28. Zone8: Salaperäiset signaalit ja rajujen, henkeäsalpaavien tunteiden Vuoristorata
11.5.2022
13.6.2022
6.11.2022
4.12.2022
11.5
Istuin Zeldan ja Rawdacen kanssa Crystal Anchorin työaluksessa. Ramisha Ajere oli Zherra Akazynon kanssa Crystal Anchorin tehdasrakennuksessa.
Laitteeseemme tulvii viestejä, jotka olivat epätavallista morsetusta. SOS-viestejä, mutta niissä ei ollut minkäänlaista logiikkaa, joka olisi ollut järkevää. Yritimme paikantaa mikä tai kuka niitä lähettää ja siis mistä. Me kolme naista.
13.6
Lähdimme tutkimaan ja selvittämään morsetusviestien alkuperää. Olimme kummissamme. Tämä ei vaikuttanut ihmisolioiden viestinnältä.
Aluksemme sukelsi avaruuden tummassa ja hyisessäkin sylissä, Galaksien usvapeitteiden läpi. Avaruus ei ole tyhjää. Se on radioaktiivista ainetta ja materiaa. Kaikkialla lensi asteroideja ja kivenmurikoita piti osata väistellä. Tämä on avaruusalusten ja rikkoutuneiden hylkyjen hautausmaa.
Kohde ja salaperäiset signaalit lähenivät kaiken aikaa ja arvailimme jännittyneinä ja huolissamme, mitä löytäisimme ja mitä tulisimme kohtaamaan. Edessä oli paksuja sumupilvien riekaleita, tähdet ja planeetat hohtivat kelmeinä niiden lävitse. Tunnelma oli epätodellinen ja oli aistittavissa hyytävän kauhun elementtejä tällä pelastusretkellämme. Maisema oli luonnottoman tyyni ja aavemainen. Tältäkö ammoisina aikoina ja kauan sitten kuolleina olleista runoilijoista oli tuntunut. He olivat olleet seuroissaan inspiroituneita tästä Hiljaisen kuoleman kehdosta. Muistin heidän erään teoksensa; Kuoleman tumma syli; Aaveiden lauluja hylätyissä Universumeissa.
6.11
Lopulta pääsimme perille ja näimme mikä tai siis kuka oli aiheuttanut salaperäiset signaalit laitteissamme.
Tummansinertävänmustalla synkällä avaruuden taivaalla lipui Jättikokoinen Mustekala, joka kimalteli sateenkaaren väreissä ja joka vääntelehti lonkeroillaan. Se oli tuskissaan. Mustekalan kauneus lumosi meidät, mutta ymmärsimme, että meidän olisi autettava sitä. Aprikoimme mikä sen hätä olisi. Onko se haavoittunut jotenkin...
Se oli yksin. Tiesimme, että ne liikkuvat täällä laumoissa.
Otin Telecyhteyden siihen. Kutsuimme sitä Mustekalojen kommunikointitavalla ja sanalla "ebrah".
Siskokset Zelda ja Rawdace olivat lähtövalmiina käskystäni menemään sen lähelle ja tutkimaan tilannetta tarkemmin. Minä olin tämän retkikunnan johtoasemassa. Tehtävä oli minun vastuullani.
Olin selvinnyt ahdistavista muistoista, unista ja kaikesta masennuksesta ja epätoivosta.
Kiitos kaikesta koko Zone8:n ryhmä!
Maassakin olin saanut elämäni järjestykseen. Olin töissä ja olin niin rakastunut.
Muistan viime vuoden Matkani Maahan ja Benjit ja laskuvarjohypyt aluksesta Maan Palomuurille ja Oven, johon sain avaimen Rubikin kuutiosta. Käytävän Maan asuntoni ja kotini pihalle.
Ja muistan J:n.
Auttajani, eräs nainen Maassa, T. S. kirjoitti minulle Telecin välityksellä, että vaikka J:n kanssa on ollutkin kuoppaista, niin jokin siinä miehessä vetää ja kirjoitin lisää, asian vahvistuttua, hän laittoi, että joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle ja sydämen.
J rakastaa ja on rakastanut koko ajan minua. Minä rakastan häntä myös.
Se Vuoristorata hänen kanssaan on kaikista voimakkain. Muilla miehillä ei ollut todellisia tunteita minua kohtaan, kuin vain hänellä ja suhteemme toimii käytännössä, helppo välimatkakin.
Muistan kevään, kuinka olin tunteideni kanssa niin sekaisin.
Työskentelen 40 h viikossa siivous- ja puhtausalan tehtävissä. Minulla on kuitenkin nyt aikaa olla Zonessa rajattomasti, toisin kuin 2020 vuonna Maan aikaa.
Aikaongelma on ratkaistu. Auringon tulipurkaukset muodostavat renkaita, joiden läpi kulkiessamme aika tavallaan pysähtyy. Sekä menee eri tavalla, kuin Maan kellojen aika. Rubikinkuutiosta paljastuu kaiken aikaa yllättäviä salaisuuksia ja ratkaisuja mystisiin arvoituksiin. Avaimia salaperäisiin oviin ja lokeroihin, erikoisia esineitä ja elektroniikkaa, taikasormuksia, koruja yms.
Rubikinkuutiolla voi saada Zonen elämäänkin lisää aikaa.
Maassa on vain 24 h vuorokaudessa. Nyt olemme löytäneet täällä asian, että aikaa onkin rajattomasti.
Olen oppinut matkustamaan. Mieleeni piirtyy Cecjia ja hänen aluksensa, Melody, jossa olemme nytkin parhaillaan.
Ja muistan Tähtiportin ja sen taakse kätkeytyneen suuren arvoituksen ja suuren seikkailun, jolle ei ole olemassa loppua koskaan. Maailmoja on lukemattomia. Todellisuuksia on ääretön määrä.
Ajattelen jälleen uusia ystäviämme ja monia kansoja näiden porttien ja portaalien takana.
Taas mieleeni tulee J. S.
Tunnen taas vahvasti hänen kosketuksensa, hänen kätensä reidelläni ja pepullani...
Suljen hetkeksi silmäni. Tunnen yhä niiden kosketuksen poltteen, vaikka J. S. onkin nyt kaukana poissa. Silti hän on niin lähellä omassa mielessäni, vaikka Telecin kautta on helppo ottaa yhteys. Ikävä polttaa sydäntäni ja kaipaus hehkuu mielessäni verenpunaisena. Hehkuvan kuumat liekit leimahtelevat sielussani ja sydämeni lyönneissä. Aallot lainehtivat sisälläni. Jälleen matkalla omissa tunteissani ja Tähtien tiellä. Toteutan unelmiani, elän viimeinkin elämää, jota rakastan.
Olen aina elänyt täysillä.
Sain takaisin sen kaiken, joka minulla jo oli.
Sain V:n ystävyyden, kolmannen seurustelun yrityksen jälkeen.
Sain J:n viidennen kerran. Ajattelen tämän olevan nyt lopullista.
M. P., T ja Electric myös olivat vain hetkien huumaa. Nyt näen kristallinkirkkaasti.
Olen vihdoinkin onnellinen.
Elämässäni on suunta ja tarkoitus.
En halua enkä tarvitse enää mitään enkä ketään toista. Todistin, että sanonta ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella on valetta. Se voi näyttää siltä ja siksi se houkuttaa. Olisi pitänyt olla kiitollinen jo paljon aiemmin, siitä mitä minulla jo oli.
Ihme kuitenkin tapahtui.
Kun näin mitä oikeasti kadotin...
Simon Le Grec - Decisions (Delor Mix)
Tehtiin asioissa oikeat päätökset. Tämä oli koko vuoden teema. Minua kohtaan ja minulle tehtiin päätökset ja näin osasin minäkin valita oikein.
Ystäväni M. T. kirjoitti minulle Telecissä, että älä mieti ikää, vaan niitä tunteita.
Ja tein niin.
Elän taas Täysillä.
Palaan takaisin ajatuksistani tehtävään. Tämän täytyy onnistua.
Translate-ohjelma kääntää puheeni Avaruusmustekalojen kielelle.
Kutsun sitä lempeästi.
Se vastaa kimeällä äänellä, joka muistuttaa ihmisen vauvan itkua. Se kertoo olevansa eksynyt laumastaan.
4.12.
Mustekala kertoo nimensä: Heox.
Annan Zeldalle ja Rawdacelle käskyn, että etsii Mustekala Heoxin kadonneen lauman. Naiset penkovat navigaattoria ja löytävät sen. Annamme ohjeet Heoxille ja näytämme reitit. Heoxin ilme alkaa loistamaan ja se alkaa tehdä lähtöä. Me laitamme sille paikantimen ja yhteydenpitolaitteen, että se voi kertoa meille, että sen lauma todella löytyi.
Palaamme alukselle ja alamme odottaa.
Kului jotain pari tuntia, ennen kuin Heox ottaa yhteyttä. Kuulemme sen äänestä, että se on todella onnellinen. Kuulemme taustalta puhetta Mustekalojen kielellä.
Zelda, Rawdace ja minä katsomme toisiamme ja hymyilemme.
Tehtävä onnistui. Eksynyt Mustekala Heox löysi meidän ansiostamme laumansa luo uudestaan. Ja saimme näin taas yhden elinikäisen ystävän.
28.11
Katsoin Cecjian Melodyssa ulis ikkunasta. Minulla oli ikävä...
Olimme Cecjian kanssa jo toisella Matkalla pois päin Tähtiportilta. Molemmat matkat olivat menneet hyvin. Nyt ajatukseni olivat taas toisaalla...
J. S. :ssä.
Minä... Me olimme löytäneet toisemme vieläkin uudelleen...
Olimme molemmat niin rakastuneita toisiimme.
Muistan syksyn 2021 Maassa ja muistan 2022 kevättalven Maassa ja nyt...
Minä haikailin muiden miesten perään, mutta tämä on vain niin vahvaa...
Suljin silmäni ja lempimusiikkini rytmi vei minua kauas.
Avaruuden värikkäät pilvet ja tähtien kimallus hohtivat luoden upeita väri- ja valoefektejä Melodyn huoneeni seinille. Kuvittelin hänet vierelleni. Olin matkalla taas luoksesi. Muistan kosketuksesi ja sen polttavan kuuman tunteen, aina kun kosketat minua ja putoan Galakseissa ja lennän Vuoristorataa. Kun kerrot usein, että rakastat minua, kosketuksesi polttaa. Näen kuvasi mielessäni. Näen sinut. Minä olen niin helvetin ihastunut ja rakastunut sinuun...
16.12
... Olisihan se pitänyt taas arvata...
J. S. :n kanssa oli kaikki taas fyysistä ilman todellista henkistä yhteyttä...
Neljännen kerran päätökseni vahvistui ja nyt tajusin selvästi miksi suhteemme ei vain toimi.
Mieleni halusi nauraa. Olen taas jo viidettä kertaa vapautunut ja valmiina kaikkeen uuteen ja jännittävään. Bailausmeiningillä eteenpäin, kun selvisin alkushokista.
Kokemusta taas tämäkin. Sain romanssit sentään. Nautin kaikesta täysillä, mutta luonteemme ovat liian erilaiset yhteensopiviksi.
Olin taas vahvempi kuin koskaan.
Kävelin Zone8:n kaupungin erästä puutarhakatua marssien kiukkuisesti.
Olinpahan nyt viidennen kerran lopullisesti villi ja vapaa kaikesta...
En huomannut Electriciä, joka käveli vastaan katsoen tuohtunutta marssimistani hellyyttä katseessaan. Hän antoi tahallaan minun törmätä häneen, ennen kuin itse tajusinkaan. Yhtäkkiä huomasin olevani E:n sylissä. Hän piti minua hellästi, mutta intohimoisesti halauksessaan.
E, minä en tiedä enää, mitä minä itse haluan. Minä ihastun kerta toisensa jälkeen, enkä saa tätä kierrettä poikki...
- Mire, sun pitää pysähtyä ja hengähtää hetki. Tiedän, että täysillä meno on juttusi, mutta sulla on kohta burn out, jollet hidasta ja anna aikaa itsellesi pelkästään olla...
- E, älä nyt jaksa. Sä et sitten ole koskaan luovuttanut, et alussakaan, vaikka olin kaiken aikaa varattu... Puuskahdin.
Electric nosti kädellään leukaani, jotta jouduin katsomaan häntä suoraan silmiin.
- Mire, kumpaan maailmaan sinä haluat kuulua? Tellus vai Zone8? Tiedän, että ystäväsi ja työsi ovat siellä, mutta entä todellinen elämäsi? Me kaikki elämme kaksoismaailmassa, mutta kumpaa sinä haluat todella? Muistatko kaiken alkua, kun Lizanette otti töihin?
- Pysähdy ja kysy itseltäsi; ketä sinä todella rakastat? Ei, älä nyt soimaa itseäsi, Electric sanoi nähdessään ilmeeni.
- Mire, minä haluan sinun tietävän, että olen aina tässä. Minä en ole menossa mihinkään sun viereltä. Aina, kun sulla on Telluksella vaikeaa, me kaikki olemme tässä, sun kanssa. Meillä on, Mire, yhteys, mutta emme vielä kumpikaan tiedä mikä.
- Tämä maailma on kaikki mitä Telluksella ollessasi haluat ja kaipaat.
- Älä pakene enää meitä kuin silloin kun Xi menehtyi
- Me hoidetaan kaikki tapahtuvat asiat yhdessä. Sä olet jaksanut tänne asti. Älä luovuta nyt.
- Näen, että sua myös naurattaa ja että olet helpottunut...
- Mire, sulla oli ikävä J:tä Cecjian ja sinun reissuilla, mutta nyt kun kaikki se on ohi, niin mitäs sanot jos me kaksi lähtisimme myös jonnekin Uuteen? Matkalle Seikkailuun ja Tuntemattomaan. Tekisimme myös vanhoja karttoja uusiksi...
- Tutustuisimme lisää toisiimme jutellen ja henkistä yhteyttä vaalien.
- En minä halunnutkaan Dianaa. Me yritimme, mutta ei siitä mitään tullut. Olemme silti ystäviä tämän Zonen ryhmän takia.
- Mire, kun olin omilla reissuillani, minä kaipasin sinua...
Electric siveli hiuksiani hellästi, silitti olkapäitäni ja käsivarsiani.
Haistoin Smaragdiplaneettojen auringossa villin hiekan tuoksun käsivarsillamme.
Tunsin huikaisevan vapauden tunteen sisälläni ja sydämessäni. Kohotin katseeni ja aloin hymyillä E:lle; tutulle ja turvalliselle, huumorintajuiselle, kiusoittelevalle E:lle. Meidän ei tarvinnut puhua siitä, ollako vaiko eikö olla parisuhteessa.
Minä tiesin, että E välitti ja piti huolta tosissaan, rakastikin minua. Minun ei tarvinnut jännittää eikä esittää muuta kuin mitä olin. Oli levollinen ja rauhallinen olo. Rauha laskeutui sydämeeni. En ollut täällä yksin enkä ollut Telluksella yksin.
Electric näki, että kipinä palasi katseeseeni.
- Kohti uutta huomista, E sanoi hiljaa ja lisäsi, että mennään suunnittelemaan matkaa ja pakkailemaan tavaroita jo alustavasti.
Smaragdiplaneettojen auringon kehrä laskeutui takanamme länteen, kun lähdimme yhdessä kulkemaan kohti pilvenpiirtäjiä.
Olin sulkenut taas yhden oven elämässäni kiinni ja jatkanut matkaa eteenpäin...
Edessäpäin odottivat tuntemattomat tähtien tiet, olin taas hurjalla tähtien välisellä matkalla, Seikkailujen matkalla.
Takanani paloivat entisen elämän roviot.
Olin astunut läpi taas yhdestä ovesta/portaalista. Entinen ja mennyt kuului kauas taaksepäin. Mutta - minä olin matkalla eteenpäin, viimeinkin eteenpäin. Olin viimeinkin innoissani taas tulevasta. Rakastan aina olla Matkalla, nähdä ja kokea, kuunnella musiikin biittiä, sydän jyskyttäen jännityksestä ja odotuksesta.
Olen kaikesta kiitollinen.
Pian olisin jälleen Matkalla. Tällä kertaa tuntien onnea, enkä enää tuskaa ja surua ja ikävää. Tällä kertaa lentäisin taas uudella Vuoristoradalla avaruuksien huikaisevassa syvyydessä. Ja sydämeni olisi taas Highwaylla syvän pudotuksen jälkeen.
Kohtasin E:n katseen ja tunsin hukkuvani niiden kirkkaaseen sineen. Mutta tämä katse ei tappanut minua. Minä tunsin herääväni taas eloon rankan ajan jälkeen. "Minä olen turvassa jälleen", ajattelin, bailaten vapauden biittiä täysillä 100%.
18.12
Seuraavan päivän jälkeen en tiennyt mitä tehdä. Olin epätoivoinen. Olin epätoivoisesti ihastunut...
Fuck ya, Tellus, silti hänen kuvansa ei jättänyt minua rauhaan.
J. S. ja minä olemme nyt siis lopullisesti eronneet. Hän ja V tietävät, mutta mitä minä sanon E:lle. E rakastaa minua...
Kaipaukseni mieheen Tellukselta ei kuitenkaan jättänyt minulle valinnanvaraa.
Ei, minun olisi tavattava Cecjia ensin.
Miten kävisi minun ja Electricin suunnitteleman Matkan?
Ihastukseni S. F. tietää nyt mitä minulle tapahtui Telluksen 2022 vuoden helmikuun lopussa ja maaliskuun alussa hänen luonaan. Cecjialle juuri olin tilittänyt S:n mielipiteistä ja kaikki erimielisyys oli vaan kiinni yhdestä enneunestani mikä toteutui.
Meillä on kuitenkin välit nyt kunnossa ja peukun tuohonkin Telecin kautta laittoi ja vastailee F:ssa. Seitsemän vuotta tiedetty ja tunnettu toisemme, aina ollut turvaa...
Olin vain aiemmin V:n nainen, ja V muuttui nyt myöhemmin yhdeksi parhaimmista ystävistäni.
S:lla on vaaleahkot pitkät ihanat hiukset... Ja muutenkin unelmieni mies.
Olen epätoivoinen tunteideni kanssa, jotka silloin alkoivat kahdessa päivässä ja jatkuvat nyt niin rajuilla asteilla. Olen selvittänyt itselleni tätä ja kertonut ystävillenikin. V:kin nykyään tukee minua ja koska muutimme rikkinäisen parisuhteemme ystävyydeksi.
Kaikella viime ja tämänkin vuoden tapahtumilla on oltava tarkoituksensa.
Pelkään omia tunteitani. Minuun sattuu helvetisti, jos torjutaan, hyvä Jumala, auta minua nyt. Selvisin V:n ja minun riidoista, mutta tuntuu etten kestä ilman ratkaisuja...
Decisions - Simon Le Grec jälleen kerran.
Koin J:n kanssa romanssin viidesti ja viikossa tajusin siivoustyössäkin, että nämä tunteet S:n ovat totta. Vain viikossa tilanne muuttui ilman, että pystyin vaikuttamaan yhtään mihinkään. Kaikki vaan tapahtui. Tästä viikko aiemmin Maan aikaa, J:n täytyi lähteä äitinsä luokse takaisin, koska ystävälle oli sattunut onnettomuus. Minulle viikonloppu ei ehtinyt edes alkaa ja ilta päättyi riidan merkeissä ja J vain meni. Kaikki jatkui Telecissä ja lopulta minä poistin muutenkin epäoleellisen parisuhdestatukseni etusivulta kokonaan. Hän esti ja poisti minut, myöhemmin poisti eston, mutta oli laittanut sivuilleen itsensä sinkuksi. Minä kirjoitin hänelle totuuden Teleciin...
Ja nyt rajut tunteet roihuavat sydämessäni S:aa kohtaan.
Olen katsellut hänen kuviaan ja haaveillut. Olen taas vapaa ihastumaan ja rakastumaan keneen vain haluan. On vaihtoehtojakin mutta...
J.J. sanoi helmikuussa, meistä, että tappelemme kuin vanha aviopari. Nyt se jopa vain naurattaa.
Tämä kaikki M.P., J.O., Tero, J. A., P. A., H ja P.J.V exäaikojen jälkeen nyt osa myös ystävyydellä sekä J:n jälkeen on vaan vahvistanut minua ja nyt sydämeni lyö 0-100% tuhanteen ja todella täysillä...
Koin J:n aikana jo vahvoja tunteita, mutta tätä nyt tapahtuvaa ei voi pysäyttää, tuntuu kuin kaikki tapahtuisi jotenkin ylhäältä. Tuntuu, että minä en voi mitään sille mitä on tapahtumassa.
S:n pojan huoltajuuden suhteen pyysinkin apua ylhäältä ja siihen vastattiin kyllä.
Minä en tiedä mitä tehdä näiden tunteiden kanssa!???!!??
Lähdin etsimään Cecjiaa...
Tai toinen vaihtoehtoni on Liz.
Menin puistoon samalle penkille, jossa olin niin kauan aikaa sitten tavannut Werenan istumasta ja odottamasta minua.
Minun täytyisi yrittää rauhoittua... Minun oli vaikea ajatella ja kohdata itseäni ja tunteitani. Sydämeni löi liian lujaa.
Kalym tuli silloin luokseni.
Hän näki katseeni ja näin, että hän tiesi tunteideni rajun myrskyn.
- Kalym, minä, mitä minä teen? E haluaa minun selvittävän, mitä minä haluan elämältäni, Telluksen vai tämän maailman...
- Meidän pitäisi lähteä Matkoille yhdessä, mutta nyt...
- Ja J:n kanssa meni lopulta poikki viidennenkin kerran jälkeen. Kaikki tapahtuu kuin automaatiolla, tavalla, jota minä itse en voi hallita...
- Tunteeni roihuavat jo viikon jälkeen J:stä ja ymmärsin jo vähän aiemminkin tämän, sekä aivan alku kaksi päivää helmimaaliskuulta. I am falling to love so much tähän Telluksen mieheen.
Ja niin kerroin Kalymille koko asian, kaikki tapahtumat kuluneelta Telluksen 2022 vuodelta.
Kyyneleet valuivat taas poskilleni.
Olin ikävöinyt Tellusta, Cecjian ja minun Tähtiportin reissuilla, ja niin J:tä, mutta meidän aikamme loppui todella yllättäen. Olin kyllä aiemminkin tiennyt, että hän ei ole eikä tule olemaan loppuelämäni mies ja en ymmärrä miten päädyin nyt S:n...
Kaikella on tarkoitus.
Näin haluan uskoa ja uskaltaa ottaa riskejä, niin kuin aina, pettymysten uhallakin ja jatkaa vain eteenpäin... kohti parempia aikoja.
Kalym istui vierelläni penkillä ja oli ottanut minut halaukseen.
- Cecjia on tulossa tänne Smaragdiplaneetoille eräältä tehtävältä ihan puolen tunnin sisällä tätä aikaa 0,5 Solenea ja 9 Elegaa.
- Mennäänkö yhdessä Cecjiaa vastaan? Minä voin kertoa hänelle kaiken, kun sinä näyt olevan tunnekuohun vallassa yhä.
Kommentit
Lähetä kommentti