Mirin neljän Koon taideblogi

14:07 katsoin puhelimen näyttöä vieressäni. ei viestiä, ei mitään. tunsin pettymyksen kirvelevän sisimmässäni. miksi ensin annoit ymmärtää että kiinnostaa? sinäkin. olin niin toivonut...niin mitä olin toivonut? siitä oli jo aikaa kun vaihdoimme numeroita. ajatukseni harhailivat kaukana. ikkuna oli auki ja aurinko kultasi kasvoni ja hiukseni. suljettujen silmieni alla maisema hehkui punaisena. liekeissä... ei, en todellakaan ajattele sinua. kipinän lailla ymmärrän. se et olekaan sinä vaan eräs toinen. muistan hänen rohkaisevat sanat minulle, sen kun hän istui usein viereeni, vihjeet vaikkapa samankaltaisesta musiikista; et toi oli niin kuin jatkoa... havahdun kyynelien valuessa poskilleni. mitä minä oikein ajattelin? jos sinä laitat sittenkin viestiä, mitä sitten teen? ja onko se sittenkään hän? jospa vain kuvittelin kaiken. nousen ja astelen eteiseen. laitan kengät, otan avaimen ja hetken harkinnan jälkeen puhelimenkin ja kohta ovi loksahtaa kiinni jäljessäni. au

Unenomainen tunne valtasi mut. Kuljin pitkin öistä katua hänen kanssaan ja hän piti kättään mun hartioiden ympärillä. Tummansininen taivas kaartui yllämme ja siellä tuikki muutamia tähtiä. Vilkutin niille. Hymyilin. Olin niin hyvä nojata johonkin ihmiseen, johon pystyin luottamaan. Niin turvallista. Kaupungin valot loistivat. Niin hiljaista. Niin aavemaista. Vain autot kiisivät jossain. Niiden kiilusilmät hehkuivat kaukana tänne näkyvillä teillä. Mieleeni muistui paljon unia, joita olin nähnyt. Nyt kaikki tuntuivat ikään kuin sulautuneen yhteen. Käytäviä, katuja, kujia, kaupunki. Salaperäisyyttä. Metsää, kartano, pihoja, taloja, öisiä katuja ja hän. Ajattelin onko tämä todella totta. Jospa näenkin taas yhden niistä elävimmistä unista. Olin nimittäin monta kertaa nähnyt sellaista, joka oli niin toden tuntuista. Olin jopa kuullut sanoja, tuntenut ihmisten kehoja vierelläni niin aidosti. Onko tämä todella totta? Kumpi on totta, uni vai todellisuus? Jospa uni on tod