33. Zone8: He make me so grazy; Cecjia rakkaani

 

18. 7. 2023 Tellus; kirjoitan kirjettä Cecjialle

He make me so grazy;

Cecjia rakkaani

Minä en tiedä mistä aloittaa.

Mutta minä tiedän nyt omat tunteeni ja mitä minä haluan.

Kaikki lähti joulukuusta, viikko J:n ja minun eron jälkeen. Kuin tyhjästä minulle tulivat tunteet, mitä olin ehtinyt kokea jo viime vuonna 2022 helmimaaliskuussa kahtena päivänä. Silloin tajusin ensimmäisen kerran ihastuneeni… ja tästä joulukuusta tähän heinäkuuhun jo puoli vuotta. Kaikkea sitä mitä halusinkin.

Minä olen ihastunut S.F. n.

Minä olen rakastunut S.F.n.

Minä rakastan S.F.a.

Olen yrittänyt miettiä muita miehiä, olen yrittänyt unohtaa, mutta toissa viikko ja viikonloppu palautti kaiken ja muuttui täysillä ihastumisesta vieläkin vahvempaan suuntaan, 200%:lle.

Vaikka olin luullut, että pääsin yli ja kun näin aiemmin S.F.n, minä selvisin ajattelemalla M.P.tä, jonka suhteen olin silloin toukokuussa päätökseni tehnyt.

Luovuin keväällä ajatuksesta S.n ja avautui yhteys M.P.n kanssa, mutta… nyt olen huomannut, siitä ei tule mitään. Rempallaan oleva elämä, käynyt kaksi kertaa Vierumäellä, mutta meni takaisin kuitenkin samaan loukkuun, Kemiin.

Myöhemmin kaveri teki oharit, eikä autokyytiä järjestynytkään pois. Hän on avuton, eikä osaa enää käyttää junaa pois pääsyyn. Enkä ota majoittumaan asuntoni nurkkiin ”miestä”, joka ei osaa huolehtia omasta elämästään. Rahat aina loppu jne. Minä en elätä ketään jne. Tämän näin ja päätin jo viime vuonna; kyllä, ei, kyllä, ei, kyllä ja lopulta ei sittenkään.

Exäni ja nykyinen ystäväni V. on asumassa myös MK:ssa ja aina kun olen hänellä vieraillut, tapaamme myös S.F.n kanssa. Tätä olen halunnutkin. Rakentaa yhteyttä pikkuhiljaa, hätiköimättä.

Olemme tosin jo kaikki tunteneet 8:tta vuotta, kun olin vielä V:n nainen. Olemme olleet yhdessä S.F.n ja tämän pojan seurassa jo 2015 vuodesta, kun muutin Kouvolaan. Minulla on rauha. Olen nykyään rauhallinen, mutta riehakkaan flirttaileva S.F.n seurassa. V ja minä riitelimme 2016-2019 vuosina paljon, silloin, mutta kaikesta on jo aikaa ja nyt olemme hyvät ystävät. Uskon, että ihmeitä tapahtuu. Uskon yliluonnolliseen rakkauteen. Koko toissa viikko oli ihme.

Kun luovuin keväällä, sain nyt niin paljon takaisin ja nyt ymmärrän, etten voi vain heittää hanskoja tiskiin, en enää. On vaan uskallettava, toivottava ja elettävä täysillä. Kaikilla miehillä, joita olen tässä välissä tavannut, on ollut tarkoituksensa.

Minulla on ollut nytkin vaihtoehtoja, mutta nyt tiedän etten voi ottaa miestä, johon minulla ei ole tunteita. Minä ajattelen koko ajan S.F.ata ja tunnen vetoa ja rakkautta vain S.F.a kohtaan, jo puoli vuotta…

Otteita ajatuksistani viestikeskusteluissa Telecissä:

M

3. heinäkuuta, Maanantai

Voi hemmetti, J.J. ja S.F. kävivät tässä V:llä illalla kylässä…

Mun tunteet on kuitenkin sekaisin taas. Olen yhä ihastunut kuitenkin, mutta tiedän mistä se johtuu..

Se syvä tietty rauha S.F.n seurassa. Se on Chill… Mies…

Mutta mitä V:lle olen puhunut, tää kaikki, koko mun elämä on mahdollista, kun olen sinkku ja olen vapaa. Vapaa seurustelusuhteen rajoista, rakastamaan ihmisiä kuin ulkopuolelta…

Se seura, miesten seura, mitä koin, turvaa isän ja veljenikin kanssa lapsuudessa. Tyttöihin en ole koskaan voinut luottaa. Ystävyys miesten kanssa on se mun juttu.

Multa on puuttunut S.F.a kohtaan seksuaaliset vietit, olen unelmoinut kosketuksista ja hellyydestä…

Mutta katseet… ovat totta.

Meillä oli kevättalvella känää, mutta siitä on nyt kaksi ja puoli kuukautta aikaa jo.

Kerroin S.F.lle, kaikkea en voinu kun J.J. oli mukana, että pääsin uudestaan opiskelemaan. S.F. katsoi minua ja nyökkäsi… katsoin häntä silmiin…

Minä en voi unohtaa meidän puolen vuoden katseiden vaihtoa ja syvää rauhan tunnetta, sanoi tämän vuoden J.V. mitä hyvänsä. Että unohda toi kaikki. Ei, J.V. on se, jonka unohdin miesehdokkaana ja on sekin yhä mun ystävissä.

Vaikka V aliarvioi yhä minua ja äsken sanoin hänelle siitä (yhä valtataistelua, meidän historian ottaen huomioon), hän kuitenkin halasi minua ja sanoi ettei hän tarkoita sitä niin. Yritin kertoa miten ala-asteellakin nimenomaan pojat olivat minusta kiinnostuneita ja useimmat pojat olivat mun turva ja ihastumisen kohde. Tytöt ovat aina kiusanneet ja jättäneet ulkopuolelle ja yksin. Minun on ollut pakko yleistää, koska niin se just mun elämässä on mennyt. Se on just mun elämäntarina, mun oma historia, just mun kohdalla. Minulta puuttui kunnollinen äiti ja hyvä äidin ja naisen malli, oli vaan isä, veli ja sedät…

Naisen mallin löysin internetistä ja naisartisteilta ja cd-levyjen kansikuvista.

7. heinäkuuta, Perjantai, keskiyö

Villen ja mun välit on taas ok. Olimme tänään S.F.lla. Nyt todellakin huomasin, että mun tunteet eivät olekaan kadonneet. Viimeksi luulin niin. Ja kun olin tehnyt päätöksen M.P.n suhteen.

S.F. on niin rento ja hänen seura tekee minutkin rauhalliseksi. S.F.n seurassa voin olla oma itseni. En jännitä enää omia tunteitani ja S.F. n suhtautumista, kun elin sen kaiken jo talvella läpi.

Tämä kaikki on just hyvä näin. Mun oma vapaus on sinkkuna olemisessa.

S.F.n kanssa rauhallista jutustelua sen pihagrillin, nuotion, äärellä tänään, kissojen pyöriessä ympärillä…

Tätä mä olen ikävöinyt ja täällä kotona Kouvolassa plus MK. Ikinä ei enää Lahtea eikä Helsinkiä! Täällä on ihana maaseutu, luonto ja koti.

S.F.n seura ilman parisuhdetta.

M. P. voi olla myöhemmin ongelma, mutta hän tietää kaiken mun kuulumisistani.

Kyllä mä ihan oikein ihastuin S.F.n, mutta tein omista tunteistani liian jännittävän ja ongelman. Kuitenkin mun tunteet on yhä, mutta siitä tuli tavallisempaa, rennompaa, mutta hyvä kun S.F. tietää. Silti hänen suhtautuminen minuun, ei ole torjuvaa. Ja kaikki katseet ja hyvä fiilis. Ja vaikka S.F.stäkin näkyy jalasta hermoilun merkkejä, se silti on niin chill. Ja minä olen aina sen seurassa rauhallinen ja hyväntuulinen ite.

Ei, sori nyt vaan J.V. mä en unohda tätä kaikkea, en ikinä. Osa mun kotifiilistä.

Nyt mä olen myös vapaa tutustumaan eri miesten kanssa kanssa ilman draamaa, mustasukkaisuutta ja pettämistä. Sinkkuuden avaimista en haluakkaan enää oikein luopua.

Sanoin myöhemmin myös S.F.lle että sinkkuus on tällä hetkellä mulle se paras vaihtoehto, vaikka vientiä riittää.

M.P.nkin kanssa mietitään parisuhdetta vasta myöhemmin, kun hän on päässyt lähtemään ja muuttamaan Kemistä, ihan kohtapuoliin tässä heinäkuussa. M.P. haluaa mun kanssa lopullisen suhteen, mutta ollaan puhuttu, että ei vielä. Pitää nähdä ensin livenä. Ja mä en edes halua enää hypätä suhteeseen. P.A. tuli kokeiltua viime vuonna ja kuitenkin luovuin koko siitä hommasta itse melkein heti. P.A. ei ollut tyyppiäni. Miehet pitää testata jo ennen mitään parisuhdetta, eikä tarvi erota sitten…

Edelleen 7. heinäkuuta, yö

S.F. katsoo minua, S.F. puhuu minulle. V kävi kusella siinä ulkona, S.F. avaa keskustelun mulle, mun kanssa…

Ja minä olen yhä ihastunut häneen. Jutellen, ja kissoja kummallakin, S.F.llä nyt neljä, minulla oli Jerkku, on selvinnyt että molemmat olemme kissaihmisiä ja yhteistä Need for speedin autopelit, erityisesti Underground 2, kummallakin, ja nykyään myös Skyrim.

Vaikka keväällä päätin asiasta muuta, aika näyttää, kaiken mitä tapahtuu. Tämä on just hyvä näin, mutta silti haaveilen meistä, kahdenkeskisestä ajasta. Nyt kuitenkin S.F. on ainoa, joka on ollut kaiken aikaa liveä, reaalia, muut on vielä viestien tasolla. Paitsi kerran tapasin V.n ja S.F.n yhteisen ystävän T.L.n ja joka itse tutustui minuun F.ssä ja jonka hyväksyin kun tiesin V.n ystäväksi. T.L. ei tajunnut tätä, ennen kuin tuli puhetta ja itse sanoin siitä, että kuka V.

Tällä on joku tarkoitus, miksi tunnen yhä näin S.F.ta kohtaan. Meillä ei ole tällä hetkellä messengeryhteyttä, ja hän pitää taukoja F:sta. Eikä olla puhuttu siitä, mitä keväällä tapahtui. Eikä tarvi enää kaivella niitä.

Mun on aina ollut hyvä olla S.F.n seurassa, V:n kanssa.

Meidän katseiden vaihtaminen, saa sydämeni liekehtimään polttavalla tulella.

S.F.lla on nykyään oranssit hiukset.

7. heinäkuuta, Perjantaiaamu

Mun piti alunperinkin tää kaikki livenä. Eikä mitään liibalaabaa messengerissä…

J.V. on vielä mun ystävissä, mutta päätin hänen kohdallaan totaalisen ein. Haluan liven ja katseita, just sitä mitä olen saanut kokea jo puoli vuotta. Omat tunteet alkoivat viime vuonna kahdella päivällä, mutta J.P. ym oli tiellä.

Minä en pelkää enää omia tunteita tähän kaikkeen. Tätä just halusin, hengata S.F.n ja V:n kanssa yhdessä livetapaamisissa, ja antaa ajan näyttää mihin kaikki johtaa. Just tää kaikki, kaikesta draamastakin huolimatta, auttoi mua jaksamaan kaikki työpäivät.

Minä en voi rakastaa ihmisiä pelkkien messengerviestien perusteellakaan, vaikka asiat ovat muuttumassa. Minä en voi, M.P. ja minä ei voida päättää mitään viestien perusteella ennen livetapaamista, että sovittu seurustelun aloittamisesta vasta kun onnistutaan tapaamaan livenä.

Minä jatkoin V:stä pitkälle eteenpäin, mutta sekä minä, että S.F. tarvitaan silti V:täkin ystävänä yhteisiin tapaamisiin.

S.F.n katseet minuun on silti ollut mulle se kaikki, mikä todellisuudessa on tapahtunut. M.P. on vain ollut haaveilua.

Kun talvella olimme lähdössä V:n kanssa, S.F. katsoi mua pitkään silmiin. Hän katsoi ensin pois ja odotti, että V ja minä olimme valmiita. Ja sitten hän katsoi suoraan minua silmiin, ja minä lensin Säihkyvissä Galakseissa, pitkin Vuoristorataa ja kaukaisella tähtien tiellä. Muistan kun sydämeni jyskytti jännityksestä, kohtasin S. F. n katseen huoneen poikki, ja tunsin polttavan, ja rajun kaipauksen, taas viikko kestettävä ilman tätä kaikkea ja jaksettava töissä…

Ja aika loppui taas kesken, käännyin V:n mukana ja astuin ulos ovesta talviseen, pimeään yöhön. S.F.n talon pihalle. Odottaen jo mielessäni seuraavaa kertaa.

En ikinä voi unohtaa mitään meidän näkemisistä ja tapaamisista.

Näen kaiken yhä uudelleen mielessäni.

S.F. ei vastannut messengerissä mitään, jätti asian auki, ja kun itse kirjotin hänelle silloin, että mä halusin alunperinkin hoitaa kaiken livenä, mutta kun J.O. tuli silloin tielle. S.F. ei ole ikinä torjunut minua livenä. F:ssa oli kinastelua kevättalvella, mutta se asia oli jo unohdettu tähän mennessä. S.F. oli sanonut aiemmin kesällä V:lle, että minäkin voin tulla taas hänelle kylään, kun olin vierailulla V:llä. Sen kerran selvisin ajattelemalla M.P.ta, mutta se asia on ollut roikkumassa kesken liian kaukana ja liian pitkään.

Nauratti, kun S.F.n kissa kaivoi S.F.n tuolin takana kuoppaa ja sanoin siitä S.F.lle, joka sanoi sille, että wtf sä oikeen touhuat siellä…

7. heinäkuuta, ilta

Mä olen jälleen ihastunut täysillä S.F.n ja meidän välisiin katseisiin.

Tää jatkuu kuitenkin ja olen V:n ja S.F.n seurasta niin onnellinen. Välillä on känää, mutta sitä tulee aina.

S.F. kuitenkin haluaa nähdä minua…

M.P. on kaukainen unelma ja minäkin hänelle. Minä en tiedä mitä meille tapahtuu.

Mutta mun real life on kuitenkin V:n ja S.F.n kanssa.

9. heinäkuuta, lauantain ja sunnuntain välinen keskiyö

En mä lähtenytkään vielä kotiin, huomenna lähden. Lauantaina istuttiin S.F.lla iltaa grillinuotion äärellä. V, P, J.J, ja minä. Oli ihanaa istua miesten seurassa. Olen aina rakastanut tätä. Jo lapsena, kun kasvoin isän ja veljen kanssa…

Nautin, joka hetkestä.

9. heinäkuuta, myöhemmin yöllä

S.F. heitti mut autolla V:lle takaisin. Noustessani siihen ja kiinnittäessäni turvavyötä, kerroin nauraen ja ihmetyksen vallassa, nostalgisista fiiliksistä, kun pitkästä aikaa istun ns pelkääjän paikalle ja sanoin, että enhän edes pelkää.

S.F. oli antanut kyydin V:lle, P:lle ja minulle hänen luokseen aiemmin. V:llä oli pyörä S.F.n pihassa jo, ja hän käytti sitä lähtiessään illanvieton jälkeen kotiin. Minun pyörä jäi V:n pihaan ja siksi S.F.ltä sain kyydin takaisin V:lle.

Oli hyvä keskustelu meidän elämäntilanteista S.F.n kanssa siinä autossa. Kerroin M.P. sta, 2007 vuoden exä, joka haluaisi minut takaisin, mutta ei pääsekään Kemistä eroon autokyydillä, kun kaveri teki oharit, vastaten S.F.n aiempaan avautumiseen talolla minulle, V:lle ja J.J:lle vanhasta suolasta. Ei ole parisuhteessa kuitenkaan, mutta seksiä ollut. Sanoin, että paljon somessakin minulla vientiä, mutta että sinkkuus on paras ratkaisu mulle tällä hetkellä. S.F. oli esitellyt P:llekin kaverinurkan taiteen, mun maalauksen, V:n koulutyön ja T.L.n pienenhkön maalauksen. Kerroin S.F.lle autossa siitäkin, että verkostoiduin keväällä T.L.n kanssa myös, kun T laittoi minulle frendipyynnön ja kävin kylässä kesän alussa ja oli myös seks… naurahdin ja heitin jotain täyteläppää siihen väliin. Sanoin jossain vaiheessa, että M.P. on niin kauan ei, kun Kemi on ongelma, että en voi ottaa sitä, jos…

S.F. teki minulle myös selväksi, että hänellä on kuitenkin exästään huolimatta, tiukka linja siinä, ettei exiä takaisin parisuhteeksi, ja hän ja tämä exä ovat molemmat nykyään niin eri ihmisiä kuin kolmekymmentä vuotta sitten, peruskoulussa.

Sanoin, että omalla kohdalla sinkku ja varattuna, molemmat vaihtoehdot, voivat olla mahdollista samaan aikaan. Mutta että tilanteet muuttuu jatkuvasti, ja raskasta, no S.F. tajusi, että olen muuttanut omassa ajattelussani itse tilanteita ja sanoi sen. Ja kun koitin lyhyen ajan puitteissa sanoa sanottavani, en miettinyt lauseita, vaan yritin sanoa asiani mahdollisimman äkkiä, että asiat riippuu toisten ihmisten päätöksistä ja elämäntilanteista. S.F. sanoi jotain, että, en muista tarkkaan, mutta siihen suuntaan, että jokainen tekee elämällään mitä tekee, että se ei muutu.

Sitähän itsekin juuri tarkoitin. Minä en voi vaikuttaa toisten päätöksiin. Pitää sopeutua itse ja muuttaa omaa näkökulmaa… Elämäntilanne on mitä on. Minä en voi valita M.P.tä vaikka kuinka olisin halunnut, niin kauan kun hän jumittaa Kemissä. Sanoin myös, että sain R.P.stäkin vain hyvät naurut ja mainitsin, että P.A. kin oli, silloin viime vuonna... Ja, sanoin myös, että en ole enää siellä, V:nkään kanssa... Ja J:kin oli...

Tulimme V:n pihalle ja aikani loppui. Sanoin sitten, että mä uskon kuitenkin, että asiat ratkeaa tavalla tai toisella, johon S.F. sanoi, että kyllä, asioilla on tapana lutviutua ja jotain siihen suuntaan, että järjestyä. Kiitin kyydistä, katsoin S.F.tä ja toivotin öitä ja S.F. sanoi minulle, että Näkyillään.

Suljin auton oven ja kohta S.F. oli mennyt ja hetken jouduin odottelemaan V:tä, joka tulikin sitten. Olin jännityksen valtaamassa tilassa, en ollut miettinyt, olin vaan uskaltanut, mennyt ja tehnyt, keskustelua ja kun tilanne oli ohi, olin helpottunut, mutta olin kuin karusellissa, keho kävi ylikierroksilla ja en voinut illaan mittaan kuin turvautua taas musiikin kuunteluun. Minä tein sen! Minä onnistuin! Hyppäsin taas, uskaltaen.

Minä olen päässyt kaikessa pitkälle viikossa, mitä toivoin jo puoli vuotta, työt esti meidän yhteistä aikaa talvella ja sitten tuli känä, mistä päätin etten haluakaan S.F.tä, silloin kaukana takana toukokuun alussa.

Nyt.

Minun tunteeni ovat hurjemmalla liekillä kuin alussakaan…

Mutta kaikki on vaan hidaste, ei este.

Minä olen helvetin rakastunut S.F.n. Hän tekee minut samaan aikaan rauhalliseksi ja rennoksi, ja että uskallan. Kuitenkin hän saa minut samaan aikaan niin sekaisin, seksuaalinen vietti minulla kyllä on kuitenkin puuttunut tähän mennessä. Olen kuitenkin unelmoinut hellyydestä ja suutelemisesta ja läheisyydestä.

Jo talvella ajattelin, että jos olisimme kahden kesken…

Mutta me puhutaan, sekä minusta on ihanaa vaan istua ja kuunnella V:n ja S.F.n, miesten, juttelua.

Ja tavoittaa samalla S.F.n katseita ja hymyillä, nauraa.

Tämä on sellainen Vuoristorata ja mä haluan todella niin paljon juuri tätä.

He make me grazy, Sterling angel

Minä olen haaveillut omien rajujen tunteiden keskellä S.F.stä koko talven ja jaoin sille mun kirjalliset scifitarinan kohdat, missä kirjoitin tunteistani silloin talvella.

Minulla on todella rajut tunteet S.F.n tällä hetkellä 200%lla täysillä päällä, etten osaa rauhoittua mitenkään ainakaan nyt kun takaisin V:llä.

Taas musiikki kuulokkeissa.

M.P.lle kirjoitin, niin kuin kaikesta, että:

Mä toivon meille tosiystävyyttä, mutta olen nyt päättänyt tehdä kaikkeni S.F.n suhteen. Hänkin tavoittaa mun katsetta, hymyilee ja nauraa.

Sunnuntai-iltana kun olin lähdössä vihdoin kotiin, eräs ihana nainen, P, tuli käymään V:llä ja juteltiin siinä hetki. P. H. halusi että pyydän ystäväksi F.ssä. Teinkin niin kotona. P:llä on rohkaisun ja rakkauden taidot ja lahjat.

11. heinäkuuta, tiistaina, kotona

En minä ota M.P.tä. Siinä on paljon oleellisia syitä, miksi sittenkin ei…

Eikä se pääse Kemistä pois edes kuitenkaan, kun kaveri teki oharit hänelle jne. Ja sovittu muutenkin, että mietitään yhdessäoloa vasta sitten, kun ollaan näkemässä livenä, mikä ei näytä kuitenkaan edes onnistuvan.

Mun elämä on täällä, Kymenlaaksossa.

M.P. ja minä ollaan oltu kaukainen haave, mikä ei näköjään toteudu käytännössä enkä enää (toukokuusta on asiat menny toiseen suuntaan), tiedä onko järkevää edes lämmitellä mitään vanhaa, mikä on aikaa sitten ollut mennyttä ja ollutta, 15 vuotta sitten.

Ja nyt mä olen kokenu, että tää aika irroittaa viimeisiä siteitä mun menneeseen elämään. Mun elämä on Kymenlaaksossa. Mun nykyisyys ja tulevaisuus. Miksi palaisin siihen menneeseen, muistojen vankilaan, M.P.n ja minuun, mitä joskus oli. Kaukana takanapäin Liipolassa, mun ”vankila-aikoina”, kun olin rikki ja onneton. Mä en halua enää vanhoja tuskallisia muistoja, haamuja menneisyydestä.

Tää aika on järjestämässä mun elämän uudeksi, jossa on onni, vapaus ja rakkaus. Täällä, Kouvolassa, ei enää koskaan menneessä. Se on varjo, joka ei enää ulotu näihin päiviin.

Minä olen talvesta asti miettinyt ajokortin hankkimista lähivuosina. Kun palkkaa kertyi kivasti töistä.

Sanoin tästä S.F.lle ja hän sanoi mulle, että hänen kauttaan, saisin auton edullisesti. Ettei se olis ongelma, että pelkkä kortti ilman autoa.

Ja sain myös uuden tilaustyön S.F.ltä. Ystäviltä en kyllä pyydä maksuja. S.F. katsoi perjantai-iltana, lauantaina yöllä, kun hän ja P. olivat käymässä V:llä, mun V:lle antamaa reppukassia, että hänkin haluaa samantapaisen. Harmaa ja muuten vapaat kädet, tuli sovittua lauantai-iltana S.F.llä nuotion jälkeen kun jouduttiin sateen ja ukonilman takia siirtymään taloon sisälle. Mun sydän hakkasi, kun mietin lausetta, miten asian sanon ja onnistuin siinä sanomisessa. Sanoin S.F.lle että voin sen tehdä, mutta mun pitää tietää miten mä sen teen. Muita värejä kuin harmaa?

Se minkä V:lle olin antanut, oli mun ekoja kassin tekeleitä Ksaon ajoilta. V kuitenkin käyttää sitä mielellään, niin kuin sille virkkaamaani pipoa rastoille ja neulomaani kaulahuivia, sekä sukkiakin.

S.F. viittasi mun hänelle tekemään maalaukseenkin, että meni aikaa, mutta tein silti. Kun epäröin siinä onko minulla juuri nyt aikaa. Kuva oli vasta uudelleen sattunut minulle vastaan F.stäkin. Oli laittanut kuvatekstiksi, että Kiitos Mirjam ja hymynaaman käsillä.

Minä sitten eilen kävin Prismassa ostamassa kasan lankoja ja sinisen tulostusvärin. Alan kohta tekemään S.F.lle sitä reppukassia. Oli kiva nainen kassalla. Hänkin kertoi tekevänsä käsitöitä, neulovansa villapaitoja. Oli mukava keskustelu, josta tulin tosi hyvälle mielelle.

11. heinäkuuta, tiistaipäivä

Mä en myös kaipaa miehessä seksiä välttämättä, vaan rakkautta, läheisyyttä, kipinöiviä katseita, suudelmia, hellyyttä, turvaa ja rauhaa, rennosti chillaamista, puhumista kaikesta, yhteistä ja yhdessä olemista livenä ja polttavia tunteita, Vuoristorataa.

Seksi on vaan oikean läheisyyden täyttymys ja huippu.

Pääasia on vahvat tunteet, unelmat on tosia ja rakkaus.

Mä olen saanut hyvin vahvoja tunteita ja unelmia on toteutunut tänä vuonna. Joulun taika mun mielessä ei sittenkään ole kadonnut.

S.F. on tullut vastaan…

Enkä mä voi enää valittaa S.F.n peliriippuvuuttakaan konsolilla, kun se pitää taukoa kaikesta, myös somesta.

Ja tää oli paha. Pikkujätkät on kylillä kutsuneet aiemmin S.F.a Anssi Kelaksi, pitkien vaaleiden hiusten takia, mutta nyt kun hän on hennannut hiukset, nyt hänestä tulikin sitten Tommi Läntinen. Apua, mä tikahdun nauruun.

Ja S.F. on nyt kertonut, miten tykkäsi ja tuli juttuun mun edesmenneen kissan, Jerkun kanssa, kun kävi hoitamassa ja ruokkimassa sen silloin 2016 joulukuussa, kun V ja minä olimme viikon Tukholma-Kööpenhamina-reissulla. S.F.lle se ei ollut vain ruokkimista vaan kyllä se jäi silittelemään Jerkkua ja pitämään sille seuraa.

S.F.lla on nyt neljä kissaa ja koska yksi ei ollutkaan poika, sen nimi vaihtui ja se on kohta synnyttämässä pentuja. Naurattaa yhä, kun se ja S.F.n toinen kissa paneskeli S.F.n nenän edessä lattialla talvella, S.F. heitti niitä tyhjällä kaljatölkillä.

Harmi, etten minä voi ottaa kissaa nyt kun vuokranantaja ei halua.

(Olen kirjoittanut M.P.lle suoria sanoja sen avuttomuudesta vain hypätä junaan ja tulla.)

yhä 11. heinäkuuta

Tää menee just silleen kuin ole halunnutkin. Liveä siellä jätkien kesken ja onhan J.R.kin, S.F.n exä, tosin nyt hän on ite reissussa…

S.F.n seurassa on rauhallisuus, rentous ja mä uskalsin taas, mutta samaan aikaan mun omat tunteet vie mut sellaiselle Vuoristoradalle tielle tähtiin, josta ei ole paluuta. Minulla on rauha S.F.n seurassa. On käsittämätön hyvä olo. Minä rakastan vaan olla ja nauttia ja kuunnella häntä katseiden kohdatessa.

Tätä minä toivoin, tätä minä halusin ja haluan.

Ja, että me jutellaan kaikkea.

S.F. katsoo minua usein ja puhuu minulle ja minäkin tavoitan katsetta…

Hymyillään, nauretaan yleisellä jutustelulla kaikkien osapuolten kanssa ja lomassa…

Minä näen sanattoman viestinnän ja tunnen ilmapiirin.

Ja meillä on keskusteluyhteys. Tästä tän pitääkin lähteä kaiken. Ja ajan kanssa rauhassa, vaikka kirjoitinkin S.F.lle tammikuussa ihastumisestani, haluan tehdä kaiken kuitenkin kasvokkain, kaikkeen tarvii aikaa, siihen olen jo alusta asti sopeutunut. Ei heti eikä kerralla vaan pala kerrallaan. Tämä on hyvä alku ja ystäväni S.S.kin kirjoitti että hyvä siitä tulee.

Minä en kaipaa M.P.n rakkaushöpinöitä messengerviesteinä.

Olen aina halunnut liveä ja real lifea.

Minä tarviin ihmiset konkreettisina. Kirjoittaminen on minulle helpompaa, mutta laite ei korvaa ihmisiä eikä läheisyyttä.

Ja minä sain hetken kahden kesken S.F.n kanssa, kun V nukahti S.F.n lattialle. S.F. oli heittänyt P.n juna-asemalle ja J.J. oli just lähtenyt kotiin ja kun S.F heitti minut myöhemmin autolla V:lle. Kun V pyöräili kotiin.

Oli mukava vaan olla siinä ja jutella S.F.n kanssa nauraen ja kaikkea. Minulla on aina hyvä olla hänen kanssaan ja flirttaan rohkeasti ja annan vaan mennä, koen flowtilan. Ja kaikki se aika siellä on saanut minut aina riehakkaan hyväntuuliseksi. Vaikka V aiemmin talvella pahoitti mun mieltä, mä selvisin siitä töiden kanssa ja minä en ole ollut S.F.n seurassa masentunut. S.F.n läsnäolo on saanut minut rauhalliseksi ja osaan puhua, osaan heittää juttua. Vaikka samaan aikaan mun omat tunteet on läsnä, mutta mä olen aina uskaltanut sanoa kaikkea, osallistua keskusteluihin.

S.F.n seura tekee minut onnelliseksi ja rentoutuneeksi. Syvä rauha, minkä koin ekan kerran jouluna, on edelleen totta.

12 heinäkuuta

Mun pitää karsia väärät vaihtoehdot mun elämästä ja koska aikaakaan ei jää kaikkeen vaan tärkeimmät tapahtuu ja pitää olla tärkeysjärjestys.

Tuleva opiskelu, työnhaut, mahdollinen osa-aikatyö, ihmiset Myllykoskella, T., Kouvola, omat luovat työt ja harrastukset, somen päivittäminen, ihmiset F.ssä.

Minä en voi enää ottaa mitään M.P. plus Vierumäkisäätöä. Joka on pelkkä hänen unelmansa ja kuvitelma. Eikä edes totta. Ei mahdu mun elämään, ei ole aikaa, mun elämä on jo tämä mikä nyt on. Ja mun pitäisi olla kiitollinen just tästä.

S

9. heinäkuuta

Kun P ja S.F. olivat V:llä kylässä, S. sanoi, hei, nainen..... 

Oli puhetta S:n hiuksista, kun hennasi, että mitä tehdä... P heitti vitsillä vetyperoksidista, minä sanoin jotain, että henna kuluu hiuksista...

Tuli puhetta asumisesta, V:n ja mun entisestä vuokranantajasta, Eskolanmäestä, S heitti että elvistelystä, tästä nykyisestä vuokranantajasta, ja että kyllä vanha oli huono, ja S:kin on asunut joskus Eskolanmäessä, ja että Telebaariin mennään sitten kun rahat on oikeaan baariin loppu..... 

Tuli puhetta, ajan kulumisesta, kun kummallakin jo 5 vuotta uudessa, S sanoi, että aika ei kulu, se juoksee, minä korjasin siihen, että aika lentää. 

S.F. kertoi mulle autossa, että hänellä on tiukka raja, ettei exiä enää takaisin ja J.R.n kanssa, minunkin ystävä nyt, tunsi peruskoulussa, mutta nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin, He ovat tosi erilaiset ihmiset kuin silloin. S.F. avautui illalla ja minäkin hänelle nyt autossa, sama mullakin M.P.n kanssa, yhteinen historia, mutta ongelmana Kemi.

Mutta päädyttiin siihen tai minä sanoin ensin, että uskon, että asiat ratkeaa tavalla tai toisella.

S.F.kin sanoi, että asioilla on tapana lutviutua ja järjestyä.

Kiitin kyydistä ja toivotin öitä. S.F.kin katsoi minua ja sanoi, että Näkyillään.

Muuhun ei ollut aikaa. Matka oli lyhyt. Alunperin olin ajatellut nauttia kyydistä, mutta sen sain jo menomatkalle S.F.lle. Kyydissä, minä, V ja P. S.F.n punaruskeat hiukset liehuivat edessäni tuulen tuivertaessa niitä, kun S.F. ajoi autoa.

Aiemmin päivällä V:llä, S.F. oli nojannut V.n kuistin kaiteeseen ja katsonut minua ja sanonut jotenkin näin; Mirjami, haluisitko sinäkin tulla meille grillaamaan, ettei tarvitse yksin olla täällä...

Nyt oli puhuminen.

Joulukuusta asti ja kun olin töissä, en ole pystynyt ajattelemaan muuta kuin S.F.a ja kun luovuin jo koko asiasta toukokuussa, niin tämä asia hyökkääkin päälle takaisin 200%lla.

Mä tein pari vuotta sitten S.F.lle maalauksenkin ja se on sen seinällä V:n työn yläpuolella. Oli F.ssäkin sen jakanut ja oli kommentti tullut nytkin minulle vastaan F.ssä. ”Kiitos Mirjam ja KätösetHymynaama.”

Ja nyt mä alan tekemään reppukassia, kun hän näki mun vanhan työn V:n käytössä ja halusi myös samantapaisen.

S: Oi vitsi miten hienoa.

S.F. puhuu mulle ja hänen katseensa on ollut mulle extaasia koko alkuvuoden, joiden avulla jaksoin töissä.

On todellakin

Ei minulla ole tunteita M.P. n ja minun viestikeskusteluun eikä jahkailuun.

Mä halusin liveä ja ja sain nyt niin kunnolla liveä, mitä alunperin halusinkin.

En halua virtuaalisuhteita.

S: Kaikki tapahtuu, mitä on tarkoitettu tapahtuvaksi. Hienoa kuulla, että nyt olet tyytyväinen tapaamisiin

Mä kävin mun taistelut menneisyydessä ja voitin, mä olen onnellinen. Kaikki vaikeudet teki mut helvetin vahvaksi. Mä selvisin kaikesta. Kouvolasta ja Kymenlaaksosta löysin onnen, vapauden ja rakkauden.

Totta. Kaikella on tarkoitus

15. heinäkuuta, lauantai

Mä en jaksa enää odottaa, kun ei M.P. saa sitä persettään ylös Kemistä pois.

Minä toimin mun omassa elämässä.

Tiedän tasan tarkkaan mitä teen.

Ja tää mitä tänään tapahtui, ei ollut lähellekään mitään verrattuna siihen, mitä olen jo menneisyydessä mennyt läpi.

Asioista pitää ottaa selvää.

Mä menin jo lapsuuden vaikeuksien läpi, perheväkivallan, kiusaamiskokemukset, yksin jäämisen, uuden paikkakunnan haasteet, opiskelut, parisuhdeväkivallan ja työelämän haasteet läpi ja yhä olen tässä.

Eikä pidä jäädä vollottamaan. Pitää mennä vaan eteenpäin. En lapsenakaan voinut jäädä laduille makaamaan, vaan piti kaikki kilometrit hiihtää loppuun asti. Mun sisu ei anna periksi.

Mä en lyö hanskoja tiskiin S.F.n suhteen.

Tauon aikana jo luovutin. Mutta yhä on S.F. elämäni rakkaus.

Seuraavaksi kun lähden Myllykoskelle…

Isän ja mun Periksi ei anneta.

S: Sulla on hyvä asenne. Hymynaurunaama ja okmerkki

V

18. heinäkuuta, tiistai

Mulla on helvetin ikävä S.F.ta…

Mä sanoin S.F.lle silloin autossa, että uskon, että asiat ratkeaa tavalla tai toisella ja S.F.kin oli että kyllä asioilla on tapana lutviutua ja jotain järjestyä…

Mä en halua M.P.tä, mä en halua T.Läätiäkään.

Minä rakastan S.F.a, jo puoli vuotta.

Ajattelen vaan S.F.a koko ajan ja haaveilen hänestä, kun oltais kahden… hänen kuvien katsominen on ainoa, mikä lohduttaa. Mä rauhoitun, kun näen S.F.n katseen…

S.F. sanoi mulle autossa, että Näkyilään ja katsoi mua…

Maanantaina, kun J.J.kin oli siellä, kun sanoin, että olen päässyt opiskelemaan, S.F. katsoi minua ja nyökkäsi…

Ja kun hän halusi multa sen reppukassin… sitä olenkin nyt tekemässä

Kun sä olit S.F.n pihalla kusella, S.F. avasi mulle, mun kanssa keskustelun. Kun sä nukuit S.F.n lattialla, S.F.n ja mun rauhallinen keskustelu…

Meidän katseiden vaihto…

Mä en välitä J.R.sta…

enhän mä edes halua seksiä S.F.nkään kanssa. Mä haluan rakkauden.

S.F. on vapaa silti ja hän sanoi mulle autossa, että hänellä on tiukka linja siihen, ettei exiä enää takaisin ja hän ja J.R. on nykyään niin eri ihmiset kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Nyt mietin, että niin minä ja M.P.kin. 15 vuotta on liikaa. Meidän pitäisi tutustua uudelleen.

Aina, kun mä olen S.F.n seurassa, mulla on ihana ja rento olla. Ja mä uskallan…

Aamulla, kun S.F. lähti kotiin, kun P.kin oli, sanoin hänelle Moikka, S… ja S.F. sanoi silloinkin mulle että jos on tylsää, niin hänelle voi tulla grillaamaan. Siis grillinuotiolle istumaan.

Aina, kun mun ja S.F.n katseet kohtaa…

Kun mä ajattelin S.F.a töissä, Eskolanmäen koulussa, mulla ei ollut vielä mitään… Mä olin lähdössä vasta selvittämään alkavia tunteitani. Mä sain viikko J.n ja mun eron jälkeen S.F.n ajatuksiini kuin tyhjästä. Mä uskon, että kaikella on tarkoitus ja puoli vuotta siitä joulukuun hetkestä, minä rakastan…

Mä muistan, kun mä pyyhin koululla altaita ja siivosin luokkia, kun ajatukset kohdistui S.F.n Jännitti, että tuleeko tämä kaikki sattumaan minuun…

Vastaus on ei. Mulla on toivoa. Ainoa, mikä sattuu, on ikävä… Kun olen erossa S.F.sta. Mutta aina kun mä olen siellä, hänen seurassaan, mä olen hyväntuulinen, iloinen ja flirttaan.

Mä aloin tuntea S.F.a kohtaan tunteita jo 2022 helmimaaliskuussa, kun olin putkiremontin aikaan S.F.lla viikon. Silloin oli Jonnehomma vaan kesken.

Kun S.F. katsoi minua sen pitkien vaaleiden hiusten takaa ja yritti saada mua mun silmukasta irti…

Mutta mun enneuni toteutui ja S.F ja minä ei saatu kummatkaan ilmaistua sanallisesti meidän tarkoittamia asioita oikein ja tuli erimielisyyttä ja S.F. oli varoittanutkin alkuun tästä, että hän saattaa loukata minua…

Myöhemmin, syksyllä, S.F. jakoi F.ssa Skyrimin pelin kuvan ja kyseli pelikokemuksia. Minä vastasin siihen, kun exäni P.J.V.n aikana pelasin Ingridillä koko kartan läpi. Siitä alkoi uudestaan S.F.n ja mun välit.

Mä alan nähdä, että M.P. tä ja minua ei olekaan enää välttämättä tarkoitettu enää yhteen. Hän on jälleen loukussa siellä Kemissä. Vierumäki, niin lähellä kävi, silti niin kaukana.

Mun elämä on poissa Lahdesta ja silloisesta meistä jo 8 tta vuotta, täällä.

Mä en ole rakastanut M.P.tä enää 15 vuoteen. Minulla oli rakkaus P.J.V. tä ja sinua kohtaan, ja nyt olen mennyt siitäkin jo pitkälle eteenpäin. J.kin on jo historiaa.

M.P. kyllä laittoi mun viesteihin peukun ja että ymmärtää kyllä minua.

Ja kun P kuorsasi minusta tuntui sanomattoman hyvältä ja turvalliselta. Ja kun tiesin, että S.F.kin on siinä. Kun olin aina kotona tottunut isän kuorsaukseen. Isän valokuva nytkin mun edessä… Ikävä…

V: Hyvää yötä pikku siilille

V: Siilikerän kuva

Minä: Hyvää yötä pieni kettupallero

Minä: Ketun pään kuva

S.F.lle heitin myös nauraen läppää P.J.V.n jenkkiautosta, kun oli puhettta S.F.n nykyisen auton vioista.

Ettei kannata hankkia ikinä Chryslerin Sebringiä, ”haita”.

S.F. tarttui mun läpän heittoon ja totesi, että juu, samaa paskaa ne kaikki jenkkiautot on…

Kuvailin Chryslerin vikoja, ja että sinne meni Ritvan mökkirahat, 9000 e, kun oli korjattavaa ja meni harakoille, kun lopulta autosta meni moottori jne.

Oli mulla hauskaa, ja tunsin onnea, kun katselin S.F.n pihaa ja P.tä, V:tä, J.J.tä ja erityisesti S.F.a, jotka istuivat vieressäni ja minua vastapäätä.

T

16. heinäkuuta, sunnuntai

Mä olen jo puoli vuotta ollut ihastunut ja rakastunut S.F.n Ja ollut liveä MK.lla koko talvi ja viime viikolla ja viikonloppuna tapahtui paljon. Ystävien kesken nähty porukalla ja miesten seurassa on parhainta hengata, kun kasvoin isän ja veljen kanssa. Muut miehet otan nyt ystävyydellä. M.P.kin on nyt ei ja Kemi on ongelma. Ja haluan viettää sinkkuaikaa just nyt.

S.F.n suhteen otan rauhassa ja mulle riittää just nyt tämä mitä onkin. Yhdessä hengaamista ja katseiden vaihtoa. Koen S.F.n seurassa onnea, syvää rauhaa, olen iloinen ja uskallan… Jo se, että saan olla hänen seurassaan…

T: Kuulostaa ihanalta. Oon hurjan iloinen puolesta!

Minä: Kiva kuulla

Siis tunnen V:n ja S.F.n jo 8tta vuotta. Hengattu kaikki yhdessä, kun tulin Kouvolaan opiskelemaan 2015. V tutustutti minut S.F.n myös Karhula-aikoina, mutta silloin olin V:n nainen.

Nyt kun tilanteet ovat muuttuneet…

Ihastuin S.F.n kahdella päivällä jo viime vuoden helmimaaliskuulta, kun olin sillä viikon putkiremontin aikana.

Välillä kyllä ollut känää ja keväällä päätin, että ei S.F.a ja oli muita miesjuttuja ja annoin M.P.llekin mahdollisuutta. Mutta ei ehkä kuitenkaan enää exää takaisin.

S.F.n suhteen tuli parin kuukauden tauko, mutta nyt toissa viikko ja viikonloppu muutti kaiken. S.F. on tullut vastaan asioissa. Oli ihanaa,Kun ns. sotakirveet on haudattu. J.J.kin oli mulle tosi ystävällinen.

Ja huomasin, että mun tunteet on yhä S.F.a kohtaan samat kuin talvella.

S.F.n ja mun katseiden kohtaaminen…

S.F. tietää mun ihastumisesta, kun kirjoitin tammikuussa suoraan ja selvitin putkiremontin aikaista erimielisyyttä. S.F. laittoi siihen peukun, mutta muuten jätti myöhemmin vastaamatta viesteillä ja koska kirjoitin, että halusin kaiken livenä ja mutta silloin oli yksi J.O. tiellä, ja koska mulle on helpoin ilmaista asioita kirjoittamalla.

Mutta en halua rakkautta kuitenkaan viestein vaan kasvokkain livenä ja katseiden kohtaamista, yhteistä hengaamista, ei tätä voi mikään laite korvata.

S.F.n kanssa on tapahtunut livenä, mitä halusinkin. Just näin pikkuhiljaa ja ettei samantien mihinkään suhteeseen tarvi hypätä.

S.F. tietää eikä silti ole sanonut eitä tai torjunut.

V vaan on ollut vähän kolmantena pyöränä sopassa. Minkä takia ym keväällä päätin itsekseni, että ei S.F.a.

Mutta tunteet ei tunne näköjään ei-sanaa.

S.F. pyysi mua tekemään sille reppukassin virkkaamalla, millaisen olin joskus V:lle antanut, mun Ksaon ajan ensimmäisiä kassitekeleitä. Ja viime maanantaina kävin ostamassa langat ja teen.

Ja hän heitti mut autolla takas V:lle lauantaina toissa viikolla. V:llä oli pyörä ja sain vihdoinkin hetken S.F.n kanssa kahdestaan, myös talolla, kun V nukahti lattialle. Oli mukavaa juttelua S.F.n kanssa…

S.F.n seurassa on rauhallisuus, rentous ja mä uskalsin taas, mutta samaan aikaan mun omat tunteet vie mut sellaiselle Vuoristoradalle tielle tähtiin, josta ei ole paluuta. Mulla on rauha S.F.n seurassa. Ja käsittämätön hyvä olo. Mä rakastan vaan olla ja nauttia ja kuunnella sitä katseiden kohdatessa.

Tätä mä toivoin, tätä mä halusin…

Cecjia, rakas

Mä tulen heti taas Zoneen, kun saan täällä tehtävät työni päätökseen.

Minä kaipaan niin sinua ja teitä kaikkia siellä tähtien tuolla puolen.

Rakas Zone8.

Rakkaudella Miresi.

P.S. Luin F.sta neuvon:

Älä yritä muuttaa olosuhteita, vaan koita itse sopeutua olosuhteisiin.

Lukaisin kirjeeni, vihertävän hologrammisen tekstin, läpi. Kaikki 15 sivua, näytöllä, asunnossani Telluksella.

Kun näin, että kirje oli hyvä, painoin näppäin Accessia. Ja viestini oli lähtenyt kyberavaruuden tuuliin tavoittaen rakasta työtoveriani ja ystävääni Cecjiaa.

Musiikin rytmi vei minut kaukaisille teille;

Muistin kauniin ja henkeäsalpaavan avaruuden, seikkailut ja matkustamisen...’’

Suljin silmäni.

Ja näin kaiken visuaalisina kuvina mielessäni…

- Eideric Memory. Valokuvamainen muisti.

Tunsin mielettömän voimakkaat tunteeni, tulimyrskynä sisälläni ja sydämessäni

Olin vahva. Olin mennyt läpi, kaikesta…

Myöhemmin pakkasin tavaroitani. Kutsuin yöllä alukseni luokseni ja astuin siihen.

Käynnistin starttauksen.

Olin omillani. Omalla Matkalla jälleen.

Oli tummansininen yö. Kirkkaat tähdet loistivat taivaalla. Kirkkaansinertävät usvamaiset pilvet lipuivat ilmakehässä.

Sydämeni jyskytti 100lla %lla, sitten 200lla %lla.

Olin täysillä elossa. Olin vapaa, olin niin onnellinen.

Ohjasin alustani aavojen avaruuden aaltojen läpi itse. Käteni olivat vakaat.

Tiesin täsmälleen mitä tehdä.

Jätin menneisyyttäni päivä kerrallaan taakseni, joka vain loittoni loittonemistaan.

Katsoin eteenpäin.

Tulevaisuuteen.

Missä hohtava aamuauringon valo nousi horisontin takaa, saaden kaiken kimaltamaan kultaisena säkenöivänä tähtipölynä.

”Minulla on viimeinkin sydän, joka ei tunne enää tuskaa”, ajattelin helpottuneena.

Olin astunut jälleen Elämän Ovesta.

Katseessani hohtaa jälleen Toivo, kun katson avaruusalukseni Alician ohjaamon ikkunasta kirkkaan kuulasta, läpinäkyvää sineä, jossa hohtavat miljardit kirkkaat tähtirykelmät.

Hengitin syvään. Tältä tuntui olla VAPAA.