21. Zone8: Tähtiportti

 

1

21.5.2021

Tähtiportti

Istuin Cecjian kanssa Zone8:n puistossa nurmikolla. Kaikkialla kimmelsi elinvoimainen vihreys.

Olin juuri palannut ajassa taaksepäin kertomuksessa siitä, miten opiskeluni Maassa oli mennyt. Kun lopetin, oppilaitos sulki minut ulos Järjestelmästä. Nyt kun Maa on boikotissa, ihmisten pahuuden takia, tähtien välinen Järjestelmä on sulkenut Maan maailmankaikkeuden ulkopuolelle. Ihmiset eivät kuitenkaan tätä tiedä. Avaruudessa elämistä suunnitellaan, mutta esim. Zone8 on asioissa monia tuhansia vuosia edellä. Opiskelumenestykseni jäi oppilaitoksen sisälle, eikä onnistumisiani saanut edes todistukseen. Harmittelin tätä asiaa, mutta tapahtunut pitää vain hyväksyä. Menneitä ei voi muuttaa, pitää vain oppia niistä tulevaisuuden kannalta. Jos jokin tapahtuu, se on totuus…

Cecjia katsoi minua hellästi.

- Sinulla on aina paikka täällä Zonessa, hän sanoi, vaikka sinulla onkin tehtävät Maassa, tälle on aina omat aikansa. Maassa sinulla on 24 h vuorokaudessa, täällä tämän auringon aallot, jotka ovat siis nyt meillä tutkimuskohteena, antavat lisää aikaa tässä todellisuudessa. Täällä on tähtien tuolla puolen, mitä Maassa ollessasi kaipaat. Antamani Rubikinkuutio on Avain. Se avaa sinulle ovet Seikkailujen Maailmaan täällä. Lapsuudessasi et koskaan ratkaissut Kuutiota, mutta minä olen nyt löytänyt sinulle Koodin. Olet käyttänyt Kuutiosta vain murto-osan ja sekin kyllä on auttanut sinua. Mire, usko minua, rakkaus on olemassa sinua varten…

Olethan Maassakin päässyt eteenpäin. Aikasi lisääntyy Maassa jälleen, mutta tällä puolella aika tavallaan pysähtyy sinulle. Täällä on hetkiä, eikä kellojen aikataulua. Yliluonnollinen on totta. Unesi ovat totta. Tämä Maailma on tosi. Sinulla on avaimet toisiin maailmoihin. Maalaa, piirrä ja kirjoita kaikki mitä näet ja koet, älä hukkaa lahjojasi, vaan anna palaa Beibe.

Cecjia kumartui suutelemaan minua ja sanoi.

- Minä rakastan sinua naisena, mutta usko minua, sinulle on olemassa mies Maassa. Et halunnut aiemmin olla siellä, mutta asiat ovat muuttumassa. Olet ollut surullinen ja syystäkin, mutta Järjestelmä ei Täällä ole sulkenut sinua Maasta. Me muut olemme Maan ulkopuolella ja meilläkin on oma maailmamme…

- Zone8 on Raja, Kohtaamispaikka.

- Sinun tehtäväsi ovat siellä, sinun elämäsi, sinun unelmasi. Ole rauhallisella mielellä. Hän on kohdannut sinut. Maalaa kaikki se, kerro, uskalla. Enteet ovat totta. Olet rukoillut ja itkenyt ja huutanut. Kaikki on kuultu. Olet tehnyt jo ratkaisusi vuonna 2006…

- Niin kuin Kymijoen rantakivelle oli joku kirjoittanut Onni. Olet uskaltanut jo paljon elämäsi aikana. Sinulla on Deep Emotions, käytä niitä. Älä välitä, jos sinua dissataan. Et ole ansainnut sitä.

Cecjia kietoi kätensä ympärilleni. Hänen kosketuksensa ja läheisyytensä tuntui niin hyvältä.

- Olet ansainnut rakkauden ja onnen, hän kuiskasi.

- Usko siihen mieheen kenet olet tavannut. Usko työskentelymahdollisuuksiisi. Usko ystäviisi, ihmissuhteisiin. Kaikella on ollut ja tulee olemaan tarkoituksensa. Kerro tarinasi ja astu näkyväksi ja toteuta unelmasi. Rakkaus muuttaa kaiken hyväksi. Ja sinulle tulee olemaan Tämä Maailma aina totta. Tulet aina olemaan Othersidella. Ja Aikojen lopussa, Kuoleman portilla, tulet kohtaamaan vielä isäsi ja rakkaasi, jotka ovat menneet edellä, Ajasta Ikuisuuteen…

- Flowtila on Raja, Tietoisuus on sielun liekki. Elämä on Matka ja olet aina olut Tähtien tiellä.

- Nyt ajattelin, että lähtisimme aluksellani vähän Seikkailemaan…

- Täällähän ei ole koronavirusta…

2

Myöhemmin seisoin jälleen Cecjian aluksella katsomassa ikkunasta ulos kohti upeaa maisemaa.

Olimme Zonen kiertoradalla, planeetat hohtivat kuin smaragdit kimmeltäen salaperäistä vihertävää valoa. Kaikkialla oli taianomaista syvää rauhaa. Mieleni oli viimeinkin kirkas ja tyyni. Lempimusiikkini melodiat soivat taustalla. Elin musiikista. Deep Melodia siivitti ajatuksiani.

Ajattelin jälleen häntä… ajattelin niitä hetkiä, jolloin en pystynyt keskittymään. Muistin sen läheisyyden, halaukset, sen että hän halusi nähdä uudelleen, vaikka minusta tuntui, että olin säheltänyt. Ikävä sai minut sekaisin, silti pelkäsin vietävästi, että minut torjuttaisiin tässäkin suhteessa. Hän oli kuitenkin sanonut, etei hänen tapoihinsa kuulu draamailu…

Olin kaukana poissa, silti mieleni tunsi läheisyyden. Olin lähellä ja jos uskaltaisin heittää Crystal Anchorin…

SOS-asema palasi mieleeni. Ajatukseni kääntyivät Renataan ja aiemmin tapahtuneeseen. Kuka hän oli? Kuka oli mies Altair Selectan huoltoasemalla? Ja hänkin oli vain leikkinyt tunteillani…

Ajattelin syvää kaipuutani, että olisi joku, joka välittäisi ja rakastaisi minua Maan ajassa todella.

Kummitätini aiemmin ja äitini eivätkä kaikki ymmärrä tätä asiaa. En halua vaihtaa miehestä toiseen.

On ollut vain pakko.

Mikä on niin vaikeaa ymmärtää miesjuttujani? Olen noin 10 vuotiaasta toivonut poikakaveria ja nyt siis miesystävää. Yhä etsintäreissuni on kesken. Etsin sitä tiettyä ja sopivaa ja pitkäaikaista, koko loppuelämäni miestä. Mutta toistaiseksi kohdalleni on sattunut miehiä, joiden kanssa ei onnistu ja jotka ovat ajatelleet, että olen ällöttävä… Miksi minä yrittäisin rakentaa elämäni sellaisen ääliön kanssa? Suhteeseen, joka olisi tuhoon tuomittu jo alusta asti??? Etsintä jatkuu, kunnes onnistun löytämisessä. Valitettavasti ihastumiseni ovat olleet yksipuolisia ja on ollut pakko jatkaa matkaa. Minä halusin pysähtyä eräiden kohdalle, mutta elämä päätti toisin. Ja viimeksikin minut torjuttiin.

En kuitenkaan luovuttaisi. Isänkin motto oli, että periksi ei anneta.

Ja tietenkin osa miehistä on tullut ystävikseni. Sitä ei seksillä voi pilata.

Mitä? Naisjuttujako Maassa pitäisi sitten olla? Enhän edes löydä naista, kun kaikki tykkääjät treffisovelluksissa ovat miehiä. Ja minullahan on jo Cecjia…

Naisen rakkaus mieheen ja päinvastoin on luonnollista. Myös konservatiiveille…

Miksi ei tätä minun suhteessani ymmärretä silti? Pitäisikö minunkin elää yksin vanhana piikana, kuin äitini ja kummitätini? Eikö minulla olekaan oikeutta olla onnellinen ja olla yhdessä unelmieni miehen kanssa???

Kun konservatiiviset ihmiset ei homouttakaan suvaitse!!!

WTF, sukupuolet loppuvat sitten kesken. Täällä on vain miehiä ja naisia ja vaihtajia…

Ja koska etsin elämääni yhtä ja tiettyä, niin siksi kokeiluja on tullut enemmänkin. Ottaa päähän kun jotkut eivät tajua.

Ajattelin niitä pohjattoman ikävän täyttämiä viestejä exälleni, kun hän torjui minut. Olin silloin hakenut lohtua Eeltä ja olin saanutkin. Meilläkin oli silti historiansa, silloin 2006…

Mutta nyt hän… olin aloittanut puhtaalta pöydältä…

3

Cecjia käynnisti aluksensa ja moottorit alkoivat hyrräämään. Hän peruutti laiturista ja käänsi musiikin täysille. Tunsin taas sen matkalle lähdön jännityksen. Muistin miltä tuntui kun juna lähti liikkeelle asemalta. Kun nopeus kiihtyi. Kun musiikki ja rytmi sykki kuulokkeissa.

Ja olin vahva taas. Heal me…

Olin ehjä, olin onnellinen. Jännitys palasi ja sydän löi lujaa. Tunsin rakkauden aallot. Liekit leimahtelivat ylitseni. Moottorit alkoivat jylistä, kun Cecjia käänsi aluksensa ja starttasi lähtöä.

Musiikki soi kuitenkin kovempana. Istuin ohjaamoon Cecjian viereen ja kiinnitin vyöt. Cecjia kääntyi katsomaan minua hymyillen pilke silmissä.

- Tämä on sitä elämää, eikö?

- Todellakin on, sanoin vastaten hymyyn.

- Hitot murheista! Sanoimme yhteen ääneen

- Hitot menneistä, tässä on tulevaisuus ja toivo

Vauhti kiihtyi ja pian Zone jäi taa. Olimme tiellä tähtiin, hurjalla matkalla siellä minne sydämessäni olin aina ikävöinyt. Haaveiden tiellä. Että olen uskaltanut toteuttaa unelmiani. Olin uskaltanut olla oma itseni. Uskalsin jälleen rakastua, rakastaa. Siellä missä elin täysillä, missä olin todella vahva. Se soturikimma. Olin kaunis ja rohkea. Kukaan ei voinut estää minua enää. Olin oman elämäni matkalla, tiellä Tuntemattomaan. Olin astunut läpi. Se uni oli toteutunut. Exäni taisi astua sivuun.

Tämä on minun Otherside.

Cecjia ohjasi alustaan aavojen tähtisumujen läpi. Miljardit värisävyt vaihtuivat kaleidoskooppisina kuvioina. Kimaltava usva kietoutui ympärillemme.

Cecjia aisti, että ikävöin.

- Odota, kaikki tapahtuu vielä. Unelmasi toteutuvat vielä, hän kuiskasi koskettaen kättäni rauhoittavasti.

Sitten hän otti minusta täydellisen kuvan, jossa olen kaunis. Katseeni on hieman surullinen, mutta hymyilen kaipaavasti. Katseeni kertoo roihuavista tunteistani.

Cecjian kanssa pystyimme lukemaan toistemme ajatuksia.

Cecjia pysäytti aluksen keskelle tätä kauneutta. Astuimme parvekkeelle nauttimaan huikaisevista näkymistä.

Kaukana allamme kiersi radallaan planeetta. Se säkenöi sinertävänä. Hetken katseltuani tunnistin sen Maaksi.

Cecjia painoi kuvani kohdalta Telegramista erästä painiketta. Kuva ilmentyi eteemme ja tuttu aikapyörre imaisi sen sisäänsä.

Maassa kuva saavutti kohteensa ja tipahti kuin näkymättömästä ikkunaluukusta hänen eteensä lattialle. Kaksi maailmaa olivat hetken aikaa limittäin. Todellisuuden tuolla puolen. Kuin se tarina W, jossa sarjakuvamaailma ja elävä maailma yhdistyvät. Raja pyyhkiytyy pois maailmojen väliltä ja tarinan korealaiselle tytölle avautuu ikkuna kummassakin todellisuudessa. Mutta joko olet siellä tai täällä. Muut eivät vain huomaa sinun olleesi poissa.

Kun edellinen luku päättyy, toinen luku alkaa. Kuin elämäkin. Toinen ovi sulkeutuu takana, toinen ovi on avautumassa. Sokkelossa kulkee reitti ennaltamäärättynä, mutta sinä itse olet ohjaamassa ruoria laivan keinuessa aalloilla. Olet itse kokemassa elämän tyvenet ja myrskyt mutta et yksin.

Cecjia vei minut jossakin vaiheessa oviaukolle. Hänen äänensä kaikui kirkkaana mielessäni.”Nyt!” Tunsin kuinka hypätessäni Cecjian mukana putosin kieppuen tyhjyyteen. Musta aukko nielaisi

4

minut hetkeksi ja minua huimasi ja tunsin lentäväni. Nyt ei ollut pukua, eikä alukseni etäyhteyttä turvana, niin kuin joskus ennen Blue Mist-planeettaa, kun olin leijunut avaruudessa.

Sitten tunsin Cecjian vahvat käsivarret ympärilläni. ”You’re Safe now”, muistin karut kalliot ja vesiputoukset ja salaisen leiripaikkamma planeetalla. Cecjian halauksen kun tapasimme kalliojyrkänteellä.

Ja nyt olin sittenkin tekemässä benjihyppyä ajattelemattani. Jos olisin tiennyt etukäteen (tietenkin meillä on omatkin ja salaiset ajatukset). Jos olisin ehtinyt varautua, tämä ei olisi ollut mahdollista koskaan. Olisin hermoillut liian paljon.

Cecjia kiskaisi narusta ja laskuvarjo levittäytyi yllämme. Leijailimme tähtiusvan lävitse. Laskeuduimme Maan ilmakehää kohti ja nyt edessämme oli näkymätön palomuuri, jonka hehku kirkastui vähitellen.

Otimme Rubikinkuutiot esille ja Cecjia näytti Koodin. Hologrammiavain ilmestyi Kuution sisälle ja kohosi sitten Kuution yläpuolelle kuin rasiasta, jonka kansi on avattu. Otin sen ihmetellen käteeni ja kosketukseni siihen avasi palomuuriin salaisen oven ääriviivat.

Cecjia kääntyi puoleeni ja sanoi pahoitellen:

- Tämän pidemmälle en kanssasi tule pääsemään. Nyt sinulla on toinenkin salainen reitti.

Toinenhan on unien kautta. Maan kirjailija Stephen Kinghän avaa asiaa teoksissaan ja sanoo tätä Todashiksi.

- Haluatko mennä jo nyt tästä ovesta? Cecjia kysyi sitten.

- Näen katseestasi, että haluat kovasti, mutta et ole henkisesti vielä valmis. Halusin kuitenkin näyttää sinulle reitin täältä sinne.

- Mitä tapahtuu, kun astuu ovesta? Kysyin uskomattoman hienon olotilan valtaamana

Cecjia pudisti päätään.

- Se on sinun seikkailusi, sinun tiesi… ja Portti. Ja kellään muulla ei ole lupaa astua siitä, kuin vain sinulla. Ehkä voit viedä jonkun mukanasi tuolle puolen tai sitten et…

- Sydämeeni laskeutuu varmuus, sanoin leijaillessa paikoillamme.

- Aikani ei ole vielä astua tuosta ovesta, mutta se koittaa vielä…

- Ok, Cecjia totesi, mutta me teimme sen benjihypyn, hienosti olit siinä ja otit sen. Tulet tekemään tämän monta kertaa ja sinä uskallat. Tulet uskaltamaan ja yksinkin, Cecjia hymyili minulle kauneinta hymyään.

- Sitten jatkamme matkaa, hän sanoi.

Liisimme takaisin alukselle ja seuraavan kerran Cecjia pysähtyi salaperäisen metsän yläpuolelle eräälle tuntemattomalle ja uudelle planeetalle. Maan lakien ja painovoiman takia ei voida laskeutua alas planeetalle. Ilmakehä ja lämpötilavaihtelut voivat pahimmassa tapauksessa räjäyttää aluksen.

Zone8 aluksien teknologiassa ongelma on kuitenkin ratkaistu. Ne kestävät äärimmäisiä olosuhteita. Pudotus kapseleissa on kuitenkin mahdollinen. Tänä vuonna, 2021, neljä kansainvälisen avaruusasema ISS:n astronauttia palasi maahan. He olivat Crew Dragon-nimisessä avaruuskapselissa loiskahtaen onnistuneesti Meksikonlahteen lähelle Floridaa, rannikkoalueelle Panama Cityssä.

Taianomaiset sienirakennelmat hohtelivat lukemattomissa värisävyissä ja kauempaa tuulen mukana kantautui helähtelevien tiukujen soittoa. Metsä oli täynnä magiaa kulkiessamme polkua pitkin syvemmälle keskustaa kohti. Pöllöt huhuilivat, sammakot kurnuttivat ja pulputtivat, kuului öisiä ääniä ja tuulen kahinaa lehvästöissä. Kiiltomadot tuikkivat hämärässä. Metsän keskellä sijaitsee aukio, jossa kohoaa muinainen Tähtiportti. Se on osittain suolammen keskellä.

- Tiedätkö sinä minne tämä vie? kysyin haltioissani näkemästäni.

- En, Cecjia kuiskasi syvää kunnioitusta äänessään. - Meidän täytyy ensin kertoa tästä muille ja ottaa selvää mihin se johtaisi ja millä tavoin.

5

- Oletsä aiemmin käynyt täällä? Kyselin.

- En, tää on tällä hetkellä meidän kahden seikkailua. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, hän vastasi.

- Wau, mikä paikka, ihastelin. - Okei, palataan alukselle, välitin ajatuksen.

Aluksella peseydyimme virtuaalisilla hologrammeilla varustetussa tilassa. Keskellä viidakon lehtiä ja kukkia.

Cecjia sytytti tulen takkaan ja katselimme yhdessä tulen liekkejä. Takassa rätisi ja poksui. Kietouduimme vilttien sisälle kuumien teejuomamukien kanssa.

Ajelehdin onnen tunteessa. Oli niin hyvä olla.