Jäähyväiset menneelle
27.3.2024
Katson kauas kaukaisuuteen
Korkealle sinisen taivaan lipuviin pilviin
Mielikuvissani matkaa teen
Muistot kuvina näen
Nyt seison edessä uuden Portin
Ja siihen on avain kädessäin
Olen astunut pimeän tunnelin läpi valoon
Ja maailmaan kirkkaiden värien
Aina new tomorrow, new day
En halua enää palata menneeseen
Se on osa kaukaista historiaa
Tärkeintä on se mitä olet nyt ja missä olet juuri nyt
Unissani toistuivat samat painajaiset
Nyt en edes muista mitä minä olen nähnyt
Olen vihdoinkin saanut sen elämän minkä jo kauan halusin, 10 vuotiaasta asti, silloin jo toivoin olevani villi ja vapaa aikuinen nainen, joka voi tehdä mitä haluaa ja rakastaa sitä tiettyä miestä, joka on tarkoitettu
Nyt on vuosi 2024 ja suurin osa unelmistani on totta
Olen joutunut luopumaan paljosta
Mutta uutta ei voi tulla tilalle
Ellei ensin menetä vanhaa
Olen joka päivä jatkanut matkaa eteenpäin
Tehden töitä ja ollut sosiaalinen, seurassa ystävien
Elä elämääsi täysillä, on vain yksi ainoa mittaamattoman arvokas elämä
Jokin päivä sitä ei enää ole ja jatkat matkaasi ikuisuudessa, tuonpuoleisessa
Joskus pitää särkyä henkisesti, kestääkseen vastoinkäymiset ja selviten kaikesta sisukkaasti
Jokaisella on taitoja ja lahjoja, joita ei pitäisi heittää hukkaan
Teen juuri nyt sitä mitä olen jo pitkään halunnutkin, mihin ei aiemmin ollut aikaa
Luovuus on avain
Minä en katso enää menneeseen
Horisontissa välkehtii tulevaisuus
Minä kävin jo menneisyyteni läpi,
Tätä, juuri tätä, minä aina halusin, oman elämän kaupungissa, jota minä olen rakastanut ja jossa olen asunut jo 9-10 vuotta
Teini-ikäisenä en ollut onnellinen, kaikki repi minut rikki
Raju perhetilanne, yksinäisyys ja ulkopuolisuus kouluissa sattuivat pahasti
Nyt olen irrallaan tuosta kaikesta
Sitä aikaa ei ole enää
Kaikki on poispyyhitty
Kaikki entinen on mennyt
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus
Olen avaamassa Porttia Uuteen Ajanjaksoon
Muistan isäni tuhkan
Mennyt aika on kuin tuo tuhka
Jätän Jäähyväisiä menneelle
Katson kuinka tämä tuhka muuttuu hiljalleen kimmeltäväksi tähtipölyksi
Ja kellojen viisarit tikittävät jälleen taianomaista ja loputonta aikaa, joka on jatkuvasti uutta, salaperäisessä maailmankaikkeudessa
Kun astumme Rajojen taa, ymmärrämme mikä on ihmisen salaisuus ja elämän arvoitus
Kommentit
Lähetä kommentti