24. Zone8: Sydämeni polttavat liekit
1
Zone8
11.9.2021
Sydämeni polttavat liekit
Seuraavan kerran, kun olin Cecjian kanssa kahdestaan, kerroin, mitä minulle tapahtui Maassa, kun olin astunut hänen näyttämästään ovesta, ja lisää elämästäni.
”Jälleen Matkalla tiellä tähtiin…
99% täysillä, muistan viime vuotta, josta Matka alkoi…
Käynnistin avaruusalukseni Alician. ID ilmestyi hologrammina eteeni tasolle. Vahva ja miellyttävä naisen ääni alkoi kertoa aluksen toiminnoista ja uutisia.
Hain kahvia automaatista ja laitoin musiikin biitin soimaan ja bassot täysille. Ääni soi kuitenkin puhtaana ja kirkkaana, bassojen kumistessa taustalla.
Sydän jyskytti lujaa. Tanssin hetken, sitten menin istumaan ohjaamon tuoliin ja napsautin kojelaudan päälle. Digitaaliset tekstit ja valot syttyivät laudassa. Ikkunan takana kimalteli syvä tumma avaruus. Tähdet hohtivat. Oli äärettömän kaunista. Hopeiset pilvet lipuivat taivaissa.
Istuin ja rentouduin. Kuuntelin musiikin melodiaa ja rauhoituin. Suljin silmät. Hengitin syvään. Vaihdoin musiikin ja meditoin puoli tuntia.
Vaihdoin jälleen musiikin, Deep Housen syvään rytmiin. Tartuin ohjaimiin ja käynnistin näppäimet ja asetukset.
Peruutin varmoin ottein Alician Zone8:n laiturista. Vedin ohjaimet täysille ja tunsin villiä riemua ja vapautta. Olin taas Matkalla, omalla Matkalla.
Alukseni sinkoutui äärimmäisellä nopeudella. Tunsin sen vatsanpohjassa, kun putoaa ja sitten lähdetään liikkeelle. Muistin matkustamisen lentokoneella, linja-autolla ja junalla.
Melodia soi täysillä, tunsin täysillä, sydän löi taas täysillä, musiikin rytmissä.
Hengitin ja olin läsnä. Hengitin ja olin poissa. So far away, silti siinä hetkessä. Oli vain hetkiä, jotka vaihtuivat. Olin transsitilassa, oli Flow taas, jossa kaikki muu katosi ympäriltä, oli vain musiikin rytmi.
Oli vain ohjaus. Mieleni oli kirkas ja vaikka olin transsissa, niin tiesin selvästi mitä olin tekemässä.
En tiedä mitä Cecjian näyttämän oven takaa paljastuu...sekin siis johtaa Maahan, unien ja Rubikinkuution ohella, pois pääsen aluksellani, en kuitenkaan aiemmin sinne suuntaan sillä.
Mutta minne todellisuuteen?… Tämä Avain oli piilotettu Kuutioon, jossa on miljoonia mahdollisuuksia.
Kerroin, että M oli vain hetken huumaa ja hurahdus, mutta tämä näytti minulle sen ja festareiden ohella, että olen valmis jatkamaan matkaa V:n jälkeen. Heistä ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaan he ovat ystäviäni. Samoin pari naista. Aiemmin en ollut löytänyt Maasta oikeita ystäviä tai koin niin.
M asuu kaupungissa, josta minulla on ikäviä ja tuskallisia muistoja lapsuuteni ja nuoruuteni ajoilta. Rikotut unelmat ja haavat. En voi kuvitella palaavani paikkaan olemaan, jossa olen kokenut olevani kuin vankilassa. 60 km poissa sieltä on kotini nyt, jossa rakastan olla, jossa nyt tunne olevani vapaa ja onnellinen. Näin on Rubikinkuution kanssa, jonka lukemattomia mahdollisuuksia olen vasta vähän käyttänyt. Mitähän se pitää sisällään? Odotan todella mielenkiinnolla. Sen kanssa palaan tietoisuuteen Maassa ja tietoisesti Maahan.
Unien kautta palaan painajaisiin, rankkoihin tapahtumiin Maassa.
2
Loputonta Matkaa halki äärettömän maailmankaikkeuden.
Sydäntäni poltti raju kaipaus. Cecjia oli lähettänyt saman kuvan kuin A:lle, nyt J:lle.Palasin ajatuksissani viime vuoteen, Alkuun.
Olin vihdoin Matkalla avaamaan Cecjian minulle näyttämää ovea. Rubikinkuutio ja sisällä hohteleva Avain olivat ohjaamon pöydällä. Tämä olisi uusi reitti Maahan. Kuinkahan monta niitä olisikaan loppujen lopuksi?
Vihdoinkin aluksella sinne…
Muistin vuosien takaista veljeni etsintäreissua. Tapasin hänet muutaman kerran Aikatyhjiössä ja kun isääni tuhkattiin hänen toivomaansa kuusikkoon. Sen jälkeen kysymykseeni yksi viesti ”Moi hyvin menee”. Tämän jälkeen nothing…
Jollei halua yhteyttä pitää olkoon sitten…
J tietää nyt tunteistani ja ajatuksistani tietoliikenneverkkoyhteyden välityksellä. Lähetämme Telecviestejä…
Viimeksi kun J tuli käymään ystävänä, niin silti tapahtui…
Continue
20.9.2021
Viimein tulin sihen paikkaan, jossa olin tehnyt Cecjian kanssa sen benjihypyn.
Ovi kimaltelisi alapuolellani. Puin päälleni avaruuspuvun ja ylleni laskuvarjon sekä otin Rubikinkuution avaimineen pöydältä.
Eihän minun tarvinnut kuin sukeltaa ja avata laskuvarjon narut.
Silti jännitti helvetisti, kun seisoin alukseni oviaukolla.
En pääsisi muuten ovelle, olisi pakko, jos halusin selvittää arvoituksen ja jatkaa eteenpäin…
Vedin henkeä… suljin silmät ja hyppäsin.Tunsin sen rajun pudotuksen vatsanpohjassa. Muistn Cecjian läheisyyden. Muistin vuoristorataa, muistin katsetta, suudelmia…
Vedin narusta ja aloin hurjan pudotuksen jälkeen leijailla…
Sydämeni takoi rajusti… Tellus hohteli sinisenä alapuolellani.
Muuri tukki reitin edelleen. Kaivoin taskustani Rubikin kuution ja avaimen. Hehkuvaan muuriin syntyivät oven ääriviivat.
Nyt olin valmis avaamaan sen.
Työnsin avaimen lukkoon ja käänsin. Lukko loksahti ja avasi n oven, jonka takana näin pitkän käytävän. Astuin sille ja ovi takanani pamahti kiinni. Nyt olisi suunta vain Eteenpäin.
Astelin pitkin kivistä käytävää. Seinillä paloivat soihdut, jotka loivat holvikäytävään tunnelmallisia ja kultaisia sävyjä ja säteitä.
3
Olin matkalla selvittämään tunteitani ja elämääni.
Lopulta käytävä päättyi ja näin olevani kotitalon pihassa, jossa on pieni leikkipuisto. Ovi takanani sulkeutui ja tuliviivat katosivat ilmaan.
Tänne siis tämä johti. Oikoreitti suoraan kotiovelle.
Laitteeni piippasi. Telegramviesti häneltä. Hän halusi nähdä…
Sydämeni jätti lyönnin välistä… Mitä minä teen? Olin M:lle panikoinut asiaa… Miten kaikki menee… Olin peloissani ja ahdisti.
Toisaalta uskoin rakkauteen ja päätöksiini, joita olin jo tehnyt…
Olin silti epätoivoinen ja jännittynyt…
Myöhemmin…
Puhuimme asioita selviksi. Miksi olin ollut niin tyhmä, että lähdin tilanteista vuosi sitten ja haaveilin toisista miehistä? En ollut muistanut miten hyvä olo minulla oli ollut tämän miehen kanssa. Olin kyllästynyt dokaamiseen ja en ollut päässyt yli exästäni ennen kuin nyt. Exäni oli ilmoittanut kesän lopussa, että olemme exiä uudelleen. Ystävyys astui uudelleen voimaan.
Minä olin jatkamassa eteenpäin.
Voi luoja, miten kielisuudelmat tuntuivat niin hyviltä.
Koko päivän asioissa oli kuitenkin taistelua. Kaikessa oli koko ajan ehkä…
En jaksanut enää ystävinä oloa miesten kanssa, kun toivoin enemmän…
Olin toivonut 10 vuotiaasta, olin aina elänyt K18 elämää…
Ystävyys kuuluu rakkauteen, mutta ilman rakkautta ei ole seurustelusuhdetta…
J lähti käymään ystävillään, lähdin saattamaan ja tapasin Je:n poikaystävän.
Juttelimme ja myöhemmin he tulivat käymään. Keskustelu oli suorapuheista ja siinä vasta selvisi että olemme jälleen yhdessä. Miksi en ollut uskonut helmikuusta? Mitä olinkaan kesällä kuvitellut, jakavani kaksi eri miestä…
Nauroin itselleni… Miten hölmö sitä voi olla?…
Onneksi järki ja todelliset tunteet voittivat.
En pystynyt nukkumaan, Kuuntelin yön musiikkia. ”Aamulla” J heräsi ja puhuimme vielä asioista. Nyt pystyin katsomaan J:tä silmiin, kun vuosi sitten minulla oli angstivaihe enkä kyennyt siihen. Olen yleensä introvertti mutta silti ekstroverttinen. Minun oli vaikea silloin kohdata ihmisiä ja olla tekemisissä, vaikka juuri sitä olinkin ikävöinyt ja kaivannut. Minun piti saada olla yksin ja pohtia mitä tehdä V:n kanssa, kun asiat jäivät kesken. Saimme ystävyyden riitelyn tilalle ja yhteiset savityöt meidän paikassa ja metsäreissut.
Uusi vuosi tuli ystävyyden sopimuksineen, mutta minä pölvästi keksin lähteä kokeilemaan deittailemista. Olin Asenteella siinä. En ottanut liian vakavasti, vaikka samalla toivoinkin…
Loppujen lopuksi meni hermot kun oli liikaa vaihtoehtoa. M:n kanssa tuli sovittua ystävyydestä jo helmikuussa, minä pässi en vieläkään tajunnut. Lopulta meni kaikki vaihtoehdot ja
4
M:n kanssa uudelleen, kun ihastuin vieläkin. Ihastus meni itsestään ohi ja tajusin tunteeni. Sovittiin uudelleen ystävyydestä ja asiat vahvistuivat.
En ollut viime vuonna pystynyt sanomaan J:lle hänen toivomaansa asiaa; Kolmea sanaa; minä rakastan sinua. On vaikea sanoa tunteitani ääneen, koska olen pelännyt torjumista. Piirtäminen ja kirjoittaminen ovat eri asia…
J sanoi hymyillen, että silmänsä tuikkivat hänellä, kun olimme nousemassa ylös. Hänen kanssaan on helvetin hyvä olla, kosketukset, läheisyys yms. Vietimme vielä päivän yhdessä.
En jaksa enää ketään toista, en jaksanut säätöjä monen kanssa vuottakaan. Olen pitkään toivonut pysyvää ja kestävää suhdetta, yhtä ihmistä. Kummitätinikin sitä minulle toivoo…
Viikonloppuna kun J oli lähdössä luotani, minä viimeinkin sanoin: ”Minä rakastan sinua”. Hänkin minua.
Taas Matkalla 100% prosentilla…
Sain myös työtehtävän Maassa, työvirastosta vastuuhenkilöni soitti. Työllistymissuunnitelmaan lisää yrittäjyyskoulutusta. Pitää tehdä hakemus ensin. Lisäksi onnistuin tehdä hakemuksen iltasiivoustyöhön osa-aikaisesti.
Kutsuin Alician, joka ilmestyi näkymättömänä voimakentässään talon yläpuolelle.
Starttasin jälleen ja lähdin Alicialla takaisin Zoneen ja Cecjiaa tapaamaan.
Viimeinkin olen vapaa omaan elämään ilman vanhempia, onnellinen ja rakastunut.
Muistin tapaamisen aiemmin Lizanetten kanssa. Olin ollut taas itkenyt ja pahoilla mielin. Lizanette tuli luokseni, otettuaan ensin yhteyttä hologrammipuhelulla. Hän lohdutti minua ja oli lähelläni. Hän on minulle kuin äiti, jota minulla ei koskaan ole ollut. P lähetti minulle viimeksi viestin, jossa taas nimitteli minua ja kirjoitti, että ”hylkään sinut”. Minä kapinoin viimeisen kerran ja löin ämmälle ”luun kurkkuun” Hah! Siitäs sai mokoma!
Unelmat voivat toteutua. Täysillä taas. Tiellä Tähtiin. Hurjalla Matkalla in the Colors. Vuoristoradalla taas. Mutta eri vuoristoradalla. Ilman repivää tuskaa, yksipuolista rakkautta. Rakennan sydämeni ehjäksi…
Kaikessa säkenöi Tähtipöly, Stardust.
Continue
Kommentit
Lähetä kommentti