35. Zone8: Tähtiportin taakse, viimeinkin

 

viimeisin luku:

Tähtiportin taakse, viimeinkin

… Tutut hohtelevat sienirakennelmat loistivat alapuolellamme. Olimme perillä planeetalla

Sitten katsoimme Cecjian kanssa toisiamme ja huomasimme, että innostus ja jännitys oli tarttunut meihin kumpaankin.

Paloimme tiedonhalusta, mitä Portaalin toisella puolella olisi… minne ja minkälaiseen todellisuuteen me päätyisimme?

Olimme ottaneet toisille asian puheeksi ja olimme keskustelleet siitä.

Lizanette ja the Boss innostuivat myös tästä huikeasta löydöstä ja olimme keränneet tietoja ja olimme valmistaneet itseämme juuri tälle Matkalle Cecjian kanssa yhdessä.

Ja nyt olimme vihdoinkin Matkalla ottamaan tästä kaikesta selvää,

Cecjia näki kaihoisan olemukseni, mutta ei sanonut mitään. Työasioissa minua tsemppasi yrittämään ja tekemään parhaani juuri ajatus siitä, että minua rakastettiin ja juuri hän Tellukselta. Eksyin välillä haaveisiini, mutta minä tein silti työni niin hyvin kuin pystyin, kun tiesin, että mikä minua vapaa-ajalla odottaisi – intohimoinen rakkaus ja turvallinen syli. Nyt elämässäni oli kaikki mitä olin halunnutkin.

Olen onnellinen.

Cecjian ei tarvinnut sanoa mitään. Meidän välillä on aina ollut sanaton yhteys. Luemme toisemme eleet ja ilmeet.

Keräsimme varusteemme ja Telec-yhteydenpitolaitteet. Puimme suojapuvut ja otimme reput ja laukut mukaan ja laskeuduime alas planeetalle.

Tuttu tiukujen helähtely otti meidät vastaan. Ihastelimme planeetan kauneutta.

Lähdimme kulkemaan polkua pitkin suoaluetta ja Tähtiporttia kohti, puiden oksien kaartuessa yllemme ja tähtien tuikkiessa niiden lomasta.

Pidimme Telecillä yhteyttä The Bossiin, Lizanetteen ja muuhun ryhmäämme.

Lopulta seisoimme Tähtiportin luona ja katselimme sitä innoissamme ja Uutta odottaen.

Tunsin jälleen jännittävän olotilan.

Kohta tapahtuisi taas jotain historiallista. Asioita ja tapahtumia selviäisi eteenpäin.

Olin fyysisesti ja henkisesti Uuden Tuntemattoman edessä. Tämän hetken ajatukset olisivat kohta historiaa ja uudet tiedot tulisivat voimaan.

Hyvästejä menneisyydelle

- Freedom

VIIMEISIN LUKU, TODELLISEN RAKKAUDENKIN JÄLKEEN

3.8.2023

21.8.2023

TÄHTIPORTIN TAAKSE, VIIMEINKIN

Katsoimme Cecjian kanssa toisiamme syvälle silmiin ja Cecjia ojensi minulle kätensä. Tartuin siihen.

Yhdessä, käsikädessä, astelimme ihan Portaalin eteen ja katsoimme uudestaan toisiamme: Hymyilimme molemmat jännittyneinä ja vedimme syvään henkeä. Portaalin sinisenä pyörteilevä usva ja kirkas läpinäkyvä pinta, joka välkkyi sateenkaaren väreissä, hohti edessämme.

Silloin – juuri silloin tunsin, että elämääni oli astunut Uusi Aika. Kaikki suru entisen elämän vaikeuksista oli poispyyhitty.

Olin jälleen hurjalla matkalla, Cecjian kanssa yhdessä.

Mieleeni tuli lapsuudesta tuttu kirja, Michael Enden Tarina vailla loppua. Tämä oli minun seikkailuni Tarinassa vailla loppua. Taas olin käyttämässä Avaimiani Seikkailujen Maailmaan, toiseen todellisuuteen, tähtien tuolla puolen.

Ojensimme Cecjian kanssa yhtäaikaa kätemme ja kosketimme Portaalin kimaltelevaa pyörrettä. Se soljui kätemme alla, kuin vesi, joka myös on läpinäkyvää ainetta.

- Nyt, kuiskasi Cecjia mielessäni, mieleni sisällä ja astuimme yhdessä ratkaisevat askeleet Portin läpi.

Sama tapahtui nytkin. Kuin alussa kokemani Aikapyörteen kanssa.

Cecjian ja minun ote ei kuitenkaan livennyt. Pidimme yhä toisiamme kädestä ja näimme toisemme vierellämme.

Lensimme pitkin jyrkkää Vuoristorataa, jossa oli paljon syviä pudotuksia ja näimme koko avaruuden syvyyden alapuolellamme. Tunsin hurjat pudotuksien tunteet vatsanpohjassa.

Olin kokenut kaiken Telluksella, katsoessani ihastuksiani silmiin. Olin niin kiitollinen, todella kiitollinen, kaikesta kokemastani, mutta tiesin nyt, että oli aika jatkaa taas eteenpäin. Olin tavannut uusia ihmisiä. Näkymätön Seinä oli tullut minun ja S.F.n väliin. Hän oli tehnyt päätöksen, kuitenkin. Ottaa takaisin exänsä. En voinut tilanteelle mitään. Myöhemmin ajattelin, että J.R. oli tavallaan pelastanut minut, astumalla väliin, koska mitä opiskelustani ja muihin asioihin keskittymisestäni olisi tullut nyt puolen vuoden jälkeen. Puoli vuotta töissä ja kotona viikolla kaipasin vain ja ainoastaan S.F.a. Raju ihastuminen oli uuvuttavaa. Opiskelu on henkistä ajattelupuolta ja S.F.n ajattelemisen kanssa se tai mikään ei olisi onnistunut. Keskittyminen on palautunut, enkä ajattele häntä enää jatkuvasti.

Ja minä olin kesäkuussa tutustunut toiseen mieheen ja olimme jo tavanneet livenä. Meidän keskustelumme Telecissä on ollut koko ajan ihanaa ja tuonut hyvän fiiliksen. Me ymmärrämme toisiamme ja on paljon yhdistäviä asioita, taiteen tekeminen, musiikin kuuntelu, luonto, samat pelit…

Tavatessamme ensimmäisen kerran, näin molempien jännityksen. Toisella kerralla olin rauhallinen ja tunsin hukkuvani tämän miehen ääneen, oli ihanaa istua ja vain olla ja jutella hänen kanssaan siinä puistossa, siinä penkillä. Huomasin taas toivovani aikaa pidemmälle… kun katsoin hänen käsiään, katsoin häntä lähtiessämme illalla, auringonvalon kadottua, kotiin. Olimme taas viettäneet koko sunnuntaipäivän ja illan yhdessä kahdestaan. Klo 14 klo 21 asti. Nyt tunsin rauhaa, hänen kanssaan.

Minä en jännittänyt enää, minun ei tarvinnut, S.F.nkään seurassa, mutta tämän miehen seurassa oleminen on nyt kaikkein tärkein täysillä tekeminen. Hän on nyt viimeinen miesvaihtoehtoni enää Telluksella. Tässä on kiinni niin paljon. Mutta nyt olen rennompi.

Olen astunut uuteen aikaan kaikessa. Aloitan uutta opiskeluakin. Kaikki vanha on otettu minulta pois. Sydämeni sykkii niin täysillä, kuin on mahdollista. Sydämeni käyrät lyövät musiikin melodian mukaan, jotka vievät minut kaukaisille matkoille, viimeinkin ilman tuskaa ja surua.

Sydämeni lyönnit

Musiikin melodia mukaansa tempaa

Kipinä sun katseessa

Sydämeni lyönnit sykkii kumahdellen

Rummutuksen rytmi, syvä basso, vie ulottuvuuksiin toisiin, matkalle kaukaisiin Galakseihin

Todellisuuden tuolle puolen

Joka on se todellinen

Sydänviiva high and low

Tunnen olevani niin elossa

Salaperäistä matkaa taivaltamassa

Kohti rajaa

Ikuisuuteen tästä ajasta

Elämää takana elämän

Kun sydämeni täällä pysähtyy

Ja elämäni täällä päättyy

Siellä jossain herään elämään todelliseen

Missä värit ja valot hohtaa

Musiikin melodia puhuu

Maailmaan fantasian, elävien unien

Missä värit ovat syvää ja kirkasta

Missä voit kuulla ja nähdä täysillä

Missä tunteet ja syvä rauha pulppuaa

Intesivismiä

Kaiken alkulähdettä

Ikuista rakkautta ja rauhaa

Missä suru on poissa

Mutta tie vie sinne elämän kautta

Loppu on matkan päätös ja uusi alku

Oleminen matkalla on tärkein

Millainen on päämäärä, on se, mitä olet kokenut

Kun sydänviivat näyttää tyhjää

Oletko elänyt täysillä

Ottanut mahdollisuudet ja elänyt unelmia todeksi

Kun menit portin läpi

Sydämen lyönnit vahvistuu täysin

Olet täydesti elossa

Siirryt keskelle Universumeja

Kaukaisia seikkailuja

Tunne rummutuksen rytmi

Kuule tuulen humina

Koe miljardien värien intensiivinen leimahtelu

Tanssi liekeissä, liikkeissä, rytmissä

Sydämen lyöntien sykkiessä

Nauti matkasta

Jokainen henkäys

Visuaalisia kuvia, uninäkyjä

Intesivismiä

Värien ja muotojen kauneutta

Todellisuudessa, jossa unelmat ovat mahdollisia

Kuulen sydämen rumpujen lyönnit

Näen hohteen silmissäsi

Uskallan taas toivoa

Ottaa riskejä

Kun ihastun ja rakastun

Sydämeni lyö täysillä

Olen extaasissa

23.2.2021

Deep pulsing heart, my heartbeat always

Deep pulsing heart, my heartbeat always

I look at you, to your eyes

I live at full again

Again my heartbeat pulsing

I fly to stars, way to stars

I feel deep

Deep feelings again

I listen to music

I have flow, I get to flow

Strong feelings are strength

I can

I fly in Universe

It feeling feels so good

Baby, beibei

Go ahead at full

Deep down is to so strong

Every angst can be deep strong

You can be stronger

Stronger than yesterday

You can believe

You can trust, that Life is taking

When I hear deep music

When I feel it in my heart, deep my heart

Waves to at full

Waves in your head, in your mind 

All is flow

When you focused, forget clocks, forget time, 

forget to all, even you are doing

Your mind is free

Your mind is flying

You are, you have flying

You breathe, you have feeling

When I am dancing

My heartbeat pulsing with music

Beats of music, I am feel

This is my extacy, my deep down

I am so stronger, enjoying in Life

26.1.2021

Kun päätin edellistä lukua, ”He makes me so grazy”, kirjoittamalla olevani vapaa ja tietäen mitä tehdä, kun lähdin tummansiniselle yötaivaalle aluksellani Alicialla, en tiennyt…

Nyt en voikaan tehdä alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Nyt ei ole kuin yksi vaihtoehto ja tie eteenpäin. M.P. on mennyt, mutta säilytämme toisemme muistoissamme ja sydämissämme. Hän toivotti tsemppiä minulle tähän elämään.

S.F. on myös alkamassa jäädä taakse. En edes tavannut häntä viimeksi. Nyt olen ajatellut, että oikeastaan J.R. pelasti minut. Mitä opiskeluistani olisi tullut, jos edelleen mielessä olisi pyörinyt S.F. niin rajuilla asteilla kuin talvella? Työ nyt meni vielä, kun oli fyysistä tekemistä. Opiskelu taas on henkistä ajattelu puolta. J tuli väliin ja nyt minulla on toisella tavalla keskittyminen palautunut, toisin kuin talvella…

Tavallaan olen pääsemässä yli S.F.stä. Mutta se kaikki mitä olen kokenut, ensin M.P.n, P.J.V.n, V:n ja J:n kanssa ja kaikki ihastukseni, että minä sain kirjoitettua Zone8aa, kun pohjana oli omat rajut tunteet, polttavat ihastumisen ja rakastumisen liekit. Ehkä näiden ei ollutkaan tarkoitus olla kuin minun puolelta, että mä sain syvyyttä tähän, Zone8n. Vahvojen tunteideni kanssa olen aina Vuoristoradoilla, tiellä tähtiin. Hurjilla matkoilla. En minä tarvinnutkaan välttämättä vielä vastarakkautta. Minä sain puoli vuotta aikaa kohdata S.F.n katsetta. Ja että minä uskallan tehdä saman tulevaisuudessakin. Ja että uskallan katsoa silmiin; sitä miestä, joka on just minulle tarkoitettu. P.A. oli myös pienen hetken tarkoitettu minun tielle. P. opetti, että vaikka tuntuis miltä, silmiin täytyy katsoa…

Tätä minä halusin. Flirttiä S.F.n kanssa ja katseiden vaihtoa ja sain kaiken. Puoli vuotta. Olen niin kiitollinen, mutta ehkä sen ei ollutkaan tarkoitus jatkua enempää. Se kaikki haittasi muihin asioihin keskittymistä tosi pahasti.

Sydämessäni soi uusia melodioita.

Kun kohtasin hänen tummansiniset silmät puistoissa, kun katson hänen kuviaan Telecissä. Kun unelmissani lennän ylös pilviin ja pilvissä…

Uskoen haaveideni olevan vielä totta.

Täytyy uskaltaa.

Cecjia. Liidimme syvien Galaksien sylissä. Niin syvät ja intensiivisen kirkkaat värisävyt vaihtuivat ympärillämme lukemattomana kaleidoskooppina. Astuimme tunnelia läpi ja lopulta kaikki päättyi. Näimme ympärillämme surrealistisen maiseman. Seisoimme shakkilaudan päällä ja reunojen alla oli huikaisevan syvä tyhjyys. Voimakas tuulenpuuska sai hengityksemme salpautumaan ja hiuksemme tanssimaan silmiemme edessä.

So Deep Travel.

Shakkilauta allamme liikkui. Myöhemmin taaksemme kohosivat jyrkät kallionkielekkeet, jotka putosivat suoraan alas tyhjyyteen, niin kuin sillä karulla planeetalla Blue Mistyllä, kauan aikaa sitten. Missä kohtasin Cecjian ja jossa vietimme teltassa ja leirinuotiolla sen todella kauniin yön. Jossa olin löytänyt kristallinkirkkaan Lähteen…

Edessämme näimme polun, joka katosi usvaan. Seisoimme Cecjian kanssa yhä paikoillamme ihmetellen kaikkea pitäen yhä toisiamme kädestä.

Ympärille kohosi viidakko. Mutta se ei ollut mikä tahansa metsä. Vaan kuin Telluksen merenalaista koralliriuttaa. Olimme keskellä äärettömän syvää värisävyjen maailmaa. Ilma säkenöi kirkkautta ja kuulautta.

Äkkiä kuulimme äänen soivan tuulessa. Heleä naisen ääni kehotti meitä astumaan laudalta polulle. Kun olimme epäröiden näin tehneet, taaksemme olivat ilmestyneet shakkilaudalle sen nappulat. Kuningatar uhkasi Kuningasta, mutta ei ollut shakkimatti. Peli oli vasta alkanut.

Ei ollut paluuta. Oli jatkettava vain eteenpäin.

Usvan keskeltä astui kuvankaunis nainen. Hän oli haltia. Hänen pitkät hiuksensa olivat sysimustat ja hänellä oli tummanvioletti mekko, sekä huulet että luomiväri olivat yhteensointuvat mekon kanssa. Silmät hehkuivat kullanhohtoista valoa. Kaulakorun timantit olivat väriltään samat, kuin hänen silmiensä sävy.

- Olen tullut toivottamaan teidät tervetulleiksi ja nimeni on Shylvie Mandor, naisen kuiskaus helähteli tiukujen tavoin tuulessa.

Shylvie ojensi kätensä kohti Cecjiaa ja minua.

Tämä on Cecjian ja minun Otherside.

Minun muistoni eivät täsmänneet. Olin kirjoittanut Telluksen viime vuoden talvella, että olimme Matkalla, toista kertaa, pois Tähtiportin Seikkailuista. Ja olin ajatellut suuressa ikävässäni J:tä.

Kaikki tuo tuntui nyt todella kaukaiselta, epätodelliselta unelta ja näin taas kuinka hologrammiviivat alkoivat pyyhkiä pois tuota koko muistoa.

Shakkipelissä ei ollut loppua. Tiimalasi oli kääntänyt pelin jälleen alkuasetelmiin.

Todellinen seikkailuni oli vasta alussa.

Kirjoitin kirjeen Cecjialle Tellukselta. Kirjeen ”He make me so grazy”. Nyt tuon ajan portti loksahti takanani lukkoon.

Olin Cecjian kanssa nyt vasta ensimmäisellä matkallamme Tähtiportin läpi toiseen ulottuvuuteen. Ei ollut enää ketään J:tä.

Kellon viisarit tikittivät jo Uutta Aikaa. Tiimalasi oli kääntynyt uudelleen.

Mieleni maisemassa hohtivat uudet kuvat, uudet muistot. Pyöräilyni sateessa, seuraavan päivän toinen puisto, suihkulähde lammessa, penkki, hän, se kun minua jännitti ja olin päätöksestäni huolimatta epävarma, mutta kun näin, että häntäkin jännitti…

Kun hetkellinen ukkossade kasteli meidät ja sen jälkeen auringonpaiste kuivasi vaatteet. Istuimme penkillä kuitenkin sateesta huolimatta Telluksen ajassa puoli kolme iltapäivällä aikaan iltaan klo 21 asti siellä jutellen ja viettäen yhdessä aikaa.

Oma jännitykseni saa minut ajoittain epävarmaksi. Samaan aikaan tiedän yleensä mitä tehdä. Käteni ovat vakaat. Kun ohjaan avaruusalusta…

Olin jälleen uudella Vuoristoradalla.

Ei ollut enää Menneisyyttä, vaan oli Tämä Hetki.

Entinen on mennyt.

Uusi Aika on astunut voimaan.

Cecjia näki, että katseessani ei ollut enää ikävää, eikä kaipausta. Kivun kyyneleet olivat poissa ja katseeni hohti salaperäistä valoa. Epävarmuuteni oli kuin kysymysmerkki. Miten tulevaisuuteni alkaisi järjestymään?

Olin uskaltanut kuitenkin olla rohkea. Olin lähtenyt jännityksestäni huolimatta tapaamaan tätä miestä. Siellä Suihkulähteen penkillä istuessani ymmärsin jälleen kuinka omillani olin ja kuinka olin silti onnellinen asuessani tässä kaupungissa, poissa menneestä. Olin kulkenut kaiken kivun läpi ja olin ollut epätietoinen, miten asiat te-toimistossa menisivät. Vastuuvirkailijani oli jäänyt lomalle, ja asiani olivat jääneet tuuliajolle ja lomakkeiden täyttämiset viime tippaan.

Myöhemmin sain tietää, että kaikki meni kuitenkin hienosti.

Tunnen aina välillä yhä epätoivoa ja joudun yhä paniikkiin – Mutta -

Minä toivon ja luotan tulevaan.

Minä olen vapaa rakastamaan sitä miestä, joka on minulle tarkoitettu.

Kaikki on silti kysymysmerkillä.

Ja erään toisen miehen sanat ja läsnäolo tulevat muuttamaan kaiken. Todellinen rakkaus. Zak-11. Ja omat tunteeni ja ajatukseni.

Kaksoiselämäni jatkuu kuitenkin.

Telluksella; hänen katseensa, tummansiniset lämpimät silmät, kuin Deep Ocean. Syvä valtameri.

Tunnen myös sen lämmön hänen viesteissään ja sanoissaan minulle…

To be continued