Mirin neljän Koon taideblogi

 2010? Ojenna kätesi  vien sinut minne vain haluat maihin kaukaisiin  tunne eksoottinen tuuli mausteiden tuoksu muistoja ajoista menneistä etiäinen tulevaisuuden tiedätkö mitä on ikuisuus? Aikojen ketjussa salaisuus elämän? Arvoitukset meren ja maan Voit saada avaimet kaikkiin oviin Vain jos kätesi ojennat Ole kanssani nyt Viisarit kellojen, näyttävät mitä haluat Hei rakas, suutele minua Tule sinne minne minäkin Matkalla ajassa tunne vapaus Rakkauden huuma Tulen kuumuus Liekkien lämpö Katso hiekkaa tiimalasin Kuuntele huminaa simpukan Pidä kädestäni kiinni Tahdon näyttää sinulle salaisuudet sydämeni Vien sinut lumottuun aikaan Jos vain tahdot Jälkeen kello kahdentoista Voit kokea seikkailut hurjat Valloittaa aarresaaret Kulkea reitit vuosisatojen Avaruuteen asti Lentää nopeudella valojen Tuntea sykkivä tie Pudota pohjattomaan  Nähdä tähdenlennot Silloin toivo Olen kanssasi Matkalla ajassa Katso Sfinksiä silmiin Lue vastaukset Purjehdi aavoilla merillä Kulje polkuja ä...

 10.01.2004 Autio tie Tiedän minne se vie Näytti mulle kortit  Edessä hautausmaan portit päivä jo kääntyvi iltaan Vain katulamppujen himmeä hohde Kuljen polkuja hautausmaan Ristiin rastiin Eräälle haudalle pysähdyn hiljaista, kuulen puiden huminan Sydämeni sykkeen Viileä tuuli puhaltaa paleltaa Kivessä kirjoitus Kuun valossa Tyttö, silloin kuudentoista, 1987, kuollut kauheassa kolarissa Tuulen henkäys Kaukainen huuto, välähdys Äkkiä tyttö edessäni  Kauhuissaan, pyytäen apuani Lähettäen viestiä rajan takaa "En rauhaa saa, jotain kauheaa taas tapahtuu,  iso rekka taas lähestyy, suuri ylinopeus, juokse tyttö apua hakemaan estä moottoritie neljäntoista onnettomuus" Usvaiset silmät täynnä hätää, pelkoa En tiedä, en saa niistä selkoa Silti lupaan Takaisin tuun Käännyn, alan juosta Yli aidan tuosta kaupalle läheisen, poliisille soitan, rekalla ylinopeutta Kuvia kuvien perään Odotan, milloin herään Miksi minulla ollut ei mukana omaa puhelinta? Vaarassa kuka, ketkä, mietin Ei...

  18.-19.2.2024 Avaruusaluksellani on nopeutta paljonkin ylitse rajoitusten. Tiedän ohjaavani ylinopeudella, mutta nyt vaan täytyy. Alukseni tärähtää, mutta saan sen takaisin hallintaan. Käteni ovat vakaat. Alukseni toimintavalmius on täydellinen. Ajan takaa toista alusta.  Vaikka välillä minä olen joutunut itsekin pakenemaan.  Alus tärähtää toisen kerran.  Älähdän tuskasta, sillä olkapäähäni sattuu. Sen luut rikkoutuivat pari kuukautta aiemmin ja nyt sitä on korjailtu asentamalla siihen metallia ja osia androideista.  Hyvä, etten ole cyborgi jo muutenkin.  Tekoälyllä ja nykyisellä teknologialla saa ihmeitä aikaan.  Elämme nyt vuotta 9041 viidennen maailmansodan jälkeen. Maailmankaikkeus on muuttunut monta kertaa. Kaikkialla on uusia tuntemattomia Galakseja ja tähtisumuja. Alukseni liitää juuri nyt näiden lävitse. Olen niin hurjalla matkalla jälleen kerran.  Alukseni droidin soittaman musiikin melodia ja syvä basso saavat ajatukseni ja mieleni lei...

  Meri ulottuu edessäni silmänkantamattomiin. Katson kauas horisonttiin ja tunnen virkistävän tuulen puhaltavan suoraan kasvoihini. Aurinko loistaa kirkkaansinisellä taivaalla ja säkenöi miljardeina kiteinä aalloilla. Hiekka hehkuu polttavana paljaiden varpaideni alla. Istun rantakivellä ja vaikka onkin niin kaunis päivä, olen surullinen. Ajattelen sitä salaperäistä miestä, jonka olin tavannut viikko sitten metsässä kävellessäni. Oikeastaan en saisi mennä koko metsään asti, vaan pysytellä rannikolla, mutta silloin oli vain yksi niistä tylsistä päivistä, joita minulla on paljon. Minun pitäisi opetella kunnon prinsessan tapoja ja sehän ei minua kiinnosta. Olisinpa syntynyt pojaksi; silloin saisi oppia soturin taitoja. Se olisi mahtavaa! Niin, minä karkasin jälleen kerran oppitunniltani ja valitettavasti se tuottaa kaikille harmaita hiuksia. Äiti, kuningatar, voivottelee joka päivä sitä, kun en pääse hyviin naimisiin. Kukaan järkevä prinssihän ei hyväksy minunlaistani poikatyttöä!...

                      Täysikuu paistaa ikkunastani sisään. Katson ulos talviseen yöhön ja ajattelen. Soittelen samalla kitaraa hiljaa. Olen Nicholas eli Nic ja soitan kitaraa rockbändissä. Minulla on pitkät mustat hiukset ja vihreät silmät. Asun yksiössä Tampereen kaupungin laidalla. Kuvasi pyörii mielessäni. En sinua voi unohtaa. Olet niin kaunis, surullinen. Kuka olet? Mikä on menneisyytesi? Löydänkö sinua enää koskaan? Sen yhden katseen verran ja minä olin myyty. Putosin sinne kuiluun. Koskaan aiemmin en ole tavannut sellaista kuin sinä olit. Kuka olet, joka kuljet mustissa, se upea nahkatakki päällä. Kuin Varjotyttö, Varjoenkeli. Missä olet nyt? Niin, ihmettelet varmaan mistä puhun. No, me olimme Helsingissä keikalla, minä Dani, Aaron ja Mikael. Ja sillä keikalla näin hänet, Varjoenkelin. Hänellä on pitkät sinimustat hiukset ja silmät ovat safiirinsiniset. Ja niissä paloi hurja elämän ja ku...