1. Varjojen Soturit (Zone8) luku 1.
1. Sidya Sawa
30.8.2024
Sidya Sawa, The Bossin ja Lizanetten avaruusalus lipui verkalleen eteenpäin tähtisumujen läpi.
Olimme suunnitelleet Cecjian kanssa uutta matkaa Tähtiportille, Suolammella ja haltianaisen Shylvie Mandorin luokse.
Toistaiseksi kuitenkin meidän nykyinen ryhmä, Varjojen Soturit, on hankkinut ja huoltanut aseita ja varusteita.
Mietin piilotettua Tellusta. Järjestelmä oli eristänyt sen palomuurilla, mutta - olimme onnistuneet häivyttämään koko planeetan pois ja siirtämään sen muualle. Nyt sen paikalla oli valeplaneetta.
Olin tehnyt rajun päätöksen Zak-11 jälkeen. (Muistin miehen nimeltä, mutta en aiempia tapahtumia.) Pelastaisin millä hyvänsä hinnalla, ainakin Maassa elävät ystäväni.
Olimme saaneet Maan turvaan ilman, että kukaan edes ymmärsi mitä oli tapahtunut.
Maassa tapahtuu hirveitä asioita, (siksi olen vihannut koko planeettaa), mutta elintärkeät ystäväni elävät siellä.
Kiillotin juuri rintapanssariani ja istuin Rawdacen vieressä eräässä aluksen oleskelutiloista. Rawdace kävi läpi asettaan, puhdistaen ja kooten sen osia. Muut olivat toisissa työtehtävissä. Minullakin oli kirjalliset työt ja raportit kesken.
Katsoin Rawdacea, joka istui pöydän ääressä hyvin keskittyneenä katsomaan aseensa keskeneräistä rakennelmaa.
Vajosin omiin ajatuksiini ja murheisiini. Sitten laskin rintapanssarin käsistäni ja sylistäni pöydälle. Se oli valmis.
Nojasin taaksepäin tuolissa ja suljin silmäni.
Muistelin tähän mennessä kuljettua ajanjaksoa.
Olen stressannut itseni kanssa ja niin paljon oman elämäni kanssa. Mutta uskalsin. Luotin. Lopulta luovuin, mutta luopuminen ei onnistu. Sydämessäni roihuavat kivun polttavat liekit. Haluan Telluksesta eroon. Ihmiset ovat ymmärtäneet minut aina väärin. Ihmiset tuomitsevat. Mutta minä en ole koskaan uskonut Telluksen yhteiskunnan "sääntöihin" ja ihmisten typeryyksiin. Vaan olen itse tehnyt kaiken rohkeudella ja sisulla, kuvallisen ilmaisun kautta sekä kirjoittamalla.
"Hävetkää te "ihmiset", jotka kirjoittelette perättömiä lausuntoja, teette "huoli-ilmoituksia", hankaloitatte persoonallisten ihmisten elämää, rajoitatte sanan- ja mielipiteen vapautta, aiheutatte murhat ja sodat, sorratte köyhiä ja alistatte kärsiviä, aiheutatte luontokadon, kaadatte puut ja metsät, tapatte luonnon eläimet ja hävitätte elinympäristöä! Rakensitte saastuttavat tehtaat. Rikkaat pukuherratko (täällä)/siellä muka saavat päättää elinolosuhteista??!!?
Kotirauhan rikkojat, murhaajat, valehtelijat, kiusaajat, "viranomaiset", takinkääntäjät yms pahat ihmislierot eivät tule pelastumaan.
Varjojen Soturit tulevat puhdistamaan Telluksen kaikesta saastasta ja elvyttävät Maan luonnon, kasvillisuuden ja villieläimet.
Tai jos tämä ei auta "ihmisiä" käsittämään omaa pahuuttaan, ja julmuuttaan, niin Järjestelmä Maailmankaikkeudessa voi vaikka polttaa koko planeetan. Ennustuksissa on muutenkin kirjoitettuna, että koko planeetta on tulelle talletettu ja siis luultavasti vielä kokee räjähdyksen. Aurinko sammuu, vedet muuttuvat vereksi ja silti ihmiset eivät kadu pahuuttaan vaan piiloutuen juoksevat karkuun omaa tuomiotaan, sekä pilkkaavat.
Mutta tällaiset ihmiset ovat tuhon omia. Telluksen ihmiset: Hävetkää aiheuttamaanne kapitalismia ja rahan valtaa.
Tellus on kuoleman oma;
Ja niin kauan kun ihmiskunta ei ymmärrä tekemäänsä vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, teille tullaan vielä kostamaan teidän pahat tekonne.
- Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi
Tulee lopullinen sota, joka hävittää kaiken saastan Maan päältä.
Tellus, olet häpeä koko maailmankaikkeudessa! Muu elämä ei halua olla kanssanne missään tekemisissä. Älkää edes yrittäkö rakentaa alkeellisia rakettejanne kuuhun tai minnekään muualle. Te vain tapatte kaiken kauniin elämän. Silppuatte kasvit jollain raivaussahalla, joita pitäisi varjella. WTF!
Ei. En taaskaan voinut keskittyä töihini.
- Rawdace, sanoin.
Rawdace nosti katseensa minuun.
- Mitä? hän kysyi minulta lempeästi.
- Minä lähden omaan huoneeseeni lepäämään. Minä en jaksa enempää näitä varusteita juuri nyt.
Rawdace katsoi minua hellästi.
- Anna mä arvaan, Tellus taas. Se paska planeetta saa vielä opetuksensa ja tuomionsa. Ja sä kaipaat todellista rakkautta.
Rawdace nousi tuolista halaamaan minua.
- Sä tarviit aikaa sun toipumiseen ja turvallisen, kauniin ympäristön, salaisen puutarhan ja meidät.
- Tellus saa sut voimaan pahoin, niin meidätkin, mutta Zone8 parantaa sinut vielä.
Naiset olivat vuorotelleet seurassani ja minua ei oltu jätetty yksin.
Olin ollut ahdistunut ja surullinen rankan menneisyyteni takia.
Mutta ystävät ja Zone8:n olennot olivat auttaneet. Olin uskaltanut avautua elämästäni. Minä en enää ollut yksin. Minusta välitettiin ja pidettiin huolta.
Olin kirjoittanut paljon, piirtänyt, maalannut, tehnyt luovaa työtä.
Eräs uusi runoni menee näin:
Tee mitä todella tahdot. Sydämeni kutsumus, kuka todella olen
Kommentit
Lähetä kommentti