Mirin neljän Koon taideblogi

 27.3.2024 Katson kauas kaukaisuuteen Korkealle sinisen taivaan lipuviin pilviin Mielikuvissani matkaa teen Muistot kuvina näen Nyt seison edessä uuden Portin Ja siihen on avain kädessäin Olen astunut pimeän tunnelin läpi valoon Ja maailmaan kirkkaiden värien Aina new tomorrow, new day En halua enää palata menneeseen Se on osa kaukaista historiaa Tärkeintä on se mitä olet nyt ja missä olet juuri nyt Unissani toistuivat samat painajaiset Nyt en edes muista mitä minä olen nähnyt Olen vihdoinkin saanut sen elämän minkä jo kauan halusin, 10 vuotiaasta asti, silloin jo toivoin olevani villi ja vapaa aikuinen nainen, joka voi tehdä mitä haluaa ja rakastaa sitä tiettyä miestä, joka on tarkoitettu Nyt on vuosi 2024 ja suurin osa unelmistani on totta Olen joutunut luopumaan paljosta Mutta uutta ei voi tulla tilalle  Ellei ensin menetä vanhaa Olen joka päivä jatkanut matkaa eteenpäin Tehden töitä ja ollut sosiaalinen, seurassa ystävien Elä elämääsi täysillä, on vain yksi ainoa mittaamat...

Istun yksin rantahietikolla ilta-auringon viimeisen säteen heijastuessa järven pintaan Oli hiljaista Vain aaltojen loiske rantakiviä vasten kuului hiljaisena katsoin kaihoten järvelle toivoen näkeväni sen uudelleen Silloin kuulin villin,  mutta lempeän hirnahduksen Sitten se tuli laukaten luokseni, kirkkaana säihkyvien vesipisaroiden sinkoillessa ympärillä Näky oli niin kaunis ja ihmeellinen,  että silmäni kyyneltyivät Se hevonen,  oli kauniimpi kuin koskaan Se hohti himmeästi tummenevassa yössä Sen silmät olivat syvänsiniset Sen harjas ja häntä kimmelsivät kuin vesiputous Kuin unessa lähdin astumaan sitä kohti Se seisoi liikkumatta,  kun kosketin sen vaaleaa turpaa Sitten se painoi siron päänsä poskeani vasten, hyvästiksi Se katsoi järvelle kääntyi ja lähti astelemaan kuun siltaa pitkin Vielä kerran se katsoi minua syvälle silmiin kadoten usvaan Useita iltoja istuin rannalla, haaveillen ja silti tietäen etten näe sitä enää koskaan Mutta silti sydämessäni on ikuinen ...

Kuljen läpi polttavan tuskan punaisena hohtavan taivaanrannan oven kautta äärettömän avaruuden syliin sinne missä shakkiruudut tienä kulkee sinne missä narrit ja hovineidot tanssivat ikuisuuden äärelle missä aika pysähtyy missä verenpunainen ruusu kasvaa Kuljen läpi sinisen usvan kuulen aaltojen kuiskeen helähtävän naurun kuuntelen simpukan huminaa kertoo se tarinoita meren kansasta, vedenneidoista Horisontissa kultainen hiekka hohtaa syviin vesiin laivojen hylyt uponneet siellä kalat kisailevat Kuljen läpi vihreän hehkun samoilen aarniometsissä  missä jäkälät roikkuvat puista ja sammaleet levittäytyvät mattona maahan missä suopursut kukkivat missä voit tuntea metsän ikuisen taian missä männiäiset kurkkivat koloistaan vaellan suolammelle ja sukellan Kuljen läpi kultaisen hohteen kiipeän portaita torniin sinne minut johdattaa feeniksin laulu tuon salaperäisen kultalinnun aurinko siivilöityy lasi-ikkunoista saaden tornin hehkumaan kultaista valoa siellä kristallipeili katson siihen j...

Luku 1. Hurja pakomatka Kuu valaisi edessäni olevan kujan ja näin, että se oli autio. En kuitenkaan uskaltanut mennä kujalle vielä, koska isäni sotilaita saattoi olla missä vaan. Kuuntelin pienintäkin kalahdusta, puristaen rystyset valkoisina kaunista, koristeellista hopeatikariani. En halunnut käyttää sitä, ellei ollut pakko. Minun täytyi kuitenkin paeta, sillä isäni oli järjestänyt avioliittoni, enkä halunnut mennä naimisiin prinssi Bašren kanssa. Vihaan sitä miestä! Hänessä on jotain kieroa ja minua inhottaa hänen katseensa. Tämä ilta on ainut mahdollisuuteni paeta, sillä häät ovat jo huomenna ja isäni lähti tänään päivällä hoitamaan vielä viimeisiä järjestelyjä.  Varmistuin siitä, että olin yksin ja hiivin nopeasti kujan poikki. Kun saavuin talliin, hain arabiantammani Šajaresin suitset ja satulan. Kiiruhdin hevosen karsinaan. Šajares vaistosi, että jotain oli tekeillä ja kiersi levottomana kehää. Silitin sen siroa ja silkinpehmeää turpaa ja kuiskailin sille rauhoittavasti. Oli...

 2010? Ojenna kätesi  vien sinut minne vain haluat maihin kaukaisiin  tunne eksoottinen tuuli mausteiden tuoksu muistoja ajoista menneistä etiäinen tulevaisuuden tiedätkö mitä on ikuisuus? Aikojen ketjussa salaisuus elämän? Arvoitukset meren ja maan Voit saada avaimet kaikkiin oviin Vain jos kätesi ojennat Ole kanssani nyt Viisarit kellojen, näyttävät mitä haluat Hei rakas, suutele minua Tule sinne minne minäkin Matkalla ajassa tunne vapaus Rakkauden huuma Tulen kuumuus Liekkien lämpö Katso hiekkaa tiimalasin Kuuntele huminaa simpukan Pidä kädestäni kiinni Tahdon näyttää sinulle salaisuudet sydämeni Vien sinut lumottuun aikaan Jos vain tahdot Jälkeen kello kahdentoista Voit kokea seikkailut hurjat Valloittaa aarresaaret Kulkea reitit vuosisatojen Avaruuteen asti Lentää nopeudella valojen Tuntea sykkivä tie Pudota pohjattomaan  Nähdä tähdenlennot Silloin toivo Olen kanssasi Matkalla ajassa Katso Sfinksiä silmiin Lue vastaukset Purjehdi aavoilla merillä Kulje polkuja ä...

 10.01.2004 Autio tie Tiedän minne se vie Näytti mulle kortit  Edessä hautausmaan portit päivä jo kääntyvi iltaan Vain katulamppujen himmeä hohde Kuljen polkuja hautausmaan Ristiin rastiin Eräälle haudalle pysähdyn hiljaista, kuulen puiden huminan Sydämeni sykkeen Viileä tuuli puhaltaa paleltaa Kivessä kirjoitus Kuun valossa Tyttö, silloin kuudentoista, 1987, kuollut kauheassa kolarissa Tuulen henkäys Kaukainen huuto, välähdys Äkkiä tyttö edessäni  Kauhuissaan, pyytäen apuani Lähettäen viestiä rajan takaa "En rauhaa saa, jotain kauheaa taas tapahtuu,  iso rekka taas lähestyy, suuri ylinopeus, juokse tyttö apua hakemaan estä moottoritie neljäntoista onnettomuus" Usvaiset silmät täynnä hätää, pelkoa En tiedä, en saa niistä selkoa Silti lupaan Takaisin tuun Käännyn, alan juosta Yli aidan tuosta kaupalle läheisen, poliisille soitan, rekalla ylinopeutta Kuvia kuvien perään Odotan, milloin herään Miksi minulla ollut ei mukana omaa puhelinta? Vaarassa kuka, ketkä, mietin Ei...

  18.-19.2.2024 Avaruusaluksellani on nopeutta paljonkin ylitse rajoitusten. Tiedän ohjaavani ylinopeudella, mutta nyt vaan täytyy. Alukseni tärähtää, mutta saan sen takaisin hallintaan. Käteni ovat vakaat. Alukseni toimintavalmius on täydellinen. Ajan takaa toista alusta.  Vaikka välillä minä olen joutunut itsekin pakenemaan.  Alus tärähtää toisen kerran.  Älähdän tuskasta, sillä olkapäähäni sattuu. Sen luut rikkoutuivat pari kuukautta aiemmin ja nyt sitä on korjailtu asentamalla siihen metallia ja osia androideista.  Hyvä, etten ole cyborgi jo muutenkin.  Tekoälyllä ja nykyisellä teknologialla saa ihmeitä aikaan.  Elämme nyt vuotta 9041 viidennen maailmansodan jälkeen. Maailmankaikkeus on muuttunut monta kertaa. Kaikkialla on uusia tuntemattomia Galakseja ja tähtisumuja. Alukseni liitää juuri nyt näiden lävitse. Olen niin hurjalla matkalla jälleen kerran.  Alukseni droidin soittaman musiikin melodia ja syvä basso saavat ajatukseni ja mieleni lei...