19. Zone8: Hyvää oloa

 

Lähdimme Cecjian kanssa pitkästä aikaa Solacen -planeetalle. Aluksessa Cecjia hyväilee mun hiuksia, hieroo selkää ja halaa, on lähellä. 

Solacenilla hehkuu lämmin aurinko, hiekka on ihanan kuumaa, vesi on vilvoittavaa ja kristallinkirkasta.  
 
Olo on mukava.

Kun palasimme takaisin Zoneen, olimme alkuillan yhdessä asunnollani, mutta myöhemmin Cecjia menee kirjoittamaan raportteja. Zelda ja Rawdace tulevat Cecjian tilalle. Makaan sohvalla peiton alla ja Zelda hieroo ohimoita ja Rawdace jalkoja.

Lämmin ja ihana olo jatkuu.

Zak tuli laittamaan ruuan.

Miehet Zak, Kalym, E ja TooJee lähtevät laittamaan Takkahuoneeseen puut ja tulen takkaan.

Me naiset, Cecjia, Zelda, Rawdace, Nymfa, Werena, Zherra, Ramisha, Diana ja minä menemme perässä, kun olemme pakanneet vähän tavaroita mukaan.

Takkahuoneessa on sohvat, mukava sisustus, kynttilöitä ja tunnelmallinen valaistus. Werena sytytteli kynttilät.

Takkatulen liekkien hehkuessa ja leimahdellessa, kuuntelimme rätinää ja jokainen oli käpertynyt vilttien sisälle sohville vierekkäin, tee- tai kahvimuki käsissään.

        Jokainen meistä on uupunut ja väsynyt rankasta työstä ja kaikilla on murheita ja masennusta. Aluksi olin sulkeutunut omiin suruihini, mutta pikkuhiljaa huomasin etten ole ainoa. Silti kuitenkin tuntuu hyvältä olla lähekkäin tutun porukan kesken ja Cecjian läheisyys vieressäni. Kaikki ovat omissa mietteissään, mutta osa esittää kuitenkin kysymyksiä ja yhteistä pohdintaa asioista. Jaamme asioita ja tunteita.

Äkkiä kaiken keskeyttää pehmeä koputus ovelta. Lähinnä istuva Zherra menee avaamaan. Ovella ovat Lizanette ja Terapeutti. Lizanetten asia on, kun hän on huomannut miten väsyneitä me kaikki olemme työstä, että voimme pitää alustavasti viikon loman, jatkoista katsellaan myöhemmin. Sovitaan, että meidän pitäisi huolehtia lepäämisestä, rentoutumisesta ja mukavasta tekemisestä, harrastuksista…

Toiset Zone8:n ryhmät jatkavat meidän ryhmän työskentelyä.

• Ja täällähän te näyttekin yhteistä aikaa viettävän, Lizanette totesi.

Sitten Lizanette halasi meitä kaikkia ja kehui jokaisen hienoa työsuoritusta. Terapeutti sanoi, että hän voisi ottaa meidät vuorollaan henkilökohtaiseen keskusteluun ja tarjoaisi sopivaa apua. Vuorot sovittiin ja minä olin ensimmäinen heti tämän illan jälkeen.

Terapeutin luona:

Hän pyysi minua kertomaan kaikki, mistä olen viime aikoina ollut surullinen tai vihainen ja hän teki muistiinpanoja. Näin, että Terapeuttikin oli väsynyt…

• Voimia, sanoin.

Terapeutti katsoi minua ja hymyili.

• Olen, mutta olen kuitenkin täällä auttamassa teitä.

Tartuimme toisiamme hetkeksi kädestä pöydän yli.

Terapeutti antoi tehtäväksi tehdä maalauksen päällimmäisenä mielessä olleista surullisista asioista. Sitten hän kysyi miten nukun tämän yön ja missä. Vastasin, että olimme sopineet Cecjian kanssa, että menisin nyt hänen asuntoonsa ja viettäisin aamun siellä.

• Hyvä, Terapeutti sanoi.

• Olen iloinen teistä kaikista, kyllä te selviätte, Pitäkää huolta toisistanne.

Helpotti, kun sain jakaa mieltä painavia asioita luotettavien, ymmärtävien ja ystävällisten henkilöiden kanssa.

Cecjia oli yksin, kun hän tuli avaamaan koputettuani oveen. Joimme iltakahvit, juttelimme ja kävimme yhdessä nukkumaan. Tuntui niin hyvältä olla lähekkäin.

Suunnittelimme tulevia yhteisiä hetkiä; virtuaaliseikkailua, ratsastusretkeä, kuntosalitreeniä, planeettojen tutkimista, kasvi- ja eliönäytteitä mikroskoopilla, ammunta- ja kaksintaisteluharjoituksia…

Harjoituksia Nymfalle ja Nymfan kanssa, Nymfan kipuilut Kalymin kanssa ja Kalymin suhteen…

Aamulla kun Cecjia heräsi, paikkani oli taas tyhjä. Olin kadonnut, matkalle Maahan.

Vuorokausi meni, kun palasin takaisin. Cecjia halusi, että nyt menemme Terapeutin puheille.

Terapeutti:

• Kukaan ei osaa vastata tuohon varmasti, miksi sinä joudut olemaan myös ajoittain Telluksella, vaikka virallisesti planeetta onkin boikotoitu. Ehkä sinulla on siellä jokin tehtävä, joka ei ole meille vielä auennut, ehkä Ville on yksi syy…

• Cecjialla taas ei ole ollenkaan enää kotiplaneetta Irizaa, niin kuin tiedätkin ja Nymfa eli teini-ikänsä alamaailmassa… jokaisella teistä on kovat muistot elämästä ennen Zonea…

• Jatka taidetta ja kirjoittamista. Olen nähnyt niiden auttavan ja sinulla myös työn tekeminen auttaa saamaan ajatuksia pois ikävästä.

• Mutta aina kun olet siellä ja ahdistus uhkaa, ajattele meitä ja tätä mitä täällä on, todellista kotiasi tähtien tuolla puolen ja kirjoita tapahtumat ylös… Siihen asti, että kestät ajan olla meistä erossa ja kun ovi aukeaa taas siihen, että pääset tänne takaisin.

• Kerro myös meille kaikki, mitä koet siellä, se auttaa ymmärtämään tämän erikoisen tilanteen. Sinähän olet agentti, ehkä juuri sinun tehtäväsi muilta piilossa on raportoida mitä boikotoidussa Maassa tapahtuu…

• Eikös, esim. Tämä mikä korona-virus ja aiemmatkin virukset ja Trumpin kausi Amerikassa ole juuri sellaisia asioita… Aivan älyttömiä juttuja…

Cecjia on samaa mieltä.