Avain Onneen

Moikka!

Nimeni on Mirjam Flyktman ja olen syntynyt 1987.

Olen teini-ikäisestä asti luonut paljon hahmoja, tarinoita ja seikkailuja, joista kirjoitan ja joita piirrän ja maalaan. Tarinoiden henkilöt ovat useimmiten scifi- ja fantasiahahmoja sekä nuoria aikuisia. Olen kirjoittanut myös paljon runoja.

Valmistuin Kouvolan seudun ammattiopistolta kuva-artesaaniksi 2018.

Yhdistän kirjallista ja kuvallista ilmaisua. Tein opinnäytetyön omasta scifitarinasta Zone8, joka alkoi itää vuonna 2003.

Tämä, Avain Onneen, puolestaan on aikuisnuorille suunnattu hengellinen romaani, jossa arki ja usko, rajukin nuorten elämä, sulautuu yhteen muodostaen kokonaisuuden, joka on itse elämää.

Esittelyteksti

Kaikki alkaa Kristiinan, Krissen, ollessa 18-vuotias. Hän on juuri muuttanut kotoa omilleen, kun elämä hajoaa vieläkin rikkinäisemmäksi, kuin se hänen lapsuudessaan oli ollut.

Ollessaan kuilun pohjalla 25-vuotias nainen kohtaa Jeesuksen Kristuksen, joka pelastaa hänet ja vapauttaa kahleista todelliseen elämään.

Krisse kokee uusien ystäviensä ja perheensä kanssa mahtavia seikkailuja, Jeesuksen kulkiessa heidän kanssaan. Kuitenkin ristin tie on myös kärsimystä ja syviä, pimeitä laaksoja. Ainut turva, lohdutus ja apu ovat Hän ja rukous.

Kaikki muuttuu. On siunauksien aika, vaikka elämään kuuluvat myrskyt riepottelevatkin. Krisse kohtaa elämänsä poikaystävän ja saa tallilta hoitohevosen. Hän tahtoo kirkastaa Jeesusta maailmassa ja toimia evankelistana. Hänen sydämessään hohtaa liekki, Pyhän Hengen tuli, jota ei mikään voi sammuttaa, kaikkien ihmisten puolesta, jotta he tulisivat tuntemaan Messiaan.

Krisse alkaa elämään unelmiaan todeksi.

Matka Israeliin ja kulkeminen Jeesuksen jalanjäljissä muuttaa Raamatun sanan eläväksi. Jeesus antaa Krisselle näyn ja kutsumuksen lähetys-ja nuorisotyöstä, esim. köyhistä ihmisistä slummeissa ja ensiaputyöstä. Krisse löytää tienviitan omaan paikkaansa Jumalan valtakunnan työkentällä.

Meilläkin voi olla mitä mielenkiintoisin elämä, jos annamme itsemme Jeesuksen armon ja rakkauden varaan, Hänen syliinsä. Sitä elämää ei tarvitse katua koskaan, sillä mikä tärkeintä; Jeesus lunasti ja sovitti ristillä jokaisen meistä ja antaa kaikki synnit anteeksi, kun sitä pyydämme ja rauhan sydämeen sekä iankaikkisen elämän kotona Taivaassa.

Evankeliumi eli pelastus- ja ilosanoma kuuluu jokaiselle. Tämä arvomaailma on myös elämän tärkein asia, jonka mukana voi tulla myös kaikki mukavakin tässä elämässä, kiitosaiheina. Meille ei kuitenkaan ole luvattu helppoa elämää ja koemme monet surujen laaksot. Tärkein on kuitenkin Jeesus, johon voi turvata ahdistuksissa.

Voimme pohtia, mitä on kuoleman jälkeen. Elämä on lyhyt ja voi päättyä yllättäen. Mihin olet perustanut toivosi ja uskosi? Mitä on kestävä onni? Olenko valmis? Elinkö elämäni niin, etten miettinyt elämän syvällisyyttä? Kadunko, että elämän onni ja unelmat jäivät toteutumatta? Kun oma usko ei riitä (Eikä omilla teoilla ja itseen uskomalla eli omavanhurskaudella voikaan pelastua) turvasinko Häneen, joka on ainut tie ja Avain?

Ihminen voi itse valita ottaako Jeesuksen vastaan elämässään. Jumala toivoo ja yrittää jokaisen pelastumista, mutta Hän kunnioittaa ihmisen tahtoa. Epäuskossa kuoleminen merkitsee kuitenkin eroa Jumalasta, siksi tieto ja päätös tässä elämässä on tärkeä.

Evankeliumi eli pelastus- ja ilosanoma kuuluu jokaiselle. Tämä on elämän tärkein asia, jonka mukana tulee myös kiitosaiheina työ, ystävät, perhe, harrastukset, luonto jne. Toisaalta välillä joutuu jostain myös luopumaan, kun on kysymys siitä kenen kanssa ja missä viettää ikuisuuden.

: siksi Avain onneen olisi tärkeä lukea.

Kouvolassa lokakuussa 2019

Mirjam Flyktman

Ystävällisin terveisin

Mirjam Flyktman

Avain onneen

Sisällys

Esittelyteksti ja johdanto

Osa 1.

Ikimuistoinen ilta

Ronjan epätoivo

Noidankehä ja syvä kuilu

Valoa tunnelin päässä

Ihmeellinen Rauha ja uusi alku

Uusi kesä ja syvällisiä pohdintoja

Tallille ja jotakin uusista frendeistä

Toivon valo

Uskomaton juttu

Ihminen menneisyydestä ja kuutamoyö

Avain

Osa 2.

Rakkauden ja vapauden kesä

Runotyttö ja Yönritari

Tunnustuksia ja näky

Ratkaiseva pyyntö Hänelle ja Helenin todistus

Iloja ja suruja

Hyvää matkaa, pikkusisko

Osa 3.

Ammattiin valmistuminen ja parhaat joululahjat

Rukouksen voima ja Jumalan Soturit

Kaunis maa kaukana täältä

Osa 4.

Matkalla Israelissa

Tel Aviv-Jaffa

Jad Hashmona

Kultainen Jerusalem, pääkaupunki

Qumran ja Kuolleenmeren kääröt

Kuollutmeri

Ein Gedi

Maatalous on kehittynyt autiomaassa

Eilat

Kristallinkirkas vesi

Pyöräilyreissu Timnan kansallispuistoon ja takaisin

Negevin autiomaa

Be'ersheva

Jerusalem, Saken isovanhemmat

Kristallinkirkkaaseen veteen piirtyy kuvasi sun

Kesarea (Caesarea)

Haifa

Tuleva Haifakoti

Nasaret

Tiberias (Tverya)

Kapernaum

Taivasmatka

Osa 5.

Ainutlaatuinen ystävä ja unelmia

Azzy ja perhe

Onnen hetkiä ja sydänsuruja

Totuutta ja tosiystävyyttä

Tosirakkautta

Vierailu Vantaan vankilassa

Kaikki frendit taas yhdessä

Kouluratsastuskilpailut

Isän antama ihana lahja

Avain onneen

Kaukaiset tähdet

Raamattu on punainen lanka

Lähteet epävirallisesti

- Raamattu

- Internet; goisrael.fi (turistiministeriö), ICEJ, TV7

- Jad Hashmona lehdet 2009 ja 1/2010

- Mary K Baxter: Jumalan ilmoitus taivaasta (Helsinki: Kuva ja sana 1998)

- Kalevi Lehtinen: Sinulle (Päivä Osakeyhtiö, Gummerrus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1995)

- Raamatun maailma: Pyhän Kirjan ihmisiä ja elämää (Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab 1981)

- Seuraava lomapaikkasi: Israel-esite, www.goisrael.com

- Jerusalem, juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhä kaupunki, Karl-Heinz Fleckestein/Wolfgang Müller (Freiburger Graphische Betriebe, Länsi-Saksa 1989)

- Jukka Norvanto: Raamattu elämään; yksin uskosta Room 1-7

- Risto Santala: Savesta astiaksi, josta lukua Kun astia on rikki

- artistien sanoituksia ja hengellisiä lauluja

- Katekismus

Avain Onneen

Osa 1.

Ikimuistoinen ilta

”Varjus”, katsoin ylpeyttä tuntien sukunimeä ovessa, sovittaessani avainta lukkoon. Muuten en olisi ylpeillyt sillä, mutta ovi, jossa se luki, johti ensimmäiseen kämppääni. ”Vihdoinkin! Oma elämä ja vapaus! Ja tänään bileet... ajattelin. Muutto oli ollut vasta eilen, mutta olin kuitenkin saanut tavarat aika hyvin laitettua. Niitä oli vähän, mutta eipä kai sitä ihmeempiä tarvitsekaan, kuin sängyn, sohvan, radion, musiikkia, julisteita, kannettavan tietokoneen, pari mattoa, television, keittiötarvikkeita, kaksi pöytää ja muutaman tuolin. Yksiö on noin 30 m2 eli onneksi jäi tavaroiden vähyyden vuoksi lattialle vielä hyvin tilaa tanssia.

Puhelin alkoi soida. Annoin Nickelback - yhtyeen biisin Hollywood soida hetken, ennen kuin vastasin.

Krisse. No terve Sanni! Siis voit tulla? Jes! Käyks kaikille? Upeeta! Ei, ei kyllä mä voin tarjoo juomat, mut jos te haluutte ostaa jotain, kyllä se käy. Ja hei ei ole sit pelkoo niistä vanhuksista, jotka valittaa, kun tää on nuorisotalo. Joo okei mut nähdään sitten.

Rojahdin sohvalle ja avasin television. Kääntelin hajamielisesti kanavia. Tuntui uskomattomalta, että mä, Krisse, olin vihdoin omillani. Tietysti pitäisi ottaa vastuu, mutta nyt sain viimein tehdä mitä halusin.

Ajatukset palasivat aiempiin tapahtumiin. Mutsin ja sen äijän toistuviin riitoihin ja mun pikkusysterin Ronjan pelkoihin. Kyyneleet olivat taas lähellä, mutta tiesin, että täytyi olla vahva. Oli vain pakko jaksaa ja olin jo saanutkin haettua tilanteeseen apua koulun kautta. Käyn verhoilu- ja sisustusalaa Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa, Heltechissä ja mulla on meneillään jo viimeinen vuosi.

Eräs maikka siellä auttoi mua. Kuukausi sitten sosiaaliviranomaiset puuttuivat asiaan ja saivat hommattua mut pois himasta. En onneksi joutunut nuortenkotiin, kun olen jo 18 vuotias, mutta Ronja - mua pelottaa sen puolesta. Systeri ei halua nuortenkotiin, mutta ei hän himassakaan uskaltaisi olla. Olen nyt ulkopuolella himan tilanteesta, mutta jos jotain tapahtuu, sanoin Ronjalle näin, niin mun luona voi aina olla siihen asti kunnes keksitään pysyvä ratkaisu.

Tämä koko kuvio alkoi noin 13 vuotta sitten, vuonna 1990, kun mutsi ja faija erosivat. Sen jälkeen ei faijasta ole kuulunut mitään. Olin silloin juuri täyttänyt 5 vuotta ja Ronja oli jotain 2. En muista faijasta oikein muuta kuin, että hän kantoi mua olkapäillä ja reppuselässä. Silloin faija nauroi myös paljon.

Sitten mutsi rakastui toiseen, eikä osannut päättää kenet halusi. Faija ei kestänyt sitä vaan lähti. Muistan kun satuin tulemaan ulkoa sisälle ja näin mutsin

suutelevan vierasta miestä. Enempää siitä en edes tiedä eikä mutsi suostu kertomaan

mitään.

Pian tämän jälkeen mutsin ja tämän miehen suhde kuitenkin kariutui. Mutsi

ymmärsi virheensä ja oli muutaman vuoden yksinhuoltajana, kunnes alkoi haalia renttuja miehiä kaikista baareista meille. Kasvaessani näin, että mutsi kaipasi sittenkin vielä faijaa, mutta mikään ei tuonut kuitenkaan häntä takaisin.

Suunnilleen viisi ja puoli vuotta sitten, 1997, mutsi tapasi nykyisen äijänsä Heikin, uskoi sen valheellisia puheita ja vaikka väkivalta on jokapäiväistä, mutsi ei suostu näkemään totuutta. Se äijä lupaa jatkuvasti muuttua ja päästä eroon viinasta sekä parantaa tapansa, mutta ilta toisensa perään menee ryypätessä ja riidellessä. ”Mies” kehtaa haukkua mutsia koko ajan, mutta mutsi jaksaa jotenkin uskoa miehen muuttumiseen. Mun mielestä mutsi on liian kiltti, jaksaessaan sietää sitä sen äijää. Mä en koskaan halua tulla samanlaiseksi kuin ne kaksi. Vaikka nuorten porukassa tuleekin ryypättyä jonkin verran, en mä silti miksikään juopoksi halua tulla.

Eikä mutsi myös näytä välittävän enää Ronjasta, joka on vasta 15 vuotias nyt. Mutsilla kun näyttää olevan muuta hyysättävää… Niin taidan olla sitten katkera...

Voi jestas, älähdin, kun katseeni osui teksti-tv:n kellon aikaan, joka näytti jo 16:17. Tulisi vähän kiire, mutta enköhän silti ehtisi. ”Onneksi on perjantai”, ajattelin, ”ja edessä toivottavasti fantastinen viikonloppu”.

Nousin ripeästi sohvalta ja etsin meikkipussini. Se kädessäni kiiruhdin vessaan. Siellä mietin miten laittaisin hiukset ja vertailin luomivärejä. Ehdottomasti tummaa ja metallinhohtoa, päätin. Tummanmahongin väriset hiukseni sitoisin poninhännälle, mutta ylemmäs kuin tavallisesti, ja eteen jättäisin vähän suortuvia. Sitten valitsin tummat vaatteet, sekä ketjuja ja metallikoruja. Wauu! Näyttäisin upealta. Mitähän frendit sanoisivat… varsinkin Pete, johon olin jo ainakin kuukauden ollut lätkässä. Hymyilin peilikuvalleni ja iskin silmää. Nauratti läpän heitto Sannin, Saran, Pinjan ja Annin kanssa ja meidän viimekertaiset jutut.

Tästä illasta tulisi varmasti todella ikimuistoinen.

Ovikello kilahti jo viideltä. Sanni ja sen kundikaveri Lauri tulivat. Sanni halasi mua ja sanoi: - Onnea nyt uuteen kämppään! Kiitin hymyillen.

Seuraavaksi tulivat Pete, Ossi, Matti ja Joni. Sara ja Pinja tulivat heidän jälkeen ja sanoivat Annin tulevan myöhässä.

Kaikilla oli jotain tuliaisia eli musiikkia, herkkuja ja juotavaa. Olin kyllä itsekin jotain drinkkejä valmistanut, sen mitä olin ehtinyt. Hyvä bailumusa soi taustalla ja aloin olla jo fiiliksissä. Tunsin Peten katselevan mua ja kun vilkaisin sinnepäin, kundi alkoi hymyillä salaperäisesti. Sara heitti, että asuni on loistava valinta ja hymyilin jälleen. Olin onnellinen kun sain kuulua näin hyvään jengiin. Me hengataan skolessakin keskenään ja ollaan tunnettu jo kaikki ylä-asteen alusta.

Anni tuli kuudelta ja pahoitteli sitä. Hän ei ollut ensin löytää avaimiaan ja koira oli

pitänyt käyttää ulkona.

Annilla on aivan ihana kultainen noutaja Pepita eli Pepi tai Peppi.

Olin laittanut tunnelmavalaistuksen ja keskellä lattiaa oli tosiaan sitä tanssitilaa. Musa

soi miltei täysillä.

Sara ja mä istuimme siksi aikaa sohvalle odottamaan, että pääsisimme hakemaan pöydältä purtavaa.

Katselin samalla ulos ikkunasta. Piha näytti autiolta, ankealta ja harmaalta. Syksy loskakeleineen oli tullut ja poissa oli kesän ihanat hellejaksot, jolloin loikoiltiin rannalla ja välillä pulahdettiin virkistävään veteen.

Mieleeni tuli ajatus, että tästä talostakin voisi löytää hyvää seuraa, vaikka nyt en nähnyt ketään missään. Toisaalta tällä hetkellä hyväkin, koska nyt sai bilettää ja bailata täysillä.

Vihdoin mun ja Saran vuoro tuli ja kun tulin takaisin paikalleni, laskin kahviliköörilasin pöydälle, ottaakseni lautasen, jolla oli popcorneja. Samalla vilkuilin Peteä ja flirttailin. Kundi vastasi samalla mitalla katseisiini ja mulle tuli Jes! - fiilis. Yhtäkkiä Pete nousi ja tuli pyytämään mua tanssimaan kanssaan. Yksi katse tummansinisiin silmiin ja mä koin saman huimaavan tunteen kuin vuoristoradalla. Olin vähällä hyppiä kattoon asti innostuksesta. Jännitti niin, että tunsin käsieni alkavan täristä, mutta onneksi en pahemmin punastele.

Peten ja mun tanssiessa, tunsin kuumien väreiden virtaavan sähkön tavoin kehossani. Huikaiseva tunne vain voimistui, kun tuli hidas biisi ja Peten vahvat käsivarret olivat ympärilläni. Pete tuoksui hyvältä, niin miehiseltä ja seksikkäältä.

Krisu, sä olet nii kaunis tänää, kundi kuiskasi mun korvaan. Katsoin häntä hymynkare kasvoillani ja kiitin. Kaikki ikävät ajatukset kaikkosivat päästäni ja olin siitä kiitollinen. Edes pieni hetki onnea. ”Voi Pete”, ajattelin.
Sinäkin olet niin seksikäs, sanoin tuntematta ujoutta. Onneksi elämänkokemukseni olivat opettaneet mua niin, että pystyin olemaan luonteva myös niiden kundien seurassa, joihin olin lätkässä.

Pete hymyili mulle ilkikurisesti.

No miten olisi, jos jäisin pidemmäksi aikaa tänne, kun muut on lähteny? ehdotti hän sitten.

Jes! Jees! Olin innoissani, mutta hillitsin itseni, etten vaikuttaisi liian innokkaalta. Mulla olikin ollut jo pitkään toiveena, että jos olisi vain mahdollisuus, kiskoisin kuteet jonkun kundin yltä ja alkaisin hommiin. Ja se joku olisi siis todellakin just Pete. Ihanaa…

Ilta kului nopeasti ja kello läheni jo yhtä. Kaikilla oli ollut hauskaa ja olimme bailanneet, juoneet ja nauraneet paljon. Pinjalla tosin oli hieman huono olo, mutta muuten kaikki oli kunnossa.

Osa porukasta teki jo lähtöä, mutta sovimme tapaamiset taas seuraavina iltoina.

Hyväilin Peten selkää ja kun kaikki muut olivat menneet, kuiskasin Petelle, että

nyt voit tehdä mulle mitä vaan haluat. - Näytä mulle mihin pystyt. Näytä, että olet mies. Tee mulle mitä tahansa ihanaa…

Kyllä vain kapteeni Neiti Varjus, vitsaili Pete. – Tottahan noin nättiä misua pitää hyväillä ja vaikka mitä, hän kiusoitteli ja kutitti mua. Yritin kiljuen juosta

ja rimpuilla pakoon, mutta en onnistunut. Olin tikahtua nauruun.

Ronjan epätoivo

Tunteja myöhemmin, kun olimme rakastelleet hurjasti, heräsin. Pete nukkui vieressäni ja muistin mitä olimme tehneet, ja lämmin tunne valtasi mut. Vihdoin olin saavuttanut tavoitteeni ja aika helposti.

Nousin varovasti ylös, etten olisi herättänyt Peteä. Kello näytti vasta puolta kahdeksaa. Menin pesulle ja keittämään kahvia. Olin juuri saanut oman mukin täyteen, kun ovikello soi jotenkin hätäisesti. Menin avaamaan ja hämmennyin, sillä Ronja, pikkusysterini oli siinä. Näin tämän kasvoista heti, että jotain oli taas tapahtunut. Ronja oli itkenyt ja siksi halasin systeriäni.

Mitä sulle on sattunut? kysyin. Silloin tunsin käden laskeutuvan olkapäälleni lohduttavasti. Pete oli herännyt.

Hän tiesi jotain perhetilanteestamme ja tiesin, että hän yritti olla niin paljon avuksi, kuin pystyi.

Mä… en halua enää mennä sinne… vihaan sitä äijää ja mutsi ei tajuu sit yhtään mitään… Krisse, tää on helvettiä, sossut kävi eilen meillä ja mut laitetaa johku hiton nuortenlaitoksee, siis hitto mä oon jo 16 parin kuukauden päästä eikä mulle tuu ees mitää vapauksii. Miksei sitä idioottii voi heittää pihalle meiltä? Mä en haluu lähtee minnekää… Krisse, mä tuun tänne vaiks sit asuu…
Hei, hei, yritin sanoa. – Valitettavasti vuokrasopimus on vaan mulle, mutta tietysti mä haluisin, että sulla vois olla joku muu paikka kuin hima, mutta nyt…
Niin, mutta tajuuks sä miten vaikeeta mulla on siel eikä mua kiinnosta mikää nuortenlaitos. Siel ei voi tehä mitää kivaa, kotipäivät ja kaikki. Sit kaksi viikkoo tutustumisjaksoo, jolloin ei ole puhelintakaan käytössä, eikä ees saa lähtee mihinkää. Siis hitto, sossut ei tajuu, et ne ongelmat ei ole todellakaa mulla vaan sillä äijällä, itki Ronja hurjan mustat meikit levinneinä ja mustissa kuteissaan. Tuntui niin pahalta nähdä systeri sellaisena.
No kai sä voit nyt vähäks aikaa tulla, niin kun mä lupasin, mutta sit pitää keksii joku ratkaisu…

Olin ihmeissäni ja pelotti, kun Ronja joutui tulemaan mun luo jo heti mun toisena päivänä täällä kämpässä.

Kiitti, sanoi Ronja vaisusti.

Pete meni hakemaan kahvia ja mä laitoin Ronjalle jotain aamupalaa. Kimmalla ei

kuitenkaan ollut oikein nälkä. Hän istui vain tuolilla puhumattomana kuin marmoripatsas, jota myrskysää on ravistellut. Vain pitkät mustat kynnet rummuttivat

hermostuneesti pöytää. Katsoin avuttomana Peteä, joka yritti keksiä sanottavaa. Sitten hänkin kohautti harteitaan sen merkiksi, ettei tiennyt miten olisi voinut auttaa.

Viikonlopun aikana yritin moneen kertaan jutella Ronjan kanssa, mutta hän ei suostunut puhumaan enää oikein mitään. Hän sanoi vain, ettei aio mennä enää

himaan eikä mene laitokseen. Anni ja Ossi, jotka olivat käymässä, yrittivät myös puhua Ronjalle, mutta tuloksetta. Emme kerta kaikkiaan keksineet keinoja auttaa systeriäni. En olisi itsekään halunnut hänen joutuvan laitokseen, mutta kun kotiolot ovat sellaiset mitä ovat ja Ronja on vielä aika nuori, en nähnyt muuta ratkaisua. Mutsi ei kyennyt huolehtimaan kimmasta, eikä Heikistä pääsisi eroon helposti, kun mutsi oli ottanut hänet vuokralaisekseen. Mutsi ei edes haluaisi erota. Hän oli niin takertunut siihen Heikkiin, ettei nähnyt hänen olevan huono mies ja ettei väkivalta kuulu normaaliin perhe-elämään. Mutsi luulee, ettei ansaitse parempaa kohtelua ja hän ilmeisesti syyttää itseään menneistä virheistään.

Sitten maanantaina sosiaaliviranomaiset tulivat käymään mun kämpillä. He joutuivat raahaamaan Ronjan puoliväkisin pois ja sinä iltana jäivät omat läksyt tekemättä. Itkin vain sen koko illan. Pete yritti kaikkensa mun lohduttamisessa, mutta mä en tiennyt mitä tehdä tai miten selvitä. Siitä alkoi mun pitkä alamäki pimeään kuiluun, josta en päässyt omin avuin ylös.

Ronja vietiin Oksalan nuortenkotiin, joka on samalla myös koulukoti. Siellä on 10 muuta nuorta. Systerini ei todellakaan sopeutunut sinne. Hän karkaili yhtenään ja alkoi yhä enemmän sekoilla muakin vanhempien tyyppien kanssa. Täällä Stadissa kun tutustuu kaikenlaisiin hyypiöihin, joita hengaa vaikka missä mestoilla. Sitten Ronja jäi lopulta kiinni monista varkauksista sekä pilven polttamisesta.

Ja minä en vielä tiennyt kahden kuukaudenkaan päästä, mitä siellä himassa oli sattunut ennen tätä kaikkea, silloin sinä viikonloppuna, kun olin muuttanut. Mustelmia Ronjalla oli ainakin ollut. Mietin epätoivoisena, miten kaikki systerin kurjuudet olivat alkaneet ja syytin itseäni, kun en voinut auttaa. Ronja todellakin halusi sekoilla ja siksi mä en pystynyt keskittymään kouluun enkä läksyihin. Koulunkäynti oli jo loppusuoralla, mutta aloin saada välttäviä kokeista. Maikat tiesivät, mutta kukaan ei auttanut. Olin yksin ja riitoja Peten kanssa tuli tämän tästä. Olin hajoamispisteessä ja toivoin ratkaisua tilanteeseen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Pinja, Anni ja Sara eivät enää halunneet jutella kanssani. Mietin mitä oli tapahtunut sille suositulle kimmalle, joka olin ollut vielä muutama kuukausi sitten. Vedin kännit harva se ilta. Miksi kukaan ei halunnut olla kanssani? Siksikö koska mulla oli tällainen tausta ja huumehörhö ja toilailuistaan kuuluisa systeri. Olin yrittänyt auttaa, mutta nyt myös mä sorruin.

Noidankehä ja syvä kuilu

Samassa talossa asui sellaisia tyyppejä, jotka olivat kuten Ronjakin. Sekoilin monen jätkän kanssa ja koulu jäi kesken. En halunnut mennä enää sinne. Pelkäsin, että joku

viranomainen tulee hakemaan mut. Ronjankin ne olivat silloin vieneet. Meillä ei ollut ketään läheistä. Petekin jätti mut, kun ei enää jaksanut kuunnella itkuani, jolle ei tuntunut tulevan loppua. Menetin myös jengini ja kaiken mitä mulla oli. Mitä järkeä oli asua omassa kämpässäkään, ellei ole frendejä eikä oikein ketään kenen kanssa jutella kunnolla ja syvällisiä?

Opettelin käyttämään piriä ja LSD:tä. Niiden avulla pääsin edes hetkeksi pois kurjasta todellisuudesta, mutta ajan mittaan sietokykyni kasvoi ja mukaan tuli päihdyttäviä opioideja, jotka ovat heroiinipohjaisia lääkkeitä.. Se johti mut helvetistä vielä vahvempaan helvettiin. Silloin vasta ymmärsin, miksi huumeista varoitellaan kaikkialla. Menetin paljon rahaa saadakseni lisää mitä tahansa huumetta. Kärsin pahoista hallusinaatiokohtauksista, mutta kehoni ei pystynyt olemaan ilman. Jouduin mukaan keikkahommiin, mutta vasta kun poliisit tekivät ratsian kämppääni ja sain ekakertalaisena sakkoja, ymmärsin todella tarvitsevani apua. Eräs mukava naispoliisi auttoi mua pääsemään vieroitukseen. Retkahdin kuitenkin uudelleen päästessäni sieltä. Sen jälkeen päätin mennä katkolle vielä yrittämään. Hoitopaikkoja jouduttiin kuitenkin antamaan kriisitilanteessa ja akuutissa hädässä oleville, joten ”parempikuntoisena” jouduin ulos laitoksesta. Menetin kämppäni ja olin tyhjän päällä. Yritin itsaria, mutta en onnistunut.

Lopulta löysin itseni psykiatriselta. Mutsi tuli itkien katsomaan mua, mutta ei suostunut jättämään sitä Heikkiä, vaikka mutsilta oli murtunut kylkiluu ja silmänympäryksessä oli mustelma. Eikä kukaan tiennyt siinä vaiheessa Ronjan olinpaikkaa. Pelkäsin ja halusin lähteä elämästä. Halusin olla yksin. Olin hyväksi käytetty, sillä olin ollut niin monen jätkän kanssa. Olin joutunut tekemään pari aborttia ja saanut keskenmenoja. Synnit painoivat raskaana sydämessäni. Ei elämän näin pitänyt mennä.

Aikaa kului kolme pitkää vuotta ja tuli syyskuun 17. päivä. Täytin 21 vuotta. Oli vuosi 2006. Asiat olivat pysyneet ennallaan. Katkolle, psykiatriselle ja laitoksesta toiseen. Elämä ei todellakaan ollut elämisen arvoista.

Ikävöin Peteä ja toivoin että Anni, Sara tai Pinja voisi tulla moikkaamaan, mutta ei. En kuullut heistä enää mitään. Ja toisaalta kaipasin sekoilujengiäni Sippee, Emppua, Veetua, myös kimmoja Gisua, Jennyä ja Maricaa, sekä yhden illan juttuja. Kaipasin seksiseuraa, menneistä huolimatta, mutta laitokset ovat laitoksia ja niissä on sääntönsä. Mitään ei voinut tehdä, ja jos yritti, kärähti kuitenkin. Olin kuin vanki. Mä olin narkkari ja käsivarsissani oli pistoja ja ranteissani viiltelyn jälkiä. Mietin miten alas olinkaan vajonnut. En tiennyt edelleenkään missä Ronja oli tai faijani sitten.

Kun kuulin siitä, miten mutsini kuoli, vajosin mustaakin mustempaan kuiluun. Sellaista tuskaa en ollut ikinä kokenut, vaikka olin jo pitkään ollutkin pohjalla. Miksi juuri nyt? Ja mä en ollut tehnyt muuta kuin vain yrittänyt auttaa ja omat mokani asian

suhteen syyllistivät mua. En ollut ehtinyt pelastaa mutsiani ja olin tuottanut pettymyksen Ronjallekin. Näin niinä aikoina joka yö painajaisia ja jokainen päivä muistutti virheistäni.

Olin silloin Espoon kuntoutumiskeskuksessa Pihlajamäessä, jossa oli lisäkseni 21 nuorta.

Valoa tunnelin päässä

Niinä aikoina sain tietää ensimmäisen kerran evankeliumin kokonaisuudessaan.

Kuiville päässeet Katja ja Helen puhuivat paljon Jeesuksesta ja siitä miten Hän on

pelastanut ihmiset. Se kuulosti tosi uskomattomalta ja ensin epäilinkin sen todenperäisyyttä. Miten se oli mahdollista? Tulin kuitenkin uteliaaksi ja kyselin kimmoilta kaikenlaista. He vastailivat mulle mielellään ja antoivat Raamatusta kohtia luettavaksi. Aloin kiinnostua yhä enemmän, sitä mukaa mitä kuulin ja luin.

Evankeliumin perussanoma ja pelastukseen johtava Raamatunpaikka on (Johannes 3:16 -17). ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan vaan pelastamaan sen.” Muita samankaltaisia kohtia, joita Katja ja Helen näyttivät mulle, ovat: (Roomalaisille 5:8)”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme”, (1. Johannes 4:10) ”Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi”, (Roomalaisille 3:23–24) ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Roomalaisille 8:1) ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” (Matteus 20:28) ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Aloin miettiä tosissaan kuka tämä ihmeellinen Jeesus oikein on. Aloin miettiä uudestaan omia syntejäni ja ymmärsin kuinka väärin olin aiemmin elänyt. En kuitenkaan ollut silloin vielä tiennyt paremmasta. Jos jotakin muistin, ne olivat hämäriä muistoja ala- ja ylä-asteen uskonnontunneilta. Mutsikaan ei ollut kertonut näistä asioista oikein mitään.

Miten joku pelastaa kaikki kuolemalla ristillä? Se tuntui vaikealta ymmärtää. Sekin, että mun täytyisi uskoa tähän Jeesukseen, etten kuolisi tai siis joutuisi kadotukseen. Ja mikä olisi iankaikkinen elämä sitten?

Muistin mummoni olleen uskova, mutta hänkin oli jo lähtenyt tästä elämästä. Oliko hän sitten siellä taivaassa? Olisi ollut niin paljon kysyttävää häneltä.

Katja ja Helen juttelivat usein kanssani ja heiltä siis sain tietoa. Hekään eivät kuitenkaan kaikkea ymmärtäneet, vaikka käyvät vapaaseurakunnan nuorten illoissa.

Lisäksi Katja on vielä 21 ja Helen kohta 23 vuotta. He ovat opiskelemassa

sairaanhoitajiksi ja ovat nyt harjoitusjaksolla täällä Pihlajamäessä.

Helen sanoi, että heillekin Jeesuksen tapa pelastaa on käsittämätön asia. Vielä käsittämättömämpi asia on kuitenkin se, että kolmantena päivänä Jumala herätti hänet

kuolleista. Tämä on yksi Jumalan monista salaisuuksista, jota monet nykyajan pastoritkaan eivät ole ymmärtäneet. Katjakin tiesi muuten kertoa, että tämä nykyaika on monelle seurakunnalle luopumuksen aikaa. Useat teologit, jotka tutkivat Jumalan sanaa, ovat sydämeltään ateisteja, eli eivät usko, että Jumala ja Taivaiden Valtakunta on olemassa. He pitävät niitä itämaisina taruina ja legendoina, mutta sitten oikeisiin itämaisiin taruihin, retriitteihin, mietiskelyyn, joogaan ja epäjumalanpalveluksiin uskotaan. Tämä hämmästytti mua paljon. Miten uskova voi kieltää Jumalan? Ja miten

joku kiviolento voi sitten enemmän kuulla rukouksia, ellei

elävä Jumala, johon niin monet eivät usko?

Aloin lukea ensin Luukkaan evankeliumia alusta ja mieleeni palautui niin kaukaa, ihme kyllä, Jeesuksen syntymä ja monet tutut ihmeteot ja osa hänen opetuksistaan. Myös Jeesuksen vanhemmat Maria ja Joosef, enkelin ilmestyminen Marialle ja Elisabet, joka synnytti jo vanhana naisena Johannes Kastajan, jonka tehtävänä oli valmistaa tietä Herralle Jeesukselle.

Maailman luomisesta kertovat Johanneksen evankeliumin alku ja 1. Mooseksen kirja.

(Luukas 1:26–38) ”Kuudentena kuukautena sen jälkeen (siis Elisabetin raskaaksi tulemisen) Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,/ neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria./ ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: - Terve armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi./ Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa./ Niin enkeli sanoi hänelle; Älä pelkää Maria, sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus./ Hän on oleva suuri ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä valtaistuimen/ ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman./ Niin Maria sanoi enkelille: - Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?/ Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: - Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi./ Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;/ sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta./ Silloin Maria sanoi: - Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan. Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.”

…

Ihmeellistä, eikö vain? Mulla tämä raamatun teksti on vanhahtavaa kieltä, koska se on vuosien 33/38 suomennos. Uusia raamatun käännöksiä on tehty, mutta ne ovat kuulemma joistain paikoista epätarkkoja. Siksi mulle on suositeltu ennemmin tätä

vanhempaa.

Sitten luin jouluevankeliumin Luukkaan mukaan (2:1–20). ”Ja tapahtui niinä päivinä,

että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava./ Tämä verolle pano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana./ Ja kaikki menivät verolle pantaviksi kukin omaan kaupunkiinsa./ Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem; hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua,/ verolle pantavaksi Marian kihlattunsa kanssa, joka oli raskaana./ Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli/ ja hän synnytti pojan, esikoisensa ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa./ Ja sillä seudulla oli

paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa./ Niin heidän edessään seisoi Herran

enkeli ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti./ Mutta enkeli sanoi heille: - Älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle./ Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa/ ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa./ Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja

sanoivat: - Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!/ Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: - Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti./ ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä./ Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta./ Ja kaikki, jotka sen kuulivat ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat,/ mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkiskeli niitä sydämessänsä./ Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.”

Jeesuksen ihmeteoista ja ihmisten parantamisista olin jo kuullutkin, mutta saatoin myös itse lukea evankeliumeista (Matteus, Markus, Luukas ja Johannes), että ne olivat todella tapahtuneet. En silti käsittänyt tapahtumia, jotka olivat olleet noin 2000 vuotta sitten. Eihän nykyaikana, v. 2008 - 2009 mitään ihmeitä tapahdu, vai tapahtuuko? En ollut koskaan kuullut, joten kysyin asiaa Katjalta ja Heleniltä. Silloin Helen sanoi, että hän 2005 vuonna kamppaili yli viisi kuukautta vihollista vastaan, mutta sai sen jälkeen tulla Jeesuksen omaksi. Helen sanoi vielä, että voisi myöhemmin antaa mulle päiväkirjansa merkinnät luettavaksi, jotta ymmärtäisin miten suuren ihmeen hän oli kokenut.

Luin itsekseni kokonaan Jeesuksen kuolemaan johtavat tapahtumat, sillä halusin tietää miksi Jeesus tuomittiin ristille. Sen jälkeen luin viimeiset luvut 20 ja 21, tällä kertaa Johanneksen evankeliumista. Sain vinkin, että ne ovat kirjoitettu selkeämmin kuin muut evankeliumit.

Johanneksen evankeliumi on muutenkin se yleisin, jota luetaan, mutta Jeesuksen syntymä ei ole kirjoitettu, niin tarkasti, kuin miten se Luukaksessa on.

Olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaa ja laitan sellaiset Raamatunkohdat ylös, jotka ovat koskettaneet mua erityisesti viime aikoina.

12.04.2009

Jeesuksen ylösnousemus (Johannes 20)

”Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta./ Niin hän riensi pois ja

tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas ja sanoi heille: - Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet./ Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle./ Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä, nopeammin

kuin Pietari ja saapui ensin haudalle./ Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle/ niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä/ ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen

käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoon käärittynä./ Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään, näki ja uskoi / sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva./ Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa/ mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan/ ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä missä Jeesuksen ruumis oli maannut./ Nämä sanoivat hänelle: - Vaimo, mitä itket? Hän sanoi heille: - Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä mihin ovat hänet panneet./ Tämän sanottuaan, hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus./ Jeesus sanoi hänelle: - Vaimo, mitä itket? Ketä etsit? Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: - Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet./ Jeesus sanoi hänelle: - Maria! Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebrean kielellä: - Rabbuuni, se on: opettaja./ Jeesus sanoi hänelle: - Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö, mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös Isäni tykö ja teidän Isänne tykö ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö./ Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut./ Samana päivänä viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: - Rauha teille!/ Ja sen sanottuaan, hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran./ Niin Jeesus sanoi heille jälleen: - Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät./ Ja tämän sanottuaan, hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: - Ottakaa Pyhä Henki./ Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut, joiden synnit te pidätätte, niille ne

ovat pidätetyt/ mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli./ Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: -

Me näimme Herran. Mutta hän sanoi heille: - Ellen näe hänen käsissään naulojen

jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko./ Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli ovien ollessa lukittuina ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: - Rauha teille!/ Sitten hän sanoi Tuomaalle: - Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen vaan uskovainen./ Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: - Minun Herrani ja minun Jumalani!/ Jeesus sanoi hänelle: - Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!/ Paljon muitakin

tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden/ mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.”

Ihmeellinen Rauha ja uusi alku

Eräänä iltana, kun olin yksin huoneessani, tein päätöksen ja rukoilin ensimmäistä kertaa elämäni aikana elävää Jumalaa. Pyysin varjelusta pikkusysterilleni ja kerroin toiveeni nähdä hänet onnellisena. Pyysin, että äiti olisi Hänen luonaan taivaassa ja turvassa. Ja pitkiin aikoihin mietin, missä oikea isäni mahtoi olla. Lopuksi rukoilin, että Hän pelastaisi mut huumeilta ja kaikelta siltä pimeydeltä, johon olin eksynyt.

Ensin ei tapahtunut mitään ja epäilykset heräsivät jälleen. Miksi kukaan näkymätön kuuntelisi mua? Mutta sitten muistin sen syvän pimeyden ja ajattelin, että jos kerran on olemassa pahuus, niin miksei hyvyyskin…

Helen ja Katja kertoivat epäilysteni olevan luonnollisia, mutta aiheettomia, sillä he pystyivät omalla elämällään todistamaan evankeliumin olevan totta. He sanoivat mulle: - Odota, katso ja kuuntele, miten Herra avaa sydämesi vastaanottamaan Hänen armonsa. (2 Korinttolaisille 7:6) ”Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä.” – Raamatun sanoma on totta ja sen kirjoitukset muuttumattomat. Jeesus on Parantaja ja Messias ja Jumala on sama, eilen, tänään ja tulevaisuudessa…

Kimmat rukoilivat joka ilta puolestani ja muutama Pihlajamäen hoitohenkilökunnastakin ymmärsi uskonasioita. Heiltä sain paljon tukea, mutta omakohtainen armon kokemus puuttui yhä. En saanut rauhaa ja tunsin itseni hyvin riittämättömäksi, sekä synnit painoivat liian paljon edelleen.

Lopulta sain ajan sairaalapastorille puoleksi tunniksi. Hän tiesi pääkohdat elämästäni, mutta ehdimme silti jutella jonkin verran. Näin sain purettua sitä taakkaa seurakunnan ”Paimenelle”, jolta sai vanhempana ihmisenä toisenlaista rohkaisua kuin kimmoilta. Hän tiesi enemmän ja hänellä oli paljon kokemusta ammatistaan. Sitten hän julisti mulle synninpäästön: ”Herramme Jeesus Kristus on sanonut: Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut, sen tähden saat uskoa, että

synninpäästö, jonka sinulle julistan, on Jumalan anteeksiantamus. Jeesuksen Kristuksen palvelijana sanon sinulle, että Jumala armosta, Jeesuksen Kristuksen

tähden, antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi ja tämän syntiesi anteeksiantamuksen minä julistan sinulle Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”

Helpotuksen aalto hyökyi tämän jälkeen lävitseni. Tunsin kuinka niin painavana tuntuneet syyllisyyden ja pelon tunteet otettiin pois. Ihmeellinen rauha

laskeutui sydämeeni ja tiesin, että juuri tätä olin kaivannut. Olin silti kiitollinen

muillekin kaikesta avusta, jota olin saanut.

Viikkoja myöhemmin tajusin, että olin onnistunut olemaan ilman aineita jo hyvän aikaa. Pärjäsin myös aika hyvin itsenäisesti. Olin paljon rauhallisempi ja

keskittymiskykyni oli parantunut.

Kuitenkin välillä pettymyksen aallot lainehtivat sydämessäni. En ollut saanut systerin tilannetta selville, enkä saanut kysymyksiini vastauksia. Miksei mulle vastattu? Olin toivonut kaikkea hetkessä ja olin kärsimätön. Oliko se liikaa pyydetty?

Tosin Jumalalla on aikataulunsa…

Mahdoton oli silti tapahtunut. Olin päässyt toistaiseksi eroon huumeista ja enimmältä pahalta ololta. Olin saanut entisten frendien tilalle hyviä frendejä. Katjan ja Helenin lisäksi meidän nykyisessä porukassa on Emma, Karoliina ja Anna.

Keväällä 2009 Pihlajamäen kuntoutusjaksoni oli päättymässä. Mulle kerrottiin, että saisin keskuksen kautta järjestetyn kämpän ja pikkuhiljaa pääsisin aloittamaan työharjoittelua eräällä hevostallilla. Tallin hevoset ovat terapia- ja vammaisratsastus käytössä.

Hoitoneuvottelussa olivat hoitajani Tanja, lääkäri Sari Kallioniemi, Pihlajamäen asunnoista vuokraisäntä Tero Saravuo ja hevostallin johtaja Matti Ahola. Kävimme nopeasti koko vaikean nuoruuteni ja siitä seuranneen hoitokuvion alusta asti läpi, ja suunnittelimme jatkot. En tälläkään kertaa selvinnyt itkemättä tilanteesta. Sovimme että kävisin Tanjan luona viikoittain muuton jälkeen ja siitä viikon kuluttua pääsisin tallihommiin. Neuvottelu meni kyyneleitäni lukuun ottamatta hyvin.

Olen helpottunut, koska olen vihdoin saamassa normaalista elämänsyrjästä kiinni. Olen kulkenut pitkän tien, mutta olen yhä alussa. Kääntäisin jälleen uuden sivun elämässäni. Olisiko tämä parempi alku? Kestäisikö vielä niin heiveröinen uskonliekkini? Jännitykseni kohoaa päivä päivältä.

Uusi kesä ja syvällisiä pohdintoja

01.06.2009

Heips Päivis! Se suuri päivä tuli ja meni. Muutto saatiin päätökseen. Talo on tarkoitettu kuntoutujille ja asunnot ovat valmiiksi kalustettuja. Tosin omien tavaroiden hankinta ei ole kielletty. Hoidin viralliset paperiasiat viikon aikana sossun

avustuksella. Olen innostunut pitkästä aikaa. Talossa on muita nuoria ja ensimmäistä

kertaa pitkään aikaan tunnen todella kuuluvani johonkin. Mulla on oikeita frendejä, jotka eivät jätä yksin. He ovat niin erilaisia, kuin he joihin olin tottunut ja joita mulla oli ollut joskus pari vuotta sitten, mutta tiedän ja tunnen kuitenkin muuttuneeni itse sisäisesti. Arvostan eri asioita kuin ennen. Mä en olisi voinut silloin ikinä uskoa, että mua voisi kiinnostaa sellaiset asiat kuin nykyisin. Kai sitä pitää käydä sitten niin pohjalla, että tietää mitä on olla pimeydessä. Sieltä voi kuitenkin saada uuden mahdollisuuden. Tien valoon sieltä kuilun pohjalta. Tien ylös ja että voi ymmärtää mitä tienviitoissa lukee. Tietää mitä on olla armahdettu, kaikista synneistä

huolimatta. Se on niin kova juttu, kun uskaltaa uskoa, vaikka maailma tuomitsee.

Alan arvostaa uskovia frendejäni yhä enemmän. Me ollaan myös läpikäyty sellaista, mitä ei kukaan tavallista elämää elänyt voi mitenkään ymmärtää. Alan nähdä asioita uudessa valossa. Alan ymmärtää niiden kauhun hetkien merkityksellisyyden isommassa mittakaavassa, silloin kun oma mielenterveys heitti. Vaatii lujaa tahtoa,

ylhäältä tulevaa, sekä ulkopuolista apua, jotta voi päästä sieltä takaisin. Voisin

sanoa ja todistaa, että ulospääsy on olemassa. On olemassa Eräs, joka voi, silloin kun ihminen ei voi. Jumalalle kaikki on mahdollista, onhan hän kaiken Luoja.

Kun luet tätä, mitä olen kirjoittanut, älä ota kirjaimellisesti, mitä sanoin mielenterveyden heittämisen merkityksellisyydestä. En toivo kenenkään vajoavan niin alas, että alkaisi käyttää huumeita. Lähinnä tarkoitin jonkin vaikean asian kohtaamista, kasvua ja sitä kuinka siitä pääsee ylitse.

Elämä ei ole edes meidän käsissä. Emme voi hallita elämää. Meillä ei ole välttämättä valtaa estää onnettomuuksia, luonnonkatastrofeista puhumattakaan. Ja onko myös väkivalta perheissä estettävissä? Entä kiusaaminen kouluissa?

Siinä mielessä useat psykiatrit puhuvat sontaa. Mielestäni musteläiskätestit, elämänhallintamenetelmät, erilaiset rituaalit, sun muut ovat pelkkää roskaa ja valheellisia käsityksiä ihmisyydestä. Ne ovat jotain selityksen selityksiä maailmalle ja sen olemassa ololle sekä sille minkälaisia ihmiset ovat. Oikeasti me olemme Luojan luomia, kukin arvokkaita omine lahjoineen ja ominaisuuksineen. Ei meitä ole tarkoitettu elämään toistemme klooneina ja kaupallisena massatuotantona. Siihenhän nykyinen maailma on menossa…

Oikeastaan on jo, onhan kaikki ”kauneusleikkaukset” ja sirukortit ym. olemassa, mutta meihin on LUOTU p-e-r-s-o-o-n-a-l-l-i-s-u-u-s, josta meidän kuuluisi olla ylpeitä!

Mun ensimmäinen psykologi teki mulle ne kuuluisat ongelmanratkaisu- ja musteläiskätestit. Sen tulokset olivat tällaiset: matematiikka keskimääräistä huonompi, mutta äidinkieli keskimääräistä parempi. Mun lahjat ja heikkoudet ovat aina menneet niin. Psykologin mielestä olin sen perusteella sairas jollain tavoin, mutta jokainenhan osaa eri asioita. Esim. monella kimmalla on parempi äidinkieli, kuin matematiikka. Jätkät ovat taas siinä vahvoilla.

Sanoin jo silloin, etten usko koko musteläiskiin, että ne eivät kerro ihmisestä mitään, koska ihmiset ovat saaneet syntymässä erilaisia vahvuuksia ja lahjoja. Siksi

he pystyvät näkemään musteläiskissä mitä tahansa. Se on MIELIKUVITUKSESTA ja LUOVUUDESTA kiinni, eikä persoonallisuus ole todellakaan sairautta. Se on, jollei kykene olemaan i-n-h-i-m-i-l-l-i-n-e-n.

Kysyin mitä mun olisi sitten pitänyt niissä nähdä. Psykologi suuttui mulle kyseenalaistamisesta ja tokaisi, että tuloksien analysointiin tarvitaan monen vuoden koulutus. Niin, mikähän on monen vuoden koulutus, sillä psykologi oli silloin vasta nuori nainen. Häneltä myös puuttui ammattitaito ihmisiin suhtautumisessa, sillä palveluammattiin kuuluisi ystävällisyys ja kunnioitus. Ei se että ”auttaja” luulee aina olevansa oikeassa ja pompottaa asiakasta! Tästä aiheesta riittäisi paljonkin

paasaamista, kun tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan psykologi tai psykiatri. Sitä

paitsi se todellinen Auttaja on Jumala itse tai Jeesus Kristus! Suututtaa tämä maailman touhu…

Onkohan kukaan psykiatreista edes itse koskaan kohdannut paholaista? He eivät

myös ehkä koskaan tule ymmärtämään, että esim. tietyt lääkkeet voivat syöstä suurempaan huumeriippuvuuteen. Eikä sitä, että lääketehtaat yleensä vaan haluavat

rahan takia enemmän ja enemmän käyttäjiä. Tietysti ne voivat auttaa joihinkin sairauksiin, mutta huumeista kärsivälle kaikki on samaa. Varsinkin Diapamit, joihin

koukkuun jäämisen riskit ovat suuret.

Näin jälkeenpäin ajatellen, useat psykiatrit ajattelevat, että kaikki mikä on uskoa ja luottamusta Herraan, on jotain psykoosia. Olen tosissani miettinytkin, mitä on nykyajan kristinusko…

Toisaalta ei ihme, että se herättää joissain ihmisissä pelkoa. Ja se miten puhutaan lopunajoista…

En tajua miksi asioita pitää sekoittaa. Siksi myös jotkut saattavat saada lopulta psykoosin eli todellisuudentajun hämärtymisen ja pelkotiloja väärin puhutuista uskon jutuista.

Suljetulla oli yksi jätkä, joka kuulunut erääseen uskonlahkoon ja kuullut liikaa juttuja tempauksesta. Hän oli jatkuvasti luullut myöhästyneensä siitä ja että hän oli jäänyt maailmaan yksin sekä kuvitteli joutuneensa paholaisen aikaan ja pimeälle keskiajalle.

Sitten siellä oli ollut eräs nainen, joka oli jopa tatuoinut käteensä äiti – amman. Hän oli ollut samassa huoneessa mun kanssa ja herännyt joka aamu viideltä joogaamaan. Mun mielestä toi touhu oli jo silloin ollut niin älytöntä. En siis ymmärtänyt sitä silloinkaan ja nyt Jumalaan uskovana vielä vähemmän. Ja eräs mies oli kuvitellut ufojen puhuvan sille…

Mikä sitten on sairautta? Onko luulosairauskin olemassa?

Löysin muuten Raamatusta kohdan, (1 Korinttolaisille 1:17 – 21 ja eteenpäin)

jossa sanotaan, että maailman viisaus on Jumalalle hullutusta.

17 ”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi 18 sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 19 Onhan kirjoitettu: - Minä hävitän viisasten viisauden ja

ymmärtäväisten ymmärryksen, minä teen mitättömäksi. 20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? 21 Sillä kun Jumalan viisaudesta ei maailma oppinut, viisauden avulla, tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat.

Tallille ja jotakin uusista frendeistä

07.06.2009

Päivis! Huomenna on tiedossa se kiva päivä, kun menen sinne tallille töihin.

Jännittää! Mitähän mun pitää siellä tehdä ja millaista siellä olisi? Osaankohan mä?

Kaikki on niin uutta ja jännittävää. En malttaisi odottaa huomista. Täytyy herätä aikaisin, sillä mun pitää olla tallilla jo kahdeksalta ja matka kestää fillarilla puolisen tuntia. Onneksi siellä on kuulemma kerhohuone, missä saa tauolla juoda kahvia ja

syödä eväitä.

Emma oli tänään mun luona käymässä. Syötiin pizzat ja juteltiin, heiteltiin

vitsejä ja naurettiin. Ymmärsin nyt vasta, että todellinen hauskanpito ei ole sitä, että vedetään kännit ja sitten sekoillaan, eikä muisteta jälkeenpäin yhtään mitään.

Todellisesta hyvästä päivästä jää hienot muistot, muistot, joita kehtaa muistella sitten vanhanakin. Onneksi ratkaisu on meissä itsessä. Pystymme muuttamaan elämän suuntaa Taivaallisen Isän avulla. Asioita, jotka ovat menneet päin mäntyä, voi vielä korjailla ja saa uuden mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä.

Ja muuten, todellisten frendien kanssa voi jakaa kaiken maan ja taivaan väliltä. Emma ymmärtää mun taustan ja siitä johtuvat vahvat mielipiteet, koska hänen jätkäfrendillä on myös ollut samankaltainen menneisyys kuin mulla. Emmalla itsellään ei ole ollut huumetaustaa vaan anoreksia, josta hän on päässyt vapaaksi.

Olen kiitollinen, että saan olla nyt todistamassa erilaisista Jumalan antamista lahjoista ja kutsumuksesta. Emma on hyvä keksimään sanoituksia ja Helenillä on laulun lahja. He suunnittelevatkin julkaisevansa gospellevyjä, jotka ovat tyylilajiltaan r’n’b :tä ja soulia sekä funkia seassa. Helen osaa oikeasti laulaa tosi hyvin. Se on välistä niin kaunista, että kyyneleet tulevat silmiin ja väreet kulkevat selässä asti. Silloin, hänen kauttaan, mä tunnen, kuinka Pyhä Henki koskettaa.

Mulla taas on kirjoittamisen lahja. Olen kirjoitellut paljon sekä novelleja että runoja.

Emmalla on tosi hyvä huumorintaju ja hänen kanssaan ei ole ikinä tylsää. Mä ymmärrän myös tosi hyvin Emmaa ja mun on helppo olla hänen kanssaan. Meille on yhteistä hevoset, luonto ja lenkkeily sekä tietenkin lyriikoiden kirjoittaminen. Emma on jo 28 vuotta, mutta ei se pieni ikäero haittaa yhtään meidän ystävyyttä.

Niin ja Emmalla on pitkät ja tosi kauniit hopeanvaaleat hiukset, jotka suorastaan

säkenöivät auringonvalon osuessa niihin. Ja sellaiset hehkuvan vihreät

smaragdisilmät. Hän on kuin enkeli ja yksi niistä mun ehdottomasti parhaista frendeistä.

Emma opetti mulle Isä meidän - rukouksen, jonka Jeesus oli opettanut omille opetuslapsilleen. Hän kertoi mulle sen löytyvän Matteuksen evankeliumista luvusta 6 ja jakeet 9-13.

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa; Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on

valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämän rukouksen sanat antoivat mulle ymmärrystä miten olla kristitty. Emma oli

kuullut opetuksen rukouksesta ja kertoi sen.

Isä meidän merkitsee sitä, että Taivaallinen Isä on kuin isä, joka kaitsee lapsiaan ja on meidän jokaisen Isä. Hän on luonut meidät ja Hän on meille hyvä,

mutta jos teemme pahoja tekoja, Hän voi nuhdella meitä. Silti Hän tahtoo meidän

parastamme ja rakastaa meitä. Hänen valtakuntaansa ovat rajattomat taivaat.

Hänen nimensä on Pyhä ja kristityn tulee kunnioittaa sitä. On ihmisiä, jotka ovat välinpitämättömiä eivätkä ymmärrä Pyhyyden merkitystä vaan lausuvat nimen turhaan, sekä haukkuvat Jumalaa. Me uskovat toivomme Hänen valtakuntansa tulevan, he eivät. Jo nyt olemme siellä, mutta lopullisen täyttymyksen se saa vasta, kun Jeesus palaa hakemaan omiaan taivaaseen viimeisenä päivänä. Eli keskeinen ajatus on; jo nyt kristittyinä elämme Kristuksen valtakuntaa todeksi – mutta ei vielä lopullisessa muodossaan.

Tämä on erittäin tärkeä kohta: tapahtukoon sinun tahtosi siellä taivaassa ja täällä maailmassa. Mitä elämässä tuleekin vastaan, meidän tulee muistaa, että kaikki on Isän kädessä. Kyse ei ole meistä, kyse on Hänestä Kaikkivaltiaasta. Silti Hän ei ole koskaan itsekäs. Hän on täydellinen rakkaus ja Hänen tahtonsa meitä kohtaan on aina hyvä, vaikka olemmekin niin syntisiä. Hänen tahtonsa kuuluu tapahtua ja Hän johdattaa meitä kulkemaan oikeaa tietä, jos vain haluamme. Hän on luonut meille vapaan tahdon, emmekä ole mitään robotteja, jotka tekevät kaiken mihin heidät on ohjelmoitu. Ihmiset eivät ole sellaisia, vaan he ovat ajattelevia, tunteet omaavia olentoja. Silti Hänen tahtonsa maailman ja ihmisten suhteen on toteutuva riippumatta siitä, mitä me haluamme. On olemassa Taivas, mutta on olemassa myös paholaisen valtakunta. Jos ihmiset eivät halua olla Jeesuksen omia, he kirjoittavat itse kohtalonsa kuoleman kirjaan ja Jumala on tuomitseva heidät heidän toiveensa mukaisesti kadotukseen. Hän silti toivoisi, jokaisen luomansa olennon päätyvän kerran Taivaan Kotiin. Hänellä on täydellinen päätösvalta, jopa ylitse kuoleman, mutta ne ketkä halusivat kadotukseen, tuomittiin yhdessä paholaisen kanssa. Raamatussa kirjoitetaan tulevista tapahtumista ja miten ne toteutuvat; lopullinen voitto tulee olemaan Jumalan. Ethän ole häviäjän puolella? Ainoastaan Jumalalla on

täydellinen päätösvalta. Ei edes Poika tiedä tämän aikakauden viimeistä päivää.

Jokapäiväinen leipämme tarkoittaa ammattia ja palkkaa, jolla saa elannon ja muut tarpeet.

Sitten pyydetään syntejä anteeksi ja sen jälkeen on asia, joka on meille usein vaikeaa. Etenkin uskovina meidän pitäisi antaa anteeksi niille, jotka ovat olleet tylyjä ja inhottavia meitä kohtaan. Kaikkea ei tietenkään pidä sietää, mutta jos riidan aloittanut henkilö ymmärtää pyytää anteeksi, hänelle kuuluisi antaa anteeksi. Meidän pitäisi siis yrittää toimia kuten Jeesus! Hän on meille esimerkkinä, sillä silloin kuin hänet vangittiin ristiinnaulittavaksi, Hän ei suutansa avannut, vaikka Häntä herjattiin ja pyysi Isältä anteeksi ihmisten rikkomuksia.

Hyvyys lähimmäistä kohtaan on yksi Raamatun keskeisimmistä asioista. Kaiken lähtökohta on Rakkaus. Me rakastamme, mutta koska Jumala rakasti meitä

ensin. Jumalan kaikki voittavaa rakkautta kutsutaan nimellä Agape.

Lopuksi pyydetään, ettei Jumala saattaisi liian suureen kiusaukseen, josta ei olisi ulospääsyä. Jumala on antanut meille Puolustajaksi vaikeisiin tilanteisiin meille

ikuisen turvan, Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen.

Sitten ylistetään Jumalaa ja annetaan Hänelle kaikesta kunnia ikuisesti.

Sen jälkeen luimme Emman kanssa yhdessä Raamattua ja sain kyyneleet silmiini,

kun luin Johanneksen evankeliumista kohdan, jossa Jeesus rukoilee opetuslastensa ja kaikkien uskovien edestä. Se on koko 17. luku.

Aloin itkeä, koska näin hyvältä ei ollut tuntunut aikoihin ja olin liikuttunut. On olemassa Joku, joka oikeasti välittää. Jeesus tiesi ihmisten ongelmat, olihan Hänkin ihminen, mutta silti täydellinen Jumala. Jeesus tietää, miltä ihmisestä voi tuntua.

En ymmärtänyt aihetta täysin, joten kysyin Emmalta, mitä hänen mielestään rakkaus ja agape – rakkaus tarkoittaa. Hän vastasi, hetken mietittyään, ettei osaa selittää sitä. Mutta sitten hän ehdotti, jos vaikka netistä löytyisi tietoa, jos hakisi Agape – sanalla.

Jonkin ajan kuluttua saimme asian selville ja se on tässä:

Eli Agape siis on Jumalan vaikuttama rakkaus ja sen tavoite on saada meidät toimimaan Jumalan tahtomalla tavalla. Sen tavoite on myös saada meidät kuuliaisiksi Jumalan Sanalle. Jumala on vuodattanut meidän sydämiin tätä rakkautta ja se toimii meissä Pyhän Hengen kautta.

Rakkaus:

pitkämielinen
lempeä
ei kadehdi
ei kerskaa
ei pöyhkeile
ei käyttäydy sopimattomasti
ei etsi omaansa
ei katkeroidu
ei muistele kärsimäänsä pahaa
ei iloitse vääryydestä
iloitsee yhdessä totuuden kanssa
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo ja kaikki se kärsii
ei koskaan häviä

Nämä löytyvät 1 Korinttolaisille, luvusta 13.

Toivon valo

09.06.2009

Matti Ahola otti mut tosi ystävällisesti vastaan eilen. Mulle esiteltiin talli ja hevoset. Ihastuin heti valkeaan ruunaan nimeltä Azhaire eli Azzy. Se tarkoittaa valoa. Kuin

aurinko, joka loistaa mulle toivon valoa.

Tutustuin tallilla myös erääseen kimmaan, jolla on lyhyet mustat hiukset. Hän sanoi nimekseen Mira ja että ratsastaa ja auttelee tallitöissä. Hassua, mutta Ronjan

toinen nimi on myös Mira. Mulle tuli tosi ikävä mun rakasta systeriä.

Duuni tulee olemaan kivaa. Aloitan joka aamu siivoamalla karsinat ja levitän uudet oljet lattialle. Harjaan ja opettelen satuloimista ja suitsien laittoa. Aluksi teen tällaisia helppoja perusjuttuja. Ruokinnat ja sen semmoiset tulevat vasta myöhemmin, mutta ensi viikolla tulee toinen ryhmä vammaisratsastajia. He ovat jo kokeneempia ja siksi mä saan silloin antaa tarvittaessa talutusratsastusta. Silloin ei haittaa, vaikka olen itse vasta aloittelija.

Ainiin, itsekin pääsen jossain vaiheessa kokeilemaan millaista on olla hevosen selässä. Toivon saavani Azzyn. Se on niin ihana!

Yksi juttu mua kuitenkin häiritsee. Mira on tosi vähäpuheinen, ystävällinen kyllä, mutta jotenkin etäinen. Tietääköhän hän mun taustasta jotain?

Uskomaton juttu

10.06.2009

Voi päiväkirja! Jumalan kiitos! Et ikinä arvaa mitä on tapahtunut! Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin ratsastin ekaa kertaa. sain Azzyn ja tunti meni hyvin näin ekakertalaiseksi, mutta tämä ei ole se juttu, mistä kirjoitan kohta.

Tunnin jälkeen Matti Ahola pyysi mua toimistoon juttelemaan, kunhan olin ensin hoitanut Azzyn ja Miran avustuksella päästänyt sen laitumelle. Toimistossa istuin peloissani tuolille. ”Apua”, ajattelin, ”olenkohan tehnyt jotakin väärin…”

Keskustelimme kuitenkin vain siitä, miten hyvin alku oli mennyt tallilla ja miten ahkerasti olin tehnyt töitä. Juuri kun olin nousemassa, katseeni osui pöydällä

olevaan valokuvaan. Jähmetyin paikoilleni, kun tunnistin kuvassa äitini hymyilevät kasvot, silloin kun hän oli paljon nuorempi, ja onnellisen näköisen miehen tämän vierellä. Itselläni on melkein sama kuva äidistä, mutta miehestä en ollut nähnyt kuvan kuvaa. Ehkä äiti oli hävittänyt ne.

Epäuskoisena siis katsoin Matin kasvoja, jotka olivat kohdistuneet muhun ja jotka nyt näyttivät surullisen vakavilta.

Aivan, hän oli upea nainen, kaikesta huolimatta. Kuulin siitä mitä hänelle tapahtui…, olen pahoillani, että jätin teidät sillä tavalla, mutta yritän korjata virheeni. Sinähän kuitenkin tiedät, että äitisi rakastui toiseen, eikä minulla ollut oikein vaihtoehtoja… hän sitten mutisi melkeinpä itsekseen.
Anteeks mitä? Mä kysyin nyt, katsoen kunnolla Mattia, tämän tumman vihreitä silmiä ja kasvon piirteitä. Miksi en aiemmin ollut tajunnut yhdennäköisyyttä?
Nyökkäsin vastauksena, että tiesin.
Te olette mun faija, ettekö olekin? Oon joskus kuullut äidin puhuvan Masasta, mutta oon ollu niin pieni sillon, kun erositte, etten muista. mutta Ahola?
Niin tiesin jo silloin, että olet tyttäreni, kun suunnittelin hoitajien kanssa työharjoitteluasi täällä. Matti näytti väsyneeltä ja siveli partaansa. – Ahola on

oma sukunimeni, hän sitten sanoi, - sinulla on äitisi sukunimi. Olen kyllä nykyisin naimisissa vaimoni Hennan kanssa ja meillä on kaksi lasta, neljä vuotias poika ja kaksi ja puoli vuotias tyttö. Matti näytti mulle toisen valokuvan tämän nykyisestä perheestä.

Koska sä sitten ajattelit kertoa mulle, kuka oot? Mä kysyin ihmetellen asiaa.
Olen pahoillani. ajattelin kertoa asiasta melko pian, mutta saitkin asian selville itse. Ajattelin sulla olevan niin paljon muuta mietittävää, että tällainen uutinen olisi aika pommi ja niin olisi kenelle tahansa muullekin.
Ei se mitään, onneks tää kävi silti näin. Tätä oon toivonu, et

nää menneet selkiytyis, hymyilin onnellisena faijalleni, joka

hymyili takaisin.

Siis Päivis! Tämä on uskomatonta. Mun rukous on kuultu. Kiitos Jeesus siitä! Mutta on vielä yksi selvittämätön asia. Kuka on salaperäinen Mira? Mun on pakko kysyä huomenna suoraan. Siitä on niin kauan, etten muista tai voi tunnistaa toista. Voiko tämä olla tottakaan? Tuntuu joltain unelta…

On vaikea nukahtaa, kun mielessä pyörivät vain arvoitukselliset asiat…

Ihminen menneisyydestä ja kuutamoyö

11.06.2009

Kerroin tänään Miralle, että Matti on mun faija. Mira katsoi mua yllättyneenä, mutta ei sanonut oikein mitään. Mua jännitti hirveästi, kun kysyin Miralta onko hänellä toista nimeä. Kimma ei vastannut heti. Hän katsoi mua suoraan silmiin omilla tummansinisillään. Jo ennen kuin hän ehti sanoa mitään, näin tunnistamisen välähdyksen hänen silmissään. – Ronja, hän vastasi hitaasti. Sitten – Krisu, ootko se tosiaan sä? Matti puhu vaan Kristiinasta ja sä oot muuttunu niin paljon siitä, kun

aikoja sitte nähtiin viimeks…

Me halasimme ja itkimme ja sen jälkeen aloimme jutella ja sitä puhuttavaa riitti. Ronja kertoi ajasta, jolloin oli ollut koulukodeissa ja sijaisperheissä. Hänet oli luokiteltu mahdottomaksi tapaukseksi, kunnes Matti oli löytänyt hänet ja saanut huoltajuuden takaisin systerin ainoana omaisena. Ronjakin oli selvinnyt ja saanut uusia frendejä ja pääsyt irti varastelemisesta yms. Matti oli ollut ja on hänelle hyvä isä.

Mutta uskosta ei kumpikaan puhunut. Ronja ei tiennyt oikeastaan paljon mitään vielä. Mainitsin hänelle, että olen uskossa, mutta en sanonut sen enempää, en vielä. En aikonut tehdä sitä virhettä, että tuputtaisin asiaa ja pilaisi kaikkea. Kertoisin sitten, kun aika on kypsä siihen. Juju olisi uteliaisuudessa.

Tämä kaikki, joka on tapahtunut mulle, on yhtä suurta Jumalan ihmettä. Syksyllä

ehkä aloitan uudestaan koulun käynnin ja suoritan lopputentit saattaakseni ammatin saamisen loppuun. Vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Uskallan taas unelmoida ja uskallan olla rohkea viemään evankeliumia eteenpäin. Mun asiat on nyt järjestyksessä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. (Psalmi

57:3) ”Minä huudan Jumalaa,

Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen

(4) Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.”

Olen saanut niin paljon. Paljon enemmän mitä menetin. Uskon, että jonain

päivänä saan kokea myös rakkauden jonkun jätkän taholta. Itse asiassa meidän kimmojen piireissä liikkuu myös jätkiä ja yks Sakke on hymyillyt mulle…

Se on söpö vaaleelettinen kaveri ja se soittaa kitaraa. Mä tiedän sen verran, että se myös on tullut vasta äskettäin uskoon. Olen vähän kuullut frendien puheista asioita ja mua on alkanut kiinnostaa. Jotenkin tunnen, että Sakella ja mulla olisi paljonkin puhuttavaa toisillemme.

Nyt kun kirjoitan näitä Päiviksen viimeisiä sivuja, katson ylös öiselle taivaalle kämppäni ikkunasta. Tähdet tuikkivat kirkkaasti ja kuutamo hopeoi kaiken. Maailma näyttää niin kauniilta.

Kohotan käteni tervehdykseen tähtiä kohti. Silmieni eteen piirtyy kuva äidistäni. Se kuva, joka katsoi mua valokuvasta. Hän on nyt poissa tähtien tuolla puolen, mutta ehkä näemme vielä siellä Taivaassa, viimeisenä päivänä…

Siihen asti voin luottaa Raamatun lupaukseen ikuisesta elämästä. Ja toivoa, että äiti pelastuu… että Jeesus on valinnut hänetkin.

Faijan ansiosta oikeus muuten voitti ja meitä vainonnut mies istuu tällä hetkellä linnassa lukemassa tiilenpäitä.

Kiitän Jeesusta joka hetkestä.

Tässä on osa mun ihmeellisestä tarinasta ja tie on vasta alussa.

Muista, että Avain onneen on mahdollista löytää, sillä Hän on Avain, tie, totuus ja

elämä…

Ole luja ja rohkea uskossa! Bye Krisu. Tavataan taas uudessa Päiviksessä…

Ps. Muuten; ensi vuoden alusta, tammikuussa lähden Helenin ja tämän perheen

kanssa matkalle Israeliin. Silloin on ainakin paljon kerrottavaa. Matkakuume on jo nyt iskenyt…

Odotan innoissani reissua, sillä maa ja sen historia ovat vielä tuntemattomat. Se on kuitenkin raamatun maa ja lupaus esi-isille. Sitten haluan tietää, miksi länsimainen media boikotoi Israelia jatkuvasti. En jaksa uskoa, että joku tietty maa voisi aina olla väärintekijä joka asiassa…

Tässä mun Avain-niminen runo:

Avain

Edessäsi lukitut ovet

tiedä et missä avaimet

elämän virtaa

et mennyttä takaisin saa

mahdollisuudet

eteenpäin ovet avautuu

mitä valitset

oikeat väärät

kokeilla täytyy

tienristeykset

mikä on elämän avain?

Avain todelliseen onneen?

Mikä on maailmankaikkeuden salaisuus?

Mikä ihmisen arvoitus?

Elämä kuin labyrinttia

kuin suuri linna

joskus vastassa umpikuja

eri tasoja, portteja

mistä löydät sen tietyn avaimen?

Etsi, se tulee löytymään

odota, kaikki mitä toivot voi tapahtua

jos todella uskot

jos todella tahdot

jos todella toivot, että onnesi voi toteutua

silti ei ole luvattu helppoa elämää

sinua voidaan vainota, mutta kaikki on sen arvoista

jos todella tahdot elää kuoleman jälkeen

löydät avaimen joka vie sinut kaiken läpi

kohti kotia

mutta myös tärkeää on olla matkalla

nauttia siitä mitä on tekemässä

valinta on sinun käsissäsi

avain voi tulla luoksesi missä ikinä oletkin

avain uuteen sydämeen, ylitsekäyvään rauhaan

uuteen elämään

uuteen aikaan

tehtäviin ja taitoihin

ja kerran rajan taa

sinne missä aika katoaa

missä emme ole kahleissa

missä on ikuisuus

meidän tulee valita tässä elämässä, on vain yksi elämä aikaa

historia on ennalta kirjoitettu

meidän nimet kirjoitetaan elämän ja tuonelan kirjoihin

katso ylös tähtiin

ylös äärettömyyteen

sinne minne kuun tai auringon valo ei riitä, missä on kirkkain valkeus

kauas linnunradan tuolle puolen

kaupunkiin kultaiseen

mikset siis tahtoisi sinne

voit saada sen avaimen porteille sen

jos uskot, voit saada lahjana uskon

katso kultaista auringonsiltaa

luonnon kauneutta

villiä vuoripuroa

gasellin ketteriä loikkia

hopeista kuunkajoa

vesien ja taivaan sineä

tulen kirkasta hohdetta

ja vaikka tämä maailma vaeltaa pimeydessä

muistathan että joskus on vielä uusi ja ehyt maa

ilman saasteita ja väkivaltaa

todellisessa kauneudessa

muistathan että on avain

Hän on kaiken Avain...

Hän antaa tulevaisuuden ja toivon

Osa 2.

Rakkauden ja vapauden kesä

Uusi kesäaamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Istuin sänkyni laidalla venytellen nautinnollisesti kuin kissa. Katsoin kämppäni ikkunasta ulos, josta näkyi paljon sinistä taivasta ja metsää, jonka aamuaurinko kultasi. Hymyilin itsekseni onnellisena ja otin käteeni Sanan aika – kirjasen, jossa oli joka päivälle joku Raamatunpaikka. Etsin päivän kohdan, joka oli toisesta Samuelin kirjasta, 23. luvusta ja jae 4. ”Hän on niin kuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna.”

”Todella kaunis ja osuva teksti”, ajattelin. ”Tässä puhutaan nyt Jeesuksesta ja

siitä kuinka Hän on toivo paremmasta huomisesta ja tulevasta. Hänen rakkautensa meitä kohtaan palaa kirkkaana eikä sammunut silloin ristilläkään, vaan Hän otti kantaakseen meidän kaikki pahat teot ja sairaudet. Hän sanoi: Isä, anna heille

anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät…”

Sitten nousin keittämään kahvia ja valmistautumaan tallille lähtöön.

Ronja tervehti mua iloisesti, kun saavuin tallille ja laitoin fillarin seinää vasten. Ronja oli ehtinyt jo siivota puolet karsinoista. Mulle jäi Azzyn, Dynamitin, Angela Priden, Monarchin, Michiganin, Water Lilyn ja Irita Guvijon karsinat. Likaiset oljet tulee viedä kottikärryillä lantalaan ja tilalle on tuotava puhtaita. Sitten lattia pitää lakaista ja ruokkia hevoset. Alkuun mulle ei annettu sitä tehtävää, mutta mulla on sujunut niin hyvin, että vastuuta on annettu enemmän. Heinäpussin ja vesi- sangot täytän Miran tai Hennan kanssa ja laitan rehut syöttöastiaan.

Matti eli mun faija sanoi mulle toissapäivänä, että kun Azzylla ei ole hoitajaa nyt, niin voisinko mä kenties ottaa sen paikan. Ajattele, mä Azzyn hoitajaksi! Rakastan niin sitä valkeaa ruunaa! Ihastuinhan siihen ensisilmäyksellä ja totta kai suostuin. Melkein hihkuin riemusta.

Niinpä tänään hain Azzyn laitumelta ja aloin harjata sitä. Kerron tässä myös vähän tietoa hevosten hoidosta, sitä mukaa mitä opin. Kaviokoukku on tärkein hoitoväline

ja sillä poistetaan pienet kivet ja lika kavioista. Hevosharja on soikea harja, jossa on lyhyehköt harjakset. Sitä käytetään karvapeitteen puhdistamiseen yhdessä kumisuan kanssa, jolla puhdistetaan hevosharja. Harja ja häntä käsitellään myös harjalla. Likaharjaa käytetään, jos halutaan saada kuivunut muta pois jaloista ja paksusta karvapeitteestä. Harjassa on pitkät, jäykät harjakset. Pesuharja on samankokoinen, mutta siinä on pehmeämmät harjakset. Sillä pestään kaviot ja kostutetaan harja ja häntä niitä oiottaessa, ja poistetaan tallissa tulleet tahrat. Hevosten hoitaminen ja ratsaille nouseminen muuten tapahtuvat yleensä vasemmalta puolelta. Riimu laitetaan hevoselle siten, että turpa pujotetaan silmukkamaisen turparemmin läpi, jonka jälkeen pujotetaan niskaremmi korvien yli ja kiinnitetään niska- tai leukaremmi.

Jos hevonen laitetaan käytävälle hoitamisen ajaksi, riimunnarut ovat hevosen

kummallakin puolella seinää ja ne kiinnitetään pikalukolla riimuun. Toinen vaihtoehto on vetosolmulla puomiin tai seinässä olevaan renkaaseen. Vetosolmu täytyy laittaa siksi, jos hevonen säikkyy jotain, niin se pääsee heti irti. Hevosella on valtavat voimat, jos se joutuu paniikkiin ja siksi se voi loukata itsensä, jos se sidotaan kiinni esim. aitaan tai pylvääseen. Se kiskoo ne mukanaan irti maasta. Myös ohjista ei koskaan saa sitoa hevosta, sillä se vahingoittaa suunsa siinä rytäkässä.

Henna tuli opettamaan mulle istuntaa ja ratsastusta kevyessä ravissa. Siinä ratsastaja nousee ja laskee satulassa hevosen askelten mukaan. Olin jo eilen kokeillut sitä ja voin sanoa, että jos ei ole kovin hyvässä kunnossa, se on rankkaa. Täytyy käyttää paljon reisi- ja pohjelihaksia, mutta kyllä se siitä. Paikat tulevat muuten kipeiksi ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen.

Azzy ravasi upeasti ja tunti meni muuten hyvin, paitsi, että mä tipahdin kentälle, niin

että hiekka oikein pöllähti. Ilmat lähtivät vähäksi aikaa keuhkoista, muttei käynyt pahemmin. Mun piti tehdä voltti eli ympyrä ravissa ja mun tasapaino petti.

Iltapäivällä mä autan vammaisia hevosten kanssa. Mä olen saanut vastuulleni eräästä ryhmästä yhden Eerikan, jota mä just erityisesti autan. Faija, Henna ja Ronja ovat muiden apuna, mutta Henna ei aina ehdi, koska hänen täytyy hoitaa Jereä ja Ireneä.

Eerika on tosi kiva, ja usein iloinen, vaikka luulisi, ettei pyörätuolin kanssa ole helppoa. Eerika sanoi, että on tottunut siihen, koska hän on aina ollut vammainen. Hän sanoi myös, että elämä pitää ottaa vastaan sellaisenaan, että kaikkea ei voi saada. Elämä itsessään on liian arvokas murehtimiseen. Viisaita ajatuksia, mutta mä en vaan kestäisi, jollen voisi käydä esim. lenkillä yksin tai Katjan ja Emman kanssa. Onneksi ratsastus vahvistaa vammaisten jalkalihaksia ja harjoituttaa koko kehon tasapainoa.

Eerika on aivan ihastunut Angela Prideen, kauniiseen ja siroon tummanruskeaan arabianhevoseen. Sillä on päässä ohut piirto ja etujaloissa valkeat sukat.

14.06.2009

Odotan innolla iltaa, sillä Helen tulee käymään ja me menemme vapaaseurakunnan

nuorteniltaan. Sinne tulee meidän lisäksi Emma, Anna, Karoliina, Karoliinan jätkäfrendi Antti ja Katja. Pst …Päivis, toivon, että Sakke tulisi myös. Mä haluan nähdä sen soittavan kitaraa seurakunnan gospelbändissä ja vaikka jutellakin sen

kanssa illan jälkeen.

Mä muistan aina sen illan, kun me Saken kanssa tavattiin ensimmäisen kerran. Oikeastaan Antti ja Sakke ovat veljeksiä ja me, Emma mukaan lukien, olimme silloin Karoliinalla. Antti ja Karoliina ovat seurustelleet jo kohta puoli vuotta.

Me esittäydyimme ja kun katsoin Sakkea silmiin, tunsin kuin olisin lentänyt ja kiihtyvällä vauhdilla. Sakke hymyili mulle ujosti vaaleitten pitkähköjen hiusten takaa.

En tiedä, mutta Saken herkkä olemus on vain niin vastustamaton. Hän on niin kokemattoman oloinen, mutta huomasin heti, että silmät puhuvat toista. Niissä on

hehkuvaa lämpöä, mutta hänellä on silti tiettyä kovuutta niissä. Sellaista, että hän tietää jotain mitä muut eivät. Että hän on kokenut jotain vaikeaa elämässään ja selvinnyt siitä. Hänellä on selviytyjän ja voittajan katse. Ja ujoutta ja rohkeutta samaan aikaan…

Just sellainen mua kiehtoo…

Kevätillan ensimmäiset tähdet syttyivät taivaalle ja kuu nousi. oli samanlainen ilta kuin se, jolloin olin ajatellut äitiäni. Sakke soitti hiljalleen kitaraa ja me muut lauloimme.

Karoliinan perheellä on omakotitalo ja vaikka hän onkin parikymppinen, hän asuu vielä himassa. Karoliinalla on kuitenkin erillinen aittarakennus pihassa, jossa hänellä on oma rauha. Karoliinalla on sisaruksia kolme, isoveli Roni ja kaksi

pikkusysteriä Teresa ja Marjo. Heillä on myös kaksi saksanpaimenkoiraa, Rita ja

Kasper.

Sakke ei puhunut paljon, istui vain ja kuunteli meidän muiden juttelua. Mä tunsin jännityksen. Vilkuilin Sakkea usein ja hänkin kyllä katsoi, mutten vielä tiedä hänen ajatuksistaan. Tunsin siis pitkästä aikaa ihastumisen villin riemun. Silti kaukaiset muistot leijailivat mieleeni. Entä jos juttu epäonnistuisi tai ei ehtisi edes alkaa? Mitä sitten? Olen vielä liian haavoilla edellisistä ”suhteista.” Tunsin samalla riipaisevaa epätoivoa. Silti tässä oli jotain erilaista kuin aiemmin. Se oli se usko. Tämä oli puhdasta ihastumista. Tällä kertaa en ollut päihteiden tai likaisten ajatusten alaisena. Pystyn välittämään toisista ilman alkoholin poistamia estoja. Pystyn tuntemaan vapaasti ja täysillä. Aineet olivat ikään kuin kylmettäneet mut, mutta nyt tunnen lämmön virtaavan kehossani. Tiedän sen olevan Pyhää Henkeä. Elän Jumalan Hengen vaikutuksessa ja koen kaiken uusin silmin. Näen kauneuden rujouden sijaan. Nyt osaan arvostaa arkea eri tavalla, kun aiemmin olin vaeltanut kuolemanlaaksossa. Sain nousta sieltä elämään Kaikkivaltiaan armosta.

Olin empinyt jonkin aikaa lähteäkö sinne seurikselle. Pelkäsin, että hyvästä alusta huolimatta saisin kokea pettymyksen ja että, tuntisin häpeää istuessani seuriksen penkillä. Olinhan niin kauan pitänyt uskon asioita naurettavina. Toiset saivat mut kuitenkin ylipuhuttua ja kun tiesin tosiaan sen Sakesta, että hän on tullut myös äskettäin uskoon, mä aloin innostua.

Muistaakseni aiemmin olin itsekin sanonut päättäneeni viedä evankeliumia

eteenpäin ja olevani yksi Jumalan sotureista. Mitä siitä tulisi, ellei olisi seurakuntayhteyttä, ja mahdollisuutta oppia asioita vanhimmilta?

Nämä ovat tosin viimeisiä nuorten iltoja ennen syksyä. Heinäkuu varsinkin on lomaa seurakunnilla. Tässä vapaaseurakunnassa on vielä ohjelmaa kesäkuussakin.

Seurakunnassa oli paljon nuoria ja tunsin oloni oikeastaan aika kotoisaksi. Toiveeni myös toteutui. Se bändi, jossa Sakke on mukana, oli soittamassa. Oli ihanaa ylistää

Herraa gospelin tahtiin. Sakke veti tosi hyvin kitarasoolot. Sisäinen runotyttöni rakastaa miehiä, jotka soittavat kitaraa…

Nuorisopastori Pekka Moilanen piti puheen ja aihe oli armolahjat ja lahjat Jumalan käytössä. Niitä ovat viisauden sanat, tiedon sanat, usko, parantamisen lahja, voimalliset teot, profetoiminen, henkien arvostelu, kielillä puhuminen ja kielien selittäminen, ja toisaalla, en nyt muista missä, sanotaan avustamisenkin olevan eräs lahjoista. Nämä löytyvät Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Korinttolaisille, luvusta 12.

(12:11) ”Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki; jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo.” Eli armolahjoja saa toki pyytää, eri asia on miten niitä käyttää ja osaako. Pitää kuitenkin opetella ja harjoituttaa, jos saa jonkin lahjan käyttöönsä. Kaikki pitää myös tehdä kunnioittaen Taivaallista Isää. Sanotaan myös, että kaikki lahjat ovat nimenomaan seurakunnan käyttöön tarkoitettu.

Lauloimme Kosketa minua Henki, Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan ja Herraa hyvää kiittäkää. Olimme jokainen saaneet pienen monisteen, johon oli

painettu laulujen sanat. Bändin laulujen sanat heijastettiin seinälle.

Kosketa minua Henki; kosketa kirkkaus, anna elämälle suunta ja tarkoitus 2 Kosketa Jumalan Henki; syvälle sydämeen, sinne paina hiljaa luottamus Jeesukseen 3 Rohkaise minua Henki; murenna pelkoni, tässä maailmassa osoita paikkani 4 Valaise Jumalan Henki; silmäni aukaise, että voisin olla ystävä toisille 5 Kosketa minua Henki; herätä kiittämään, sinun lähelläsi armosta elämään.

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan; olemme kaikki hiljaa kätketyt, me saamme uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt

2 Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa, annamme Isän käsiin elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa

3 Suo Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo, valaiset pimeän, voit pelot poistaa, jää keskellemme Kristus, rauha tuo!

4 Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden

virren sävelillä, kuulemme kansasi jo laulavan.

5 Hyvyyden voiman uskollinen suoja, piirittää meitä kuinka käyneekin, illasta aamuun kanssamme on Luoja, Häneltä saamme huomispäivänkin

Herraa hyvää kiittäkää; iloiten ylistäkää, luodut kaikki laulakaa Luojan suurta

kunniaa

2 Pyhät suuret korkeat, työnsä on ja oikeat, suuri herrautensa maassa on ja taivaassa

3 Kiitos Jumalallemme, soikoon sydämestämme, virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein

4 Kaikki, joissa Henki on, kiittämään jo tulkohon, Herraa hyvää riemulla, halleluja halulla

Aivan ihanat sanat näissä lauluissa! Tuli lämmin ja hyvä olo. Onneksi mä lähdin mukaan sinne seurikselle.

Ja niin, mä hämmennyin, koska Sakke katsoi mua melkein koko ajan soittaessaan kitaraa, ja arvaas mitä Päivis? Sakke todisti uskoon tulostaan.

Hän kertoi olleensa auto-onnettomuudessa isänsä kanssa. Äiti ja isä olivat riidelleet ennen sitä ja Sakke sanoi olleensa isän kanssa menossa mökille korjaamaan kattoa ja aitoja. Isä oli vihainen ja suutuspäissään ajoi ylinopeutta. Sitten auto ohjautui väärälle kaistalle ja henkilöauton kylkeen. Silloin Sakke muisti rukoilleensa, jopa ääneen ja hän näki valonvälähdyksen. Elämä kiisi hänen silmiensä edessä, mutta mitään kauheaa ei tapahtunutkaan. Hän katsoi isää järkyttyneenä, mutta he molemmat olivat elossa, eikä ruhjeitakaan ollut. Autokin säilyi miltei ehjänä, eikä toisen auton kuljettajallekaan käynyt pahasti.

Poliisit ihmettelivät tapahtunutta, sillä heidän mielestään sellaisesta törmäyksestä ei voi selvitä hengissä. Isällä ja mulla oli turvavyö kiinni, mutta siltikin olisi pitänyt tulla pahoja vammoja, Sakke kertoi.
Uskon, että enkeli pysäytti auton oikealla hetkellä ja se oli se valonvälkähdys, jonka näin. Elämä on niin pienestä kiinni, eikä tiedä koskaan mitä voi käydä.
Äiti oli ihan paniikissa kuultuaan tapahtuneesta; hän oli juuri riidellyt isän kanssa, eikä olisi koskaan voinut pyytää ja antaa anteeksi. Anttikin mun veli oli kans ihan kauhuissaan. Tää opetti paljon. Arvostakaa oikeesti toisianne. Koskaan et tiedä milloin läheisesi on poissa. Kiitos ja ylistys Jeesukselle Elämästä!

Illan jälkeen alakerrassa oli kahvit. Menimme porukalla sinne ja satuin kulkemaan Saken vierellä, tai siis johdatustahan se varmaan oli. Sanoin hänelle, että hän oli tosi rohkea todistaessaan ja kertoessaan niin vaikeasta asiasta.

Mahtoi olla kauheeta istua siinä autossa, sanoin sitten myötätuntoisesti.
Hei, se on ohi nyt, siitä selvittiin. Kyllä Jeesus pitää huolen, vaikka olisi vasta tulossa uskoon, hän sanoi ja kosketti hellästi kättäni, jolloin mä

sävähdin.Tuntui kuin sähköisku olisi lävistänyt, mutta hyvällä tavalla. Mä katsahdin häntä ja hymyilin hänelle samoin. Hän punastui.

Joimme kahvit, juttelimme ja nauroimme. Tunnelma oli rento ja tunsin kuuluvani kerrankin joukkoon.

Jännite mun ja Saken välillä oli suuri. Haaveilin ja lopulta Katja tuuppasi mut maanpinnalle ja olin vähillä tipahtaa tuolilta alas.

Mitä se Krisse oikein haaveilee, ku ei kuule eikä näe? hän kysyi vihjailevasti.
Kysyin, että lähetäänkö kohta? Mulla on aikanen aamu huomenna Pihlajamäessä… Taisit haaveksia jostain tietystä…
En enhän mä, miten niin? Mistä sä ton keksit… tajusin puhuneeni itseni pussiin ja enkä uskaltanut katsoa Sakkeen päinkään. Mikähän ujouspuuska mulle nyt sitten tuli, ihmettelin itsekseni.
Ää en mistään, kunhan kiusaan, muttaku sä näytit siltä et tanssisit ruusujen päällä, katoki ettet sitte tipu piikkeihin…

Kai meidän sit pitää lähtee, mut nähdään sit taas sillon ku ehitte
Joo totta kai myö ehitään, ei myö siuta yksin jätetä, Anna sanoi.

Ei nii, muut sanoivat samaa

Ilta oli kulunut liian nopeasti ja mua lievästi sanottuna harmitti kun jouduimme eroamaan, eikä tätä iltaa saisi millään takaisin.

Kun olimme erottavassa tienristeyksessä, katsahdin vielä Antin ja Saken suuntaan. Emma ja Karoliina olivat jo kääntyneet aiemmasta kadunkulmasta koteihinsa. Jäljellä oli mun lisäksi Katja ja Anna ja jätkät. Mulla ja Annalla oli enää pieni metsätienpätkä himaan. Asumme nyt samassa talossa, joten Anna on mun naapuri.

Näin Saken katsovan minuun, enkä osannut tehdä muuta kuin heilauttaa kättä ja huudahtaa illanjatkot. Huomasin Saken katsovan mua kaipaavasti, mutta ajattelin kuvitelleeni koko jutun. Mä, jos haluan uskoa oikein kovasti jotain todeksi, käytän mielikuvitusta… joten en ollut varma asiasta.

Kämpässäni laitoin tuikkuja palamaan ja Hillsong – nimisen gospelbändin levyn soimaan. Sitten istuin ihanassa isossa nojatuolissani ja vedin jalat kippuraan. Aloin

miettiä rentoutuneena iltaa ja Sakkea. Jos vain saisi jostain sen numeron, mutta – mitä viestiä laittaisin? Soittaa en edes ajatellut, en keksisi järkevää tekosyytä nähdä ja ihastuminen on parasta ilmaista ihan kasvotusten…

Mieleni teki kertoa asiasta jollekin, mutta kenelle? Ja toisaalta halusin pitää jutun vain nyt ainakin jonkin aikaa omana salaisuutena. Olihan asia vielä alkuvaiheessa ja en halunnut Saken saavan kuulla ihastumisestani keneltäkään muulta kuin multa itseltäni.

Kun suljin silmät, näin edessäni siniharmaat silmät, kuin utuiset kalliot. Kalliot, joihin pystyi luottamaan tai kuin tyyni rauhoittava lähdevesi. Ja ne vaalean hiekan väriset hiukset. Olisi tehnyt niin mieli koskettaa niitä juuri nyt.

Havahduin ajatuksistani kun kuulin lempibiisini ”There is nothin’ like” alkavan. Kukaan ei Jeesus, ole kuten sinä… Hänhän on se tärkein asia, kuitenkin. Sittenkin lähetin sen pienen pyynnön, mutta joka mulle oli iso asia. Pitäisi vain luottaa, että kyllä Jeesus hoitaa tämänkin, kuten oli jo monet muut asiat hoitanut. Jos

on tarkoitus meidän tutustua ja rakastua, se kyllä tapahtuisi. Nähtäväksi jää, miten

hienosti Jeesus sen asian järjestää.

Huomenna on sunnuntai ja mun vapaapäivä, eikä tarvitse mennä tallille.

Voin valvoa myöhempään ja ajattelinkin pelata jonkin aikaa Need for speedin Undercover – autopeliä tietokoneella. Saisin ajatukset edes hetkeksi pois Sakesta, sillä Undercover on paikoin aika vaikea peli.

Siinä yritetään saada rikollisia kiinni soluttautumalla jengeihin. Olen jo aika pitkällä.

Olen ottanut tavaksi rukoilla aina iltaisin ja aamulla katson päivän tekstin siitä Sanan aika – kirjasesta. Pyrin myös lukemaan usein Raamattua.

Rakas Isä, suojahasi nukkua mun taasen suo. Enkelisi kaitsijaksi käske

vuoteheni luo. Jeesus rakas, kiitos tästä päivästä. Kiitos nuortenillasta. Varjele mun frendejä, Ronjaa, isää ja Hennaa ja muita tuttuja. Anna siunauksesi Saken ja mun suhteelle. Toivon niin sen tulevan todeksi. Kaipaan niin Saken kaltaista

miestä ja Sinä Jeesus tiedät, että oon ollut niin kauan yksin. Liian kauan. Kiitos silti frendeistäni ja uudesta elämästä. Anna mulle rohkeutta elää uskoa todeksi. Todistaa maailmalle Kuka Sinä olet! Että olet Kuningas, Messias, Todellinen Herra ja Korkeimman Poika.

Luoja, kuinka kaunis onkaan Sinun maailmasi. Me ihmiset vain teemme siitä niin kurjan paikan elää. Anna anteeksi. Johdata Sinä Isä Jeesuksen Kristuksen kautta mua, etten astuisi harhaan, vaan kulkisin oikealla tiellä. Tahdon palvella todellakin Sinua, en enää pimeyttä. Kiitos, että sain tulla Sinun tyttäreksesi. Aamen.

Painoin pääni tyynyä vasten ja katsoin ikkunasta yön tähtiä. Suljin silmäni…

Runotyttö ja Yönritari

Ylläni oli hieno, turkoosinsinisestä silkistä tehty puku ja tanssin pitkän komean

vaaleahiuksisen miehen kanssa. Olimme suuressa peilisalissa ja ympärillä oli muitakin hienosti pukeutunutta väkeä. Kaikilla oli taidokkaat ja tyylikkäät naamiot kasvoillaan. Tiesin, että oli vuosi 1864. Kartano, jossa olimme, oli upeasti tehtyä arkkitehtuuria. Portaiden kaiteissa oli kaunista koristelua ja hauskoja veistoksia. Tunnelma oli täysin romanttinen ja mystinen.

Mies piti hellästi kädestäni kiinni ja vei mua sulavilla liikkeillä. Nautin joka hetkestä. Välähdys. Ratsastin valkealla hevosella (tiesin sen olevan Azzy) kilpaa sen miehen kanssa, jolla oli allaan punarautias, tulenhehkuinen ori, joka oli myös erittäin nopea. Tunsin tuulen puhaltavan kasvoihini ja voimakkaan eläimen liikkeet allani. Hoputin ratsuani ja se kiri punarautiaan rinnalle. Vaikka miehellä oli vaaleat hiukset, en tuntenut tätä. Miehessä oli kaikki tuntematonta ja salaperäistä. Hänellä oli tummansininen naamio kasvoillaan ja samanvärinen viitta. Vaatteet olivat tummat ja hän kantoi välkehtivää miekkaa. Hän oli myös trubaduuri ja hänellä oli kitara mukanaan. Hänen nimensä oli Yönritari. Mies ei kuitenkaan ollut paha, vaikka usein

yö yhdistetään siihen. Yö voi olla mielettömän kaunis, onhan sekin Jumalan luomaa. Tuikkivat tähdet, kuutamo, kaupunkien valomeri ja pehmeä sininen maisema. Ja valohan korostuu pimeässä.

Meidän kisailumme oli leikkimielistä. Olimme siinä yhtä vahvoilla molemmat.

Lähistöllä oli vesiputous ja lähteitä. Ratsastimme sinne ja siellä oli putouksen takana salainen luola. Taas välähdys. Yönritari suuteli mua ja piti mun kättä kädessään. Mä kiedoin käteni hänen hartioilleen ja vastasin hänen suudelmaan. Katsoin miestä suoraan silmiin. Ne olivat kuin savu, joka tulee kuumasta, miltei sinertävästä liekistä. Ne olivat vaaleansiniset, kuin kaukaiset vuoret…

Syvä kaipaus täytti mut. Mies oli siinä, mutta silti niin kaukana. Saisinko koskaan häntä täysin omakseni. Olisiko hän aina niin etäinen, vaikka olimmekin

usein yhdessä?

Heräsin hätkähtäen ja katsoin kelloa. 06:02. – Sakke, kuiskasin ääneen. Muistin uneni

ja ajattelin sen olevan tosi kummallinen. Mä 1864 luvulla ja Yönritari…? En ymmärrä, miksi näin sellaista unta.

Yhtäkkiä muistin erään runon, jonka kirjoitin viime vuonna. Etsin runovihkoni ja luin:

Kuukivi

Hetki sininen

laskeutuu ylle maiseman

hiljalleen tummeten

ja tähtien valo yksitellen kirkastuu

Rannalla meren

kuunsiltaa hopeisen

astelee neito mustahiuksinen

kädessään riipus savunsininen

Katson neidon silmiin

syvänsinisiin

kun kaulaani pujottaa lahjan tuon

niin kauniin ja salaperäisen

Hämmentyneenä kiitän

sillä tiedän

lahjoitti neito Kuukiven

joka kantajalleen suo voiman

mahtavan

Kuitenkin juuri sitä tarvitsen

voittaakseni pahuuden

joka tuhota uhkaa kaiken kauneuden

salaisen maan lapsien

Kuukivi näyttää jäljet valheen

aikuisten aikeet, ahneuden

joita vastaan taistelen

oikeudenmukaisuuden ja suojan antaen

Tarut ja sadut vaipuvat historiaan

mutta avulla Kuukiven

ne jälleen muistetaan

Niitä lapset kertovat toisilleen

Neito kuutamon

haltiatar maailman näkymättömän

pyysi minua luokseen

tehtävässä auttamaan

Sillä minulle aina ollut portti avoin

siihen todellisuuteen toiseen

ja siksi uhka olen

kun asioista totuuden ymmärrän

Ansiosta Kuukiven

nyt lapsia puolustaa voin

ja heille sanoa; että milloinkaan

älkää unohtako polkua luovuuden

ja mielikuvituksen

jotka tunnuksia aidon ihmisen

Silloin olin niin toivonut kohtaavani Ronjan…

Ja olin paennut raastavaa todellisuutta ”toisiin universumeihin.”

Selailin vihkoa ja muistelin ajanjaksoja, joissa olin elänyt.

Kuuma aurinko polttaa

saa kaiken kimaltamaan

kaikki värit hehkumaan

Aurinko saa valon silmissäni välkehtimään

sydämeni vapauteen kaipaamaan

Voisinpa lentää kaukana sinessä

Hymyilen, mutta silti sisimpäni täyttää haikeus

jotain puuttuu, olen vain sirpaleista koottu

paloja sieltä täältä, elämän tuulisilta teiltä

Terävät lasinsirut antavat suojan, yksityisyyden

karkottaen vieraat

viiltäen kuitenkin myös itseni ja sydämeni haavoille

hintana yksinäisyys

Toivon; tule luokseni, silti; mene, en ansaitse ketään

Kuka olen? Naamion takana toinen ja kolmas

Voitko löytää todellisen minäni?

Uskallanko ottaa riskin näyttää sinulle haavoittuvuuteni

ilman että satutat

Valo auringon

vie minut kuumiin maihin kaukaisiin

seikkailuun

Meren aallot säkenöivät

Aavikot ja tasangot

kaukaiset vuoret horisontissa

Tahdon luoksesi, tarttua käteesi

Tahdotko ottaa minut vastaan?

Leikitkö sinäkin vain kanssani?

Sait minut radaltani

ja nyt kysyn; kohtaavatko tähtemme koskaan?

Miksi teit niin, jollet välittäisi?

Totuus ja rakkaus; näytä ne minulle

Haluaisin rohkaista sinua

sinäkin varmaan epäröit, et näyttäisi, että pelkäät?

Viekää tuulet minut kauas, pyydän.

Huikaiseva sininen tyhjyys ympärillä

seison korkealla kallionjyrkänteellä

Ajattelen sinua

Missä olet? Katsotko sinäkin samaa taivasta?

Tyhjyys sydämessäni

olet poissa, mutta silti tuolla jossain

Muistan unet, unet, joissa olet kanssani

mutta kuinka herään siihen repivään tuskaan

ja ikävään

Tai painajaiset, joissa pakenen, putoan

kuiluun pohjattomaan

joissa suunnaton pahuus ottaa vallan

Päiviä, joissa tunnelma epätodellinen

Haudatut tunteet

hymyn naamio kasvoilla

jonka takana ei mitään

Elämähän suurta näytelmää, roolipeliä

mutta millä hinnalla?

Milloin ei ole vaihtoehtoja

täytyy pelata niillä korteilla, joita saa

Jos ei voi hyökätä tai puolustautua

on pakko paeta

mutta minne?

Oletko valmis tuntemattomaan?

Mitään ei saa, jollei ota riskejä

Mieti tarkkaan, mitä oikeasti haluat

Sininen tyhjyys odottaa

Valitse

Missä sinä olet, huudan

Tule luokseni

Auringon kulta valaisee taivaan

kauas horisonttiin

Toivo huomisesta, toivo sinusta

välkehtii jossain sydämen reunalla

Tunnen kädet ympärilläni

tiedän, olet kanssani

Ehkä minun ei tarvitse hypätä vielä

Kuitenkin, tein vielä suuremman hypyn

mitä ajattelin

Annoin luottamukseni ja toivoni sinulle

Pyydän, älä hajota minua

Jotain kuumaa läikehtii minussa

veressäni sykkii adrenaliini

Kiitos sinulle, palautit minut takaisin elämään

silti lennän kaukaisissa tähdissä universumin keskellä

kanssasi, en ole enää yksin

Annoin kaikkeni sinulle, sinä teet minut ehjäksi

voin olla kanssasi todellinen itseni

Aurinko laskee horisonttiin

mutta sydämessäni hehkuu kirkas tuli

Lukiessani näitä vanhoja runoja, mulle tuli kipinä kirjoittaa jotain uutta.

Istuin pöytäni ääreen, mutta sitä ennen luin kohdan, joka on 2. Sam 22:31. ”Jumalan ohjeet ovat täydelliset. Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi, hän

suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.”

Kun olin saanut eteeni kynän ja paperia, aloin inspiraation valtaamana heti kirjoittaa;

14.06.2009 Sunnuntai

Tunne rakkauteni voima

käsieni kosketus

En kuitenkaan

saa itse sitä aikaan

Kaikki tulee Jumalalta

Olen saanut syntini anteeksi

Jeesuksen sovitustyön tähden

Hän kuoli ristillä puolesta kaikkien ihmisten

ja nousi ylös kuolleista

Siksi meidän tulee kertoa evankeliumia

Jeesus itse lähetti meidät

sanomaa julistamaan

Ja kerran, Hän palaa omiaan hakemaan

Uuteen maailmaan, Jerusalemiin

joka Aikojen Lopussa

laskeutuu alas taivaasta

Siellä kaikki on täydellistä

Siellä ei surua tunneta

Monet miettivät miten sinne pääsee

vain usko riittää

Ei sinne voi päästä omin avuin

Usko vain Herraan Jeesukseen ja Kaiken Luojaan

Hänellä on jokaiselle suunnitelma

tie pelastukseen

Ota vain se vastaan

Kymmeneltä olin yhä himassa. Ulkona oli sateista ja harmaata. En viitsinyt lähteä mihinkään ja istuin pöytäni ääressä ja kuuntelin musaa.

Äkkiä ovikello soi. Menin avaamaan ja siellä oli Anna, se naapurini.

Saako tulla käymään? hän kysyi.
Miulla on tylsää ja ajattelin, ettet siekään varmaan ole halunnut tuonne sateeseen lähteä…
Joo tuu vaan, mä sanoin ilahtuneena.
Itseasiassa mullakin on vähän tylsää… en oo saanu muuta tänää aikaseks ku yhen vaivaisen runon…
Runon? Taiat olla niitä kirjottajaimmeisiä, näytä miulle, jos saa vaan kattoo, Anna innostui.
Joo saa, mutta se on mun eka kunnon hengellinen runo, en tiiä mitä muut sanois…
Hengellinen, Jee Krisse! Siit se lähtee… Anna hihkui.
Ja ainiin, sanoi hän sitten vakavoituen, oli miulla toista asiaakin. Jos sie haluut neuvvoo asias, joka siuta on mietityttäny, ni voin auttaa. Älä pelkää, en mie sitä

mistää oo kuullu, mie vaan tiijän, ku Jeesus näytti miulle, että tarviit apua. Koin, että miun piti tulla juttelemaan siun kanssa…

Hmm, sanoin, nyt en tajua… ellei sitten, miten Jeesus sulle näytti, huomasitsä eilen ite tän hmmm asian, siis tarkoitatsä Sakkee ja mua?

Anna nyökkäsi hitaasti ja sanoi:

Huomasin miten sie katoit Sakkee, mutta luulen vahvasti, että muut ei huomannu. Katjaki tais muuten vaan kiusata siuta, mutta vaikka oliskin huomannu, ei hän ikinä saattais siuta oikeesti noloon tilanteeseen. En mie usko

sitä, mutta mie oon havainnu itessä, että miulla on ollut kauan lahja lukea immeisten eleistä ja ilmeistä tulevia viestejä ja tulkita kehonkieltä. Voin myös siulle sannoo, että Saken käytös kuvasti myös selvää ihastumista. Hän

punasteli, kun sie katsoit häntä, katsoi siuta ihaillen, vilkuili siuta monta kertaa… Ja, jos mie en olis ollu eilen siun kanssa siinä risteyksessä, oon satavarma, et hän ois tullu juttelemaan siulle silloin, muistakko?
Joo, muistan, mutta sanos Anna, mitä mun pitää nyt tehdä?
Oon niin lovena, mutta en haluu pilata tätä juttua. Mä en osaa sanoa mitään, ellen oo juonnu tai mitään… mä en osaa ilmaista tätä rakkautta mitenkään, tuntuu kuin olisin huvipuiston laitteessa, josta ei pääse pois ja huimaa, mä en tiedä mitä tehdä, mutta mä haluun…
Sie haluut Saken tyttöystäväksi, tiedän… ookko sä rukoillu sitä?
Olen, sanoin painokkaasti, - eilen illalla.
Hyvä! Sitten Jeesus vastaa tavalla tai toisella, mutta mie sanon, et siulla on toivoa..
Tiedäkkö Krisse, Sakke istu miun vieres sillon eilen iltakahveilla. Ja sillon ku sie kävit vessassa, Sakke kuiskasi miulle, että sie oot mukava tyttö, empaattinen, mutta aluksi hän oli ajatellut, et sie oot tosi kova kimma. Eilen hän sanoi myös tajunneensa siun olevankin herkkä ja tunteellinen. Mie voin todistaa sen, koska satuin kuulemaan, mitä sie sanoit Sakelle hänen

todistuksestaan. Hän oli sanomassa miulle jottai muutakin, mutta ei saanut tilaisuutta, kun sie tulitkin jo takas… Mutta luulen hänen tarkoittaneen, et hän haluaa tutustua siuhun paremmin. Hän näytti siltä, että haluaisi siun pääsevän vaikeista muistoista ylitse. Näin, et hän jollain tavoin nyt näkee siun pintaa syvemmälle ja haluaa auttaa ja olla siun tukena. Mutta hän ei ilmeisesti uskalla

lähestyä, kun myö tytöt liikutaa aina niin laumassa, Anna sitten naurahti.

Voi kiitos, Anna, hei, mä sanoin vesissä silmin, tää on parasta mitä kuulin vähään aikaan. Sä sitte oot tosi hyvä Sherlock Holmes. Kiitti tosi paljon täst, helpotti paljon, mutta mikä onkaan sotasuunnitelma…?
Ainniin se runo? muisti Anna, saaks kattoo?
Joo toki, myönnyin ja annoin paperin Annan luettavaksi.
Täähän on loistava, hän sanoi sen luettuaan, siulla on tosissaa sana hallussa!

- Jatka vaan!

Kiitti, sanoin.
Niin suunnitelma on se, et yksinkertasesti pyyät sitä Sakkee kahville, joko

Sinuheen tai tänne. Sinuheen, jos haluut alottaa varovasti tai siulle, et saatte

jutella rauhassa. Teiän olis aika olla kahestaa jo, ku työ ootte tavannu jo Antin ja Karon kautta. Miun mielest heitä ei ennää taida täs tarvita. Sun ja Saken tarttis alkaa jo rakentaa kahdenkeskistä suhdetta ja sie oot jo 24, joten ei mun tartte alkeista opastaa… Ainiin Sakke on 26, jollet sie tiennyt…

En, Anna, en. Mistä sä tiiät noi kaikki asiat, sä oot oikee tietolähde. Mä oon sulle ikuisessa kiitollisuudenvelassa nyt, mä hymyilin.
Katos, ammattisalaisuus tää on, teen vaan töitä Kristuksen laskuun, myhäili Anna ja vinkkasi silmää.

Sääki Anna oot kyl tosi frendi, mä julistin riemuissani ja tanssin ympäri kämppää.
Kiitos, mutta mitähän myö keksittäs nyt ku ulkonaki vaan sataa, eikä oo oikeen tekemist, Anna pohti

Samassa Annan puhelin soi ja lopetettuaan puhelun hän sanoi:

Karoliinalta terkkuja, se pyys käymään kahvilla…
Jee kiitti, mä sanoin, - ja joo mennään vaan! Tuleekohan Antti ja Sakke sinne kans?
Joo, kyl Karoliina sano, et ne tulee
Voi ei, apua, mitä mä sit laitan päälle? Taas tää sama naisten pulma, m voivottelin.
Ja etkä naura siinä mulle, pukkasin Annaa kylkeen, mutta iskin nauraen silmää.
Hahhahha, en mie siulle, enhän mie, mutta tälle tilanteelle, ja oot sie kyl vähän huvittavakin, mutta myö naisethan vaa ollaa semmosii…

Tunnustuksia ja näky

Tuntia myöhemmin kaksien farkkujen, viiden paidan ja kolmen hameen jälkeen olimme viimein lähdössä. Mä olin päätynyt vaaleisiin farkkuihin ja punaiseen t- paitaan, jossa oli tiikerin kuva keskellä. Lisäksi mulla oli hopeasormuksia ja hopeinen

ranneketju.

Kundit eivät olleet vielä saapuneet, kun tulimme Karoliinalle, joka otti meidät halaten vastaan.

G-powered, kristillinen danceyhtye soi taustalla ja sen sanoitukset ovat suomenkielisiä.

Ihana rauha ja ilo laskeutui muhun, kun istuin Annan vierellä sohvalla ja Rita makasi jalkojemme juuressa. Tässä mä olin rakkaitten frendien kanssa turvallisessa ympäristössä.

Silloin tunsin, että joku puhui mulle. Hiljainen ääni sanoi sydämessäni: - Kerro.

Kerro mitä, ihmettelin mielessäni. – Kerro Karoliinalle. Hän voi auttaa ja häneen voi luottaa.

Silloin olin varma.

Karoliina, mulla olis asiaa…

Hän katsoi mua silmiin ja hiljensi musiikkia.

Mitä Krisse? hän kysyi rauhallisesti.
Karoliina, mulle on käynyt niin, että olen… ihastunut… Sakkeen ja tarvitsen apua. Anna auttoi jo alkuun, mutta…
Sinä mitä? Sinä Sakkeen? Ei voi olla totta! JEE! Karoliina yllättyi ja tuttu tuike syttyi hänen silmiinsä.
Sä muuten jotenkin loistat. Kiitos Herralle! Ja mä näen sut Pyhän Hengen täyttämänä…

Ilo täytti Karoliinan lempeät silmät ja kasvot. Hän hymyili mulle innoissaan.

Krisse, mä mietinkin, koska sä huomaat. Huomaat sen, miten Sakke on sua katsonut. Anna, eiks niin, et me järkätään noille kahdenkeskistä aikaa?

Joo tietty, Karo, Anna nyökkäsi.
Hei kiitti tosi paljon teille. Vähän mä oon niin onnellinen et mulla on teiät ja

kaikki on niin hyvin,

Kiva Krisse, et siusta tuntuu siltä, Anna hymyili.
Se on sitä, kun Jeesus on nyt astunut sun sydämeen ja vaikuttaa sun elämässä. Mutta muista, usko ei oo tunteista kiinni. Jeesus on sun kanssa silloinkin kun on paha olo ja tuntuu, että kaikki kaatuu. Uskoville etenkin ei ole luvattu helppoa elämää. Meidän tulis olla ylpeitä siitä, että saamme kestää vaikeuksia ja kulkea Jeesuksen jalanjäljissä. Jeesus kulki todellisen Via Dolorosan, kärsimystien meidän kaikkien puolesta. Kuitenkin Jeesus nostaa, kantaa ja rohkaisee jatkamaan, silloin kun ei itse jaksa. On silti totta, että kun Pyhä Henki koskettaa ja antaa meille armolahjojakin, meillä on sydämessä rauha ja onni. Sanassakin (Johannes 14:27) Jeesus sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhan minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa.”
Sitten Hebrealaiskirje, luku 11, ensimmäinen jae: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan ja sen näkemistä, mitä ei nähdä.”

Puhuessaan Karoliina äkkiä hengähti syvään ja hänen suustaan alkoi virrata vierasta ja kaunista kieltä, kuin puron solinaa. Sitten perään suomeksi:

Krisse, mä näen näyn. Sä seisot kallion reunalla kädessäsi tulisoihtu ja Jumalan tuulet puhaltavat. Taivas on pimeä, mutta tähtiä täynnä. Horisontissa kajastaa

aamurusko, kultainen hohde, joka kuvastaa toivoa uudesta ja paremmasta elämästä, Kristuksen paluusta ja Jumalan valtakunnasta.

”Heitä murheesi Herran huomaan, Hän pitää sinusta huolen, ei Hän salli vanhurskaan ikinä horjua” (Psalmi 55:23). ”Hän tekee palvelijansa tulen liekiksi, (Hebrealasille 1:7). ”Sinä vyötät minut voimalla sotaan” (2 Samuel 22:40). Koettelemuksen kestäminen saa aikaan toivoa” (Roomalaisille 5:4). ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi, älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua
vanhurskauteni oikealla kädellä.” (Jesaja 41:10).

Tunsin räjähtävän voiman sisälläni ja tunsin syvääkin syvemmän rauhan.

Karoliina avasi silmänsä ja me kaikki katsoimme toisiamme.

Wou, mikä näky! Mä en ole aikoihin nähnyt näin voimakasta, Karoliina sai

sanottua ääni väristen liikutuksesta ja pyyhkien silmistään tippuvia kyyneleitä.

Kris, sulla on joku erityinen tehtävä ja kutsumus elämässä ja sä seisot ja tulet

seisomaan kestävällä pohjalla, ”Kristus-kalliolla”. Sä olet yksi niistä vahvoista tulenliekeistä tässä pimenevässä maailmanajassa, jossa vihollinen on ottanut vallan. Meidän pitää vaalia meidän ystävyyttä ja olla Jumalan sotureita. Yhdessä voimme paljon. Meidän pitäis irrottautua sen pahan valtaamasta maailmasta vapaiksi todelliseen Jumalan rakkauteen. Sitten et oltas myös mukana tulevassa Suomen herätyksessä…

- Ja että me osattas viedä evankeliumia eteenpäin, netissä on esim. Suomen Raamattuopisto (SRO). Sieltä löytyy radioraamattupiiri, jossa keskustelijoina ovat enimmäkseen Riitta Lemmetyinen, Aino Viitanen ja Eero Junkkaala ja välillä muitakin ihmisiä.

- SRO:lta löytyy muitakin ohjelmia. Niitä ovat Jumalanpalvelukset, Matka halki

Raamatun ja Avoin Raamattukoulu.

- Lisää hyvää raamattuopetusta on Jukka Norvannon koko raamattusarja;

Raamattu kannesta kanteen (rkk-sansa.fi).

- Sitten on myös Avaimia.net; Raamattubuffet, Raamattuavain, Patmos.fi, Studio24 ja IRRTV:n Itäraportti, joka on lehti ja ilmestyy myös netissä.

- Riku Rinteellä on ohjelma nimeltä Come Home, joka on hyvä, mutta se ohjelma on enimmäkseen suunnattu lapsille ja teineille.

- 2003 vuonn aon tullut myös TV7, joka on siis televisiokanava, mutta siellä osa on väärää opetusta, menestysteologiaa ja new agea. Opetetaan, että kunnon kristitty ei voisi olla vakavasti tai pysyvästi sairas, tai että sairaudet kertoo siitä että, et ole ”oikeassa uskossa” ja paholainen riivaa…

- Mutta totuus on, että kaikilla ihmisillä on sairauksia. Ne eivät kuitenkaan estä Jumalaa toimimasta elämässä aidosti ja kokonaisvaltaisesti. Jumalalle kaikki on mahdollista. Hän toimii jopa sairauksien kauttakin ja käyttää niitä myös ihmisen parhaaksi, voi opettaa elämään ja avata uusia näköaloja. Me eletään langenneessa maailmassa. Missä luonto ja luomakunta huokailee synnytystuskissa ja kaikkialla on saasteita ja kuolemaa ja eläimet kuolevat sukupuuttoon. Nämä kaikki johtuvat ihmisten toiminnasta, kaupounkien leviämisestä ja tieverkoista, jotka jakavat eläinten elinympäristön pieniin paloihin. Eläimet eivät pääse esim. vesialueille aitojen takia ja kaupungiessa jäävät autojen alle. Kuitenkin hyviä katsottavia ohjlemia ovat esim. Israel puhuu, Isrel art, Cafe Raamattu, Jerusalem uutiset, Petri välimäen ja muiden keskustelijoiden ohjelma Armon kalliolla.

- Riku Rinne kirjottanu kirjat mm. KK Kuolemankauppias, Pimeys väistyy ja Aika on lähellä. Rikulla on tosi hyviä ajatuksia ja hän toimii nuorten puolesta. Hän kiertelee yhdessä Ari ”Arska” Paloheimon kanssa kouluissa ja kaduilla. Just Riku Rinne on puhunu, että Suomessa olis tulossa jossain vaiheessa nuortenherätys. Olis tosi upeeta, jos me voitas olla alottamas ja edistämäs sitä!

Ovelta kuului taputuksia. Huomasimme, että Antti ja Sakke olivat tulleet. Antti huudahti heti: - Hyvä kulta!

Mistäs asti työ ootte kuullu, mitä myö ollaa puhuttu? kyseli Anna.
Siitä asti, ku Karoliina sano Jeesuksen astuneen Krisun sydämeen…
Jaahas, Karoliina totesi.
Entäs jos meillä olis olluki mimmien juttuja, mitäs sitten?
No mutta, ovi oli auki, kailotti Antti, – joten ette te mitää yksityisyyttä ees tarvi, arvon leidit. Sitä paitsi meki ollaa kutsuttuja vieraita. Se mikä on teidän juttua on myös meidän, eiksje Sakke?
Jep, Sakke myönsi

Purskahdimme nauruun ja mä huokaisin mielessäni sitä, ettei Sakke ollut ehtinyt kuulla sitä, mitä sanoin Karoliinalle. Mä ajattelin juuri saamaani profetiaa ja katsoin

sitten Sakkeen. Tämä katsoi mua suoraan silmiin ja ilo välkehti hänen silmissään. Ne kuulsivat pohjattomana lähdevetenä, säkenöiden kristallinkirkkaina. Tunsin rakkauden aallon pyyhkäisevän ylitseni. Yhtäkkiä mä vain tiesin. Nousin ylös sohvalta ja astuin askeleen Sakkea kohti, katsoen häntä koko ajan silmiin.

Krisse, hän kuiskasi hiljaa.

Mä unohdin muut ympäriltä, en nähnyt kuin Saken edessäni. Silloin hän astui ne

erottavat askeleet meidän välillä ja sitten mä olinkin jo halattavana.

Krisse , mä haluun, et sä tiedät, ja mä tiedän, et sä tiedät…

Mä rakastan sua. Kiitos, et sä uskalsit tehdä näin. Mä olen aika ujo, joten olen

ollut epävarma. Mä halusin laittaa eilen sulle viestii, mutta ei ollut numeroo.

Silti jotenkin tunsin sun ajattelevan mua…

Hassua, mä kuiskasin, - mä ajattelin tosiaankin sua ja jos mulla olis ollu sun numero, olisin kans laittanu viestii… Sakke, mä en osannu eilen ajatella oikein muuta ku sua ja mä kans rakastan sua…

Antti tuijotti meitä suu auki ja oli kerrankin hiljaa. Lopulta hän alkoi änkyttää ja sitten vislata ja taputtaa. Se tipautti mut ja Saken maan pinnalle

Antti tuli taputtamaan veljeään olkapäälle ja totesi meille:

Onneks olkoon teille ny sit. Hän kääntyi Karoliinaan ja Annaan päin ja ihmetteli, - mitä? Ettekste huomannu äskeistä? Hei? Miks te ette sano mitään tästä? Mistäs olenkaan jäänyt paitsi…? Hmmm…

Mimmit katsoivat Anttia vakavina, kunnes lopulta purskahtivat raikuvaan nauruun.

Antti, olisit nähny sun ilmeen jostain peilistä tai kuvasta, he naureskelivat.
Hmmm ja tekö sit tiesitte? Miks mä kuulen jutut aina viimesenä? Miksei mulle ole kerrottu? Sakke? Krisse? Antti halusi tietää. Katsoimme kaikki toisiamme.
Sori Antti, se oli mun oma salaisuus, niiku sulla oli alkuajat Karoliinan kanssa, mutta minäpä ongin sen selville, mutta muille en hölöttäny, kuten eräät tekee.. Sakke virnuili. – Muistelepa viime talvee, se autiotalo…
Mitä se pikkuveikka selittää, rakkaus tainnu sekottaa ajatukset… Mäkö muka juoruan.. ja eräät uskoo sitte kummituksiin ja romantiikkahömppään…
Joo nii kunnon juoruakka… heitti Karoliina väliin.
Mistä ihmeen autiotalosta te puhutte? mä kysyin.
Mä kerron sulle myöhemmin, käykö? Kahdenkesken… ei täs voi mitää puhuu , ku Toi on tuossa…
Okei
Hei, Sakke , minä mikää toi ole, kunnioita isoveikkaas vähän…
Joo, vähän, yhen prosentin sadasta
Ha joopa joo…

Karoliina sanoi:

Antti rakkaani, just siks sä tiedät viimesenä, ku sä oot vähän hölösuu, etkä osaa

pitää tällasii juttuja itelläs. Mutta tiedetäänhän me, ettet sä sitä pahalla…

Karoliina katsoi sitten mua;

Eikä Krisse kertonu mullekaa ku vast ennenku tulitte. Anna tiesi vasta tänä

aamuna ja Antti hei, kyse oli eilisestä. Eilen? Sanooko mitään? Tää asia tapahtu hetkessä. Mä oon kans kyl yllättyny. Aika hyvin sä Krisse osasit säilyttää salaisuutes. Mehän ollaan tunnettu jo – mitä siit tulee? - jo huhtikuusta.

Joo, mä sanoin, - mä ihastuin, Sakke suhun jo melkein heti ku tavattiin, sillon
huhtikuussa, mutta mulla oli sillon vielä asiat kesken itteni suhteen. Mä haluun

nyt kertoo, et ku mä olin 18, mun faijapuolen kans oli ongelmii. Se on ny vankilas, kiitti mun isän, mut sillon se piinas mun äitii, pikkusysterii Ronjaa ja mua. Mä alotin Ronjan jälkeen mielettömän ryyppäämiskierteen ja Ronjan

perässä sorruin huumeisiin. Nyt ku kattoo jälkeepäin mun mennyttä elämää, mä elin täydellises pimeydes. Vasta tänä keväänä mun asiat on järjestyny, samoin aiemmin Ronjan.

Mä käyn Sarasteen tallilla työharjottelussa ja sen johtaja on mun oikee

isä. Totuus, Sakke, on, että mun menneisyys on hyvin rikkinäinen. Mä tein

sillon niin paljon syntii, että luulin uskoon tullessani, etten saa niitä ikinä anteeks. Kuitenkin sain jutella Pihlajamäen kuntoutuskeskuksessa, jossa olin vieroitukses, pastorin kans ja hän julisti mulle Jeesuksen nimessä sen tunnetun synninpäästön. Mä koin sillon täydellisen vapautuksen niistä kaikista synneistä.

Sakke kuunteli keskittyneesti mitä sanoin ja katsoi mua hellästi silmiin, sekä piti mun kättä omassaan. Kun olin saanut puhuttua kaiken mitä halusin sanoa, hän lopulta kysyi:

Krisse, entä sun äiti, ku sä et oo puhunu hänest mitää?

Kyyneleet virtasivat pitkin mun poskia, kun sanoin:

Äiti niin, se mun faijapuoli oli väkivaltanen häntä kohtaan ja lopulta sain tiedon äidin kuolemasta. Se oli joskus vuoden vaihtees, ennen Pihlajamäen jaksoa.
Voi ei, voi sua, Sakke kuiskasi mulle ja sulki mut syliinsä ja silitti mun selkää ja hiuksia lohduttavasti.

Karoliina vaihtoi musiikin Discipleen, kristilliseen metalli- ja rockyhtyeeseen. Se on perustettu vuonna 1992 Knoxvillessä, Tennesseen osavaltiossa.

Kysyin jälkeenpäin biisin nimen, sillä se oli hyvä. Se sopi mun ja Saken hetkeen ja siksi Karoliina oli sen laittanutkin soimaan. Biisi oli ”You Are Here”.

Disciple on yksi Saken suosikkibändeistä ja hän osaa soittaakin jo monta biisiä bändiltä kitarallaan. ”You Are Here” on albumilta By God, joka on julkaistu vuonna 2001. Biisi kertoo Jeesuksesta, mutta Hän on myös luonut miehen ja naisen välisen rakkauden. ”Olen tässä vuoksesi” ”Kuulun sinulle” ”Tahdon juuri sinut” ”Sinä olet tässä” Tärkein on kuitenkin itse rakkauden lahjan antaja Jeesus Kristus.

Mä ihastuin erityisesti myös Discipleen ja eräs lempibiiseistäni on samalta ”By God” – levyltä ”Thousand things”, joka tulee heti ”You Are Heren” jälkeen.

Ilta Karoliinalla oli upea. Ylistimme Jumalaa ja kiitimme kaikesta hyvästä. Pyysimme

siunausta mun ja Saken alkavalle suhteelle, lauloimme ja rukoilimme.

Karoliina keitti meille kahvit, kuten oli luvannutkin ja tarjosi ihania vaniljapullia.

Loppuillasta alkoi aurinko taas paistaa ja kun kello tuli jo yhdeksän, täytyi mun, Annan ja veljesten lähteä. Toivotimme toisillemme hyvää yötä. Antti halasi

Karoliinaa ja sanoi:

Jes, nyt pikkuveljelläki on jo tyttöystävä! Mihin se aika oikeen menee? Vuodet

tosissaa kuluu nopeesti…

En mä tiedä, niinhän se on, joka sekunti lisää, vie meitä pois täältä ja aika kuluu loppuun. Onneks on loputon aika Luojamme luona, mutta silti mua

pelottaa, se on niin erilaista kuin elämä täällä. Antti…

Karoliina rakas, meillä kaikilla on sama tie ja tuonpuoleinen pelottaa, mutta me ollaan Elämän puolella, ei kuoleman. Jeesus on sanonut; älkää pelätkö, Rauha teille!
Karoliina, me ollaan, katsoin Annaan ja Sakkeen, jotka nyökkäsivät, kaikki sun tukena. Mä tiedän mitä on pimeys, enää en palvele sitä, en ikinä. Vihollinen haluaa, että me pelättäis, mutta Jumalan lapsina, meidän ei tarvitse, vaan Jumalaan voi luottaa. Hän ei tahdo meille pahaa, vaan meidän parastamme. Muista aina, Taivaan Isä on täydellinen rakkaus ja hyvyys. Hänessä ei ole yhtään pimeyttä! Halasin Karoliinaa ja sitten Sakkea. Sakke vastasi mun halaukseen. Anna katsoi meitä hymyillen.
Sakke?
No mitä, kultaseni?
Käyks sulle huomen illalla, jos me voitas nähdä, vaikka mun kämpillä? Keittäsin vaikka kahvit…
Joo, eiköhän se käy. Mä soittelen, hei ainii, mikä se sun numero on?
Se on 044 7178009
Ootas, joo nyt sain tallennettuu. Kiitti Krisse. Kauniita unia ja oli mukava ilta. Huomiseen!
Joo kauniita unia sulle myös, hymyilin ja Sakke hymyili takaisin.

Kävellessämme kohti kotia Annan kanssa, Anna oli hiljainen ja kun saavuimme pihalle, Anna purskahti yhtäkkiä itkuun.

Anna, voi ei, mikä sulle tuli? kysyin huolissani ja laitoin käteni ystäväni olkapäälle.
Mie en sais olla kateellinen, enkä mittään, mutta tuntuu pahalta, kun mie olen toivonu itekki pitkään mieskaverii ja kun Karoliina ja Antti on yhessä ja nyt sie ja Sakke… Krisse, miksei miulla ole kettään? Mikä vika miussa on? Sikskö et asun tukiasunnossa, puhun eri murteella ja mua on kiusattu ja siitä on jäänny huono itsetunto ja epävarma käytös vieraiden ihmisten seurassa… Enkä mie ees oo kauniskaan…
Hei, Anna, sanoin hiljaa ja kosketin tämän kuparinpunaisia hiuksia.
Anna, sä oot oikeesti kaunis, älä ajattele muuta. Sulla on sirot keijukaiskasvot

ja siro sopusuhtainen keho ja sä oot tosi hyvä frendi. Suhun voi luottaa. Mä en tiedä, miks sulla ei ole miestä, mutta ehkä ei ole vielä Jumalan aika. Ehkä hän

on valmistamassa sun tulevalle miehelle tietä sun kohtaamiseen. Ehkä sun

pitää oppia jotain ennen sitä. Ehkä Jumala ei halua antaa sulle ennen sitä

Oikeaa, mitään korvikkeita, jotta sä et pettyis turhaan. Mä en, Anna, tiedä

tarkkaan, miks oot nyt yksin, mutta yritä iloita meistä, frendeistä. Me muut ollaan aina sun tukena, niin kun me Karoliinallekin. Ajattele, jollei ole

frendejä, miten tyhjää elämä silloin on? Ei ole ketään, kenen kanssa puhua. Ei ketään, kuka välittää, kun on masentunut tai kenen kanssa iloita, jos onnistuu jossain. Ketään kenen kanssa käy lenkillä tai harrastaa vaikka uintia... Se sattuu

kipeästi.

Anna on hienoo tuntee sut. Mä rukoilen, et sun tie myös avautuis ja sä

tapaisit sen tulevan miesystävän. Kyllä mä nyt uskon Taivaallisen Isän johdatukseen ja niin kuin sanoin tuolla Karoliinalla, että Hän tahtoo meidän parasta.

Musta oli kans vaikee odottaa Isän vastauksia, mutta ihmeet tapahtu. Mä kohtasin mun systerin ja oman isän, niin kuin jo kerroin, pitkän ajan kuluttua uudestaan, pääsin eroon huumeista, sain uuden elämän ja te uudet tärkeät frendit. Ja nyt Sakke…

Ja kaikista paras on, että Jeesus tuli mun sydämeen ja mä sain mun kaikki synnit anteeks ja pääsen lopulta Taivaan Kotiin. Anna, koita muistaa, että numero 1 on Jeesus, sitten vasta kaikki muu. Jeesus on se tärkein. Kun mä

laitoin kaiken tärkeysjärjestykseen, asioita alko tapahtuu…

Jeesus, olet rakkaus, tie Isän luo. Jeesus, mä olen sun edessä frendini Annan kanssa. Jeesus, sä tiedät ja näet Annan tuskan siitä, ettei hänellä ole miestä kuten mulla ja Karoliinalla. Anna on toivonut miestä jo kauan. Isä, en kysy Sinulta miksi. Sinulla on siihen syysi. Lohduta Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta Annaa ja kosketa häntä. Anna hänelle todellinen rauha ja anna hänelle voimaa odottaa. Jeesus ole Sinä Annan kanssa hänen jokaisessa hetkessään ja helpota hänen yksinäistä oloa. Jeesus, näytä Annalle Sinun rakkautesi, että se on tärkein ja kestävin. Se on parasta mitä voi olla. Silti pyydän Annalle miestä, joka rakastaa häntä oikeasti ja rakastaa häntä niin kuin sinä rakastat meitä. Pyydän sinun nimessäsi Annalle uskovaa miestä, jonka kanssa hän voi jakaa kaiken. Jätän asian käsiisi Isä ja tapahtukoon Sinun tahtosi. Aamen.

Anna hypähti mun kaulaan ja halasi mua pyyhkien kyyneleitään.

Kiitos, Krisse, kiitos! Sie oot tosi ystävä. Jeesus siuta siunatkoon. Noinhan toi asia on. Mie en tietäs mitä tehdä, jollei olis ystäviä. Miunhan pitäs olla onnellinen siitä, että on katto pään päällä, ruokaa, suht terve, ystäviä, harrastuksia ja usko Jumalaan ja Jeesukseen. Joiltakin puuttuu moni asia, ellei kaikki. Afrikan maissakin on monta köyhää, joilla ei ole kotia ja useat kuolevat AIDS: n, kuten menneinä aikoina ruttoon tai koleraan. Miun pitäs osata arvostaa tätä omaa elämää enemmän. Jeesuksen rakkaus tosiaan on se tärkein. Sehän johtaa ikuiseen elämään…
Aivan, hyvä Anna, mä sanoin.
Pärjäätsä nyt varmasti, kun mun pitäs mennä himaan nukkumaan. Huomenna

on taas työpäivä ja se alkaa aina kahdeksalta, paitsi lauantait alkaa myöhemmin.

Jees, Azzyy onkin jo ikävä ja kiva nähdä taas Ronjaa, isääkin ja

Hennaa.

- Joo, kyl mie pärjään. Nii juu se sun työ. Miunkin pitäs käydä työkkäris

kahtelee jottai työt täs viikolla. Hei kiitti Krisse kivast päivästä. Nähhää sit taas ja hyvää yöt siulle.

- Joo, Anna, eip kestä. Kiitti sullekin. Oli kiva päivä. Hyvää yötä ja anna huolet

Herralle. Hän voi ne kantaa. Me halasimme vielä ja sitten menimme kumpikin asuntoihimme.

Mieltäni jäi askarruttamaan se autiotalo. Arvoituksia arvoitusten perään... Mitäköhän saisi selville ja milloin? Olin malttamaton, mutta en nyt voinut muuta kuin odottaa. Äh, inhoan odottajanosaa...

Tein juusto-kurkkuvoileivät ja kaadoin lasiin appelsiinituoremehua. Vein ne mukanani sohvapöydälle ja avasin television katsoakseni tietysti TV7:a

- Jee, Riku Rinteen Come Home – ohjelma tulee! Huomasin iloisena. Ja otsikkokin kuulostaa hyvältä; Jeesus etsii kadonneita.

Riku ja Ari ”Arska” Paloheimo kertovat, että he ovat saaneet kertoa tuhansille nuorille Jeesuksesta kouluissa ja kaduilla. He haluavat rohkaista nuoria astumaan

Jumalan suunnitelmiin.

Alussa Riku sanoi Psalmi 110:3. ”Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi niin kuin kaste aamuruskon helmasta.”

Ohjelmassa näytetään pätkiä nuorista ja sitä miten Riku ja Ari kertovat koululaisille, myös soittaen ja laulaen, Jeesuksesta. He puhuvat myös vanhempienilloissa ja Riku kertoo laittavansa koko sydämensä likoon nuorten puolesta.

Lopussa Ari kertoo Laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10) ja että se on täydellinen kuvaus nuorista.

Luuk. 10:25-37:

25 Ja katso eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä (Jeesusta): ”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?”

26 Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?”

27 Hän vastasi ja sanoi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi.”

28 Hän (Jeesus) sanoi hänelle: ”Oikein vastasit, tee se, niin sinä saat elää.”

29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ”Kuka sitten

on minun lähimmäiseni?”

30 Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois

jättäen hänet puolikuolleeksi.

31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.

32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.

33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.

34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa a vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria jaja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ”Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.”

36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?

37 Hän sanoi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Mitä enemmän katselin ohjelmaa, sitä enemmän innostuin ja ajattelin katsoa TV7:n nettiarkistosta lisää heidän videoitaan. Voisin myös lukea Rikun nettisivuja, sillä minuun kolahti vahvasti nuorten auttaminen. Olenhan itsekin ollut ns. ongelmanuori

ja olisin edelleen vihollisen otteessa ja pimeydessä, ellen olisi tullut tuntemaan Jeesusta ja saanut syntejäni anteeksi. Niitä tulee tehtyä joka päivä, vaikka on uskossakin, mutta joka päivä on mahdollisuus aloittaa alusta ja saada kaikki syntinsä anteeksi. On mahdollisuus polvistua ristin juurelle ja pyytää anteeksi antoa. Kun näin tekee saa ihan varmasti anteeksi, mutta silti pitäisi pyrkiä tekemään hyvää.

Usko on kuitenkin lahja ja pelastusta ei voi saada omilla teoilla. Ainoastaan Jeesuksen ristinkuolema antaa sen. Laki on annettu kuitenkin siksi, jotta me nähtäisiin meidän oma syntisyys ja pahat teot ja ymmärrettäisiin se miten paljon me tarvitaan Jeesusta Kristusta ja hänen sovitustyötään. Kiitos rakas Jeesus, Pelastajani!

Googlasin koneeltani Riku Rinne ja kohta löysinkin sivut osoitteesta www.rikurinne.com.

Sivuillaan Riku kertoo siitä, miten kaikki alkoi.

Riku syntyi Tampereella, jossa hän kävi koulun. Sen jälkeen hän opiskeli Helsingissä ja valmistui tietoliikenneinsinööriksi vuonna 1987.

Hän muutti vaimonsa kanssa Nokialle ja vuonna 1988 alkoivat tapahtumat, jotka johtivat koulu- ja nuorisotyön perustamiseen.

”Olin 25 vuotias, kun otin mukaani kitaran, rakkauden ja Raamatun lähtiessäni

kaduille ja kouluihin kohtaamaan nuoria vuonna 1988. Sydämeni vei minut nuorten maailmaan auttamaan, ohjaamaan ja rakastamaan.”

Aluksi hän kiersi insinöörityön ohessa ja otti koulupäiviä varten palkattomia vapaita.

Pyynnöt kouluihin lisääntyivät kuitenkin niin paljon, että hänen täytyi päättää mihin keskittyä elämässä. Silloin tarjoutui mahdollisuus perustaa tukirengas työtä varten; se toimii Patmos - lähetyssäätiön kautta.

Riku kirjoitti ensimmäisen uutiskirjeensä 29.6.1994.

Hän oli 30 vuotias, irtisanoessaan itsensä insinöörityöstä. N. 7 vuotta insinöörinä armeijan hävittäjien tietokonejärjestelmien parissa jäi taakse.

Riku astui perheensä kanssa tyhjän päälle, ihmisten tuen varaan.

Sen jälkeen kaikki on ollut askel askeleelta kulkemista ihmeellisessä suunnitelmassa.

Tuli kirjat, levyt, radio- ja tv-ohjelmat. Kouluja, joissa hän on vieraillut 25 vuoden aikana on yli 1000 ja eri paikkakuntia on kertynyt yli 300. Ulkomaitakin on ollut, esim. Ruotsi, Eesti, Venäjä ja Albania. Myös näissä maissa hän on vieraillut kouluissa ja seurakunnissa.

Tänä päivänä Rikun innokkuus on vain vahvistumassa ja mahdollisuudet kasvavat entisestään.

Riku Rinne kertoo sivuillaan:

”Radio Come Home (vuodesta 2002) saa koko ajan lisää kuulijoita. TV Come Home on pyörinyt jo vuodesta 2007, kuten myös Come Home KIDS TV. Koulut ja vanhempienillat ovat onnistuneet hienosti. Uusia kirjoja ja levyjä tulee taas aikanaan.

Takana on monta sataatuhatta kilometriä. Kymmeniä, kymmeniä paikkakuntia. Yli puoli miljoonaa lasta ja nuorta on saanut kuulla minua kouluissa, nuorten illoissa, rippileireillä ja kadulla.”

Luin vielä kuvaukset kirjoista ja musiikista.

Cd:t ovat Aika on lähellä (1997), Rakkaus huutaa yössä (1999), Lauluja herätyksen keskeltä (2001), RR & His Voice (2001), Ettemme menettäisi yhtäkään (2002) ja Extreme (2004). Pimeys väistyy (1996) on ainoastaan tehty c-kasetille.

Kirjat ovat Syvyyden kuilusta (1994), Pimeys väistyy(1996), Aika on lähellä (1997),

Varo vihollinen (1999), KK- Kuolemankauppias (2000), KK- Äärirajoilla (2004),

Evankelistan testamentti (Kalevi Lehtinen)(2006), Kohti kirkkaampaa kruunua (2009). Myös Rikun vaimo on kirjoittanut kirjan, Käärmeen lumous (2007) ja se oli vuoden kristillinen kirja- ehdokas 2008.

(Aion rukoilla Rikun puolesta, koska hän vaikuttaa niin hyvältä ihmiseltä. (Toivoisin

voivani myös tietää hänestä lisää, päästä kuuntelemaan hänen puheitaan ja ehkä tunteakin hänet vielä.) Että hän, upean työnsä tuloksista huolimatta, voi antaa kaiken

kunnian Jumalalle. Myös, että hän säilyttää terveen nöyryyden ja uskollisuuden

evankeliumille ja Jumalalle).

(On esimerkkejä siitä, miten ihmiset lankeavat ylpeyteen ja oman itsensä korottamiseen Jumalan sijasta, kun he näkevät, miten ihmisiä heidän kauttaan tulee uskoon tai parantuu. Jumala kuitenkin laittaa nämä esimerkit jossain vaiheessa sivuun, sillä Jumala ei jaa kunniaansa muille ja kukaan ei pelastu ilman Jeesusta Kristusta. (Jesaja 42:8 ”Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.”)

(Joh. 7:18 ”Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.) (Joh.5)

Jos ihminen tekee ihmetekoja omassa voimassaan, mikään ei lopulta tule onnistumaan.

Viimeiseksi luin sivun Come Home Leirit ja päätin mennä sitten nukkumaan, koska aamulla olisi taas lähdettävä Sarasteelle. Rakastan mennä sinne, mutta ne aamuherätykset...

Leirit järjestetään n. 6 kertaa vuodessa. Ne ovat kesäleiri, tyttö-, jätkä- ja lapsileirit,

uudenvuodenleiri ja parisuhdeleiri. Niitä on pidetty jo vuodesta 2003 asti.

Kiponniemen kurssikeskus Jyväskylän Vesangassa on ollut yleisesti paikkana.

Eri-ikäisiä nuoria ympäri Suomen on osallistunut Come Home kesä- ja uudenvuodenleireille. Jokaisella leirillä on ollut 100 leiriläistä, ohjaajat mukaan lukien. Come Home tiimiläiset ovat toimineet leireillä isosina ja vastanneet tekniikasta ja auttaneet keittiöllä.

(Hei Wau! Tuonne minäkin haluaisin vielä joskus...)(Siis Come Home- tiimiin, olemaan isosena lapsille ja nuorille).

Vuodesta 2006, Tampereen Vapaakirkon tiloissa, on pidetty leirit jätkille ja heitä on ollut siellä joka vuosi reilut parikymmentä.

Kesällä 2008 pidettiin historian ensimmäinen Come Home Kids- leiri ja se järjestettiin yhdessä Tampereen Vapaaseurakunnan kanssa.

Rukoilin Isä meidän, jonka Jeesus opetti opetuslapsilleen ja kiitin päivästä ja Riku Rinteen puolesta. Sen jälkeen taisin nukahtaa miltei heti ja nukuin sikeästi, kunnes heräsin kellon soimiseen.

”Ääh, ei jaksais nousta. Mihin toi yö oikeen hävis? Maanantait on sitte pahimpii. Sitä toivois, et viikonloppu kestäs pidempään, mutta… Tai toisaalta, on kyl ihan kivaa siel Sarasteel, mutta tää aamuherääminen! Mikä sitä aina aamulla väsyttääki, toiset on pirteinä aina aamulla ja herää aikasin, paitsi mä! Ja sit mulle tulee aina kiire...”

Oli silti pakko nousta ja puoli kahdeksan aikaan olin taas nousemassa fillarin satulaan. Ajattelin samalla päivän Raamatunpaikkaa, joka on Psalmi 40:6. ”Herra, minun Jumalani, suuret ovat Sinun ihmetekosi ja Sinun aivoituksesi meitä kohtaan. ei

ole ketään Sinun vertaistasi. Mitä minä tahdon julistaa, mistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.”

Katsoin uudesta Raamatusta (1992) ihan mielenkiinnosta saman jakeen ja ihme kyllä, siellä kohta luki mielestäni paremmin. ”Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole Sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, Sinä ajattelet meidän parastamme. Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella.”

Eli siis ei kannata olla ennakkoluuloinen, mutta tietynlainen kriittisyys on hyvä juttu.

15.06.2009 Maanantai

Raamatussa on niin paljon sanomaa, että sieltä on vaikea löytää sitä, mitä haluaa

tietää, eikä sitten ehkä ymmärrä sitä mitä on löytänyt. Mua on viime päivinä

askarruttanut paljon sellainen asia, että miten voi tulla syvemmin tuntemaan

Jumalaa, Taivaallista Isää ja enemmän Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta.

Tänä päivänä tallilla koin jälleen yhden Kaikkivaltiaan ihmeistä. En ollut kertonut kaipauksestani kenellekään, mutta Henna tuli luokseni, kun olimme Ronjan kanssa kahvitauolla. Hän antoi mulle pienen vihkosen ja sanoi: - Sä taidat tarvita tätä.

Kysyin hämmentyneenä: - Mistä sä tiesit, kun en ole sanonut? Henna vastasi mulle hymyillen: - Katso, tää on jälleen sitä Pyhän Hengen työtä.

Hei, vähänkö kiva! Sä oot kans uskossa… Kuinka kauan oot ollu?
Lapsesta, jostain 11- vuotiaasta asti jo. Mulla on ollut rauhallinen ja tyyni uskonelämä, teillä nuorilla taas näyttää olevan myrskyävää rajuilmaa. Krisse, jos haluat tietää jotain, kysy ihmeessä ja minä voin auttaa, jos tulee jotain ongelmia. Teen sen mielelläni. Nuoret tarvitsisivat aidosti uskossa olevia aikuisia oppaiksi uskon tielle.
Joo kivaa, et on viel aikuisii, jotka oikeesti välittää…

Tunsin onnea siitä, että Hennakin on uskossa ja hyväksyy mut, kuin oman tyttärensä.

Sen vihkosen nimi on Miten Jumala tunnetaan ja siinä on kaikki aiheeseen liittyvä kerättynä Raamatusta.

Kiitin Hennaa kiitollisin mielin.

-----------------------

Kuitenkin valitettavasti huomasin Ronjan myrtyneen ilmeen.

Mitä? Mitä vikaa tässä vihossa on? Sun ilme kertoo paljon!
Sori, mut mä en tajua tuota hurahtamista, kun ihmisten pitäs saada päättää omist asioistaan eikä kuunnella jotai jumalaa…
Ronja! loukkaannuin, - Sä et tiedä mitä kaikkee Jumala on tehny mun hyväks. Mä löysin sut ja isän ja sain uusia frendei, uuden elämän ja seurustelen yhen Saken kanssa, joka on myös uskossa. Sain Azzyn hoitohevoseks ja kaikista paras et sain synnit anteeks ja mun elämä muuttu kokonaan… Miten sä voit sanoo mulle noin…?
En mä sille voi mitää, et tää usko ei oo oikeen kolahtanu muhun… Mä päätin ite omasta elämästäni ja muutin sitä ja isä löys mut ihan sattumalta…Ei siihen

jumalaa tarvittu…

Ronja, sattumia ei ole. Jumalan johdatus on olemassa, jos vaan uskoo. Mä pyysin nähdä sut ja isän taas, ja se toteutu. Mä olen kuullu ihmisten puhuvan kielillä, Karoliinaki näkee näkyjä, esim. minustaki ja Annalla on tiedon sanat. Meidän lahjakkuudetki on Jumalan antamia. Soittaminen, laulaminen, piirtämistaito ym. Ja miten sä selität tän ihmeellisen luonnon ja maailmankaikkeuden ja kasvien kasvamisen ja itse Elämän. Ihminen ei oo pystyny koskaan, eikä tulekaan, luomaan itse itseään. Mehän ollaan itelleki mysteereitä!

- Niin jos uskoo… Miks uskoa johonki, jota ei näe eli ketä ei oo olemassa?

- Ronja, jos sä jotain väität, ota asioista ensin selvää, lue Raamatusta tietoa ja puhu sitte. Perustelut Jumalan olemassaololle on todistettuja…

- Joo, ei kiinnosta! Mun mielest hurahtamises ei oo yhtää järkee, äläkä mulle ala

tuputtamaan koko asiaa!! Mä meen ny putsaan varusteita…

Ronja! No niinpä tietty, mene sitte! huudahdin kyynelten poltellessa silmiä ja seisoin turtuneena, nojaten kerhohuoneen seinään. Sitten kokosin itseni ja menin jatkamaan keskeneräisiä hommiani eli vedenkantoa laitumien juottoastioihin.

--------------------

Päivis, mulle ja Ronjalle siis tuli riitaa Jumalan sanasta ja olemassaolosta. Tuntuu niin pahalta, kun Ronja on niin vahva ateisti. Täytyy rukoilla hänen puolestaan.

Se ryhmä, jossa Eerika on, oli taas tallilla. Auttaessani Eerikaa Angela Priden hoitamisessa ja satuloimisessa, kerroin hänelle ensin Ronjan ja mun erimielisyyksistä, mutta en heti sanonut sen johtuvan uskosta Jumalaan.

Eerika oli pahoillaan mun puolesta ja lohdutti mua. Kuitenkin kerroin hänelle Sakesta ja uskostani ja Karoliinan näystä. Ajattelin, että mitä väliä, jos Eerikakin tuomitsee, tahdon silti seurata Jeesusta… ja kertoa, kuinka upeaa on olla aina rakastettu ja uskoa Pelastajaan.

Eerikan silmät kuitenkin loistivat jännityksestä ja hän kysyi innoissaan, miten uskoon tullaan. Häntä on kiinnostanut ne asiat, mutta kukaan ei ole kertonut hänelle sen tarkemmin, eikä hän ole uskaltanut kysyä. Hänen perheensä on ateistinen ja vastustaa kaikkea uskoon liittyvää. Eerika kuuli näistä asioista vahingossa serkultaan, joka sittemmin sai porttikiellon heille. Nyt Eerika asuu jo asuntolassa ja opiskelee IT-alaa. Hän on koittanut etsiä uskonnollisista kirjoista ja netistä vastauksia kysymyksiinsä, niitä kuitenkaan löytämättä.

Silloin kerroin Eerikalle mun ja Ronjan riidan aiheen. Eerika sanoi, että kannattaa yrittää olla välittämättä. Että, se on useimpien reaktio, jos joku läheinen kertoo uskovansa asioihin, joita ei voi konkreettisesti nähdä. Että, hänelläkin on koko perhe vastassaan, jos tulee uskoon.

”Jeesus, mitä Sä haluat mun tekevän tai sanovan?” kysyin äänettömästi ollen hetken

aikaa neuvoton. ”En halua yhtä metsään mennyttä keskustelua, kuten äsken Ronjan kanssa. Että en sanoisi väärin asioita vaan siksi, jos loukkaannun jostain…”

Kysyin Eerikalta, että haluaako hän siis tulla uskoon. Eerika nyökkäsi sanoen, että haluaa kokea kaiken sen mitä uskova kokee ja tuntea sen ihmeellisen rakkauden, mistä hänen serkkunsa kertoi. Hän sanoi myös tahtovansa pelastua ja kuulua Jeesukselle, sekä pelastusta perheelleen.

Eerika, sanoin sitten vakavasti hänelle: Usko on paljon muutakin kuin kokemista. Siihen liittyy suuri vastuu. Se miten käyttäytyy ihan siinä arjessa ja mitä valintoja tekee. Esim. mä loukkaannuin Ronjan mielipiteeseen ja siksi en osannut toimia siten kuin oikea kristitty…
Usko on monesti koetuksella ja taistelu pimeyttä vastaan tulee olla jatkuvaa.

Usko on Raamatun lukemista ja Jumalan sanan viemistä eteenpäin. Usko on

Jumalan lahja ja Hän toivoo meidän ottavan sen ilolla vastaan. siinä on

kuitenkin ne velvollisuudet, miten meidän tulee toimia maailman ihmisiä

kohtaan ja kunnioittaa muita uskovia, ja kohdella heitä veljinä ja sisarina.

Jatkoin Angelan harjaamisen loppuun.

Eerika oli hiljaa ja pohti mun sanoja ja nojasi kyynärpäätään pyörätuolin käsinojaa vasten käsi poskellaan. Lopulta Eerika sanoi ymmärtävänsä nyt sen mitä sanoin ja mitä hän ei ollut aiemmin tiennyt, ja että osasin selittää sen hyvin. ”Jes, kiitos Jeesus!” ajattelin helpottuneena, valmistautuen toiseen koetukseeni. Sitten hän totesi, että kristittynä tosiaan voi joutua vihan ja vainon kohteeksi, mutta kuitenkin

haluavansa tulla uskoon, kaikesta huolimatta. Hänen elämänsä tuntuu niin tyhjältä, vaikka hänellä onkin asiat ok ja hän on luonteeltaan huumorintajuinen ja iloinen. Hän sanoi elämästään puuttuvan tiettyä syvyyttä ja rauhaa, sekä koko elämän tarkoitus.

Kysyin haluaako hän rukoilla yhdessä mun kanssa Jeesusta, että Hän tulisi Eerikan elämään. Pyysin koko ajan mielessäni Jeesukselta apua, että osaisin valita oikeat sanat. Se oli niin vaikeaa. Miten alku voikin olla? Helppoahan sen eka pitäisi olla, Päivis! En arvannut, että Sinun tahtosi Jumala, olisi niin vaikeaa täyttää. Tai sitten alku aina hankalaa. Se, miten sanoo toiselle, ne asiat, jotka täytyy sanoa, jotta hän saisi mahdollisimman todellisen kuvan asioista. Olen huomannut, että on vaikeampaa toteuttaa hyvää, kuin pahaa ja oman mielen mukaisia tekoja. Se on sitä se perisynti, joka meissä kaikissa on. On niin helppoa vain sanoa toisille pahoja sanoja, mutta sen seuraukset ovatkin sitten murskaavia ja tuhoavia. Tulee paha olo, masentaa, itkettää, sydän ja rakkaus kylmenevät. Sitten tunteet niin sanotusti jäätyvät ja tulee mielenterveysongelmia.

Nyky-yhteiskunta opettaa silti meitä pahaan. Osa televisio-ohjelmista on pinnallisia ja väkivaltaisia. Kaduilla mainoksissakin mainostetaan alkoholijuomia, vanhemmat riitelevät ja tappelevat ja lapset ja nuoret jäävät riitojen välikappaleeksi. Nuoret kiroilevat usein, harrastavat irtosuhteita, pettävät, valehtelevat ja kaikkea. Mistä he saavat sellaista mallia? Eikö aikuisten pitäisi olla esimerkkinä siitä, miten pitäisi käyttäytyä?

Ei sillä, ettenkö aiemmin ole tehnyt samaa kuin nämä nuoret…

Olen yhtä syntinen, mutta nyt armahdettu. Kaikki on nollattu ja virheeni poispyyhitty,

Jeesuksen verellä. Silloin kaikki muuttui. Mä sain armon muuttua siksi ihmiseksi,

joksi Jumala on mut tarkoittanut.

Niinpä sanoin Eerikalle, hänen vastattuaan kyllä, että pyydän Sinua, Jeesus Kristus, tule tämän sisaren, Eerikan sydämeen. Hän tahtoo olla Sinun palvelijattaresi ja olla Sinulle uskollinen.

Sitten pyysin Eerikaa pyytämään syntejään anteeksi ja hän teki niin. Lopuksi rukoilin: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja

antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Irrotin käteni Eerikan olkapäältä ja katsoin tuota tummanruskeahiuksista tyttöä

silmiin odottavasti. (Eerikan hiukset käyvät hyvin yhteen Angela Priden värin kanssa.)

Eerika katsoi mua syvä levollisuus silmissään ja tiesin, että Jeesus oli läsnä

hetkessä.

Kiitos, että autoit mua. Tunnen todellakin Pyhän läsnäolon mun sisimmässä, kuiskasi Eerika mulle.
Kiitos Jeesukselle, että Hän on aina olemassa ja tehnyt kaiken hyväksemme, mä sanoin hymyillen. Eerikakin hymyili ja näytti jotenkin erilaiselta, vapautuneemmalta.

Työpäivän päätyttyä, jäin vielä juttelemaan hetkeksi isän kanssa ja sitten Hennankin, joka tuli paikalle. Kerroin hänelle Ronjan ja mun riidasta ja Henna lupasi puhua hänelle. Henna kertoi mulle, että maailma vetää vieläkin aiemmin tuuliajoille joutunutta systeriäni puoleensa. Hänen uudet, vaikkakin paremmat ystävät, eivät ole hekään uskossa ja Ronjan on vaikea hyväksyä, että joku muu päättää tämän elämästä yhtään mitään. Että Ronja on liian itsenäinen, eikä aina tahdo ottaa isältään, eikä Hennalta neuvoja vastaan. Että Ronja ottaa liiankin paljon itse vastuuta asioista ja tekemisistään, eikä pyydä aina apua, silloinkaan kun pitäisi. Ja sekin, että Ronja haluaa pärjätä itse, onhan hän niin monta vuotta saanut tehdä oman päänsä mukaan, kun ei kukaan ollut kasvattamassa. Ja, että Ronja ei voi sietää yhtään auktoriteettia elämässään, eikä varsinkaan Jumalaa, jonka edessä jokaisen ihmisen, joka Häntä kunnioittaa, pitäisi polvistua.

Aika pian tämän jälkeen mun piti kiirehtiä himaan valmistautumaan iltaa ja Saken tuloa varten. Hyvä, että jäi vielä aikaa kirjoittaa tästä päivästä, sulle, Päivis. Onneksi sain siivottuakin vähän ja luettua jonkin matkaa sitä Hennan antamaa vihkosta. Kirjoitan siitä, sitä mukaa kun luen, kaikki tähän sivuille. Voin joutua antamaan sen lainaksi jollekin tai se voi hävitä, koska se on pieni, mutta täynnä asiaa!

”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne”

Samoin kun Aabraham oli ”Jumalan ystävä”, nöyrtymisensä ja tottelevaisuutensa

vuoksi, sinä myös voit tulla tuntemaan Jumalan ja kokemaan hänen armonsa, rauhansa ja siunauksensa. Elämän tärkein kokemus on tuntea Jumala niin, että

todella jättäytyy luottavaisesti hänelle. Kuinka ihanaa onkaan, että Jumala ilmaisee itsensä kaikille, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestään. Jos sinä käännyt kulkemasta omaa tietäsi ja todella jätät itsesi Jumalalle, hänen henkensä on asuva sinussa. Ei mikään pysty erottamaan sinua hänen rakkaudestaan, kun sinä luotat hänen lupauksiinsa ja seuraat häntä tottelevaisena. Hän on oleva sinun Jumalasi ja sinä olet hänen kallisarvoinen omaisuutensa. Sinä olet havaitseva, että hän osti sinut suurella hinnalla ja hän haluaa olla sinun kanssasi nyt ja ikuisesti.

Pyydä Jumalaa antamaan sinulle ymmärrystä, kun sinä tutkit näitä lainauksia Jumalan sanasta. Jumala on inspiroinut hurskaita ihmisiä kirjoittamaan nämä sanat

ja on ihmeellisesti säilyttänyt ne vuosituhansien ajan.

On vain yksi oikea Jumala

Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun

Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi

(5 Mooses 6:4b, 5)

- Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan - hän on Jumala- joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: minä olen Herra, eikä toista ole

(Jesaja 45:18)

Niin, että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala, eikä

muuta jumalaa ole (1 Kuningasten Kirja 8:60)

Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille (Jesaja 42:8)
Te olette minun todistajani, sanoo Herra… jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään Jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä (Jesaja 43: 10, 11)
Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala eikä toista ole (Jesaja 45:22)

Ou nou, Päivis! Just sain tän kirjotettua ja nyt mun puhelin soi ja se on Sakke. Nyt on pakko vastata… See ya later…

Krisse, sanoin katsoessani kelloa, joka näytti viittä vaille kuutta.
No moikka, juu se käy, kiva, tervetuloa sitten, joo moi.

Ovikello kilahti puoli seitsemältä ja mua jännitti mennessäni avaamaan valtavasti. Miksi, pohdin ihmeissäni, sillä eilen olin ollut niin rento…

Ehkä tää kahdenkeskinen aika ja ihastumisen tuoma viehätys nostivat adrenaliinitasoani.

Sakke halasi heti mua, kun hän astui sisälle ja ojensi mulle tummanpunaisen ruusun. Olin tosi otettu ja hämilläni. Ajatella, mies tuo nykyaikana naiselle ruusun?! Mikä voi

olla romanttisempaa, kuin kitaraa soittava mies, ruusut ja ”kynttiläillallinen”? Olin laittanut tunnelmavaloa ja lempeä punertava kajo täytti huoneen. Kynttilät olivat

palamassa ja olin keittänyt teetä ja kahvia, ja mansikkakääretorttu odotti pöydässä.

Etsin maljakon ja laitoin ruusun siihen. Istuimme sohvalle ja Sakke nosti kitaran kotelostaan. Hän alkoi viritellä sitä ja samalla juttelimme niitä näitä. Kerroin tallilla olostani, Eerikan uskoon tulosta ja Hennan antamasta vihosta. Sakke kertoili myös

kaikenlaista päivästään. Hän on kesätöissä autokorjaamolla nimeltä Metroauto Oy, joka on aloittanut toimintansa jo vuodesta 1925. Se on rentoa, mukavaa ja mielenkiintoista hommaa ja sen työn myötä hän on osannut kunnostaa myös omaa autoaan

Hae tästä blogista

Mirin neljän Koon taideblogi

Avain Onneen

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

1. Ovi Zone8:n

36. Zone8: Helpottava vapaus oikeutetun suuttumuksen jälkeen/Matkalla Alicialla

33. Zone8: He make me so grazy; Cecjia rakkaani