13. Zone8: Salaisissa puutarhoissa

Cecjia piti minua hellästi sylissään ja silitteli ja hyväili minua. Silitti hiuksiani ja selkääni. Istuimme Zone8:n kaupungissa Cecjian puutarhan keinussa. Olimme keskustelleet pitkään tilanteestani, jossa tunnuin olevani umpikujassa. Olin kärsinyt pitkään alakuloisuudesta, masennuksesta ja jatkuvista painajaisista. Olin niin väsynyt. Olin itkenyt taas pitkään, mutta nyt hiljaisuus oli vallannut mieleni ja tuntui oikeastaan hyvältä olla puhumatta mitään ja vain olla hiljaa Cecjiaan painautuen ja hänen sylissään. Olla hellyyden ja ystävällisyyden kohteena. Cecjiakin oli hiljaa. Hiljaisuus ja hentoinen lintujen laulu ympäröi meitä. Auringon hohde valaisi kasvojani ja lämmitti suloisesti. Cecjia keinutti ja hyssytti minua hellästi ja muistin kuinka olin lapsuudessani siitä hyssytyksestä niin paljon nauttinut ja halunnut sitä niin että tuntui suloiselta nukahtaa...

Vaivuin asteittain yhä syvemmälle unitilaan. Jonkin ajan kuluttua yhtäkkiä kuitenkin heräsin pakokauhuisena ja pelästyneenä. Cecjia kysyi huolestuneena, että taasko sama uni. Nyökkäsin ja tunsin suunnatonta epätoivoa ja paniikkia. Cecjia oli pitkään antanut minulle rauhoittavaa nukahtamis- ja yrttijuomaa, joka oli vahvaa, mutta se ei kuitenkaan ollut auttanut kunnolla. Myös tiimimme läsnäolo oli helpottanut ja rauhoittanut, mutta sekään ei kyennyt poistamaan painajaisuniani.

Cecjia soitti Telec- puhelun komlogillaan Terapeutillemme ja hän saapuikin pian paikalle. Nähdessään tilanteen hän vei minut vastaanotolle pienellä ambulanssikiitoaluksella Cecjian lähtiessä mukaan. Olin hädissäni ja itkuinen jälleen kerran lyhyiden aikojen sisään. Sain ensihätään todella vahvan savukkeen, joka rentoutti minut kokonaisvaltaisesti. Makasin pehmeällä sohvalla koko ympäristön keinuessa mielessäni ja vallaten koko kehoni ja mieleni, niin että rentouduin. Kehoani kihelmöi joka puolelta. Vajosin suloiseen aaltoilevaan pyörteeseen, joka keinutti minusta pois sitä jatkuvaa ahdistusta ja paniikkikohtauksia. 

Myöhemmin samana päivänä Terapeutti auttoi minut tukien istumaan hänen pöytänsä ääreen ja otti hellästi käsistäni kiinni. 

Hän sanoi minulle, että nyt olisi seuraavan istuntoni vuoro ja pyysi vastaamaan mahdollisimman rehellisesti kysymyksiin ja kertomaan miltä minusta tuntui sekä millaisia unia näin. Hän jatkoi, että viime tehtävä oli onnistunut hyvin, vaikka alussa olikin ollut mutkia matkassa enkä ollut saanut heti oikein aikaiseksi. Tehtävänäni oli ollut piirtää asioita tai ihmisiä, jotka aiheuttivat pahaa oloa ja saivat minussa aikaan pelkoa, inhoa ja ahdistuneisuutta. Maan tapahtumat ja muistot lapsuudestani ja nuoruudestani olivat teemana piirustuksissani. Myös se että miten ja millä tavoin menettäisin rakkaitani ja jäisin yksin ja menetykset yleensä. Että läheisille sattuisi jotain kauheaa. 

Olettaisin, että unesi ovat samoja, kuin nämä asiat jotka olet piirtänyt tässä tehtävässä, aloitti terapeutti istunnon. Hän levitti ne eteeni samalla. Minä nyökkäsin ja sitten sanoin kyllä kyynelten vieriessä poskilleni. Olin liikuttunut siitä miten hyvää huolta minusta pidettiin ja että nyt vihdoin lukot aukeaisivat ammattitaitoisen ja läheisenkin terapeutin siipien suojissa. Olin myös kiitollinen koko Zone 8:n porukalle, Lizanetelle ja the Bossille. He olivat huolehtineet minusta joka päivä ja olimme usein kokoontuneet yhteen pitämään toisillemme seuraa ja rentoutumaan sauna- ja allastiloihin ja takkahuoneeseen. Myös tanssimaan ja bailaamaan FireFoxissa. Ja olemaan puistoissa ja puutarhoissa sekä minun asunnollani täällä Zone8:ssa. Planeetat Deep Forest, Blue Mist ja Solacen sekä Crystal Anchor ja tähtien välinen matkailu aluksillamme olivat nekin auttaneet todella paljon. 

Terapeutti pyysi minua kertomaan Maan tapahtumista ja muistoistani, sillä olin hetkellisesti jäänyt jumiin Maahan. Olin tehnyt veljeni etsintäreissun aiemmin Crystal Anchorin alkuaikoina ja olin pitkän matkani kuluttua pysähtynyt kuin seinään Maan edessä. Olin saanut siis myöhemmin kuulla, että Maa oli estetty ja boikotissa Maan julmien tapahtumien takia, jossa rasistit, rikkaat ja todella ilkeät ja pahat ihmiset sortivat köyhiä, hippejä, anarkisteja, uskon ja hengellisyyden omaavia, hyvyyden puolella olevia ihmisiä. Maassa oltiin myös pahasti jäljessä kehityksestä ja siellä ihmiset luulivat olevansa maailman napa ja ainoita maailmankaikkeudessa. Minä olin eräs poikkeus, joka oli saanut tulla osaksi toista todellisuutta. Olin saanut omaksua keinot tulla maailmankaikkeuteen, jonne pääsi myös Maan ihmisen olomuodossa ilman kuolemista Maassa ja jota maailma nimitti science fictioniksi eli tieteiskuvitelmaksi. Minulle tämä kaikki on täyttä totta. Minulla muutenkin oli aina ollut avaimet erilaisiin seikkailuihin, metsään ja satuihin. Maassa sitä kutsutaan fantasiaksi eli mielikuvitukseksi, jollaista ei ole oikeasti olemassa. Minulle sekin on todellisuutta. Mutta taiteilijat ja kirjailijat pääsevät mielikuvissaan kurkistamaan rajan toiselle puolelle, tähtien tuolle puolen. Osaa heistä maailman tyhmä ja harmaa ihmismassa, etenkin viranomaiset, kuitenkin pitää hulluina ja höyrähtäneinä, jotka pitää sulkea laitoksiin ja tuhota nämä ajatusrikkaat herkät sielut. 

Siksi mm. Zone8:n johtokunta ja Maailmankaikkeuden Eri Rodut Ystävinä-järjestö eli MERY ja Järjestelmän johtajat olivat katsoneet Telluksen olevan liian takapajuinen, julma ja tyhmä sopiakseen kuvioihin. Koska se vaarantaa omia kansalaisiaan, niin se on epäsopiva ystävystymään ja saamaan tietoa toisista planeetoista ja maailmoista ja lukemattomista todellisuuksista. Maailmansodatkin puhuivat sen puolesta, että Maa "kehittyessään" aloittaisi sotia myös muita aurinkokuntia, galakseja ja rotuja vastaan, kun se ei saanut kylläkseen  edes Maassa käytävistä sodista ja sortamisesta. Dystopia aiheiset ennustukset olivat osuvia kotiplaneetalleni. Myös ihmisten muu toiminta tuhosi Maan luontoa ja ilmansaasteet otsonikerrosta, auringon paahtaessa lämmittäen eri maiden ilmastoa ja aiheuttaen säteillään ihosyöpiä. Maan ilmasto on siis lämpenemässä hurjaa vauhtia ja luonnon kiertokulku on sekaisin. Kotimaassani syksyt ovat epätavallisen lämpimiä ja puissa on putoavat lehdet ja silmut samaan aikaan esimerkiksi. Talvisin lumikausi ei kestä pitkään ja kesäisin on rankkoja myrskyjä ja sateita, toisaalta hiostavia hellejaksoja. Maa on kulkemassa kohti omaa tuhoaan...

Kerroin Terapeutille näitä ja myös miten olin päässyt Aikatyhjiössä tapaamaan isääni ja veljeäni ja miten kaikki oli mennyt. Miten tunsin veljeni vieraaksi, vaikka olinkin kovasti toivonut tätä näkemistä, joka vihdoin ja viimein onnistui. Vieraus varmaan johtui siitä, että emme olleet nähneet aikoihin. 

Tellukselle meneminen oli ollut todella riskialtista, mutta olin saanut kokea unohtumattomia hetkiä rakkaideni kanssa, kun olin löytänyt erään oven todellisuuksien välillä. Sanoin Terapeutille, että löysin polun estetyn suojauksen läpi ja lainasin hänelle erään kunnioitetun scifikirjailijan teosta ja ennustusta Hyperionia. Siellä oli kuin täydellisesti minulle jätetty salainen reitti. Kuin eräästä lapsuuteni kirjasta Salainen Puutarha. Se oli kuin Vanha Maa, joka oli olemassa vain minulle. Siellä koin monet hienot seikkailut, tapasin rakkaani ja valmistuin unelmieni ammattiin... Kuin salainen reitti kaapin kautta Narniaan. 

Sain siis yhteyden veljeeni uudelleen ja näin ystäviäni. Mutta sitten tuli kaikista pahin isku, kun menetin rakkaan isäni Maan iässä 89 vuotta. Isä kuitenkin uskoi Rajattomuuteen ja on nyt todellisuudessa nimeltä Forever Sky. Sinne päätyy kuoltuaan myös Zone8:sta, jos on ollut usko sydämessä. Forever Skyssa on ikuinen onni ja rauha. Ihmisen elinvoima ja nuoruus on ikuista. Missäköhän on nuoruuteni rakastettu Xi? Aloitin siitä tapahtumasta tarinani Zonessa, mutta sitä ennen on tapahtunut myös paljon. Se, miten tutustuin Cecjiaan ja muihin ja miten löysin portin Zoneen kauan sitten.

Viime kerralla siis en meinannut päästä pois sieltä, koska reitilläni ilmeni esteitä, vaikka reitti olikin salattu boikotoinnin järjestäneiltä Galakseilta. Olin ollut raivoissani myös rakkaalleni eräistä asioista ja meillä oli ollut riitaa kaikenaikaa. Rakastimme toisaalta toisiamme paljon, mutta luonteissamme on piirteitä, jotka ärsyttävät meitä kumpaakin tavattomasti sekä lyhyt pinna.

Cecjia sai aktivoitua Rubikinkuutiot ja pääsin kuitenkin pois Maasta ja niin sitten päästäänkin tähän päivään... minä päätin kertomukseni.

Terapeutti oli pitkän aikaa hiljaa ja silitti käsiäni. Sitten hän kehotti minua menemään rakkaan poikaystäväni luo, joka asuu nykyään (tässä todellisuudessa) Zone8:n laidalla eräässä vanhassa kartanossa, jonka pihana on villiintynyt puutarha. Hän kaipaa ja ikävöi sinua, on jo pitkään kaikesta huolimatta.... (Hän on avautunut minulle asiasta.)

On myös tärkeää, että käyt Maassa selvittämässä muistojasi ja käyt myös äitisi luona, josta kerroitkin minulle viimeksi tavatessamme. Yritämme pitää huolen sinun yksityisyydestäsi ja turvallisuudestasi sekä pelastaa sinut tarpeen vaatiessa. Nyt lopuksi saat uuden tehtävän. Kirjoita viikon tai parin ajalta joka päivä positiivisia sekä negatiivisia asioita eli plus miinus listaa ja vertaa tuloksia keskenään. Koita keskittää huomiosi kuitenkin juuri niihin positiivisiin asioihin  ja joista tulee hyvälle mielelle.

Lähdin mieli keventyneenä istunnosta, mutta poikaystäväni tapaaminen jännitti. Mitenköhän tämä kerta? Entä jos taas riitelisimme jostain turhasta asiasta? Ja kaikki tuntuisi taas pilalle menneeltä...

Cecjia odotti minua ulkona ja kerroin hänelle mitä terapeutti oli antanut tehtäväksi. Tunteistani ei minun tarvinnut kertoa; Cecjia ja minä luemme  toisiamme täydellisesti ja nähdään toistemme aikeita. Sain häneltä lämpimän halauksen.
- Nähdään myöhemmin, hän hymyili minulle. Minä vastasin myös hymyillen hänelle. 

Painoin kauniin kartanon oven pielessä olevaa nappia ja odotin sydän pamppaillen ikuisuudelta tuntuvan ajan. Tosiasiassa aika oli lyhyt siihen kun rakkaani avasi oven ja hän katsoi minuun ilahtuneena ja hymyili minulle katsoessaan suoraan silmiini. Ovi sulkeutui kiinni takanani ja halasimme toisiamme kiihkeästi. Suudelmamme olivat tulisia ja intohimoisia. Puhumisen aika olisi myöhemmin. Nyt olivat anteeksipyytäminen ja anteeksianto ja rakkauden osoitukset etusijalla. Mieleeni tulvi muistikuvia ja hyviä hetkiä toistemme kanssa ja tunsin kuinka ihastumiseni väristykset aaltoilivat kehossani.

Jalkojemme juuresta kuului kurnau ja kumarruin silittämään meidän rakasta kissaa, joka oli tullut puskemaan niitä. Tunsin uivani rakkauden valtameressä. Muistin erään hienon kesäpäivän erään joen rannalla Telluksella, mihin joku oli kirjoittanut kalliolle hiilellä sanan, joka kuvasi hyvää hetkeä. Olin valokuvannut sen, niin kuin yleensä kaiken muunkin. Siinä luki ONNI. 

2024

Salaisissa puutarhoissa

Cecjia piti minua hellästi sylissään ja silitteli ja hyväili minua. Silitti hiuksiani ja selkääni.

Istuimme Zone8:n kaupungissa Cecjian puutarhan keinussa. Olimme keskustelleet pitkään tilanteestani, jossa tunnuin olevani umpikujassa. Olin kärsinyt pitkään alakuloisuudesta, masennuksesta ja jatkuvista painajaisista. Olin niin väsynyt. Olin itkenyt taas pitkään, mutta nyt hiljaisuus oli vallannut mieleni ja tuntui oikeastaan hyvältä olla puhumatta mitään ja vain olla hiljaa Cecjiaan painautuen ja hänen sylissään. Olla hellyyden ja ystävällisyyden kohteena. Cecjiakin oli hiljaa. Hiljaisuus ja hentoinen lintujen laulu ympäröi meitä. Auringon hohde valaisi kasvojani ja lämmitti suloisesti. Cecjia keinutti ja hyssytti minua hellästi ja muistin kuinka olin lapsuudessani siitä hyssytyksestä nauttinut ja halunnut sitä, niin että tuntui suloiselta nukahtaa…

Vaivuin asteittain yhä syvemmälle unitilaan. Jonkin ajan kuluttua yhtäkkiä kuitenkin heräsin pakokauhuisena ja pelästyneenä. Cecjia kysyi huolestuneena, että taasko sama uni. Nyökkäsin ja tunsin suunnatonta epätoivoa ja paniikkia. Cecjia oli pitkään antanut minulle rauhoittavaa nukahtamis- ja yrttijuomaa, joka oli vahvaa, mutta se ei kuitenkaan ollut auttanut kunnolla. Myös tiimimme läsnäolo oli helpottanut ja rauhoittanut, mutta sekään ei kyennyt poistamaan painajaisuniani.

Cecjia soitti Telec-puhelun Terapeutillemme ja hän saapuikin pian paikalle. Nähdessään tilanteen hän vei minut vastaanotolle pienellä ambulanssikiitoaluksella Cecjian lähtiessä mukaan. Olin hädissäni ja itkuinen jälleen kerran lyhyiden aikojen sisään. Sain ensihätään todella vahvan savukkeen, joka rentoutti minut kokonaisvaltaisesti. Makasin pehmeällä sohvalla koko ympäristön keinuessa mielessäni ja vallaten koko kehoni ja mieleni, niin että rentouduin. Kehoani kihelmöi joka puolelta. Vajosin suloiseen aaltoilevaan pyörteeseen, joka keinutti minusta pois, sitä jatkuvaa ahdistusta ja paniikkikohtauksia.

Myöhemmin samana päivänä Terapeutti auttoi minut tukien istumaan hänen pöytänsä ääreen ja otti hellästi käsistäni kiinni.

Hän sanoi minulle, että nyt olisi seuraavan istuntoni vuoro ja pyysi vastaamaan mahdollisimman rehellisesti kysymyksiin ja kertomaan miltä minusta tuntui sekä millaisia unia näin. Hän jatkoi, että viime tehtävä oli onnistunut hyvin, vaikka alussa olikin ollut mutkia matkassa enkä ollut saanut heti oikein aikaiseksi. Tehtävänäni oli ollut piirtää asioita tai ihmisiä, jotka aiheuttivat pahaa oloa ja saivat minussa aikaan pelkoa, inhoa ja ahdistuneisuutta. Maan tapahtumat ja muistot lapsuudestani ja nuoruudestani olivat teemana piirustuksissani. Myös se, että miten ja millä tavoin menettäisin rakkaitani ja jäisin yksin ja menetykset yleensä. Että läheisille sattuisi jotain kauheaa.

- Olettaisin, että unesi ovat samoja, kuin nämä asiat, joita olet piirtänyt tässä tehtävässä, aloitti Terapeutti istunnon. Hän levitti ne eteeni samalla. Minä nyökkäsin ja sitten sanoin kyllä kyynelten vieriessä poskilleni. Olin liikuttunut siitä, miten hyvää huolta minusta pidettiin ja että nyt vihdoin lukot aukeaisivat ammattitaitoisen ja läheisenkin Terapeutin siipien suojissa. Olin myös kiitollinen koko Zone8:n porukalle. Lizanetelle ja the Bossille. He olivat huolehtineet minusta joka päivä ja olimme usein kokoontuneet yhteen pitämään toisillemme seuraa ja rentoutumaan sauna- ja allastiloihin ja takkahuoneeseen. Myös tanssimaan ja bailaamaan FireFoxissa. Ja olemaan puistoissa ja puutarhoissa sekä minun asunnollani täällä Zone8:ssa. Planeetat Deep Forest, Blue Mist ja Solacen sekä Crystal Anchor ja tähtien välinen matkailu aluksillamme olivat nekin auttaneet todella paljon.

Terapeutti pyysi minua kertomaan Maan tapahtumista ja muistoistani, sillä olin hetkellisesti jäänyt jumiin Maahan. Olin tehnyt veljeni etsintäreissun aiemmin Crystal Anchorin alkuaikoina ja olin pitkän matkani kuluttua pysähtynyt kuin seinään Maan edessä. Olin saanut siis myöhemmin kuulla, että Maa oli estetty ja boikotissa Maan julmien tapahtumien takia, jossa rasistit, rikkaat ja todella ilkeät ja pahat ihmiset sortivat köyhiä, hippejä, anarkisteja, uskon ja hengellisyyden omaavia, hyvyyden puolella olevia ihmisiä.

”Maassa oltiin myös pahasti jäljessä kehityksestä ja siellä ihmiset luulivat olevansa maailman napa ja ainoita maailmankaikkeudessa. Minä olin eräs poikkeus, joka oli saanut tulla osaksi toista todellisuutta. Olin saanut omaksua keinot tulla maailmankaikkeuteen minne pääsi myös Maan ihmisen olomuodossa ilman kuolemista Maassa ja jota maailma nimitti science fictioniksi eli tieteiskuvitelmaksi. Minulle tämä kaikki on täyttä totta. Minulla muutenkin ovat aina olleet avaimet erilaisiin seikkailuihin, metsään ja satuihin. Maassa sitä kutsutaan fantasiaksi eli mielikuvitukseksi, jollaista ei ole oikeasti olemassa. Minulle sekin on todellisuutta. Mutta taiteilijat ja kirjailijat pääsevät mielikuvissaan kurkistamaan rajan toiselle puolelle, tähtien tuolle puolen. Osaa heistä maailman tyhmä ja harmaa ihmismassa, etenkin viranomaiset, kuitenkin pitää hulluina ja höyrähtäneinä, jotka pitää sulkea laitoksiin ja tuhota nämä ajatusrikkaat herkät sielut.”

Siksi mm. Zone8:n johtokunta ja Maailmankaikkeuden Eri Rodut Ystävinä- järjestö eli MERY ja Järjestelmän johtajat olivat katsoneet Telluksen olevan liian takapajuinen, julma ja tyhmä sopiakseen kuvioihin. Koska se vaarantaa omia kansalaisiaan, niin se on epäsopiva ystävystymään ja saamaan tietoa toisista planeetoista, maailmoista ja lukemattomista muista todellisuuksista.

”Maailmansodatkin puhuivat sen puolesta, että Maa ”kehittyessään” aloittaisi sotia myös muita aurinkokuntia, galakseja ja rotuja vastaan. Telluksen ihmiset kun eivät saaneet kylläkseen edes siellä järjestämistään sodista ja sortamisesta. Dystopia-aiheiset ennustukset olivat hyvin osuvia kotiplaneetalleni. Myös ihmisten muukin toiminta tuhosi Maan luontoa ja saasteet ilmassa tuhosivat otsonikerrosta, auringon paahtaessa ja polttaen eri maita päiväntasaajan, ekvaattorin, kohdalla. Auringon säteet aiheuttavat ihosyöpiä.

Maan ilmasto on lämpenemässä hurjaa vauhtia ja luonnon kiertokulku on sekaisin. Kotimaassani syksyt ovat epätavallisen lämpimiä ja esimerkiksi puista putoaa lehdet, mutta samaan aikaan niissä kasvaa uusia silmuja. Tammikuussa vihreää luontoa ja pajunkissoja. Talvisin lumikausi ei kestä pitkään ja kesäisin on rankkoja myrskyjä ja sateita, toisaalta hiostavia hellejaksoja. Maa on kulkemassa kohti omaa tuhoaan...”

Kerroin Terapeutille näitä ja myös miten olin päässyt Aikatyhjiössä tapaamaan isääni ja veljeäni ja siitä miten kaikki oli mennyt. Miten tunsin veljeni vieraaksi, vaikka olinkin kovasti toivonut tätä näkemistä, joka vihdoin ja viimein onnistui. Vieraus varmaan johtui siitä, että emme olleet nähneet aikoihin.

- Tellukselle meneminen oli ollut todella riskialtista, mutta olin saanut kokea unohtumattomia hetkiä rakkaideni kanssa, kun olin löytänyt erään oven todellisuuksien välillä. Sanoin Terapeutille, että löysin polun estetyn suojauksen läpi ja lainasin hänelle erään kunnioitetun scifikirjailijan teosta Hyperionia ja siinä olevaa ennustusta. Maahan oli kuin täydellisesti minulle jätetty salainen reitti. Ja tuli mieleen myös lapsuuteni kirja Salainen puutarha, Burnett, Frances Hodgson.

- Tellus oli kuin Vanha Maa, joka oli olemassa vain minulle. Siellä koin monet hienot seikkailut, tapasin rakkaani ja valmistuin unelmieni ammattiin. Kuin salainen reitti kaapin kautta Narniaan…

- Näin veljeni ja ystäväni ja isäni uudelleen.

- Mutta sitten tuli kaikista pahin isku, kun menetin rakkaan isäni Maan ajassa 89-vuotiaana. Isä kuitenkin uskoi Rajattomaan todellisuuteen ja hänen sielunsa on olemassa tähtipölyolentona kaukaisilla seuduilla toisessa maailmankaikkeudessa. Sinne voi päätyä kuoltuaan myös Zone8:sta. Siellä on ikuinen onni ja rauha. Ihmisen elinvoima ja nuoruus ovat ikuista. Voin tavata isäni joskus uudelleen ja viettää iankaikkisuutta hänen seurassaan.

- Missäköhän on nuoruuteni rakastettu Xi? Aloitin siitä tapahtumasta tarinani Zonessa, mutta sitä ennen oli tapahtunut paljon ja kirjoitin tämän prologin myöhemmin. Se, miten tutustuin Cecjiaan ja muihin ja miten lukion matematiikan luokan ovi johti minut Aikapyörteen äärelle ja Zoneen kauan aikaa sitten.

- Viime kerralla siis en meinannut päästä pois sieltä, koska reitilläni ilmeni esteitä, vaikka reitti olikin salattu boikotoinnin järjestäneiltä Galakseilta. Olin ollut raivoissani rakkaalleni eräistä asioista ja meillä oli ollut riitaa kaikenaikaa. Rakastimme toisaalta toisiamme paljon, mutta luonteissamme on piirteitä, jotka ärsyttävät meitä kumpaakin tavattomasti sekä lyhyt pinna.

- Cecjia sai aktivoitua Rubikinkuutiot ja pääsin kuitenkin Alicialla, aluksellani, pois Maasta ja niin sitten päästäänkin tähän päivään… minä päätin kertomukseni.

Terapeutti oli pitkän aikaa hiljaa ja silitti käsiäni. Sitten hän kehotti minua menemään miesystäväni luo, joka asuu nykyään (tässä todellisuudessa) Zone8:n laidalla eräässä vanhassa kartanossa, jonka piha on villiintynyt puutarha. Hän kaipaa ja ikävöi sinua, on jo pitkään kaikista riidoista huolimatta… (Hän on avautunut minulle asiasta.)

- On myös tärkeää, että käyt Maassa selvittämässä muistojasi. Mutta et enää olisi äitisi kanssa tekemisissä, hän kun saa sinut aina pahoille mielin teoillaan ja sanoillaan. Yritämme pitää huolen sinun yksityisyydestäsi ja turvallisuudestasi sekä pelastaa sinut tarpeen vaatiessa.

- Nyt lopuksi saat uuden tehtävän. Kirjoita viikon tai parin viikon ajalta joka päivä positiivisia tai negatiivisia asioita mitä elämässäsi tapahtuu, eli plusmiinuslistaa ja vertaa tuloksia keskenään. Koita keskittää huomiosi kuitenkin juuri niihin positiivisiin asioihin ja joista tulee hyvälle mielelle.

Lähdin mieli keventyneenä istunnosta, mutta miesystäväni tapaaminen jännitti. Mitenköhän tämä kerta? Entä jos taas riitelisimme jostain turhasta asiasta? Ja kaikki tuntuisi taas pilalle menneeltä.

Cecjia odotti minua ulkona ja kerroin hänelle mitä Terapeutti oli antanut tehtäväksi. Tunteistani ei minun tarvinnut kertoa; Cecjia ja minä luemme toisiamme täydellisesti ilman sanoja ja näemme suoraan toisemme aikeet. Sain häneltä lämpimän halauksen.

- Nähdään myöhemmin, hän hymyili minulle. Minä vastasin myös hymyillen hänelle.

Painoin kauniin kartanon oven pielessä olevaa nappia ja odotin sydän pamppaillen ikuisuudelta tuntuvan ajan. Tosiasiassa aika oli lyhyt siihen kun rakkaani avasi oven ja katsoi minuun ilahtuneena ja hymyili minulle katsoessaan suoraan silmiini. Ovi sulkeutui kiinni takanani ja halasimme toisiamme kiihkeästi. Suudelmamme olivat tulisia ja intohimoisia. Puhumisen aika olisi myöhemmin. Nyt olivat anteeksi-pyytämiset ja -antamiset ja rakkauden osoitukset etusijalla. Mieleeni tulvi muistikuvia ja hyviä hetkiä toistemme kanssa ja tunsin kuinka ihastumiseni väristykset aaltoilivat kehossani.

Jalkojemme juuresta kuului kurnau ja kumarruin silittämään meidän rakasta kissaa, joka oli tullut puskemaan jalkoja. Tunsin uivani rakkauden valtameressä.

Muistin erään hienon kesäpäivän erään joen rannalla Telluksella, ja jonka kalliolle joku oli kirjoittanut hiilellä sanan, joka kuvasi hyvää hetkeä. Olin valokuvannut sen, niin kuin kuvaan muutenkin paljon kaikkea. Siinä luki ONNI.