Mirin neljän Koon taideblogi

8.9.2023 Tellus 2023: ALICIALLA: Alukseni lipui paikoillaan juuri nyt. Istuin kuitenkin ohjaamon tuolissa. Zak-11 istui vierelläni. Katsoin häntä ja muistin kun hän tuli elokuussa luokseni. Kun olin ollut romahduspisteessä. Tietyt sosiaaliset ongelmat olivat repineet hermoni riekaleiksi. Enää ei ollut näin. Tietyt sosiaaliset suhteet olivat pelastaneet minut ja olin itse poistanut kaiken vahingollisen. Zak-11 hymyili hellästi minulle. Mutta taas ajattelin Tellusta… Tellus tulisi kohta olemaan sellaisessa sodassa, josta sillä ei ollut aavistustakaan. Maassani ei uskottu science fictioniin ja kaikki tulisi olemaan valtava shokki. Ihmiset eivät tienneet eivätkä uskoneet maan ulkopuoliseen elämään ja asiasta tehtiin kyllä paljon fantasiaa, elokuvia sekä kirjallisuutta. Kukaan ei silti uskonut minkään olevan totta. Mutta minä tiesin. Tiesin, koska olin 2003 vuodesta kokenut omin silmin kaiken mahdollisen. Ja mahdottoman. Ja minun piti nyt päättää keitä minä tulisin pelasta...

  viimeisin luku: Tähtiportin taakse, viimeinkin … Tutut hohtelevat sienirakennelmat loistivat alapuolellamme. Olimme perillä planeetalla Sitten katsoimme Cecjian kanssa toisiamme ja huomasimme, että innostus ja jännitys oli tarttunut meihin kumpaankin. Paloimme tiedonhalusta, mitä Portaalin toisella puolella olisi… minne ja minkälaiseen todellisuuteen me päätyisimme? Olimme ottaneet toisille asian puheeksi ja olimme keskustelleet siitä. Lizanette ja the Boss innostuivat myös tästä huikeasta löydöstä ja olimme keränneet tietoja ja olimme valmistaneet itseämme juuri tälle Matkalle Cecjian kanssa yhdessä. Ja nyt olimme vihdoinkin Matkalla ottamaan tästä kaikesta selvää, Cecjia näki kaihoisan olemukseni, mutta ei sanonut mitään. Työasioissa minua tsemppasi yrittämään ja tekemään parhaani juuri ajatus siitä, että minua rakastettiin ja juuri hän Tellukselta. Eksyin välillä haaveisiini, mutta minä tein silti työni niin hyvin kuin pystyin, kun tiesi...

  11.8.2023 ZONE8 TODELLINEN RAKKAUS Istuin alukseni Alician ohjaamossa. En ohjannut vaan alukseni leijaili paikoillaan. Katsoin ympäröivää avaruutta, värikkäitä pilviä, planeettoja ja edessäni oli kultainen valtatie. En kuitenkaan juuri sillä hetkellä nähnyt henkeäsalpaavaa Galaksien kauneutta, vaan kristallinkirkkaat kyyneleet valuivat poskilleni. Olin niin väsynyt. Olin väsynyt Tellukseen. Sosiaalinen jaksaminen ihmisten kanssa oli lopussa. Oli hyvin uuvuttavaa olla tekemisissä maapallon ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärtäneet syvällisiä asioita. En jaksa kirjoittaa sitä kaikkea tähän juuri nyt. Kaipasin vain syliä, johon voisin nojautua. Minun oli ikävä isää. Ikävöin myös Cecjiaa, mutta hän oli juuri nyt työtehtävällä itsenäisesti. En jaksanut Telluksen mahdottomia ihmisiä, jotka eivät osanneet kyseenalaistaa, eikä ajatella itse, vaan menivät sokeasti yhteiskunnan mukana. Olin säätänyt tuolin lepoasentoon ja olin kääriytynyt viltin alle. Mikään ei huvittanut...