Liekeissä

14:07

katsoin puhelimen näyttöä vieressäni. ei viestiä, ei mitään. tunsin pettymyksen kirvelevän sisimmässäni. miksi ensin annoit ymmärtää että kiinnostaa? sinäkin.

olin niin toivonut...niin mitä olin toivonut? siitä oli jo aikaa kun vaihdoimme numeroita.

ajatukseni harhailivat kaukana. ikkuna oli auki ja aurinko kultasi kasvoni ja hiukseni. suljettujen silmieni alla maisema hehkui punaisena. liekeissä...

ei, en todellakaan ajattele sinua. kipinän lailla ymmärrän. se et olekaan sinä vaan eräs toinen.

muistan hänen rohkaisevat sanat minulle, sen kun hän istui usein viereeni, vihjeet vaikkapa samankaltaisesta musiikista; et toi oli niin kuin jatkoa...

havahdun kyynelien valuessa poskilleni. mitä minä oikein ajattelin? jos sinä laitat sittenkin viestiä, mitä sitten teen? ja onko se sittenkään hän? jospa vain kuvittelin kaiken.

nousen ja astelen eteiseen. laitan kengät, otan avaimen ja hetken harkinnan jälkeen puhelimenkin ja kohta ovi loksahtaa kiinni jäljessäni. aurinko paistaa kuumasti katuun. asfaltti heijastaa sen säkenöivinä timanttikiteinä.

mietteeni kiertävät kehää ja pysähtyvät vain häneen. vaihdan hänet sinuksi. kaikkialla on niin tyhjää ja autiota. kuumuus polttaa ihoani, kuin joku halaisi

siten kuin haluaisi minua...ikävä hyökyy rajuina aaltoina päälle. yritän tukahduttaa nyyhkytykseni, mutta en voi kouristuksenomaiselle vapinalle mitään.

en enää voi tyytyä vain haaveisiin, haluan kokea kaiken,ilman rajaa. tahdon niin tuntea sen mielettömän poltteen, sen kun jokainen suoni sykkii, veressä virtaa adrenaliini ja kosketukset vievät ekstaasiin.sen kun vierellä on se kenet oikeasti haluan ja se kuka todella rakastaa minua.

juoksen metsätiellä. puut hohtavat vihreän eri sävyissä, auringon valon langetessa niiden välistä. milloin tuska hellittää? juoksemisesta saa samankaltaisen tunteen, kuin tahtoisin, mutta se ei korvaa yksinäisyyttä.tahdon sinut en ketään muuta. sydämeni takoo lujaa. kuvasi mielessäni, liekkien keskellä.

saavutan absoluuttisen pisteen. suljen kaiken ulkopuolelle. tunteeni vapautuvat räjähtävänä liikkeenä. en tunne hengästymistä, en veren makua suussani, en poltetta jaloissa. on vain minä ja liike. lujempaa, ajattelen. kaikki on usvaa ja tietoisuus häviää. olen saavuttanut erinomaisen matkavauhdin, mutta mikään

ei riitä. lisää, ajattelen. tämä on huumetta minulle, en pystyisi olemaan ilman juoksemista. en ilman sinua. olethan siellä jossain ja voisitpa rakastaa minua.

juuri silloin kun tietoisuuteni palaa takaisin ja näen taas missä olen; kuumalla hiekkatiellä, jonka toisella puolen on aukeaa, näen sinut. en voi uskoa tätä todeksi. sydämeni jyskyttää lujaa, eikä se johdu enää juoksusta. minä nimittäin hidastan reippaasti tahtia ja pysähdyn. sinä huomaat minut ja pysähdyt myös.

- moi, sanot

- moi, kuiskaan hengästyneesti

katsot minua intensiivisesti, olen liekeissä. etkö näe miten tunnen rajua kaipausta sinua kohtaan? tarkoititko kaiken sinun puolelta oikeasti?

tasaan hengitystäni ja katson sinua suoraan silmiin. nyt olen rohkea, olen ottanut jo niin paljon riskejä, että en enää välitä. mitä sitten jos menetän kaiken

taas? jollei ota riskejä ei mitään voi saavuttaakaan.

- mitä sä täällä? mä en oottanu näkeväni sua täl suunnalla, kysyn sitten

- mä asun jonkun matkan päässä tääl. ja ajattelin vähän selvitellä ajatuksia, sinä vastaat

- mä taas lähin pidemmälle lenkille, piti päästä pois samoilta seuduilta vähäks aikaa ja niin mä selvittelen kans mun ajatuksia, sanon

- saaks kysyy mitä ajatuksia?

- no tunnesotkuja...sama kai jos kerronkin, tiedät varmaan jonnen, meidän piti pitää yhteyttä, mutta se ei laita mitään viestiä, ei vastaa mulle...

ja tajuan nyt etten ees enää välitä hänestä, vaan yhest toisesta...vastaan suoraan

- no mä olen samoilla linjoilla. joo tiedän mä sen.

katsot minua silmiin ja hymyilet epäröiden. en käännä katsettani pois, vaikka olenkin hämilläni. hymyilen takaisin ja tunnen rajan ylityksen.

toistan mielessäni: ole vahva, älä näytä että pelkäät, ei ole pelättävää...anna palaa beibi, täysillä.

- saaks sitten kysyy kuka se toinen on?

valahdan miltei kalpeaksi kultaisen rusketukseni alla. aivan kuin sydämeni olisi jättänyt lyönnin väliin. en pysty heti vastaamaan, mutta pakotan itseni katsomaan sinua. olet epävarma. katson silmiisi ja rohkaisen itseni

- se toinen olet sinä

näen että olin oikeassa. näen helpotuksesi ja en ehdi tajuta mitään ennen kuin tulet luokseni ja sitten huomaan että halaat. painan pääni rintaasi vasten ja

puristan sinua lujaa itseäni vasten. olet nyt kanssani ja luonani. en kaipaa tällä hetkellä mitään muuta. oliko tämä sattumaa? sitä en tiedä, mutta olen niin onnellinen. näin yksinkertaisesti voi kaiken selvittää.

lähdemme kulkemaan käsikädessä auringon kultaisessa hehkussa, varjomme seuratessa.