Mirin neljän Koon taideblogi

19.5.2024 Pölyinen kaupunki tää Ei ole koskaan kuulunut mun sydämeen Olen aina ollut Matkoilla läpi kaiken Rakastanut vaeltamista luonnossa metsien Junat ja linja-autot, laivat ja lentokoneet ovat kuljettaneet minua koko elämäni Olen aina ollut luonteeltani seikkailija Taivaiden avaruus hohtaa silmistäni, jotka metsien vihreät Elementtini tuli liekehtii sydämessäni Rumpujen soinnut kutsuvat tanssiin villiin Kauas-maata kannan sielussani Solisevat purot ja lähteet läikehtivät elävää, kristallinkirkasta, vettä Aurinko saa kaiken kimaltamaan,  Pyörälläkin ajaessa asfaltilla säkenöivät miljoonat kiteet Öisin katson tähtitaivasta Se portti toiseen maailmaan, läpi Galaksien,  Poistuen Linnunradalta tältä Tielle Rajattomalle Tanssin, sydämeni lyödessä täysillä, kuunnellessani lempimusiikkini melodiaa Elämäni avaimet ovat kädessäni Taas Matkalla vapauteen; Välillä pohjalla tuskan, surun ja murheen laaksoissa, katsoen maailmaa läpi kyynelten Mutta näin, jotta tietäisin sydämeni todelli...

2004? Salamat leiskaa Maisema sateesta harmaa On niin upeaa Tuntea kuinka vesi valuu Pitkin kasvoja Se virkistää Ja voimaa antaa tanssiin villiin Rankasti sataa Ja sä olet lähelläni Tunnemme sen Luonnon voiman Kuulemme jo sen  Rummutuksen rytmikkään Se tempaa mukaan  Sen kutsun Siihen vastaamme Tanssin hurmaa Sielumme vaeltaa kaukaisia teitä Sieltä ei kukaan meitä voi saavuttaa Vapaita olemme Rummun rytmikäs pauke Kaikuu solissa ja kallioilla Se ulottuu kaukaisiinkin metsiin Kutsuen mukaan Tanssiin Villiin Läpi tuulen, sateen, salamoiden  Sitä ja sen kutsua ei kukaan  Kuulematta ja siihen vastaamatta olla voi Se nostattaa rajun sykkeen Sen rytmikäs ja villi tempo Vie mukanaan Sen rytmi on salaperäinen ja kiehtova Kertoo se mahtavasta voimasta, tuulesta, sateesta, auringosta, kuutamosta, merestä, tulesta, viidakosta Siinä soinnahtaa kaikki kiihkeys, raju rakkaus, hehkuva polttavuus Mutta myös hellyys Rummun rytmissä on hyvä olla Tanssia ja se myös tuudittaa uneen Se r...

 25.4.2024 Jokainen päivä on ollut taistelua On pitänyt pystyä selviytymään Olen ollut Varjojen soturi Ja samaan aikaan olen juossut pakoon menneisyyteni aaveita lukituissa huoneissa, käytävillä ja sokkeloissa unissani jonkun ajaessa minua takaa En ole luovuttanut Minä jatkan Silti nyt ei ole enää exitiä.  On katsottava totuuksia silmiin On mentävä kaikesta läpi Koettava kaikki tuskalliset ja surulliset muistot, jotta voi eheytyä Muistettava jokainen päivä, että minäkin olen vain ihminen Ja turvauduttava siihen mitä on Galakseissa ja niiden takana, hohtavan kirkkaissa lasipalatseissa ja puutarhoissa, elämän veden lähteellä. Michael Ende. Tarina vailla loppua.  Ja kerran kun oma matka tällä planeetalla päättyy, matka tuonpuoleiseen ja iankaikkiseen kauneuteen voi alkaa, Sateenkaaripuutarhoissa, johon portaalit johtavat. 

29.2 - 1.3.2024 Nyt seisoin taas Zone8:n lähtölaiturilla ja katselin muiden touhuamista ja pakkaamista. Lizanette oli jo auttanut minua saamaan tavarani ruumaan ja oleskelutiloihin.  The Boss ja Lizanette olivat päättäneet, että lähdemme kaikki yhdessä seikkailuun ja jätämme Zone8:n muiden ryhmien huolehdittavaksi. Crystal Anchorissa olimme saaneet evakoitua paljon olentoja eri planeetoilta. Sotia riehui kaikkialla. Tuhoa, kauhua ja kuolemaa. Olisimme turvassa vain yhdessä. Lizanette katsoi minua.  - Mire, sä voit kohta mennä jo sisään oleskelutilaan. - Oikeastaan te kaikki, Liz katsoi Werenaa, Nymfaa, Dianaa, Cecjiaa, Kalymia, TooJeetä, Zeldaa ja Rawdacea. - Minulla ja The Bossilla on enää vain vähän tavaroita jäljellä.  Minä kävelin laiturin päähän vielä viimeisen kerran ja katselin Zonen kaupunkia, joka oli jo pitkään ollut tuttu ja niin rakas paikka. Nyt olisi käännettävä katse eteenpäin ja luotettava toivoon. Ja että jokainen päivä olisi uusi huominen.  Ja kun s...

 27.3.2024 Katson kauas kaukaisuuteen Korkealle sinisen taivaan lipuviin pilviin Mielikuvissani matkaa teen Muistot kuvina näen Nyt seison edessä uuden Portin Ja siihen on avain kädessäin Olen astunut pimeän tunnelin läpi valoon Ja maailmaan kirkkaiden värien Aina new tomorrow, new day En halua enää palata menneeseen Se on osa kaukaista historiaa Tärkeintä on se mitä olet nyt ja missä olet juuri nyt Unissani toistuivat samat painajaiset Nyt en edes muista mitä minä olen nähnyt Olen vihdoinkin saanut sen elämän minkä jo kauan halusin, 10 vuotiaasta asti, silloin jo toivoin olevani villi ja vapaa aikuinen nainen, joka voi tehdä mitä haluaa ja rakastaa sitä tiettyä miestä, joka on tarkoitettu Nyt on vuosi 2024 ja suurin osa unelmistani on totta Olen joutunut luopumaan paljosta Mutta uutta ei voi tulla tilalle  Ellei ensin menetä vanhaa Olen joka päivä jatkanut matkaa eteenpäin Tehden töitä ja ollut sosiaalinen, seurassa ystävien Elä elämääsi täysillä, on vain yksi ainoa mittaamat...

Istun yksin rantahietikolla ilta-auringon viimeisen säteen heijastuessa järven pintaan Oli hiljaista Vain aaltojen loiske rantakiviä vasten kuului hiljaisena katsoin kaihoten järvelle toivoen näkeväni sen uudelleen Silloin kuulin villin,  mutta lempeän hirnahduksen Sitten se tuli laukaten luokseni, kirkkaana säihkyvien vesipisaroiden sinkoillessa ympärillä Näky oli niin kaunis ja ihmeellinen,  että silmäni kyyneltyivät Se hevonen,  oli kauniimpi kuin koskaan Se hohti himmeästi tummenevassa yössä Sen silmät olivat syvänsiniset Sen harjas ja häntä kimmelsivät kuin vesiputous Kuin unessa lähdin astumaan sitä kohti Se seisoi liikkumatta,  kun kosketin sen vaaleaa turpaa Sitten se painoi siron päänsä poskeani vasten, hyvästiksi Se katsoi järvelle kääntyi ja lähti astelemaan kuun siltaa pitkin Vielä kerran se katsoi minua syvälle silmiin kadoten usvaan Useita iltoja istuin rannalla, haaveillen ja silti tietäen etten näe sitä enää koskaan Mutta silti sydämessäni on ikuinen ...

Kuljen läpi polttavan tuskan punaisena hohtavan taivaanrannan oven kautta äärettömän avaruuden syliin sinne missä shakkiruudut tienä kulkee sinne missä narrit ja hovineidot tanssivat ikuisuuden äärelle missä aika pysähtyy missä verenpunainen ruusu kasvaa Kuljen läpi sinisen usvan kuulen aaltojen kuiskeen helähtävän naurun kuuntelen simpukan huminaa kertoo se tarinoita meren kansasta, vedenneidoista Horisontissa kultainen hiekka hohtaa syviin vesiin laivojen hylyt uponneet siellä kalat kisailevat Kuljen läpi vihreän hehkun samoilen aarniometsissä  missä jäkälät roikkuvat puista ja sammaleet levittäytyvät mattona maahan missä suopursut kukkivat missä voit tuntea metsän ikuisen taian missä männiäiset kurkkivat koloistaan vaellan suolammelle ja sukellan Kuljen läpi kultaisen hohteen kiipeän portaita torniin sinne minut johdattaa feeniksin laulu tuon salaperäisen kultalinnun aurinko siivilöityy lasi-ikkunoista saaden tornin hehkumaan kultaista valoa siellä kristallipeili katson siihen j...