Vapaus ja oma elämä

 

1

3.8.2021


Vapaus ja oma elämä


- Äiti! Älä lyö! Äiti, sattuu! Sisko, auta! Huudahti 6 vuotias pikkuveljeni Mika ja juoksi syliini turvaan.

- Mitä vittua sä ämmä taas teet! Huudan raivosta suunniltani.

Otin Mikan hellästi huomaani ja pidin sylissäni ja puhalsin poskeen, johon äiti oli kätensä läiskäissyt.

- Sinä ämmä löit minuakin, kun olin lapsi! Ja teeskentelet olevasi uskossa! Muistan lukemattomat selkäsaunat ja nalkuttamisesi, mutta silti teeskentelet uskovasi Jumalaan. Sinä olet kuitenkin aina vihannut etkä rakastanut! Sen sinun tekosi ja ajatuksesi ja puheesi osoittavat. Tekopyhä! Sinulla on ei sana aina kaikkeen. En ole voinut elää omaa elämää. Anna mun olla!


Äitini astuu lähemmäksi minua ja hänellä on silmät viirullaan ja hän yrittää olla hyvin uhkaava. Hän sanoi soittavansa minulle poliisit ja että olen mielisairas ja rikollinen. Se valhe oli kuultu ennenkin. Tämä ei ollut siltä paskiaiselta ensimmäinen kerta.


Olin aiemminkin kaikin mahdollisin tavoin kapinoinut häntä vastaan. Oli ollut pakko vain puolustautua. Isää ei minulla enää ollut. Isä kuoli pari vuotta sitten. Minulla on oma asunto, mutta hän, jota en äidikseni yllä olevista syistä halua kutsua, tunkeutuu jatkuvasti elämääni ja on olevinaan niin moraalinen. Se lyttää aina elämäntyylini. Minulla ei saisi olla omaa elämää, omia ajatuksia eikä tunteita. Kaikki ystävänikin tämä ämmä tuomitsee. Ikään kuin hän olisi muiden yläpuolella ja muita parempi. Tosiasiassa se tekee itse syntiä minkä ehtii. Ja satuttaa sekä fyysisesti että henkisesti.

Tällä hetkellä taistelen myös byrokratiaviidakossa sosiaalityöntekijää pikkuveljeni avuksi.


Puen pikkuveljelleni ulkovaatteet ja laitan kengät jalkaan. Lyönnin jälki poskella tallentuu puhelimeeni todisteeksi.

Vien Mikan mun kotiin ja laitan ruokaa. Syömme kumpikin vaitonaisina. Miten osaan olla auttava isosisko? Mietin kyyneleet silmissä. Miten se ämmä kehtaa??!!

Laitan pahoilla mielin pedin Mikalle, joka käykin nukkumaan. Pörrötän ja silitän hänen vaaleaa hiuspehkoa.

- Sisko, kulta… Mika mutisee unisena.


Menen suihkuun. Kuuma vesi valuu pitkin kasvojani ja kehoani. Sisältä olen kuitenkin jäässä.

Ovikello soi ja oveani hakataan rajusti. Pimputtelu jatkuu. Lopetan suihkun ja vedän vaatetta päälle. Olen erittäin vihainen.

- Sinäkö siellä taas! Avaan oven raivoissani.

- Anna poika minulle nyt heti tai tulen hakemaan. Minä annan teille sellaisen opetuksen, että uskotte. Jumala lähettää helvettiin teidät molemmat…

- Mitä???!!! Niin, että voit lyödä uudelleen Mikaa??!! Laitan nauhoituksen päälle puhelimestani videokuvalla. Mutsin raivoamiset tallentuu siihen. Kerron tai yritän kertoa rauhallisella äänenpainolla asiat sen ämmän raivotessa taustalla ja yrittäen tulla repimään Mikaa luokseen.

Ovet aukenivat rappukäytävään. Äkäiset naapurit tulivat ihmettelemään meteliä.


Kun virkavalta tulee paikalle, naikkonen huutelee vieläkin tuomion sanoja ja uhkauksia.

Minä nauhoitan vieläkin hetken. Sitten painan stoppia ja playta pyörittämään videota tapahtumista.


2

- Jaahas, selvä tapaus, sanoi naispoliisi ymmärtävästi. - Tällaiset väkivalta- ja uskonnollissävytteiset tapaukset ovatkin nykyään arkipäivää. Et ole ainoa. Näistä ei vain puhuta ja uhrit eivät myös uskalla hakea apua tilanteeseen.


Mika oli tullut peloissaan selkäni taakse, kun oli kuullut metelin. Näytin Mikan poskea ja ottamaani kuvaa.


- Sosiaalityöntekijä saa tulla hoitamaan asian loppuun. Hän ottaa yhteyttä lastenkotiin ja kun sinä oletkin jo täysi-ikäinen, niin voit myös hakea pojan huoltajuutta. Kyllä tämä tästä. Rohkeutesi vastustaa näkyy selvästi. Äläkä luovuta vaan pidetään lippu korkealla, minulle sanottiin ystävällisesti ja lohduttavasti.

- No menehän siitä autoon ja lopeta se huutaminen. Tuolla menolla et poikaasi koskaan takaisin saa, ämmälle ärjäistiin. - Nyt se suu tukkoon!!!

Sitten he menivät. Naapurit tulivat lohduttamaan. He olivat tuttuja ja nähneet kyseiset tilanteet ennenkin. Rapussa raivoaminen ei kuitenkaan koskaan vielä ollut yltynyt näin pahaksi kuin tänään. Lähetin videon ystävilleni. He tulivat myös tueksi ja lohduttamaan.


Maanantaina tuli sosiaalityöntekijä käymään. Juttelimme tilanteesta ja minä itkin uupuneena. Teija ymmärsi ja kuunteli. Sanoi myös, että näitä tapauksia on valitettavan paljon. Ja naisten tekemä väkivalta on edelleen vaiettu asia.

- Tiedämme sinun tekevän taidetta ja kirjoittavan. Taideterapiakin voisi olla sinulle hyväksi. Pura kaikkea niiden kautta. Me tuemme sinua. Äitisi on laitettu mielentilatutkimuksiin ja hänen tekojaan ja puheitaan tutkitaan. Olemme kuitenkin huomanneet, ettei hänellä ole selvästikään järkeä päässään. Otan osaa suruusi ja pettymyksiisi.

Teija halasi minua ja se tuntui mukavalta. Oli helpottavaa, kun sai purkaa osaavan työntekijän kanssa tätä kipeää tilannetta läpi. En ollut yksin. Kirjoitimme yhdessä hakemuksen pikkuveljeni huoltajuudesta. Lähtiessään Teija toivotti elämääni onnea ja menestystä.

Mika sijoitettiin väliaikaisesti lastenkotiin, jolla on hyvä maine ja joka on tunnettu.

Päätös tuli myöhemmin. Siinä luki, että saan Mikan huoltajuuden, mutta koska olen itsekin nuori, niin saamme molemmat sijaisperheen tukea aina tarvittaessa.


Vuotta myöhemmin olen saanut äidin pois elämääni sotkemasta. Hän on Kellokosken mielisairaalassa ja hänen tekojaan tutkitaan oikeusistunnoissa. Hän on syytettynä perheväkivallasta joka on rikos, ja henkisistä ja fyysisistä kivuista, joita hän on aiheuttanut lapsilleen ja aiemmin isälleni. Hänen uskonnollissävytteiset vihapuheensa ovat myös tutkinnan alla. Oikea, rauhallinen, Jumalaan uskova ihminen ei käyttäydy näin!


Opiskelen unelma-ammattiani ensihoitoa ja nautin elämästäni. Sijaisperheemme on hyvin mukava ja pidän heistä kovasti. Mika leikkii mielellään perheen lasten kanssa. Hän juoksee, leikkii ja nauraa ja mikä tärkeintä, hän iloitsee taas elämässään ja elämästään.

Minä olen onnellinen. Olen vapaa. Olen vapaa tekemään mitä haluan, ilman kenenkään vahtimista ja kieltoja ja perheväkivaltaa. Olen vapaa tekemään itse oman elämäni päätökset ja etsiä elämäni rakkautta. Olla ystävieni kanssa ilman jatkuvaa epätoivoa, epävarmuutta, pelkoa, ahdistusta ja itkemistä.

Ajattele sinä äiti mitä haluat! Minulla on oma elämäni! Olen itsenäinen ja onnellinen ilman sinua, ilman syyttäviä puheitasi, ilkeitä sanojasi ja tekojasi. Olen rohkea, ja kaunis ja minusta välitetään oikeasti. Minä sain oman elämäni! Olen vapaa kahleistasi.


Minulla on nyt vapaus! Saan ja voin tehdä elämässäni mitä haluan ja toteuttaa unelmani.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

1. Ovi Zone8:n

36. Zone8: Helpottava vapaus oikeutetun suuttumuksen jälkeen/Matkalla Alicialla

33. Zone8: He make me so grazy; Cecjia rakkaani