Musta Jokeri ja Valon kaupunki

 

Usvaa ja savua, kuljen pimeää katua

Lyhdyn hohde hiipuen, missä olen, tiedä en

Autiot talot, hylätyt pihat, tunnelma lohduton

Askel askelelta raskaampaa, tiedän, pysähtyä en saa

Jäinen tuulen henki hiljaa sydämeeni kuiskailee legendaa,

Kaupungin raunioituneen

Jossain ruosteinen portti narahtaa

Käteni tavoittaa miekan kahvaa

Mikä on tämä kaupunki?

Olen ollut matkalla liian kauan ja kauas

Onko enää tietä takaisin?

Silloin kuu valaisee maisemaa

Kauempana kellotapulin huomaan

Kun sitä katson, rautakello kaksi lyö

Kaksi tuntia sitten oli sydänyö

Mietin miksi tänne päädyin

Jätin majataloon ratsunikin

Ymmärrän, on mentävä kellotapuliin

Ehkä siellä saan vastauksen 

Kello jo hiljennyt

Vaikka kuulen vielä kaiun metallisen

Kokeilen ripaa, ovi naristen aukeaa

Aaveet vuosisatojen menneiden varjoina kiviseinien

Jyrkät portaat kierteiset ylös johtaa

Siellä näen miten kello vieläkin hiljaa lyö

Sitä koneisto ajaton ohjaa

Katson alas toiselle puolen pihaa

Kuutamo hopeoi patsasta marmorinvalkeaa

Erotan sen kasvot arvoitukselliset

Mutta sateen ja viiman kuluttamat

Hän kaiken tiesi, nähnyt oli kaiken tuhoutuvan

Tiesi sen minkä minäkin tahtoisin, totuuden

Marmorinvalkea käsi ojentuu luokseen kutsuen

Äkkiä olen edessä hahmon

Katson hänen silmiin jalokivisiin

Näen pienen kipinän

Tiedän, hän tahtoo minun näkevän

Kättänsä kosketan ja aika katoaa

Erilaiset näyt kaupungista mahtavasta toisiansa seuraa

Sitten Jokeri Musta sen lumosi

Kaiken kauniin kadotti

”Sen jälkeen nimettiin kaupungiksi Tuonelan,

historia taruiksi muuttui, kukaan enää tiedä ei, miten murtaa sinetti lumouksen

Minä olen vartija sen ja nyt sinulle, soturineito, sen paljastaa voin; 

Vain hän voi kaupungin pelastaa,

joka seuraa sydämensä tähtikarttaa”

Kuuntele tarkoin:

Tästä oikealle, näet majatalon

Astu sisälle, pöydällä lyhtyysi tulukset

Toisella korttipakka, josta puuttuu Jokeri Musta

Kun lyhdylläsi valaiset

Näet häivähdyksen, loisteen menneen

Kohtaat pojan, korttia pelaat

Jos kolmesti voitat, aamu sarastaa

Mutta pahin vasta edessä

Miekkaasi tarvitset, sillä ennen Jokeri Mustaa,

sen armeija lyötävä on

Ja tähän pysty et

Ikivanhaa loitsua tiedä jollet

Kultaiset auringonsäteet puno yhteen

Ja peilikuvana lausu sanat sen”

Tuskin olen nämä sanat ehtinyt mieleeni painaa

Kun olen taas ylhäällä tapulissa

Kiirehdin tehtävääni täyttämään

Majatalon löydän, lyhtyyni valon saan

Ja todella, kun valoa kohotan

Henkäys loistoa mennyttä ja samalla kortitkin näen

Äkkiä poika edessäni ja  jotta voittaisin saan laittaa peliin kaikkeni

Entä jos voita en? Mitä käy silloin, sitä ei patsas sanonut

Pelkoni turhaa, kolmas peli toden kertoo

Olen voittaja myös sen

Silloin huomaan; poika vain nukke on, ohjelmoitu vain häviämään

Aamu sarastaa, mutta miten punon säteet auringon?

Käytä miekkaa, ääni kuiskaa

Miekkani kohti valoa nostan

Se kirkkaana välkehtii

Ja sen pintaan tulikirjaimet piirtyy

Terän metallipinta peilikirkas

Katson siihen sanat muodostuneet

Koittaa jo päivä silloin

Näen kaupungin ränsistyksen

Vieläkin selvemmin

Äkkiä olen keskellä taistelua

Käytän taitavasti miekkaa 

Mutta Jokeri Mustan olentoja liikaa

Kun tiedän, kohta häviän

Lausun loitsun, toivoen sen oikein menevän

Sahor joker

Ani lehot

Ani iahon lasot ma ani razoh

Ezli coh ia cerah

Semes wimza ha ha coh

Cerah lo seret oti

Ia ani coh cesef

Sahor joker lehot

Se i – ezesar

Armeija katoaa kuin tuhka tuuleen

Mutta jatkan kuin huulin lumotuin

Musta Jokeri, ole et voittamaton

Sillä kerran on saapuva aika

Jolloin soturin kohtaat

Joka seuraa sydämensä tähtikarttaa

Ja hän on tässä nyt

Tyhjäksi tehden suunnitelmasi julmat

Tuskin olen nämä sanat lausunut

Kun tuntuu kaikki palasiksi sortuvan

Kirkuna täyttää ilman ja kun tulee hiljaisuus…

jalkojeni juureen leijailee, taivaasta se kortti puuttuva

Ilme Jokerin vielä häijyn typertynyt

Ja sitten tavalliseksi jähmettynyt

Kun ympärilleni katson

Näen kaupungin uudelleen rakentuvan

Saavan loistonsa entistäkin kauniimman

Valkea usva laskeutuu kaupunkiin

Ja sen kadottua, asukkaat kyynelsilmin katsovat minua ja kotejaan

Tervetuloa takaisin, sanon hymyillen

Nyt ymmärrän, kaupungin väen unessa olleen

Odottaen tätä aikaa, jolloin joku ymmärtää

Heidän hyvyyden todellisen

Jokeri luuli kaupungissa kultaa ja jalokiviä olleen

Mutta mikä onkaan seuraus ahneuden

Ystävyys ja rakkaus kultaakin kalliimpaa

Kauneimmat timantit on pisaroita sateen ja kyynelten

Upeimmat safiirit ja smaragdit on vesi sininen ja puut vihreät

Rubiini jalo on hyvyys ja lämpö sykkivän sydämen

Kaupungin kansa onnellinen

Pyytää minua jäämään 

Mutta kerroin ratsustani tallissa toisen majatalon

Ja tovereistani

Ja niin minun on lähdettävä 

Silti unohtamatta tuota kaunista kaupunkia

Silloin ei vain ollut aikani minun jäädä

Ja kun ratsullani matkaa elämän teen

Tiedän; valo yltää yli pimeyden

Ja kun katson taivaalle loisteessa auringon

Näen heijastuksen kirkkaan, 

pilvissä kultaisten

Tiedän; vielä joskus matkani sinne vie

Kaupunkiin kultaiseen aukenee tie

Surullisena silloin ajattelen 

Olen yksi harvoista, jotka tietävät totuuden

Kaupunki Tuonelan

Vain portti kaupunkiin Valkeuden

Älä siis pelkää kuolemaa

Tuolla jossain on Valon maa

Jos osaat katsoa pimeän taa

Silti mystiikka ihmisen jää

Vasta sitten ymmärrämme

Kun ylitämme rajaa

Maa on vain pysäkki välissä maailmojen

Olemme matkalla ajassa ihmeiden

Älä pelkää kaiken päättyvän kuolemaan 

Sillä maakin on vain hetken

Mutta Valon kaupunki on ikuinen

10.8.2008