. Makaan sohvalla peiton alla ja Zelda hieroo niskaani, sivelee hiuksiani ja  päätäni. Rawdace jalkoja.

Lämmin ja ihana olo jatkuu.

Zak tuli laittamaan ruuan.

Miehet Zak, Kalym, E ja TooJee lähtevät laittamaan Takkahuoneeseen puut ja tulen takkaan, sekä lämmittämään saunaa. 

Me naiset; Cecjia, Zelda, Rawdace, Nymfa, Werena, Ramisha, ja minä, menemme perässä, kun olemme pakanneet vähän tavaroita mukaan. Diana ja Zherra Akazyno eivät sauno. Kumpikin ovat Androideja. 

Takkahuoneessa on sohvia, mukava sisustus, kynttilöitä ja tunnelmallinen valaistus. Werena sytytteli kynttilät.

Kuuntelimme, takkatulen liekkien hehkuessa ja leimahdellessa, rätinää ja meistä jokainen oli käpertynyt vilttien sisälle sohville vierekkäin, tee- tai kahvimukit käsissämme. 

Me olimme uupuneita ja väsyneitä rankasta työstä ja meillä kaikilla oli murheita ja masennusta. 

Aluksi olin sulkeutunut omiin suruihini, mutta pikkuhiljaa huomasin, etten ole ainoa, joka on allapäin. Silti tuntuu hyvältä olla lähekkäin tutun porukan kesken. Cecjia on niin lähellä, vieressäni. Kaikki ovat omissa mietteissään. Osa on kuitenkin alkanut esittämään kysymyksiä. On yhteistä pohdintaa. Jaamme asioita, vaikeuksia ja tunteita.

Äkkiä kaiken keskeyttää lempeä koputus ovelta. Lähinnä istuva Zherra menee avaamaan. Ovella seisovat Lizanette ja Terapeutti. 

Lizanette kertoo, että hän on huomannut miten väsyneitä me kaikki olemme työstä. Hän ehdottaa kaikille alustavasti viikon lomaa. Jatkosta sovitaan myöhemmin. Lizanette painottaa, että jokaisen pitäisi huolehtia lepäämisestä, rentoutumisesta, mukavasta tekemisestä ja harrastuksista. 

Toiset Zone8:n ryhmät jatkaisivat meidän ryhmän töitä. 

- Ja täällähän te näyttekin yhteistä aikaa viettävän, Lizanette totesi.

Lizanette halasi meitä kaikkia ja kehui jokaisen hienoa työsuoritusta. Terapeutti sanoi, että hän voisi jälleen ottaa meidät vuorollaan henkilökohtaiseen keskusteluun ja hän tarjoaisi sopivan avun ongelmiimme. Saimme vuorot  ja minä olin ensimmäinen heti tämän illan jälkeen.

Terapeutin luona:p

Terapeutti pyysi minua kertomaan kaiken mistä olen viime aikoina ollut surullinen tai vihainen. Hän teki muistiinpanoja. 

Näin, että Terapeuttikin oli väsynyt. 

- Voimia, sanoin hiljaa. 

Terapeutti katsoi minua ja hymyili.

- Olen minä väsynyt, hän totesi, mutta olen kuitenkin täällä auttamassa teitä.

Tartuimme toisiamme pöydän yli toisiamme kädestä. Hetkeksi. 

Terapeutti antoi tehtävän. Tehdä maalaus päällimmäisinä mielessä olleista surullisista muistoista Sitten hän kysyi miten nukun tämän yön ja missä. Vastasin, että olimme sopineet Cecjian kanssa, että menisin nyt hänen asuntoonsa ja viettäisimme yhdessä yön ja aamun siellä.

- Hyvä, Terapeutti sanoi.

- Olen iloinen teistä kaikista

- Kyllä te selviätte

- Pitäkää huolta toisistanne

Helpotti, kun sain jakaa mieltä painavia asioita luotettavien, ymmärtävien ja ystävällisten olentojen kanssa.

Cecjia oli yksin, kun hän tuli avaamaan oven, siihen koputettuani. Joimme iltakahvit, juttelimme ja kävimme yhdessä nukkumaan. Tuntui niin hyvältä olla lähekkäin.

Suunnittelimme tulevia yhteisiä hetkiä; ratsastusretkeä, kuntosalitreeniä, planeettojen tutkimista keräämistämme materiaaleista (kasvi- ja eliönäytteitä mikroskoopilla eli biologiaa ja geologiaa), leikkimielisiä ammunta- ja kaksintaisteluharjoituksia simulaattoreilla eri tasoisilla hologrammikentillä. 

Pohdimme myös mitkä olisivat sopivia  harjoituksia Nymfalle ja Nymfan kanssa. Mieleeni tulivat Nymfan kipuilut Kalymin suhteen. Tätä en edes Cecjialle ollut sanonut. Nymfa oli avautunut vain minulle Terapeutin lisäksi. 

Aamulla kun Cecjia heräsi, paikkani oli taas hänen vieressään tyhjä. Olin jälleen kadonnut. Epätoivoiselle matkalle Maahan. Tämän piti olla mahdotonta. Mutta - hologrammiviivat pyyhkivät joks kerta kehoni Zonen todellisuudesta repivältä kuolemalta tuntuviin syövereihin, jossa mieleni demonit vaanivat minua syvissä pimeyden kuiluissa. 

Vuorokausi meni, kun ilmestyin takaisin. Cecjia halusi meidän menevän samantien Terapeutin puheille.

Terapeutti:

- Kukaan ei osaa vastata tuohon varmasti. Että miksi sinä joudut olemaan ajoittain Telluksella, vaikka virallisesti planeetta onkin boikotoitu. Ehkä sinulla on siellä jokin tehtävä, joka ei ole meille vielä auennut. Ehkä edellinen miehesi on yksi syy…

- Cecjialla taas ei ole ollenkaan enää kotiplaneetta Irizaa, niin kuin tiedätkin. Nymfa eli teini-ikänsä katujengeissä. Jokaisella teistä on kovat muistot elämästä ennen Zonea

- Jatka taidetta ja kirjoittamista. Olen nähnyt niiden auttavan ja sinulla myös työn tekeminen auttaa saamaan ajatuksia pois ikävistä asioista

- Mutta aina kun olet siellä ja ahdistus painaa, ajattele meitä ja tätä mitä täällä on. Todellista kotiasi tähtien tuolla puolen. Kirjoita tapahtumat ylös. Odota - Siihen asti,  kun ovi aukeaa taas tänne takaisin. Että kestät olla meistä erossa. Tallenna tapahtumat. Maalaa ja piirrä. Niin ystäväsikin ja Tellus näkevät. 

- Kerro sitten myös meille kaikki, mitä koet siellä. Se auttaa ymmärtämään tämän koko erikoisen tilanteen. Sinä olet agentti. Ehkä juuri sinun tehtäväsi, muilta piilossa, on raportoida mitä kaikkea boikotoidussa Maassa tapahtuukaan

- Eikös, esim. tämä mikä, mikä se nyt oli, joku "korona-virus" ja muutkin ns. virukset sekä presidentti Trumpin valtakausi Amerikan mantereella ole juurikin näitä omituisia ja naurettavia asioita. Aivan älyttömiä juttuja…

Cecjiakin oli samaa mieltä.

Nauroimme ja hihittelimme yhdessä makeasti kaikille Telluksen ihmisten keksimille salaliittoteorioille ja pöljille ajatusmalleille. 

Oli rentouttavaa ja niin hyvä olla.