Kuukivi

Hetki sininen
laskeutuu ylle maiseman
hiljalleen tummeten
ja tähtien valo yksitellen kirkastuen

Rannalla meren
kuunsiltaa hopeisen
astelee neito mustahiuksinen
kädessään riipus savunsininen

Katson neidon silmiin syvänsinisiin
kun kaulaani hän pujottaa lahjan tuon,
niin kauniin ja salaperäisen

Hämmentyneenä kiitän, sillä tiedän,
lahjoitti neito Kuukiven,
joka kantajalleen suo voiman mahtavan

Kuitenkin juuri sitä tarvitsen,
voittaakseni pahuuden,
joka tuhota uhkaa kaiken kauneuden,
salaisen maan lapsien

Kuukivi näyttää jäljet valheen,
aikuisten aikeet ja ahneuden,
joita vastaan taistelen
oikeudenmukaisuuden ja suojan antaen

Tarut ja sadut vaipuvat historiaan,
mutta avulla Kuukiven,
ne jälleen muistetaan 
Niitä lapset kertovat toisilleen

Neito kuutamon,
haltiatar maailman näkymättömän,
pyysi minua luokseen
Tehtävässä auttamaan

Sillä minulle aina ollut portti avoin,
siihen todellisuuteen toiseen
ja siksi uhka olen,
kun asioista totuuden ymmärrän

Ansiosta Kuukiven,
nyt lapsia puolustaa voin
ja heille sanoa, 
että milloinkaan, älkää unohtako
polkua luovuuden ja mielikuvituksen,
jotka tunnuksia aidon ihmisen

2008