31. Zone8: Helpottava vapaus oikeutetun suuttumuksen jälkeen/Matkalla Alicialla

8.9.2023

Tellus 2023:

ALICIALLA:

Alukseni lipui paikoillaan juuri nyt. Istuin kuitenkin ohjaamon tuolissa. Zak-11 istui vierelläni. Katsoin häntä ja muistin kun hän tuli elokuussa luokseni. Kun olin ollut romahduspisteessä. Tietyt sosiaaliset ongelmat olivat repineet hermoni riekaleiksi. Enää ei ollut näin. Tietyt sosiaaliset suhteet olivat pelastaneet minut ja olin itse poistanut kaiken vahingollisen. Zak-11 hymyili hellästi minulle. Mutta taas ajattelin Tellusta…

Tellus tulisi kohta olemaan sellaisessa sodassa, josta sillä ei ollut aavistustakaan. Maassani ei uskottu science fictioniin ja kaikki tulisi olemaan valtava shokki. Ihmiset eivät tienneet eivätkä uskoneet maan ulkopuoliseen elämään ja asiasta tehtiin kyllä paljon fantasiaa, elokuvia sekä kirjallisuutta. Kukaan ei silti uskonut minkään olevan totta. Mutta minä tiesin. Tiesin, koska olin 2003 vuodesta kokenut omin silmin kaiken mahdollisen. Ja mahdottoman. Ja minun piti nyt päättää keitä minä tulisin pelastamaan sieltä. Lizanette oli puhunut kuitenkin totta. Kaksoiselämä oli yhä minun osani. Cecjian Iriza oli kuitenkin tuhoutunut kauan aikaa sitten. Ja Zak-11kin oli kertonut, että ei ollut enää riippuvainen Bellariuksesta. Se siis oli mahdollista. Kokonaan erottautua. Mutta Telluksella oli mahdotonta. Fyysinen keho oli siellä. Sielun ollessa toisaalla. Ainoastaan kuoleman kautta avautui ovet kadota sieltä kokonaan, mutta miten kuolla iän ollessa 35? En halunnut lähteä liian aikaisin.

Katsoin alukseni ohjaamon ikkunasta avautuvaa henkeäsalpaavaa maisemaa. Pilvet hohtivat ruusunpunaisina ja kultaisenhohteisina. Hehkuva oranssinsävy kajastui myös niistä.

Musiikin melodia ja basso sykki kaiuttimista. Minä en enää tiennyt mitä tunsin. Vuoristoratani S.F.n suhteen oli lopullisesti ohi. Oli helpottavaa.

Olin vapaa.

Elin silti joka hetkeä Täysillä. Yhä 200%. Mutta ilman S.F.a. Olin jatkanut Matkaa. Uusien ihmisten kanssa. Sittenkin nollasta. Historiani kulkisi mukanani, mutta olin jo hypännyt kokonaan Uuteen. Minä olin avannut nyt laskuvarjoni. 2021 tekemäni hypyt Cecjian kanssa ja ilman Cecjiaa. Minä olin uskaltanut. Sain eit, mutta minä tein. Minä menin ja uskalsin. Uskalsin ihastua minulle huonoihinkin miehiin. Minä halusin tietää. Ja minä sain vastaukset. Sain mitä halusin.

Nyt oli pysähdys. Oleminen. Vuoristoradat oli liidetty. Ja minä selvisin hengissä. Minuun ei sattunut. Minä olin tiennyt, mitä olin tekemässä. Olin lähtenyt selvittämään vastauksia viime vuonna. Eikä ollut pettymyksiä. Minä tiesin koko ajan tehtäväni. Olin töissä. Minä en enää kuollut. Minä selvisin V.stä. Minä selviän muustakin. V.n kanssa minä jo kuolin henkisesti. Mikään ei enää satuta niin pahasti. Minä selvisin kun isäni poistui. Kaikesta on jo viisi vuotta aikaa. Minä tulen jatkamaan Matkaa. Omalla Matkalla. Alicia. Nyt on uusi aika ja elän toisten ihmisten kanssa. Minä koin jo henkisen kuoleman, en voi vajota enää yhtä alas. Minä tiedän mitä on särkyminen. Mutta nämä viime vuodet näyttivät minulle eheytymisen ja kuinka selvitä.

Valintani; Tellus vai Zone8.

Molemmat. Niin kuin Lizanette teki minulle alun alkaenkin selväksi.

Zak-11?

Aika näyttää. Mutta juuri nyt olen onnellinen. Zak on kuitenkin näkymätön Tellukselle ja Telluksella. Vain minun taiteeni hänestä näyttää hänet.

Tellus.

Minulla on tunteet. Uudet ihmiseni Maassa ja opiskelu ovat nyt etusijalla. MK on nyt taaksejäänyttä elämää. Leela James – It’s over.

Onko minulle olemassa todellista rakkautta? Telluksella?

Vai tulisivatko hologrammiviivat kerran pyyhkimään minut lopullisesti pois Telluksen todellisuudesta, kuin aiemmin Zonessa, jotka siirsivät minut takaisin Maahan aikani kuluessa loppuun?

Tekisinkö joskus lopullisen valintani pelkästä Zone8sta? Electric halusi minun valitsevan. Hänet/Zone8n vai Telluksen ja Telluksen miehet. En ottanut tavallaan kumpaakaan. Samaan aikaan sekä Telluksen että Zonen. Tellus planeettana ja koko Zone8n ryhmämme.

Cecjia ei ymmärrä Etä. Ryhmädynamiikkamme rakoilee. The Boss ja Lizanette ovat yrittäneet koota mahdollisimman hyvää ja hyvin toimivaa taistelujoukkoa. Tämä ei toteudu. Alussakin kun me kaikki tutustuimme, E ihastui minuun samantien ja koetti väenvängällä tuppautua seuraani, silti vaikka olin varattu. Ja liikaa vaihtoehtoa. Nymfan ja Kalymin edesottamukset myös. Heillä kuitenkin nyt alkuvaiheen ongelmista huolimatta menee hyvin. Diana ja E kään eivät tule toimeen keskenään. Heillä yhteistä historiaa ja uudelleen ihastuminen. Zherra on ohjelmoitu androidi, Zelda ja Rawdace ovat aliensiskoksia, TooJee on myös cyborgi, Ramisha on alien ja haluaa olla sinkku, Werena?

Entä minä ja Zak-11?

Cecjialla on mies toisaalla, The Boss ja Lizanette ovat puhuneet, että ryhmään pitäisi saada lisää jäseniä.

Cecjia…

Muistikuvani palautuvat Tähtiportin Matkaan… ja haltianaiseen Shylvie Mandoriin…

Ryhmän tehtäväksi on nyt laitettu uusien jäsenten värvääminen...

Käynnistän Alician.

- Zak, laita vyöt kiinni. Minä haluan ohjata ja sellaisella nopeudella, joka ylittää kaiken. Ylittää kaikki mahdolliset rajat.

- Minä haluan kokea taas hurjan vapauden fiiliksen, kun ohjaa täysillä liitävää alusta, halliten kaiken täydellisesti, kokien Flowtilan, täydellisen keskittymisen, tavoitteelliseen toimintaan, unohtaen kaiken ympäriltä ja että ajantaju katoaa.

Zak katsoi minua ja nyökkäsi, laittaen turvavöitä samaan aikaan kiinni. Laitan omani.

Musiikki vei jo minua kauas. Tartun ohjaimiin ja sydämeni alkaa jyskyttämään jännityksestä.

Samaan aikaan käteni ovat taas vakaat. Tiedän mitä tehdä.

Starttaan. Ojennan käteni suoriksi ja heitän päätäni taakse. Ilmavirta saa hiukseni tanssimaan ja liekehtimään pääni ympärillä. Zak katsoo minua. Hymyillen ihailevasti. Tiedän olevani kaunis ja seksikäs.

Painan kaasua. Käteni pitävät kevyesti kiinni ohjauspyörästä. Ote on kuitenkin luja, mutta samaan aikaan rento.

Alicia singahtaa liikkeelle. Maisemat vaihtuvat. Ilmavirta pöllyttää hiuksiani. Katson nauraen ja flirttailevasti Zakiin. Näen, että hänelläkin on hurja ja riemukas fiilis. Koemme tämän matkan yhdessä.

The Ride.

Melodinen musiikki bassolla, vapauden tunne, jännittävät seikkailut, mielettömän kovat ja vahvat tunteet, eläminen Täysillä, Matkalla oleminen, tämä ei ollut enää S.F.n vuoristorata...

Tämä oli viimeinkin Oma Vuoristoratani, Omat tunteeni, Oma Vapauteni. 1000 000 000 % Täysillä.