Unenomainen tunne valtasi mut. Kuljin pitkin öistä katua hänen kanssaan ja hän piti kättään mun hartioiden ympärillä. Tummansininen taivas kaartui yllämme ja siellä tuikki muutamia tähtiä. Vilkutin niille. Hymyilin. Olin niin hyvä nojata johonkin ihmiseen, johon pystyin luottamaan. Niin turvallista. Kaupungin valot loistivat. Niin hiljaista. Niin aavemaista. Vain autot kiisivät jossain. Niiden kiilusilmät hehkuivat kaukana tänne näkyvillä teillä. Mieleeni muistui paljon unia, joita olin nähnyt. Nyt kaikki tuntuivat ikään kuin sulautuneen yhteen. Käytäviä, katuja, kujia, kaupunki. Salaperäisyyttä. Metsää, kartano, pihoja, taloja, öisiä katuja ja hän. Ajattelin onko tämä todella totta. Jospa näenkin taas yhden niistä elävimmistä unista. Olin nimittäin monta kertaa nähnyt sellaista, joka oli niin toden tuntuista. Olin jopa kuullut sanoja, tuntenut ihmisten kehoja vierelläni niin aidosti. Onko tämä todella totta? Kumpi on totta, uni vai todellisuus? Jospa uni on tod...