20. Zone8: Bailausta

 

Musiikki soi täysillä. Rnb ja räppi vaihtuivat välillä todella rankkaan soundiin rockia, metalheviä ja industrialia. 

Kuuma rytmi tempasi mukaansa ja kaikki oli niin vahvaa. Deep down and deep high.

Värit ja valot välkkyivät. Rytmit sykkivät sydämen lyöntien vuoristorataa. Se tuntui itseni sisäpuolella. Koko kehossa.

Oli taas bailausilta FireFoxissa.

Kaikki oli keinuvaa psykedeliaa. Kuviot, tribaalit ja lukemattomat väriefektit kiersivät silmukkaa.

Musiikki vaihtui Deep Houseen. Deep melodiaa jälleen, niin kuin usein viimeisen vuoden aikana. Tanssin transsissa. Annoin liikkeiden viedä. Olin kaukana tähtien tuolla puolen ja kuitenkin siinä hetkessä. Oli vain liike ja minä. Liikkeet välkkyvissä valoissa. Oli taas Flow. Kaikki oli kuin hidastetussa filmissä. Jokainen henkäys ja jokainen asento vaihtui toiseen saaden aikaan loputtomalta tuntuvan ketjun. Tajunta virtasi. Kiemurat ja näyt välkehtivät mieleni maisemissa.

Tältä tuntui olla elossa. Voisin olla kuollut. Viime viikolla oli sattua tapaturma. Asteroidi törmäsi ilma-alukseeni, pieneen lentokoneeseen, joka meni kokonaan pirstaleiksi ja pelastuin viime hetkillä hätävarjon avulla.

Zelda ja Rawdace tanssivat ja bailasivat lähelläni.

WC:ssä tapasin Nymfan. Hän ei ollut bailaustuulella, mutta hänkin halusi olla niin high. Mustat viirut tuhriintuneesta silmämeikistä koristivat hänen silmiään ja poskiaan. Hän oli juuri aloittamassa piikittämään itseään...

- Et sinä halua oikeasti tehdä tuota, sanoin Nymfalle lempeästi. - Anna se ruisku tänne tai mä otan sen, jatkoin. - Tai kerro ensin miksi vajoaisit samaan uudelleen. Mitä on tapahtunut? Kysyin rauhallisesti.

Nymfa nosti katseensa ja hänen silmänsä hehkuivat, kipinöiden roihuavaa tulta.

- Mieshuolia? Jatkoin piittaamatta Nymfan raivokkaasta ilmeestä. - Voi kuule, niin minullakin ja jollet ole vielä kuullut, niin lentoalukseni meni täysin pirstaleiksi. Kuka sen asteroidin lähetti kimppuuni? Täällähän ei niitä ole…

Ja mitä tapahtui silloin Renatan alukselle…

Voisin olla nyt yhtä poissa kuin Xi…

Meidän ei haluttu elävän ja ottavan kiinni näitä paskiaisia.

Tiesin että Kalym oli piirittänyt Nymfaa alusta asti eikä Nymfa ollut pitänyt siitä. Nymfa tahtoi pärjätä henkeen ja vereen itse. Koviskimmoja me kaikki naiset olimme. Siksi ymmärsin Nymfaa niin hyvin.

Nappasin hölmistyneen Nymfan kädestä arvatenkin heroiiniruiskun ja avasin lähimmän wc-pöntön kannen ja painoin männän pohjaan. Ruiskautin sen huumeen pönttöön ja vedin. Nymfa äännähti järkyttyneenä ja epäuskoisena.

Ovi pamahti jälkeeni kiinni mennessäni etsimään Kalymia. Löysinkin hänet baaritiskin ääreltä. Hän ei kuitenkaan ollut vielä kovin humalassa. Hän oli vasta aloittanut juomisen. Niinpä kerroin hänelle tilanteen.

- Mitä sinä sanoit? Kalym kääntyi katsomaan minua yllättyneenä.

- Nymfako meinasi piikittää itseään?

- Miten? Hän on elänyt alamaailmassa, mutta minä luulin, ettei hän käytä…

- Kalym, kyllä hän käytti, mutta hän on kovasti yrittänyt salata asiaa ja olla kuivilla. Lizanette edellyttää sitä meiltä. Nymfa on päättänyt todella kovasti hoitaa ongelmansa yksin. Hänen ylpeytensä ei anna periksi, että hän voisi pyytää apua meiltä, vaikka minulle hän jo avautui. Ja hän on vielä uudehko täällä. Terapeutti auttaa meitä kaikkia.  Anna hänen sopeutua tänne. Hänen omalla tavallaan. Hänkin on koviskimma.

- Kalym, älä. Minä voin hoitaa tämän. Älä suutu Nymfalle, minä kiirehdin sanomaan, kun Kalym oli jo nousemassa baarin jakkaralta.

- Minä otin ruiskun Nymfan kädestä ja purskautin sen aineen siitä wc-pönttöön, sanoin sitten.

- Että mitä? Kalym katsoi minua hetken hölmistyneenä ja purskahti lopulta nauruun.

- Hyvä Mire! Ok, kyllä minäkin osaan hoitaa tämän, hän sanoi rauhallisesti ja lähdimme yhdessä takaisin wc-kopeille.

Nymfalla oli siis silmämeikki levinnyt sotkuisiksi mustiksi viiruiksi poskille. Hän yritti kätkeä kasvojaan meidät nähdessään. Hän oli ilmiselvästi nolostunut, mutta urputti, kun olin vienyt hänen nk. lääkkeensä pilviin.

- Nymfa, Kalym kumartui Nymfan tasolle ja kosketti tätä leukaan. Nosti hänen kasvojaan hellästi puoleensa.

- Unohda taistelu minua vastaan. Me olemme samalla puolella. Sinun ei tarvitse esittää, ei minulle. Kaikki tietävät nyt, että olet ammattitaitoinen ja pätevä, ja niin kaunis. Me olemme samalla puolella, me olemme tiimi.

Kalym painoi huulensa Nymfan huulia vasten ja suuteli tätä hellästi, mutta intohimoisesti. Pitkään, ja samalla hän veti Nymfan syliinsä, piti häntä lähellään ja halasi.

Me muut hiippailimme vähin äänin pois paikalta, jättäen heidät kahdestaan.

Minä lähdin omalle alukselleni Alicialle ja kävelin käytävää pitkin ohjaustilaan.

Olisi töitä. Minun piti tutkia erästä planeettaa, ottaa selvää Renatan taustoista sekä yrittää selvittää Mysteerimiehen Waldon henkilöllisyys, sieltä Altair Selectan huoltoasemalta.

Sitten olisi luettava Varjojen Porttien legendasta, portaalista Sumujen suolla ja eräästä kaupungista nimeltä Sarazun. Tämä Galaksi on jossain olemassa ja joku oli sen löytänyt ja kirjoittanut teoksia. Mutta tätä pidetään tässäkin todellisuudessa taruina. Legendaa legendassa. Alienkuningatar Frigah Grethan taistelua vallasta ja kun hän selvittää kadonneen Varjojen armeijan legendaa. Mielenkiintoista ottaa kaikesta selvää kunnolla.