17. Zone8: Kotiin

Alukseni lensi tuttuja maisemia kohti. Kohta jälleen kotona. Tunsin odotuksen ja onnen sydämessäni.

Sininen kirkas taivas hohti horisontissa. Tutut planeetat leijailivat ohitse.
Alus hidasti nopeutta. Painoin nappia joka avasi alukseni paneelit ja puhdas oxygen virtasi tajuntaani. Hengitin valoja ja värejä. Oli taas niin Magic Travel.

Nojasin kaiteeseen ja kurkotuin katsomaan innoissani eteenpäin.

Siellä kimalteli kirkkaan klorofyllin hohtoinen planeetta. Zone8, jonka keskellä kimmelsi energisen oranssinvärisen usvan keskellä niin rakas pilvenpiirtäjäkaupunki. 

Kyyneleet virtasivat pitkin kasvojani. 

Vihdoin kotona. Näkisin taas kaikki rakkaani. Mutta tämäkin olisi vain hetki. Loman jälkeen tehtäväni Telluksella jatkuisivat. 

Mutta nyt on vain tämä hetki ja jälleennäkeminen.

Planeetta kasvoi yhä suuremmaksi mitä lähemmäksi alukseni lensi. Kirkas aurinko ja raikas tuuli saivat minut hengittämään ilmaa yhä syvempään. Tunsin vapauden ja villin riemun. This is so Life. Ihanaa olla elossa.

Kotini kirkkaanvihreä kolmen planeetan rypäs, kuin Bermudan kolmio, säihkyi edessäni ja allani. Ja kirkkaansininen avaruus säkenöi kuin kirkas läpikuultava vesi, jossa planeetat kelluivat.

Sitten alkoi syvä sukellus tuohon henkeäsalpaavaan kauneuteen. Lensin taas vuoristoradalla. Nostin käteni ja levitin ne ylös. Virkistävä tuuli puhalsi suoraan kasvoihini ja tuiversi hiuksiani. Hengitin ja nauroin ääneen. 

Alus kiihdytti viimeiseen matkaan ja olin yhtä alukseni IDE:n, Alician, kanssa. Ohjasimme ajatusten voimalla yhdessä matkamme loppuun asti.

Sitten kaikki hidastui ja tunsin hetken aikaa pyörryttävän huikaisevaa oloa.

Näin laiturin. En ollut odottanut vastaanottajia, mutta näin kuitenkin Cecjian. Cecjia oli yksin ja tuuli pörrötti hänen kullanhohtoisia tulenpunaisia hiuksiaan. Cecjia seisoi hajareisin odottamassa minua varusteet päällään ja aseet vyöllä. Rakas rohkea ja kaunis Cecjiani.

Alicia kiinnittyi laituriin ja astuin ulos Cecjiaa vastaan. Katsoimme toisiamme suoraan silmiin ja avasimme kädet halaukseen. 

Niin tuttua ja turvallista taas. Olin kotona jälleen. Tunsin aina Zone8:n tullessani onnea ja niin hyvää oloa.

Lähdimme laiturilta Cecjian kanssa kantaen tavaroitani Zone8:n asuntooni.

Oli ollut niin hyvä matka. Unohdin taas vaikeuteni Telluksella. Nyt olin taas onnellinen ja pystyin hengittämään vapaasti.

Kaikki on Tässä ja Nyt. Vain tämä hetki.

Elämä.